Eduskunta hyväksyi vuonna 2022 muutokset lakiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta. (1048/2016, muut. 3/2023) Muutosten myötä siirrettävien käyttöoikeuksien soveltaminen silakan rysäkalastuksessa päättyy vuoden 2026 lopussa. Vuodesta 2027 alkaen silakan rysäkalastusta harjoitetaan kaikille rysäkalastajille tarkoitettujen erillisten kalastuskiintiöiden puitteissa. Kiintiöt määritellään kahdelle alueelle: Suomenlahti ja Saaristomeri sekä Pohjanlahti. Lakiin sisältyvät myös kyseisiä erillisiä kiintiöitä koskevat vähimmäis- ja enimmäismäärät.
Maa- ja metsätalousministeriö on laatinut selvityksen silakan rysäkalastuksen nykytilasta sekä tulevien järjestelyjen tarpeista vuodesta 2027 eteenpäin. Selvitys annetaan nyt tiedoksi samalla kun ministeriö avaa verkkokyselyn silakan rysäkalastuksesta. Vastaamalla kyselyyn kaupalliset kalastajat ja muut tahot voivat esittää näkemyksensä siitä, miten rysäkalastusta tulisi säädellä vuodesta 2027 alkaen.
Kyselyn tuloksia hyödynnetään ministeriön valmistellessa ehdotuksia tulevasta säätelystä. Ehdotukset lähetetään lausunnoille vuoden 2026 aikana, ja valmistelu tehdään tiiviissä yhteistyössä kaupallisen kalastuksen järjestöjen kanssa.
Flavoria Innovation Festivalin yhteydessä järjestetty Kalainnovaatioviikko kokosi viime vuonna yritykset ja opiskelijat tarkastelemaan kala-alan ajankohtaisia haasteita. Yhteistyön kautta teemaviikon tapahtumaan on saatu mukaan alan suuria toimijoita, mikä on vahvistanut käsitystä siitä, että alalla on todellinen tarve uusille ratkaisuille ja innovaatioille, esimerkiksi kalan kulutuksen lisäämiseksi.
Tapahtuma järjestettiin nyt neljättä kertaa, mutta viimevuotinen toteutus poikkesi aiemmista. Laajan ruokaketjun sijaan huomio kohdistettiin nyt yhteen, tarkasti rajattuun sektoriin – kala-alaan.
Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskuksen (NuFO) projektikoordinaattori Emma Sivulan mukaan Kalainnovaatioviikon ydin on tuoda yhteen yritysten todelliset kehittämiskohteet ja monialaiset opiskelijatiimit.
”Yritykset tuovat mukanaan pitkän työkokemuksen ja syvällisen alan tuntemuksen, kun taas opiskelijat lähestyvät ongelmia tuorein, usein yllättävin näkökulmin”, Sivula kertoo.
NuFon projektikoordinaattori Sini Laikolan mukaan yritysten ja opiskelijoiden yhteistyöllä syntyy uudenlaisia ratkaisuja.
”Kun yhteen saadaan yritykset, jotka ovat pitkään toimineet kala-alan ytimessä, ja opiskelijat, joilla ei välttämättä ole lainkaan aiempaa kosketusta alaan, syntyy ratkaisuja, joita alan toimijat eivät itse tulisi ajatelleeksi.”
Viikko rakentui tiiviiksi viiden päivän kokonaisuudeksi, jossa korostuivat ryhmätyö, ideointi ja käytännön ongelmanratkaisu. Opiskelijoille se oli myös opintojakso, josta sai opintopisteitä. Palautteessa toistuu kokemus siitä, että intensiivinen ja vuorovaikutteinen toteutus koetaan poikkeuksellisen opettavaiseksi.
”Opiskelijat ovat kertoneet oppivansa viikon aikana jopa enemmän kuin monilla pidemmillä kursseilla”, toteaa NuFon tutkimuskoordinaattori Anni Kerttula.
Yksi viikon tavoitteista oli osoittaa, ettei ruokaketjun tai kala-alan kehittäminen ole vain elintarviketieteilijöiden tehtävä. Mukana työskentelee esimerkiksi markkinoinnin, kielten ja muiden alojen opiskelijoita, mikä avaa näkymää siihen, kuinka laaja osaamiskirjo kestävien ratkaisujen rakentamiseen tarvitaan.
Kala-alan teema yllätti opiskelijat myönteisesti
Kala-alan valinta teemaksi toi kuitenkin omat haasteensa. Tapahtuman järjestäjät kertovat, että opiskelijoiden rekrytoinnissa näkyi teeman vieraus: kynnys osallistua oli aiempia vuosia korkeampi.
”Epäilemme, että kala-ala tuntui monelle niin etäiseltä, etteivät kaikki uskaltaneet lähteä mukaan”, Kerttula sanoo.
Ne, jotka lähtivät, olivat kuitenkin usein positiivisesti yllättyneitä. Projektiryhmän edustajien mukaan moni koki aluksi, ettei oma osaaminen liittyisi kala-alan kehittämiseen, mutta käsitys muuttui nopeasti, kun monialaisuuden merkitys avattiin.
“Työskentely opiskelijoiden kanssa oli erittäin innostavaa! He katsoivat käsillä olevaa haastetta eri näkökulmasta, laatikon ulkopuolelta, mikä antoi tuoretta kulmaa antaen kimmokkeita uusille mahdollisuuksille.”
Ari Hietanen,Tuotekehitys- ja laatupäällikkö, Kalavapriikki Oy
Kalainnovaatioviikko kokosi viime vuonna yritykset ja opiskelijat keskustelemaan kala-alan ajankohtaisista haasteista.
Tapahtuma sisälsi myös käytännönläheisiä oheisohjelmia. Opiskelijat pääsivät seuraamaan kalan käsittelyä ja tutustumaan uusiin tapoihin hyödyntää kalaa ruoanlaitossa. Catch the Future -seminaarin yhteydessä opiskelijat pääsivät maistamaan ammattikokin valmistamia innovatiivisia kalaruokia, ja osa opiskelijoista kertoi jopa muuttaneensa omaa suhtautumistaan kalaan.
