Tutkijoiden ja kalastajien välinen kumppanuus

Tutkijoiden ja kalastajien välinen kumppanuus ohjelmakaudella 2014-2020

Kalastaja troolarissa Saaristomerellä © maaseutuverkosto, Markku Saiha

Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus Suomessa

Tutkimuksen ja kalastajien välistä kumppanuutta ja yhteistyötä on tehty monella tavoin jo vuosikausia, ja se on hyödyttänyt kumpaakin osapuolta. Kalakantojen tilasta ja niihin vaikuttavista tekijöistä on toisaalta aina on ollut myös erimielisyyksiä ja erilaisia näkemyksiä. Yhteistyön ja yhdessä tuotetun tietopohjan avulla päästään lähemmäs yhteistä tilannekuvaa, ja osapuolien tiedot täydentävät toisiaan. Sen avulla on helpompi saavuttaa yhteisymmärrys siitä, mitä pitäisi muuttaa ja millä keinoilla muutos voidaan saada aikaiseksi. Periaatteena on, että tuotetun tiedon pitää olla aukotonta, ajantasaista ja päätöksentekoa tukevaa.

Kumppanuusohjelmaa, kuten muitakin Innovaatio-ohjelmia, valmisteltiin ministeriön johdolla yhteistyössä sidosryhmien ja tutkimuksen kanssa. Kumppanuusohjelman osalta haettiin sellaisia teemoja, jotka eri osapuolet kokivat tärkeiksi ja joissa kalastajien ja tutkimuksen välisen yhteistyön nähtiin tuovan tekemiselle lisäarvoa. Työpajojen pohjalta tehtiin hakemus, jonka sisältö hakuprosessin toisessa vaiheessa vielä tarkentui Luken ja ministeriön välisissä keskusteluissa.

Työpaketit

Kalojen vierasaineet ja vesiympäristön tila

Vierasaineseurantaa, kuten dioksiinien ja PCB- aineiden seurantaa, tehdään kattavasti jo nyt.
Voidaanko seurantaa tehostaa keskittämällä se keskeisiin kalan maihintuontipaikkoihin, kuten Kasnäsin kalajauhotehtaalle?
Voidaanko, ja onko tarpeen, varautua myös esimerkiksi leväkukintojen tuottamien levämyrkkyjen mahdollisesti tulevaisuudessa aiheuttamiin uhkiin?
Voivatko kalastajat tuoda kustannustehokkuutta muuhun ympäristönseurantaan tutkimuslaitosten kenttähenkilöstön, resurssien ja toimipaikkojen vähentyessä?

Hylkeiden ja merimetsojen kalastukselle aiheuttamien haittojen ehkäiseminen

Hylkeiden kalastukselle aiheuttamat haitat ovat yleisesti tiedossa oleva pitkäaikainen ongelma, ja niitä on yritetty lieventää monin tavoin. Merimetson aiheuttamia haittoja ei ole vielä pystytty riittävällä tarkkuudella arvioimaan eikä niiden merkittävyydestä olla yksimielisiä
Alkuvaiheessa on olennaista haittojen dokumentointi ja niiden merkittävyyden arviointi – myös muiden kuin esim. suoranaisten pyydysvierailujen aiheuttamien vahinkojen
Käytännön kokeita ja seurantoja tarvitaan sekä haittojen dokumentoimiseksi että niiden vähentämiseksi
Olennaista on myös tiedotus ja sidosryhmien osallistaminen, jotta ongelmien vakavuus ja niiden luonne tulisivat yleiseen tietoon

Kalastuksen valikoivuus ja kalastuksen jatkuvuuden turvaaminen

Pyydysten valikoivuutta lisäämällä saadaan haluttua kalalajia toivotun kokoisena, ja vältetään ylimääräistä, jopa hyödyntämiskelvotonta sivusaalista
Samalla kiinnitetään huomiota pyydysten kustannustehokkuuteen ja käsiteltävyyteen. Kustannustehon parantamisella on olennainen merkitys kalastusammatin houkuttavuudelle ja jatkuvuudelle
Pyydystekniikan kehittäminen lähtee liikkeelle kalastajien tarpeista ja ideoista
Valikoivuus liittyy myös kalastusaikaan ja –paikkaan. Esim. tieto silakan ja kilohailin osuudesta troolisaaliissa voisi helpottaa kalastusalueen valintaan liittyvää kalastajan päätöksentekoa

Partnerit:

Luonnonvarakeskus
Suomen ammattikalastajaliitto ry
Suomen sisävesiammattikalastajat ry
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Suomen ympäristökeskus
Jyväskylän yliopisto
Itä- Suomen yliopisto

Ohjelmaa on toteutettu kaksivaiheisena. Ensimmäinen vaihe alkoi keväällä 2017 ja päättyi huhtikuussa 2020. Toinen vaihe ulottuu toukokuusta 2020 vuoden 2022 loppuun. EMKR-rahoitusta on myönnetty kumpaankin toteutusvaiheeseen 1,25 miljoonaa euroa eli yhteensä 2,5 miljoonaa euroa.