Kuukausi: lokakuu 2017

Maa- ja metsätalousministeriö ryhtyy toimiin, jotta maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa päätetystä Pohjanlahden silakkakiintiön 40 prosentin leikkauksesta aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa kalastuselinkeinolle.

Maa- ja metsätalousministeriö on erittäin tyytymätön neuvoston päätökseen siitä, että Pohjanlahden silakan kalastuskiintiöitä pienennettiin 40 prosentilla, vaikka tieteellisessä neuvossa ehdotettiin 32 prosentin vähennystä. Suomi äänesti asetusehdotusta vastaan, sillä ratkaisu ei noudata EU:n yhteisen kalastuspolitiikan periaatteita kalakantojen suurimmasta enimmäistuotosta ja parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon hyödyntämisestä.

Ratkaisu on vaikea kalastuselinkeinon näkökulmasta. Se merkitsee Suomen Pohjanlahden silakan kiintiön putoamista noin 115,5 miljoonasta kilosta noin 69,3 miljoonaan kiloon. Koska EU:n kiintiöjärjestelmä sisältää mahdollisuuden siirtää osa käyttämättömästä kalastuskiintiöstä seuraavalle vuodelle, Suomi voi siirtää tämän vuoden käyttämättömästä kiintiöstään noin 13 miljoonaa kiloa ensi vuodelle. Pohjanlahden silakkakiintiöstä on vuosina 2014–2016 kalastettu noin 90 miljoonaa kiloa, joten siirron vaikutuksesta kalastus supistuisi aiempien vuosien tasosta noin 10 prosenttia. Samalla kuitenkin käytetään siirron tuoma jousto. Sitä ei voida enää käyttää tulevaisuudessa, joten ongelmaan täytyy saada ratkaisu vuoden 2018 aikana.

MMM on kiirehtinyt komissiota tekemään muutosehdotuksen Itämeren monivuotisen hoitosuunnitelman muuttamiseksi siten, että Pohjanlahden silakan kalastuskuolevuuden vaihteluvälejä muutettaisiin parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon mukaiseksi. Tämän jälkeen voitaisiin muuttaa myös kalastuskiintiöitä koskevaa asetusta. Onnistuessaan prosessi johtaisi kalastuskiintiön korottamiseen tieteen mukaisesti vielä vuoden 2018 aikana.

MMM harkitsee myös kaikkia muita käytettävissä olevia keinoja, kuten esimerkiksi kiintiövaihtoja muiden maiden kanssa, elinkeinon tilanteen helpottamiseksi. Mahdollisten toimenpiteiden käyttöönottoa täytyy arvioida huolella, jotta ne todella helpottavat tilannetta, eivätkä aiheuta ongelmia pitkällä aikavälillä.

Lähde: MMM tiedote 20.10.2017

Luonnonvarakeskus: Kalatalouden tuotot kääntyivät pitkästä aikaa laskuun vuonna 2015, mutta myönteistä kehitystä nähtävissä

Luke kertoo tiedotteessaan, että vuosi 2015 oli kalataloudessa aiempaa synkempi, kun tuotot kääntyivät monen vuoden nousun jälkeen laskuun. Kalatalouden alkutuotannossa oli kuitenkin nähtävissä myönteistä kehitystä.

Aiempaa alhaisempi polttoaineen hinta vaikutti positiivisesti isojen kalastustroolareiden tulokseen.

– Vaikka kirjolohen hinta laski, myös vesiviljelyn kasvanut tuotanto nosti alan tuottoja ja kannattavuutta. Jalostuksessa ja kalakaupassa meni puolestaan heikommin. Pääosin tuontikalaan nojaavan jalostusteollisuuden ja kalakaupan kannattavuus heikkeni korkean tuontilohen hinnan vuoksi, sanoo tutkija Heidi Pokki Luonnonvarakeskukselta (Luke).