Pitkällä aikavälillä mallin nähdään hyödyttävän sekä yrityksiä että opiskelijoita. Yritykset saavat käyttöönsä tuoreita ideoita ja näkökulmia, ja kala-ala voi rakentaa myönteistä mielikuvaa nuorten keskuudessa.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa: Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskuksen projektikoordinaattori Sini Laikola, Turun yliopisto sini.laikola@utu.fi
Suomen vesiviljelystrategian tavoitteena on kasvattaa kotimaisen kalan tuotantoa merkittävästi – jopa kolminkertaiseksi. Merialueilla tuotantoa voidaan lisätä merkittävästi, kunhan ympäristövaikutukset ja merialueiden muu käyttö huomioidaan. Vesiviljelyn kehittämisohjelma on tuonut yhteensovittamiseen uusia menetelmiä ja tietoa kasvatuksen ympäristövaikutuksista.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Markus Kankaisen mukaan sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on löytää parhaat paikat kalankasvatukselle merellä.
”Tarkoituksena on määritellä kalankasvatukselle parhaat sijainnit merialueella ja ohjata uusi tuotanto tällaisille alueille”, Kankainen kertoo.
Kun samoilla merialueilla on useita toimijoita ja monenlaisia tavoitteita, kokonaisuutta on tarkasteltava laajasti.
”Tilaa riittää kaikille, kun suunnittelu tehdään yhteensovittaen.”
Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankaisen mukaan sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on löytää parhaat paikat kalankasvatukselle merellä.
Sijainnilla on ratkaiseva merkitys
Kalankasvatuksen ympäristövaikutuksissa tärkein yksittäinen tekijä on sijainti. Hyvät virtausolosuhteet vähentävät paikallista kuormitusta.
”Sijainti ratkaisee pitkälti vaikutusten laajuuden: mitä avoimempi, syvempi ja virtaamiltaan parempi vesialue on, sitä vähemmän syntyy rehevöittävää kuormitusta”, Kankainen selittää.
Luke ja Suomen ympäristökeskus (Syke) hyödyntävät mallinnusta, jotta uusia kalankasvatuslaitoksia voidaan ohjata alueille, joilla rehevöitymisvaikutus jää mahdollisimman vähäiseksi ja ja jotka eivät ole kuormitukselle herkkiä.
Aiemmin tutkimusnäyttöä merialueiden kalankasvatuksen paikallisista vaikutuksista on ollut niukasti.
”Verrattain vähän on ollut tietoa siitä, kuinka paljon kalankasvatuslaitokset todellisuudessa vaikuttavat alueen veden laatuun, kuten levien määrään”, Kankainen toteaa.
Vuonna 2025 Luke ja Syke toteuttivat laajan kenttätutkimuksen Saaristomerellä, Ahvenanmaalla ja Selkämerellä. Tutkimuksessa hyödynnettiin uusia mittausmenetelmiä, kuten optisia sensoreita ja veneestä tehtävää liikkuvaa mittausta. Työ rahoitettiin Vesiviljelyn kehittämisohjelmasta.
”Voimme mitata vettä jopa silloin, kun vene kulkee 20 solmun nopeudella, saaden samalla mittausdataa sekunnin välein”, Kankainen kuvaa.
Alustavien tulosten mukaan tarkastelluilla kalankasvatuslaitoksilla ei havaittu selkeää paikallista tai alueellista rehevöittävää vaikutusta. Havainnot viittaavat siihen, että laitosten ravinnekuormitus on olosuhteisiin nähden vähäinen ja sekoittuu tehokkaasti ympäröivään vesimassaan.
Tietoa päätöksenteon tueksi
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa luotettavaa tietoa, jotta ympäristölupapäätökset voidaan tehdä oikeasuhtaisesti ja kestävällä tavalla.
”On tärkeää, että päätökset perustuvat tutkittuun tietoon, erityisesti ympäristölupien osalta”, Kankainen painottaa.
Kehittämistyössä on siirrytty yhä enemmän käytännön soveltamiseen.
”Emme enää pelkästään kehitä menetelmiä, vaan olemme siirtyneet niiden aktiiviseen hyödyntämiseen.”
Menetelmiä käytetään jo muun muassa Kalavaltio-hankkeessa, jossa haetaan kalankasvatuksen ympäristölupia valtion vesialueille sekä Vesiviljelyn kehittämisohjelman Upscale-osiossa, jossa arvioidaan mahdollisuuksia lisätä tuotantomääriä nykyisillä, olosuhteiltaan hyvillä laitoksilla.
Kankaisen mukaan kalankasvatuksella on tulevaisuudessa merkittävä rooli kestävän ruokajärjestelmän kokonaisuudessa.
”Pitäisin sitä tärkeänä, jopa välttämättömänä. Merialueet ovat edelleen suurelta osin hyödyntämätön resurssi ruokatuotannossa, kun maapinta-ala alkaa käydä vähiin.”
Hänen mukaansa kalankasvatus on myös erittäin resurssitehokas tuotantomuoto verrattuna moniin muihin vaihtoehtoihin.
”Kalankasvatus on monella tapaa tehokasta ja resurssiviisasta tuotantoa”, Kankainen tiivistää.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa:
Tutkija Markus Kankainen, Luonnonvarakeskus, markus.kankainen@luke.fi
Kalan lajittelu on kalataloudessa paljon puhuttu aihe. Viime aikoina se on kuitenkin noussut poikkeuksellisen näkyväksi kehityskohteeksi.
Aiheen taustalla vaikuttavat EU-sääntelyn muutokset, markkinoiden kasvavat vaatimukset sekä tarve parantaa sekä resurssitehokkuutta että kalan hyvinvointia.
Kalatalouden innovaatio -ohjelmissa tarkastellaan nyt lajittelun nykytilaa ja sitä, mihin kehittämistoimet kannattaa kohdentaa. Teema on ajankohtainen Kalastuksen kehittämisohjelmassa (KaKe), jossa kalanlajittelun nykytilaa ja kehittämistarpeita arvioidaan osana pyydys- ja kalastusteknologian kehittämistyötä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Ella Hellström kiteyttää tilanteen ytimekkäästi.– Kalan lajittelu on aiheena aina ajankohtainen.
Lajittelua voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Toisinaan painopiste on lajintunnistuksessa, toisinaan kokolajittelussa. Tarpeet vaihtelevat myös kalastusmuotojen mukaan: rannikon ja sisävesien käytännöt sekä haasteet voivat olla hyvin erilaisia.
Yksi keskeinen syy lajittelun ajankohtaisuuteen liittyy Euroopan yhteiseen kalatalouspolitiikkaan (YKP) ja sen sääntömuutoksiin. Hellströmin mukaan lajintunnistuksen merkitys kasvaa, koska saalisraportoinnilta vaaditaan entistä tarkempaa tietoa. Erityisesti esiin nousee niin sanottu MOT-vaatimus (margin of tolerance).
– Saalis pitää pystyä tunnistamaan ja kirjaamaan aiempaa tarkemmin, Hellström toteaa.
