Pekka Salmi, Kristina Svels ja Jari Setälä, Luonnonvarakeskus:

 

Kalatalouden toimintaryhmät edistävät ja aktivoivat kalataloutta monissa EU-maissa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) tuella. Suomen 10 toimintaryhmää kattavat kalataloudellisesti merkittävimmät alueet Ahvenanmaalta Lappiin. Ne ovat avanneet paikallisille ihmisille uuden mahdollisuuden osallistua oman alueensa kalatalouden kehittämiseen. Luonnonvarakeskuksen juuri valmistuneessa arvioinnissa todetaan, että paikallislähtöinen toimintatapa on tuonut Suomen kalataloudelle lisäarvoa aktivoimalla uutta sektorirajoja ylittävää yhteistyötä ja monipuolistamalla kalataloushankkeiden rahoitusta.

 

Hankkeet sysäävät toimintaa käyntiin

Kalatalousryhmät rahoittivat vuosina 2014−2019 yhteensä 204 hanketta ja niihin käytettiin rahaa runsas 8 miljoona euroa, mikä on noin 5 % Suomen EMKR-rahoituksesta. Pääosa toiminnan rahoituksesta saadaan EU:lta ja valtiolta. Kalatalousryhmätoiminnan myötä myös kunnat ja yksityiset toimijat ovat havahtuneet ymmärtämään kalatalouden merkityksen ja potentiaalin. Kuntien ja yksityisten osuus rahoituksesta on ollut 16 %.

Kalatalousryhmien paikallislähtöinen ja samalla kansallisia tavoitteita jalkauttava toimintamalli soveltuu hyvin pienimuotoisen kalastuksen toimintaedellytysten parantamiseen. Kalatalousryhmät ovatkin täyttäneet elinkeinon turvaamisessa olleita aukkoja kalatalouden kentällä. Rahoitetut hankkeet toimivat usein ensimmäisenä askeleena laajempiin kehittämistoimiin ja verkostoitumiseen, joiden myötä kalatalousryhmien tavoitteet toteutuvat myöhemmässä vaiheessa. Välittömiäkin tuloksia on saatu: esimerkiksi mestari-kisälli-hankkeet ovat tuoneet alalle uusia nuoria kalastajia.

Toimintaryhmillä on strategioissaan vaihtelevat painotukset, koska kalatalouden piirteet ja kehittämiskohteet vaihtelevat eri puolilla Suomea. Yleensä hankeideat tulevat paikallisilta tahoilta. Ryhmät kytkeytyvät hallinnollisesti alueensa Leader-yhdistyksiin. Tämä on lisännyt kontakteja ja toimintaa myös kalataloussektorin ulkopuolelle. Sisävesillä on ollut vähemmän kalastuselinkeinoa haittaavia ristiriitoja, mikä on mahdollistanut rannikon ryhmiä paremman toimintaympäristön kalatalouden kehittämiseen.

 

Aktivaattorit edistävät verkostoitumista

Aktivaattoreista on usein tullut oman alueensa elinkeinon harjoittajien luottohenkilöitä ja heidät tunnetaan kalatalousryhmätoimintaa paremmin. Aktivaattorit ovat verkostoituneet hyvin alueensa sisällä, keskenään ja maaseudun kehittäjien kanssa.  Myös kansainvälinen verkostoituminen on lähtenyt käyntiin; kalatalousryhmien aktivaattorit osallistuvat Euroopan kalastusalueiden verkoston kokouksiin ja kansainvälisiä vierailuja on tehty puolin ja toisin. Suomalainen kalatalous hyötyy kansainvälisestä yhteistyöstä erityisesti lähialueiden kanssa, joissa haasteet ovat samantyyppiset. Itämeren piirissä yhteistyötä on tehty kansainvälisessä hylje- ja merimetsohankkeessa. Suomalainen toimintaryhmäjärjestelmä on hyvä esimerkki koko verkostolle niin toimeenpanon, tulosten kuin yhteistyönkin osalta.

Aktivaattorit auttavat hakijoita EMKR-rahoitushakemusten suunnittelussa ja toteuttamisessa, mutta he ovat sysänneet alkuun myös muista lähteistä rahoitettuja hankkeita. Tämä työ on synnyttänyt alalle uusia investointeja sekä EMKR- ja maaseuturahoitteisia hankkeita ja verkostoitumista yli kalataloussektorin rajojen. Aktivaattorien välinen tiivis yhteistyö on luonut mahdollisuuden siirtää ajatuksia, ideoita ja taitoa alueiden välillä. Samalla on kehitetty hyviä käytäntöjä ja uusia toimintamalleja, jotka osaltaan syntyvät vuorovaikutuksessa Leader-yhdistysten kanssa.

 

Rooli ja tunnettuus

Kalatalouden kentällä toimintaryhmiä pidetään tärkeinä ja niiden alueellista kattavuutta halutaan laajentaa. Kalatalousryhmiä tarvitaan lisäämään yhteistyötä, hyvien käytäntöjen siirtoa, paikkaperustaisuutta ja innovaatioita alan toimijoiden keskuudessa. Toisaalta kalatalouden järjestöt pitävät kalatalouden toimintaryhmien roolia kalatalouden kentällä osin epäselvänä ja jäsentymättömänä.​ Ryhmän ja aktivaattorin roolia ja työnjakoa muiden kalatalouden tahojen kesken tuleekin selkeyttää.

Varsinkin tällä ohjelmakaudella aloittaneiden ryhmien tunnettavuudessa on kehitettävää. Kalatalouden toimintaryhmä on koettu hankalaksi nimeksi ja se sekoitetaan helposti muihin kalatalouden järjestöihin tai yhteisöihin. Nimi olisikin syytä muuttaa helpommin tunnistettavaksi ja ryhmien tunnettavuutta tulisi parantaa monipuolisen viestinnän kautta. Sosiaalisen median käyttöä sekä ryhmien välisessä kommunikaatiossa että ulkoisessa viestinnässä on syytä tehostaa.

Seuraavalla ohjelmakaudella tarvitaan lisää panostusta ja resursseja kohdennettuun kalatalousryhmäkohtaiseen tiedotukseen ja laajempaan koordinointiin. Ryhmien kansallista verkostoitumista tiivistämällä voidaan tehostaa myös eri alueiden tietotaidon ja osaamisen hyödyntämistä valtakunnallisessa kehittämisessä.

 

Lue koko arvio täältä