Yhteinen kalastuspolitiikka

Yhteinen kalastuspolitiikka

Yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) on määritelty ensimmäisen kerran jo Rooman sopimuksessa vuonna 1957. Alun perin se kytkeytyi yhteiseen maatalouspolitiikkaan, mutta ajan myötä siitä on tullut yhä itsenäisempi. Yhteisen kalastuspolitiikan alkuperäisenä tavoitteena oli säilyttää kalakannat, suojella meriympäristöä, varmistaa eurooppalaisten kalastusalusten taloudellinen elinkelpoisuus ja tarjota kuluttajille laadukkaita elintarvikkeita. Vuoden 2002 uudistuksessa näihin tavoitteisiin lisättiin elollisten vesiluonnonvarojen kestävä tasapainoinen käyttö ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Kestävyyden on perustuttava luotettaviin tieteellisiin lausuntoihin ja ennalta varautumisen periaatteeseen.

Vuonna 2013 neuvosto ja parlamentti pääsivät sopimukseen uudesta kalastuspolitiikasta, jossa pyrkimyksenä on varmistaa kalastuksen ja vesiviljelyn ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys pitkällä aikavälillä. Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastolla pyritään edistämään YKP:n täytäntöönpanoa. 

Voit lukea YKP:n taustoista ja vuoden 2013 sopimuksesta lisää Unionin sivuilta. 

Suomen kansallisen yhteisen kalastuspolitiikan valvontastrategian vuosille 2021-2027 löydät täältä. 

YKP:n sääntöjen valvominen 

Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen ((EU) N:o 1139/2021) (jäljempänä EMKVR-asetus) 11 artiklassa säädetään hakemusten hyväksyttävyydestä. 

YKP:n sääntöjen noudattamista valvotaan EMKVR:n osalta seuraavin tavoin:  

• Tuenhakija vakuuttaa tukihakemuksen yhteydessä, ettei ole syyllistynyt Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoon tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon kohdistuviin petoksiin eikä omista LIS-luetteloon merkittyä alusta tai ole mukana sellaisen toiminnassa. Lisäksi hakija vakuuttaa noudattavansa Euroopan unionin ja kansallista lainsäädäntöä.  
• ELY-keskus tarkistaa tukipäätöstä tehdessään, ettei hakija ole syyllistynyt YKP-sääntöjen vakavaan rikkomiseen. Esittelijät tarkistavat tukipäätösten yhteydessä myös, ettei hakija ole rikkonut LIS-aluksia koskevia säännöksiä.  
• Tuensaajan tulee noudattaa EMKVR-asetuksen 11 artiklan 1 kohdan sääntöjä toimen toteuttamisen ajan ja viisi vuotta loppumaksusta. Ruokavirasto ylläpitää rikkomusrekisteriä ja tiedottaa rahaston viranomaisia vakavista rikkomuksista viiden vuoden seurantaa varten.  

Suomessa ei ole tullut esiin vakavia rikkomuksia ohjelmakaudella 2021–2027. Ohjelmakaudella 2014–2020 on tullut esiin yksi yhteisen kalastuspolitiikan vakava rikkomus. Kyseisessä tapauksessa yritys oli vuonna 2017 kalastanut lohta ilman toimijakohtaista kiintiötä rauhoitusaikana kalastuskieltoalueella käyttäen kiellettyjä pyydyksiä. Rikkomuksesta määrättiin 4 000 euron seuraamusmaksu. Lisäksi määrättiin 12 vakavan rikkomuksen seurauksena annettavaa pistettä aluksen päällikölle ja 12 pistettä kalastuslisenssin haltijalle. Yritykseltä peritään rikkomuksen vuoksi takaisin Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta maksetut tuet. Perittävä summa on kahdelta hankkeelta yhteensä 28 506,81 euroa. 

Kalatalouden EU-tiedonkeruuohjelma 

EU:n yhteinen kalastuspolitiikka edellyttää, että jäsenmaat tuottavat yksityiskohtaista tietoa kalataloudestaan. Kalatalouden EU-tiedonkeruuohjelmassa kerätään biologista ja taloudellista tietoa sekä tilastoja. Tietoja käytetään muun muassa tieteellisissä työssä ja kalastuksen säätelyn neuvonannossa (saaliskiintiöt). Suomessa kalatalouden EU-tiedonkeruuohjelmasta vastaa Luke.