Kalastuspäiväkirjan tietojen ja viranomaisten näytteenoton tulee vastata toisiaan. Käytännössä tämä voi olla haastavaa etenkin sekasaaliissa, jossa samassa nostossa voi olla useita lajeja, joiden saalissuhteet pitäisi pystyä arvioimaan jo vesillä.
– Sekasaaliissa tarkkuusvaatimuksen toteuttaminen on kalastajalle vaikeaa, Hellström kuvaa.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Ella Hellström.
Markkinat ohjaavat: koko vaikuttaa hintaan
Sääntelyn rinnalla lajittelua vauhdittavat markkinat. Kokolajittelu vaikuttaa suoraan kalan hintaan ja siihen, miten kalaa voidaan hyödyntää jatkojalostuksessa. Kun raaka-aine saadaan eroteltua oikein, myös jalostusarvo voi nousta.
– Eri kokoluokista saa eri hinnan, Hellström muistuttaa.
Hellström nostaa esiin erityisesti mätimuikun, jossa lajittelulla on selkeä taloudellinen vaikutus.
– Naaraskalat, joissa on mätiä, ovat huomattavasti arvokkaampia kuin koiraat. Mätikalojen tunnistamisella on siis ratkaiseva merkitys.
Lajittelun merkitys korostuu ketjun molemmissa päissä. Kalastuksessa lajittelu voi liittyä esimerkiksi sääntelyyn. Tietyn kokoiset tai tietyt lajit on vapautettava heti, jos kyse on kalasta, jota ei saa ottaa haltuun. Jalostuksessa taas raaka-aineen laatu ja tasaisuus vaikuttavat suoraan prosessin tehokkuuteen.
– Resurssitehokkuus riippuu siitä, millaista kalaa tulee sisään, Hellström toteaa.
Erityisesti sekasaaliit aiheuttavat haasteita, sillä käsin tehtävä lajittelu on monimutkaista ja aikaa vievää.
Vähemmän käsittelyä – parempi kalan hyvinvointi
Lajitteluratkaisujen kehittäminen liittyy myös kalan hyvinvointiin. Jos kalaa ei tarvitse nostaa vedestä tai käsitellä turhaan, yksilön kokema stressi ja mahdolliset vahingot vähenevät. Hellström nostaa esiin erityisesti pyydystekniset ratkaisut ja tarpeen tehdä lajittelu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Mitä vähemmän vapautukseen menevää kalaa käsitellään veden pinnan yläpuolella sitä parempi.
Kentällä syntyy myös käytännönläheisiä innovaatioita. Kalastajat ovat kehittäneet esimerkiksi lajittelusäleikköjä, joiden avulla osa saaliista voidaan vapauttaa nopeasti takaisin veteen ja vain hyödynnettävä osa saaliista nostetaan ylös.
Lajittelu on nykyisin usein työvoimavaltaista, ja siksi tehokkaammat ratkaisut voivat tuoda säästöjä. Investointien kannattavuus riippuu kuitenkin volyymista ja toimintaympäristöstä.
– Takaisinmaksuaika on tässä olennainen kysymys, Hellström painottaa.
Kalatalouden innovaatio -ohjelmien selvitystyön tavoitteena on tuottaa päättäjille ja toimijoille ajantasaista tietoa siitä, missä mennään ja mitä kannattaa kehittää. Samalla tieto voi auttaa myös kalastajia näkemään, millaisia ratkaisuja on jo olemassa Suomessa ja muualla.
– Ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, Hellström tiivistää.
Kalanlajittelun nykytila ja kehitystarpeet Suomessa -selvitys valmistuu ja julkaistaan lähiaikoina. Selvityksen tavoitteena on muodostaa ajantasainen kokonaiskuva kalanlajittelun nykytilasta Suomessa sekä tunnistaa tarpeita alan toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Selvitys toteutetaan osana Kalastuksen kehittämisohjelmaa (KaKe), jonka päätavoitteena on parantaa kotimaisen kalastuksen kannattavuutta kestävällä tavalla ja lisätä luonnonkalan tarjontaa kuluttajille sekä jalostukseen. Työ kuuluu Pyydys- ja kalastusteknologian kehitys -työpakettiin, ja se rahoitetaan Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) varoin.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Kalatalouden ympäristöohjelmassa (Kymppi) kehitetään eDNA-menetelmiä, jotka tuovat sisävesien eliöistä uutta tietoa nopeasti ja niihin kajoamatta. Kympissä keskitytään eDNA:n menetelmäkehitykseen erityisesti suomalaisten sisävesien kalastoseurannoissa.
Kympissä tehtävässä työssä yhdistyvät tutkimus- ja yritysosaaminen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Terhi Iso-Touru vastaa menetelmän kehittämisestä sisävesissä, ja toimitusjohtaja Saara Suurla SpringDNA:sta on osallistunut kokeiden analysointiin.
eDNA (environmental DNA) tarkoittaa eliöiden ympäristöönsä jättämää DNA:ta, jota voidaan kerätä esimerkiksi vedestä. Menetelmän avulla voidaan selvittää, mitä lajeja vesistössä esiintyy ilman, että eläimiä tarvitsee pyydystää tai häiritä.
”eDNA on tavallaan kuin rikospaikkatutkintaa luonnossa. Sen avulla voidaan tunnistaa, mitä eliöitä vesistössä elää pelkästään vesinäytteiden avulla”, Suurla kuvailee.
Saara Suurla, toimitusjohtaja SpringDNA
Uudella menetelmällä on monia etuja
eDNA-menetelmän suurimpia etuja ovat sen ei-invasiivisuus eli eliöihin ei tarvitse koskea ja kustannustehokkuus. Vesistö on erityisen hyvä ympäristö eDNA-seurannalle, sillä näytteiden kerääminen on suhteellisen yksinkertaista. Näytteitä tulee kuitenkin tyypillisesti ottaa useampia ja paikkojen valintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
”Menetelmän avulla voidaan havaita esimerkiksi uhanalaisia tai harvinaisia lajeja ilman, että niitä tarvitsee ottaa kiinni. Tämä on merkittävä etu verrattuna moniin perinteisiin seurantamenetelmiin”, Iso-Touru kertoo.
Kympissä eDNA-menetelmää on testattu erityisesti vaelluskalojen seurannassa. Suomessa etenkin pienissä vesistöissä on tyypillisesti alhaisia kalamääriä ja lajistoakin vain vähän verrattuna eteläisempiin Euroopan vesistöihin. Kympissä toteutettiin kokeita vaihdellen kalamääriä ja näytteenottotapoja Kainuun kalantutkimusasemalla. Yhdistelemällä Kympissä saatuja tuloksia Luken muissa hankkeissa meneillään oleviin eDNA-seurantoihin, voidaan kokemuksia käyttää lopulta esimerkiksi ennallistamiseen liittyvissä hankkeissa.