Kalatalous on hyvin keskittynyttä
Vuonna 2015 kalataloudessa toimi 1 747 yritystä. Suurin osa toimialan yrityksistä (72 %) oli kalastusyrityksiä. Kalatalouden kokonaistuotot (839 milj. €) laskivat 12 prosenttia edellisvuodesta. Kalatalouden jalostusarvo laski viidenneksellä 122 miljoonaan euroon. Kalakauppa ja jalostus ovat hyvin keskittyneitä, ja viime vuosina myös merikalastus ja vesiviljely ovat keskittyneet.

Kalatalous työllisti 2 536 henkilötyövuotta. Kalanjalostus työllisti eniten, 32 prosenttia. Henkilötyövuosien määrä kasvoi alkutuotannossa ja laski kalanjalostuksessa ja vähittäiskaupassa.

Luonnonvarakeskuksen tehtäviin kuuluu mm. seurata kalataloude toimialojen kehitystä ja tulevaisuudennäkymiä. Lue koko uutinen täältä!

PIKKULI-hankkeessa tutkitaan käytännön mahdollisuuksia ja menetelmiä pikkulimaskan (Lemna minor) viljelemiseksi kalankasvatuslaitoksella rehun raaka-aineeksi. Kysyimme hankkeen taustoista ja haasteista Luonnonvarakeskuksen tutkijalta Pasi Laajalalta.

Vesiviljely on voimakkaasti kasvava ala, ja viime vuosina on panostettu viljelyssä syntyvien ravinteiden ja niiden aiheuttamien ympäristöpäästöjen vähentämiseen. Kehitystä on tapahtunut runsaasti etenkin ruokintamenetelmien kustannustehokkuudessa, ja toisaalta kiertovesilaitoksissa, joissa kasvatukseen käytetty vesi kiertää sisätiloissa suljetussa kierrossa. Innovaatioita syntyy myös ravinteiden talteenotossa, kun PIKKULI-hankkeessa tutkitaan pikkulimaskan viljelykäyttöä kalankasvatuksen yhteydessä. Pikkulimaska on veden pinnalla kelluva pieni monivuotinen kasvi, joka suosii ravinteikkaita vesistöjä, ja lisääntyy tehokkaasti jakaantumalla.

Hankkeen kumppani ja käytännön työstä suuren osan tekevä Vääräniemen Kala Oy:n Kari Vääräniemi kertoo hankkeen syntyneen, kun hän ja alueen kalatalousaktivaattori Mika Halttu miettivät, että mitä voitaisiin tehdä kalanviljelyn ravinnekuormituksen pienentämiseksi, ja että voitaisiinko sisämaan kalanviljelyssä toteuttaa kiertotaloutta kuten esimerkiksi Raisioaquan Baltic Blend -rehuinnovaatiossa tehdään.

– Keskustelut lähtivät lähinnä levän tuottamisesta/leväjauhoista, joka olisi hyvä raaka-aine taas kalanrehuna. Mika lopulta keksi pikkulimaskan, jota alettiin sitten tosissaan suunnittelemaan ja tekemään taustatutkimusta. Tässä kohtaa haluttiin hankkeistaa asia ja Pasi Laajala (Luonnonvarakeskus) tuli mukaan, Kari Vääräniemi kertoo.

Hanke ei ole olemassa pelkästään paperilla, vaan käytännön työ on jo edennyt pitkälle.

– Keväällä 2017 löysimme omasta luonnonravintolammikosta kyseistä kasvia luonnonvaraisena. Kaivoimme kaksi kasvatus allasta yhden kalanviljelylaitoksen yhteyteen johon siirsimme limaskaa omasta lammikosta. Altaisiin pumpataan poistokanavan lietetaskusta kiintoaineet limaska altaisiin. Seuraava askel on selvittää miten limaska talvehtii altaassa, kertoo Vääräniemi.