”eDNA:n avulla voidaan todentaa esimerkiksi, pääsevätkö vaelluskalat liikkumaan uusille alueille ennallistamistoimenpiteiden jälkeen. Jos jonkin tietyn lajin DNA:ta löytyy sieltä, missä sitä ei aiemmin ole havaittu, tiedämme, että ennallistamisesta on ollut hyötyä”, Iso-Touru kuvaa.
Tutkimus ja yritykset täydentävät toisiaan
Kalatalouden innovaatio-ohjelmissa keskeistä on tutkimuksen ja yritystoiminnan tiivis yhteistyö. SpringDNA toimii Kymppi-ohjelmassa yrityspartnerina ja tuo mukanaan analytiikkaosaamista, kun taas Luke vastaa tutkimuksellisesta näkökulmasta ja pitkäjänteisestä seurannasta.
”Kun tutkimustieto ja kaupallinen teknologia- sekä analyysiosaaminen yhdistetään, saadaan tiede tuotua konkreettisiksi työkaluiksi käytännön toimijoille”, Suurla toteaa.
Yhteistyö mahdollistaa myös nopeamman kehityksen. Sen sijaan, että odotettaisiin vuosia tutkimustuloksia, voidaan tehdä ketteriä kokeiluja ja oppia jatkuvasti uutta.
”Suomessa ollaan vasta muodostamassa eDNA:han liittyviä käytäntöjä ja standardeja. Siksi tällaiset yhteiset pilotit ovat äärimmäisen tärkeitä”, Suurla lisää.
Lupaavia tuloksia
Hankkeessa on saatu jo rohkaisevia tuloksia. Menetelmän toimivuus on varmistettu, ja alustavia viitteitä on saatu myös siitä, että eDNA:n määrä voi tietyissä tilanteissa korreloida lajien biomassa- tai yksilömääriin.
”Täydellistä vastausta ei vielä ole, mutta suunta on lupaava”, Iso-Touru sanoo.
Seuraavaksi kehitystyössä keskitytään menetelmän yhä tarkempaan hienosäätöön sekä siihen, miten eDNA voitaisiin entistä vahvemmin ottaa osaksi virallista seurantaa ja päätöksentekoa.
Tarvitaan rohkeutta uudistua
Sekä Suurla että Iso-Touru korostavat, että teknologinen kehitys vaatii rohkeutta uudistaa toimintatapoja.
”On hienoa nähdä, että päättäjien puolella on ollut uskallusta kokeilla uusia menetelmiä. eDNA osoittaa, että asioita voidaan tehdä myös toisin kuin viimeiset sata vuotta”, Iso-Touru toteaa.
”On tärkeää pohtia, millaista tietoa haluamme tulevaisuudessa käyttää päätöksenteon pohjana”, Suurla lisää.
Kalatalouden ympäristöohjelmien eDNA-työ on esimerkki siitä, miten tutkimus, yrityspartneri ja käytännön kokeilut voivat yhdessä edistää sisävesien kestävää käyttöä ja luonnon monimuotoisuuden suojelua. Kehitys etenee määrätietoisesti, askel kerrallaan.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa Kalatalouden innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Kun tavoitteena on lisätä kotimaisen kalan käyttöä kouluissa ja muissa suurkeittiöissä, pelkkä hyvä idea ei riitä. Reseptikehitys edellyttää tutkimustietoa, suurkeittiön osaamista, käytännön testausta sekä jatkuvaa asiakaspalautteen hyödyntämistä.
Tähän perustui hankkeen työskentelymalli, jossa reseptejä kehitettiin vaiheittain yhteistyössä Turun yliopiston kanssa osana Blue Products 3.0 -innovaatio-ohjelmaa sekä Raision seudun koulutuskuntayhtymä Rasekon kanssa. Lisäksi Markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelma toi työhön oman asiantuntemuksensa. Lopputuloksena syntyi konkreettisia ratkaisuja, jotka voidaan ottaa käyttöön suoraan suurkeittiöiden päivittäisessä tuotannossa.
Mukana olleet toimijat havaitsivat nopeasti, että kala-alan kehittäminen ei ole vain ruoanlaittoa. Se on myös laatua, kestävyyttä, viestintää, asiakasymmärrystä ja toimivia prosesseja.
Reseptikehityksen kokonaisuutta koordinoi Marta Stachnik, projektitutkija Turun yliopiston Ravitsemus- ja elintarviketutkimuskeskuksesta (NuFo). Reseptien kehittäminen suurkeittiöihin eroaa olennaisesti ravintola- ja kotikeittiöstä. Stachnikin mukaan skaalaaminen ei ole pelkkää annosmäärien kertomista, vaan mausteiden ja makujen toimivuus on testattava uudelleen suurissa erissä.
Projektitutkija Marta Stachnik koordinoi reseptikehityksen kokonaisuutta. Kuvaaja: Bertills & Jung
– Se on yllättävän erilaista. Suurissa erissä raaka-aineet, etenkin makuun vaikuttavat, käyttäytyvät eri tavoin, ja tasaisen maun saavuttaminen vaatii huolellista säätöä, Stachnik kertoo.
Aikaa ja työvoimaa on lisäksi rajallisesti.
– Kotona voi käyttää tuntikausia monimutkaiseen ruoanlaittoon, mutta ammattikeittiössä kaiken täytyy olla tehokasta ja ruoan täytyy kestää myös linjastossa, hän jatkaa.
Kalan käyttö tuo mukanaan omat erityishaasteensa. Yksi suurimmista on hinta.
– Kala on kallista, ja piti miettiä, miten se saadaan osaksi ateriaa hyväksyttävällä kustannustasolla. Yksi mahdollinen ratkaisu on kehittää hybridireseptejä, joissa kalaa yhdistetään kasviproteiineihin, Stachnik sanoo.
Toinen haaste liittyy makuun ja rakenteeseen: osa toivoo voimakkaampaa kalan makua, osa miedompaa.
– Näiden reseptien kehittämisessä suurin haaste oli kalan ja kasviproteiinin tasapainon löytäminen, etenkin rakenteen näkökulmasta. Kuluttajat kyseenalaistivat lisäksi kalan identiteetin ateriassa, ja osa suhtautui varauksella palkokasvien yhdistämiseen kalan kanssa.
– Vaikka tuotteet ovat käytännössä ruodottomia, ihmisillä on silti pelko ruodoista mielessään, Stachnik toteaa.