Pienessä kasvissa piilee haasteita ja mahdollisuuksia

Hankkeen yhteyshenkilö, Luonnonvarakeskuksen tutkija Pasi Laajala, kertoo hankkeen etenemisestä seuraavasti:

– Ensimmäiset pikkulimaskat, joilla aloittelin, olivat Mikan akvaariosta. Lisäksi esillä oli ollut paljon juttua ulkomaisen soijan rahtaamisesta Suomeen ja sen käytöstä rehun raaka-aineena. Minä huomasin, että tässähän olisi myös idea, jossa yhdistyvät sininen ja vihreä biotalous. Tässä olisi myös potentiaalia muillekin toimialoille. Mika puolestaan näki taustalla erityisesti kalarehuntuotannon ja siihen mahdollisesti saatavan uuden kotimaisen proteiiniraaka-aineen. Kalanviljelylaitoksesta tulevalla ravinnepitoisella vedellä voisi kasvattaa pikkulimaskaa, jolloin ravinteet siirtyvät kasviin, joka syötetään kaloille. Eli yhdentyyppinen HYDROPONICS-juttu, vähän niin kuin Sybimar-case, Laajala toteaa.

Onko vastaavaa tehty aiemmin, ja onko siitä saatu hyviä tuloksia?

– Tietojemme mukaan pikkulimaskaa on käytetty Aasiassa ihmisten ja eläinten eväänä, mutta ei juurikaan muualla. Pikkulimaskahan on monille tuttu akvaariokasvi ja Suomessa kasvatusta on kokeiltu akvaarikokoluokassa. FAOn tutkimusten mukaan aminohappokoostumus sopii hyvin eläinten ja ihmisten ravinnoksi.

(toim. huom. Suomessa on yksi hyvin pienessä mittakaavassa tehty testi lähivuosilta: https://theseus.fi/handle/10024/113149)

Rehun tuotannossa puhutaan aina suurista massoista. Miten pikkulimaskan tuotanto/kerääminen voidaan saada kannattavaksi?

– Tämä on perustavaa laatua oleva kysymys käytännön hyödynnettävyyden kannalta. Kelluskasvina pikkulimaskan kerääminen veden pinnalta on jo keksitty ja siitä kertovia videoita löytyy Youtubesta. Oma kysymyksensä on tuotantomäärien riittävyys, sillä kasvistahan on suurin osa vettä. Tonnista tuoretta kasvia saadaan 50-90 kg kuiva-ainetta, josta proteiinin osuus jää selvästi alle puoleen. Esimerkiksi muutama vuosi sitten kuumana kesänä Lontoossa yhden kanaalin hehtaarituotanto oli 80 tonnia tuoreena (tai sitä luokkaa). Eli paljon on kiinni olosuhteista, niin rakennetusta kuin ympäröivästäkin. Hanke on kunnostanut muutaman vanhan kalankasvatusuoman pikkulimaskan koekasvatusta varten Taivalkoskelle. Tavoitteena on saada kasvatukseen ja tuotantomääriin liittyviä vastauksia käytännön koekasvatusten pohjalta ensi kesänä. Jos kaikki menee putkeen, kasvustosta teetetään rehukoe-erä.

Mitkä ovat hankkeen suurimmat haasteet?

– Raporttien mukaan pikkulimaska kasvaa kyllä hyvinkin pohjoisessa, mutta ehtiikö se tuottaa merkittävää satoa esim. Taivalkosken korkeuksilla? Ensimmäisen kesän kartoitusten perusteella merkittäviä kasvupaikkoja on löydetty sekä Taivalkoskelta, että Vuokatista, ja niiden kasvustoa päästään tutkimaan laboratoriossa talven aikana. Kävi jo ilmi, että myöhään tullut kesä viivästytti myös pikkulimaskan kasvua. Olisiko sato ehtinyt riittävän suureksi tällaisena kesänä?

Sujuiko EMKR-tuen hakeminen ongelmitta?

– Oli yllättävän helppo. Piti oikein kysyä, että oikeestiko ei tarvitse tämän enempää dataa, vai enkö osaa avata joitain välilehteä? EURAan nähden Hyrrä oli yksinkertainen, ainakin kalapuolella.

Meri- ja kalatalousverkosto toivottaa menestyksekästä hanketta, ja jää mielenkiinnolla odottamaan hankkeen tuloksia!