Suurkeittiö muuttaa ideat toimiviksi ratkaisuiksi
Reseptien käytännön kehitystyö tehtiin yhteistyössä useiden suurkeittiöiden kanssa. Yksi hankkeeseen osallistuneista toimijoista oli ravintola- ja palvelualan yritys Juvenes Oy, jonka näkökulmasta reseptikehityksen keskiössä on käytännön toimivuus. Vaikka hankkeessa syntyi valmiita reseptejä, kaikki eivät sellaisenaan soveltuneet suurkeittiöympäristöön.
– Osa resepteistä oli suoraan suurkeittiöön sopivia, mutta osa oli selvästi kotikeittiöhenkisiä, kertoo Juha Kaasalainen, ruokatuotekehityspäällikkö Juvenes Oy:stä.
Reseptit muokattiin suurkeittiöiden mittakaavaan sopiviksi ja vietiin keittiöihin testattaviksi. Keittiöhenkilöstö kehitti reseptejä edelleen: ainesuhteita hiottiin ja arvioitiin muun muassa maustamisen tasapainoa ja valmistettavuutta. Näin tutkimus, koulutus ja käytännön ammattiosaaminen kytkeytyivät samaan prosessiin.
Ruokatuotekehityspäällikkö Juha Kaasalainen Juvenes Oy:stä korostaa, että kotimaisuus on tärkeää tulevaisuuden ja eettisten arvojen vuoksi. Kuvaaja: Bertills & Jung
Kuluttajapalaute oli tärkeä osa kehitystyötä. Sitä kerättiin QR-koodikyselyillä kouluissa ja suurkeittiöissä, joissa ruokaa tarjoillaan myös ikääntyneille. Tietyt seikat korostuivat palautteessa.
– Asiakkaille tärkeintä ovat maku, ulkonäkö ja rakenne. Kestävyysviestintä ei ollut yhtä merkittävä tekijä kuin se, että ruoka on maukasta ja terveellistä, Stachnik tiivistää.
Kun toimiva reseptiikka on saatu valmiiksi, se tuodaan koko yrityksen käyttöön. Hankkeessa kehitettiin yhteensä seitsemän kalareseptiä. Erityisen myönteistä palautetta saivat kalapizza ja kirjolohipihvit, joita pidettiin sekä maultaan että käytettävyydeltään toimivina suurkeittiöympäristössä. Seuraavaksi suosituimpia olivat kylmäsavukirjolohi pastakastikkeessa sekä kalalasagne.
Osa resepteistä onkin jo laajasti käytössä Juvenesin ravintoloissa, ja asiakaspalaute on ollut myönteistä. Yrityksen laajassa asiakastyytyväisyyskyselyssä nousi esiin esimerkiksi kalapohjainen tuote, joka sai erityistä kiitosta.
Juvenes Oy pitää tämänkaltaisia projekteja tärkeinä erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Kotimainen kala ja härkäpapu tukevat vastuullista ruokaketjua, ja kotimaisuus on tärkeä arvo myös eettisesti.
– Raaka-aineen hinta voi olla hieman korkeampi, mutta tulevaisuutta ja eettisiä arvoja ajatellen kotimaisuus on tärkeää, Juveneksen edustaja toteaa.
Seuraavana vaiheena reseptiikkaa viedään laajemmin käytäntöön. Reseptit ollaan parhaillaan viemässä keittiöiden reseptienhallinta- ja tuotannonohjausjärjestelmiin, ja ne julkaistaan myös verkossa, jotta ne olisivat helposti kaikkien suurkeittiöiden hyödynnettävissä.
Lisätietoa: Projektitutkija Marta Stachnik Ravitsemus- ja elintarviketutkimuskeskus, Turun yliopiston Sähköposti: marta.m.stachnik@utu.fi
Maa- ja metsätalousministeriö on päivittänyt Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) Suomen ohjelman määräaikaisia hakumenettelyitä koskevan suunnitelman.
Keväällä 2026 avattaisiin kaupallista kalastusta, vesiviljelyä ja kalan jalostusta koskevat hakumenettelyt, joissa haettaisiin yleishyödyllisiä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeita. Rahoitusta myönnettäisiin enintään 500 000 euroa kutakin toimialaa kohden. Samoin menekinedistämiseen avattaisiin yleishyödyllinen hakumenettely, jossa rahoitusta voitaisiin myöntää enintään 500 000 euroa. Lisäksi keväällä avattaisiin kalataloudellisia kunnostuksia koskeva haku (rahoitus enintään 300 000 euroa) sekä ympäristön ja kalavarojen tutkimus- ja kehittämishankkeita koskeva haku (enintään 300 000 euroa).
Hyljekorvaukset tulisivat haettavaksi jälleen kesällä 2026.
Suunnitelma päivitetään kolme kertaa vuodessa, seuraavan kerran toukokuussa.
Kansallinen kalatalousverkosto järjestää yhteistyössä innovaatio-ohjelmien kanssa webinaarisarjan, jossa kuullaan ja keskustellaan kunkin ohjelman ajankohtaisista teemoista. Blue Products 3.0 – ohjelman webinaari pidettiin 14.1.
Webinaarissa saatiin katsaus siihen, missä Blue Products 3.0 -ohjelmassa nyt mennään, sekä nostoja ohjelman ajankohtaisista teemoista. Tutustu webinaarin esityksiin ja tallenteeseen Kalatalousverkoston sivujuen kautta.
Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR) voitaisiin jatkossa myöntää tukea rahoitusvälineen kautta vakuutena kalastuksen, vesiviljelyn ja kalan jalostuksen investointeihin ja käyttöpääomaan haettaviin lainoihin. Ehdotuksesta pyydetään lausuntoja 20.2.2026 mennessä.
Muutoksesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädettäisiin rahoitusvälineestä vakuutena myönnettävän tuen määrästä, käyttökohteista ja käytön perusteista.
Vakuuden määrä voisi olla enintään 50 prosenttia hyväksyttäviin kustannuksiin myönnetyn lainan määrästä koko laina-aikana, kuitenkin enintään 500 000 euroa. Kun tuen saaja on aloittava kalastaja, vakuuden määrä voisi olla enintään 75 prosenttia hyväksyttäviin kustannuksiin myönnetyn lainan määrästä koko laina-aikana, kuitenkin enintään 500 000 euroa. Laina-aika saisi olla enintään kymmenen vuotta.
Lausuntoja pyydetään lausuntopalvelu.fi:n kautta tai sähköpostitse osoitteeseen kirjaamo.mmm@gov.fi.