(muokattu 30.11.2017: lisätty Kari Vääräniemen kommentit)

Hanke lyhyesti

Hankkeen nimi: PIKKULI
Hakija: Luonnonvarakeskus LUKE
Yhteyshenkilö: Pasi Laajala
Myönnetty tuki: 43 260,00 euroa (78,77 % kokonaiskustannuksista)

Tavoite: Viljelyn tavoitteena on kierrättää kalankasvatuksen ravinteita, vähentää kalanviljelyn ympäristövaikutuksia ja tuoda viljelytoimintaan uusi taloudellisesti kannattava myyntituote. Kasviksi on valittu pikkulimaska. Se on luonnonvarainen kasvi, jolla on hyvät ravitsemukselliset arvot. Se sisältää runsaasti proteiinia, hyviä rasvahappoja ja hiilihydraatteja, mikä tekee siitä hyvän rehuraaka-aineen. Pikkulimaskan viljely- ja korjuumenetelmät ovat yksinkertaisempia kuin levien.

Pyhäjärvi-instituutti on käynnistänyt hankkeen, jonka aikana kartoitetaan silakasta mahdollisesti saatavia lisäarvotuotteita joilla on kaupallista potentiaalia.

Kasvatetun lohen osalta on jo pitkään tutkittu kalanjalostuksen yhteydessä syntyviä sivuvirtoja. Kalanjalostuksen sivuvirtoja ovat erityisesti perkauksessa ja fileoinnissa syntyvät jätteet, jotka ovat uuden ajattelun mukaan vain resurssi väärässä paikassa ja johon saadaan jalostettua lisäarvoa. Näistä tuloksista ovat hyötyneet elintarvikepuolen ohella myös lääke- ja energiateollisuus.

Silakka on Suomessa merkittävin saalislaji ja lähes 90 % kalastuksen kokonaissaaliista on silakkaa. Silakkaa kalastetaan pääasiassa trooleilla ja tärkein pyyntialue on Selkämeri. Jonkin verran silakkaa saadaan myös rannikon rysillä. Lajin kalastus on kiintiöity.

Pyhäjärvi-Instituutin vetämässä hankkeessa selvitetään silakan sisältämät eri aineosat mm. proteiinit, lipidit, vitamiinit, antioksidantit ja hivenaineet joita ei vielä ole pystytty kalasta hyödyntämään.

Esiselvityksen luonteinen hanke toteutetaan yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja yliopistojen kanssa. Mikäli silakasta tunnistetaan riittävästi lisäarvoa tuottavia ainesosia, tullaan aiheesta valmistelemaan laajempi soveltavaa tutkimusta hyödyttävä kehittämishanke.

Hankkeen tiedot:

EU-prioriteetti: Paikallinen kehittäminen
Hankkeen nimi: Silakan lisäarvomahdollisuudet
Hakija: Pyhäjärvi-instituuttisäätiö
Hankkeen kesto: 18.4.2017 –>
Hankkeen kokonaisbudjetti: 25 600 €
EMKR-tuen osuus: 12 032 €
Kansallinen tuki: 13 568 €

Lisätietoja: Pyhäjärvi-Instituutti, p. 02 838 0600

Kuva ja teksti: Markku Saiha

Hankkeessa pyritään vahvistamaan Selkämeren siikasaaliita poikasistutuksien avulla.

Siika on perinteisesti ollut Selkämeren rannikolla tärkeä kala niin kuluttajille kuin kalastajillekin. Viime vuosina ei kalastettua siikaa ole kuitenkaan riittänyt markkinoille entiseen tapaan. Vuosittaiset vaihtelut ovat tuttu ilmiö, mutta ajoverkkokalastuksen kieltäminen ja harmaahylkeen lisääntyminen lienevät pääsyynä pienentyneeseen siikasaaliiseen.

Tilannetta on ryhdytty parantamaan laajalla yhteistyöhankkeella. Hankkeen tarkoituksena on parantaa paikallisesti hyödynnettävän merikutuisen siian kantaa Selkämeren rannikkoalueella. Hanke alkoi viime vuonna, jolloin toteutettiin kasvatus- ja istutuskokeilu Merikarvian Pooskerin edustan saaristoalueella. Kesän yli kasvaneet siianpoikaset vapautettiin merialueelle värimerkittyinä lokakuussa 2015.