MMM on antanut Lounais-Suomen elinvoimakeskukselle ja Ruokavirastolle uuden ohjeen eräiden yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) valvontasäännösten soveltamisesta.
Ohjeessa kuvataan, miten YKP:n rikkomuksista voidaan määrätä seuraamuksia myös EU:n lainsäädäntöön tulleiden muutosten jälkeen, kunnes Suomen kansallinen YKP:n valvontaa koskeva lainsäädäntö muutetaan.
Ohjeessa käsitellään myös eräitä kalansaaliiden punnituksiin ja ns. sallitun poikkeaman sääntöihin liittyviä kysymyksiä. Erityisesti silakan ja kilohailin kalastuksessa saatujen sivusaaliiden osalta on tehty uusia soveltamislinjauksia. Sivusaaliiden sallittu poikkeama on pääsääntöisesti 10 %, mutta tähän on tiettyjä poikkeuksia, erityisesti pienten saalismäärien tapauksessa.
EMKVR:ssä avattiin useita määräaikaisia hakumenettelyä vuonna 2025. Hakumenettelyt kohdistuivat kalastukseen, vesiviljelyyn ja kalan jalostukseen liittyviin yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin, ympäristön ja kalavarojen tutkimus- ja kehittämishankkeisiin sekä kalatalousalan koulutuksen kehittämiseen. Elinkeinojen kehittämisessä hakumenettelyn teemoina olivat mm. energiasiirtymä ja kalojen hyvinvointi. Haku päättyi 5.5.2025. Hakumenettely kalasatamien ja purkupaikkojen toimenpiteestä avattiin myös 14.11.2025, mutta haku jatkuu 27.2.2026 asti.
Lapin, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten esittelijät arvioivat kaikki hakemukset yhdessä. Hakumenettelyissä sovellettiin haunavauspäätöksen mukaisia toimenpiteelle vahvistettuja valintaperusteita. Lisäksi kaikkien rahoitettavaksi valittavien hankkeiden on oltava yleisten tukikelpoisuuskriteerien mukainen. Kun hakemuksia, jotka täyttivät valintakriteerit, oli enemmän kuin käytettävissä olevaa määrärahaa, saman pistemäärän saaneista hankkeista asetettiin etusijalle ne, joiden arvioitu vaikuttavuus suhteessa haettuun tukeen oli suurin.
Kaupallisen kalastuksen yleishyödylliset tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeet
Kaupallisen kalastuksen määräaikaisessa hakumenettelyssä voitiin rahoittaa yleishyödyllisiä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeita, jotka liittyvät kalatalouden energiasiirtymään. Energiasiirtymällä tarkoitetaan muutosta kohti ilmastoystävällisempiä energiaratkaisuja. Kalastuksessa tarvitaan keinoja erityisesti kalastusalusten energiankulutuksen vähentämiseen ja puhtaan energian ratkaisujen käyttöönottoon.
Hakumenettelyssä voitiin myöntää tukea yhteensä enintään 500 000 euroa. Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä yhteensä 4 kappaletta ja tukea haettiin yhteensä 705 483 euroa.
Valituksi tulivat seuraavat hankkeet:
Tampereen korkeakoulusäätiö sr: Hiilineutraali hybridikalastusalus
Hankkeen kokonaiskustannukset: 394 970 euroa EMKVR:n tuki: 315 976 euroa (80 %)
Hankkeessa kehitetään hiilineutraalin kustannustehokkaan hybridikalastusaluksen prototyyppi kaupalliseen sisävesi- ja rannikkokalastukseen. Aluksessa yhdistetään sähköinen lataushybridivoimalinja hiilineutraali energianlähde. Tavoitteena on vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja parantaa energiatehokkuutta kaupallisessa kalastuksessa. Tutkimusongelma keskittyy kehittämään kustannustehokkaan ja teknisesti toimivan hybridikalastusaluksen, joka yhdistää sähköiset ja hiilineutraalit energianlähteet, vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja parantaa energiatehokkuutta kaupallisessa kalastuksessa. Tämä vaatii monialaista lähestymistapaa, jossa yhdistetään teknologinen kehitys, operatiivisen tehokkuuden parantaminen ja kestävät energiaratkaisut, sekä huomioidaan kalastusalusten käyttäjien ja sidosryhmien tarpeet, näkemykset ja asenteet hybriditeknologian käyttöönottoon.
Tutkimuskonsortioon kuuluvat Tampereen yliopisto, Luonnonvarakeskus (Luke) ja Ammattiopisto Livia. Tampereen yliopiston Mekatroniikan tutkimusryhmä koordinoi hanketta ja vastaa teknisestä suunnittelusta, prototyypin kehittämisestä ja rakentamisesta sekä kustannus-hyötyanalyysistä ja ympäristövaikutusten arvioinnista. Luonnonvarakeskus vastaa viestinnästä sidosryhmille ja osallistuu kenttätesteihin. Ammattiopisto Livia vastaa kenttätestauksesta osallistuen myös prototyypin rakentamiseen ja validointiin sekä järjestäen työnäytöksiä ja demonstraatioita sidosryhmille.
Maaseudun kehittämisyhdistys Ravakka ry: Ammattikalastusmessut 2026: Kalastuksen puhtaat polttoaineet ja digitaaliset työvälineet
Hankkeen kokonaiskustannukset: 77 596,40 euroa EMKVR:n tuki: 69 836,76 euroa (80 %)
Lännen Kalaleader / Ravakka Ry toteuttaa kesällä 2026 kaupallisille kalastajille suunnatun valtakunnallisen messu- ja seminaaritapahtuman Lahdessa. Tapahtuman teemana on kalastuksen vihreä siirtymä sekä uudet digitaaliset työvälineet. Tapahtuman tavoite on tavoittaa noin 400–500 sisävesien ja rannikon kalastajaa, esitellä heille alan uusia innovaatioita ja saada heidät pohtimaan alan tulevaisuutta kestävien polttoaineratkaisujen ja digitaalisuuden kautta.
Luonnonvarakeskus: IoT Kalalaskuri
Hankkeen kokonaiskustannukset: 107 027,44 euroa EMKVR:n tuki: 85 622 euroa (80 %)
Hankkeessa kehitetään ja viimeistellään IoT-pohjainen kalalaskuri, joka mahdollistaa rysäpyydysten saaliin reaaliaikaisen etäseurannan. Teknologian avulla kalastajat voivat tarkistaa saaliin määrän, kalojen koon ja lajin suoraan puhelimestaan tai tietokoneeltaan, mikä vähentää turhia vesillelähtöjä ja parantaa kalastuksen tehokkuutta, kannattavuutta sekä työturvallisuutta. Rysäkalastus vaatii usein pitkiä koentamatkoja merellä epävarmoissa olosuhteissa ilman tietoa saaliin määrästä. Edullinen IoT-kalalaskuri tarjoaa tähän modernin ratkaisun vähentämällä polttoaineenkulutusta ja työaikaa sekä tukemalla kalastuksen vihreää siirtymää. Samalla teknologia lisää alan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa tuomalla uudenlaisia digitaalisia työkaluja perinteiseen elinkeinoon.
Vuoden 2025 aikana laitetta testataan käytännön olosuhteissa neljän ammattikalastajan rysillä Suomenlahdella ja Selkämerellä. Testijakson aikana kerätään kattavaa video- ja sensoridataa, jonka perusteella kehitetään tekoälyyn pohjautuva videon analyysityökalu kalan tunnistamiseen sekä viimeistellään laitteen tekninen dokumentaatio.
Hankkeen päätavoitteena on saattaa kalalaskuri tuotantovalmiuteen kevääseen 2026 mennessä, jotta rannikkokalastajat voivat ottaa teknologian laajasti käyttöön. Tämä mahdollistaa konkreettiset taloudelliset ja ympäristöhyödyt sekä tukee kestävän kalastuksen tavoitteita
Vesiviljelyn yleishyödylliset tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeet
Vesiviljelyn määräaikaisessa hakumenettelyssä voitiin rahoittaa yleishyödyllisiä TKI-hankkeita. Haulla oli kaksi teemaa, vesiviljelyn innovaatiot ja kalojen hyvinvoinnin parantaminen. Hakumenettelyssä voitiin myöntää tukea yhteensä enintään 500 000 euroa, josta vähintään 200 000 euroa oli varattu hyvinvointiteemaan. Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä yhteensä 5 kappaletta ja tukea haettiin yhteensä 771 333 euroa.
Valituksi tulivat seuraavat hankkeet:
Luonnonvarakeskus: Makuvirheiden kaappaamisen skaalaus RAS-ympäristössä, RASkas
Hankkeen kokonaiskustannukset: 153 143 euroa EMKVR:n tuki: 122 520 euroa (80 %)
Kalojen kiertovesikasvatuksessa systeemiin voi muodostua mikrobitoiminnan myötä makuvirheitä aiheuttavia yhdisteitä, jotka herkästi kertyvät kalaan aiheuttaen epämiellyttävää maamaista makua kalaan. Kalojen makuvirheet ja niiden torjunta aiheuttavat kalankasvatukselle globaalisti merkittäviä taloudellisia tappioita.
Luonnonvarakeskus ja VTT ovat yhteistyössä kehittäneet kemiallisesti käsiteltyyn kuitumateriaaliin perustuvan kaappariratkaisun kalankasvatuksen makuvirheongelmien torjumiseksi. Kehitetyn kaappariratkaisun toimivuutta on tutkittu Luken Laukaan vesiviljelylaitoksella pienessä mittakaavassa. Saatuja tuloksia voidaan pitää kansainvälisestikin merkittävinä, sillä viime vuosina kiertovesikasvatuksen makuhaittojen vähentämiseksi ei ole julkaistu uusia ja merkittävästi tilannetta parantavia ratkaisuja.
Tämän hankkeen tavoitteena on jatkaa kaapparimateriaalien kehittämistä kohti kaupallista mittakaavaa. Tarkoitus on skaalata makuvirheiden kaappaamisteknologiaa Laukaan testialustalla suoritettavilla koesarjoilla. Kehitystyön onnistuessa tämän kaksivuotisen hankkeen toisena vuonna suoritetaan koe yhteistyössä suomalaisen kaupallisen kiertovesilaitoksen kanssa. Hankkeessa selvitetään myös makuvirhekaappaamisen kaupallista kannattavuutta.
Luonnonvarakeskus: Alkukasvatusympäristön vaikutus kirjolohen hyvinvointiin ja jatkokasvatukseen merellä
Hankkeen kokonaiskustannukset: 39 735,86 euroa EMKVR:n tuki: 31 788,69 euroa (80 %)
Hanke muodostuu kolmesta vaiheesta: Ensimmäisessä vaiheessa mallinnetaan laskennallisin menetelmin vesihomeen pintaproteiinit ja etsitään vastineita tietokannoista. Toisessa vaiheessa mallinnuksen avulla löydetyistä vesihomeen kasvua estävistä proteiineista identifioidaan kandidaatti-inhibiittoreita ja niitä testataan elatusaineissa. Kolmannessa vaiheessa selvitetään yhteneväisyyksiä kalojen ihon bakteeriyhteisöihin terveillä ja sairastuneilla kaloilla. Hankkeessa odotetaan saatavan pohjatietoa mikrobipohjaisten, vesihometta inhiboivien yhdisteiden tunnistamiseen ja jatkokehittämiseen.
Luonnonvarakeskus: Eväkulumien ja selkärankavaurioiden etiologia kirjolohen kasvatuksessa, HYVÄEVÄ
Hankkeen kokonaiskustannukset: 256 239 euroa EMKVR:n tuki: 204 991 euroa (80 %)
Kasvatettu kirjolohi on tuotantoeläin, jonka luontaista käyttäytymistä ja hyvinvointia kasvatus muuttaa. Ihmisten vastuulla on pitää huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja kasvatusolosuhteista. Kalojen hyvinvointi ja terveys on yritysten mielestä tärkein kehittämisen teema ja se kiinnostaa yhä enemmän myös tavallisia kuluttajia.
Kalatautien ehkäisy ja hyvinvoinnin takaavat tainnutusmenetelmät ovat monien kehittämishankkeiden ja tutkimusten aiheena. Sen sijaan kalojen eväkulumien ja selkärangan epämuodostumien estäminen hallitaan huonosti ja niitä esiintyy liikaa. Päälle näkyvät ongelmat kiinnittävät tavallisten kansalaisten huomion ja erityisesti eväkulumia voidaan käyttää myös yhtenä hyvinvoinnin mittareista.
Tämä hanke keskittyy tuotanto-olosuhteissa syntyvien eväkulumien ja selkärankavaurioiden etiologiaan, ts. syiden ja taustalla olevien tekijöiden selvittämiseen. Hankkeessa seurataan yrityksissä samoja kalaparvia alkukasvatuksesta teurastukseen ja tutkitaan yhtäaikaisesti eväkulumien ja selkärankavaurioiden ilmentymistä (mm. histologia ja röntgenkuvaukset) sekä kalojen mikrobistoa molekyylibiologisin menetelmin. Töiden päävastuussa ovat Turun yliopisto ja Ruokavirasto, Luonnonvarakeskus koordinoi hanketta.