Kokeiluhanke sai tänä vuonna jatkorahoitusta istutusmäärien kasvattamiseksi ja vaikutusten selvittämiseksi. Koko hankkeen suunniteltu kesto on vuoteen 2020 saakka.

Karisiikaa lisää

Pohjanlahdella siikoja on kahta eri lisääntymismuotoa. Jokiin kudulle nousee vaellussiika sekä merellä kutee paikallisempia kantoja muodostava siika eli karisiika. Vaellussiika on tyypillisesti nopeakasvuinen, kasvaa suurikokoiseksi ja tekee pitkiä syönnösvaelluksia. Merikutuinen siika kutee rannikkoalueella ja tekee vain lyhyitä, arviolta noin parinkymmenen kilometrin vaelluksia.

Ammattikalastuksen saaliiden perusteella kalastus keskittyy nykyään pääasiassa vaellussiikaan, vaikka vielä kolme vuosikymmentä sitten siikasaalis on koostunut lähes tasapuolisesti molemmista muodoista erityisesti Selkämeren alueella. Selkämeren keskimääräinen kutuaikainen merikutuisen siian saalis on laskenut ajanjaksolta 1980–1996 jaksoon 1997–2008 20 %:iin ja yksikkösaalis 43 %:iin, ja nykyään merikutuisella siialla Selkämerellä on lähinnä paikallista merkitystä alueilla, joilla on kutevia kantoja.

Selkämerellä alkuperäisten merikutuisten siikakantojen taannuttua kalastuselinkeinon edellytysten parantamiseksi kokeillaan istutuskohteena nykyisiä olosuhteita vastaavaan ympäristöön sopeutunutta Maalahden siikakantaa. Mikäli kannan kotiuttaminen onnistuu, pitäisi jo 4-6 vuoden kuluttua istutusalueella olla kudulle palaavia siikoja. Kannan kasvattamiseksi ja ylläpitämiseksi istutustoimenpiteitä on jatkettava säännöllisesti ja niiden vaikutusta seurattava kannattavuuden arvioimiseksi.

Kaikki hyötyvät

Kalastaja Sami Veneranta on ollut hankkeessa mukana alusta saakka. Hän myös huolehtii kasvatuksesta kotivesille sijoitetuissa altaissa. Hänen mukaansa homma kyllä työllistää koska altaista täytyy huolehtia joka päivä, mutta ne ovat kuitenkin pyydyksille suuntautuvien matkojen varrella. Poikasten määrä on noin 300 000 kappaletta ja kasvatus toteutetaan kahdella kassilla, joista saadaan arviolta 51 000 kesänvanhaa siianpoikasta.

Kalan kasvatus herättää usein vesien omistajissa pelkoja, mutta tällä kertaa on tilanne päinvastoin. Veneranta kertoo, että tuskin kukaan haluaa estää omille vesilleen ilmaiseksi istutettavien siikojen ilmaantumista kalastuksen kohteeksi. Kannan vahvistumisesta hyötyvät kaikki, eivät pelkästään ammattikalastajat tai paikallisen siian syöjät.

Mikäli kasvatus onnistuu ja vuotuinen poikasmäärä on riittävän suuri (yli 30 000 kpl), Luonnonvarakeskus merkitsee vuosina 2016–2017 kasvatetut poikaset siian suomupintaan ruiskutettavalla värimerkillä. Värimerkintä näkyy aikuisessa kalassa vain UV -lampun avulla, eli se ei normaalissa saaliin käsittelyssä ole havaittavissa. Merkinnän avulla saadaan arvioitua istutusten tuloksellisuus ja alueellinen hyöty kalakannoille ja kalastukselle, sekä työn kannattavuus pidemmällä aikavälillä

Hankkeen tiedot:

EU-prioriteetti: Paikallinen kehittäminen
Hankkeen nimi: Selkämeren merikutuinen siika 2016
Hakija: ProAgria Länsi-Suomi ry
Hankkeen kesto: 11.4.2016-30.6.2017
Hankkeen kokonaisbudjetti: 30 288 €
EMKR-tuen osuus: 11 388,10 €
Kansallinen tuki: 12 841,90 €

Kuvat ja teksti: Markku Saiha