Jalostuksen yleishyödylliset tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeet
Kalan jalostuksen määräaikaisessa haussa rahoitettiin jalostuksen yleishyödyllisiä TKI-hankkeita. Hakumenettelyssä voitiin myöntää yhteensä enintään 300 000 euroa. Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä yhteensä 1 kappale ja tukea haettiin yhteensä 300 000 euroa.
Hankkeen kokonaiskustannukset: 375 000 euroa EMKVR:n tuki: 300 000 euroa (80 %)
Kalan käytön Suomen talouteen, ympäristöön ja kansanterveyteen liittyvistä myönteisistä vaikutuksista huolimatta varsinkin kotimaisen vajaasti hyödynnetyn kalan kulutus on vähäistä. Yhtenä syynä tähän on, että markkinoilla olevien kalatuotteiden valikoima tai laatu eivät miellytä kuluttajaa. Erilaiset kalan perkuu- ja fileointijäännökset päätyvät Suomessa tällä hetkellä enimmäkseen rehuksi. Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti kalaraaka-aineet tulisi käyttää mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja hyödyntää ensisijaisesti elintarvikkeeksi.
Tässä hankkeessa päätavoitteena on lisätä kotimaisten, myös vajaasti hyödynnettyjen, kalalajien elintarvikekäyttöä, luoda uusia käyttömahdollisuuksia kalojen perkuun sivuvirroille, ja tuoda tietoa uusista kestävistä teknologisista ratkaisuista kalatalouden yrityksille. Tämä toteutetaan kehittämällä vajaasti hyödynnetyistä kaloista sekä kalasivuvirroista bioprosessointiteknologialla kestävästi tuotettuja uudenlaisia ruokatuotteita sekä ainesosia käytettäväksi elintarvikkeissa tai ravintolisissä.
Hanke toteutetaan Luonnonvarakeskuksen, Turun yliopiston ja Aktion Österbotten r.y:n yhteistyönä.
Ympäristön ja kalavarojen tutkimus- ja kehittämishankkeet ja kalataloudelliset kunnostukset
Ympäristö- ja kunnostushankkeille avattiin yhdistetty hakumenettely. Tukea voitiin myöntää yleishyödyllisille hankkeille, jotka edistävät kalavarojen tilan parantamista ja kalojen elinympäristön suojelua ja ennallistamista sekä hankkeita, jotka kehittävät uusia rahoitus- ja toimintatapoja kunnostushankkeiden toteuttamiseksi. Hakumenettelyissä voitiin myöntää tukea yhteensä enintään 600 000 euroa.
Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä yhteensä 8 kappaletta ja tukea haettiin yhteensä 917 553 euroa. Kaksi hakemusta peruttiin ennen tukipäätösten tekemistä, joten käytettävissä oleva määräraha riitti valintakriteerit täyttävien hankkeiden rahoittamiseksi.
Valituksi tulivat seuraavat hankkeet:
Luonnonvarakeskus: Vaikuttavuus näkyviin (VANA) – seuranta ohjaa taimenkantojen palauttamista
Hankkeen kokonaiskustannukset: 156 512 euroa EMKVR:n tuki: 125 209 euroa (80 %)
Viime vuosikymmenen aikana virtavesien kunnostus- ja ennallistamistoimet ovat yleistyneet Suomessa, mutta erityisesti palautettavien meri- ja järvitaimenen elinkierron onnistumisesta on yhä merkittäviä tietopuutteita. Elvytystoimien vaikuttavuutta ei ole arvioitu systemaattisesti, ja seuranta on hajanaista. Pelkkä poikastuotantopotentiaali ei riitä elvytyksen onnistumisen mittariksi vaan on olennaista ymmärtää, kuinka paljon palautettavat kannat tuottavat vaelluspoikasia ja moniko niistä palaa kutemaan.
VANA-hankkeen tavoitteena on parantaa taimenkantojen elvytys- ja hoitotoimien vaikuttavuuden arviointia kehittämällä käytännön työhön soveltuvia seurantamenetelmiä. Hankkeessa koostetaan olemassa oleva tieto vaellusseurannoista, sen menetelmistä, rajoitteista ja tietopuutteista. Lisäksi kehitetään uudenlaisia seurantaratkaisuja hyödyntäen PIT-teknologiaa ja uudemman sukupolven geneettisiä menetelmiä taimenten vaelluskäyttäytymisen, vaelluspoikastuotannon, kutukannan ja geneettisen monimuotoisuuden arvioimiseksi. Hankkeen tutkimus- ja kehitystyössä hyödynnetään mm. kahta olemassa olevaa PIT-seurantakohdetta: Helsingin Longinojaa ja Oulun Hupisaarten puroja.
Hankkeessa tuotetaan julkaistavaksi taustaselvitys seurantojen nykytilasta ja kehitystarpeista, sekä (loppu)raportti, johon kootaan kerättävien aineistojen pohjalta tarkennettuja suosituksia ja kehittämistoimenpiteitä seurantamenetelmien käytännön soveltamiseen. Lisäksi hankkeessa tuotetaan muita julkaisuja sekä viestinnällisiä sisältöjä kohderyhmien käyttöön.
Hanke tukee KYMPPI – Kalatalouden ympäristöohjelman tavoitteita erityisesti vaelluskalojen elinkierron palauttamisen ja seurannan kehittämisen osalta. Hankkeen keskeisiä kohderyhmiä ovat kalataloushallinto, ELY-keskukset, kunnostushankkeiden toteuttajat, tutkijat, vesienhoidon asiantuntijat, vapaaehtoisjärjestöt ja vesialueiden omistajat.
Vaikuttavuutta tehdään näkyväksi raporttien, seminaarien, verkkoviestinnän ja median välityksellä.
Luonnonvarakeskus: Järvilohen ja -taimenen geneettinen vahvistaminen kantaristeytyksin (HYBRIS)
Hankkeen kokonaiskustannukset: 126 960 euroa EMKVR:n tuki: 101 568 euroa (80 %)
Uhanalaisten vaelluskalavarojen säilyttämisen ja elvyttämisen ensisijaisena tavoitteena on turvata niiden geneettinen monimuotoisuus ja siten sopeutumiskyky luonnonvalintaa varten. Vuoksen vesistöalueella hoidettavien järvilohi- ja järvitaimenkantojen perinnöllinen muuntelu on hyvin heikko ja sukusiitosriski ilmeinen, mikä voi hankaloittaa niiden luonnonkierron synnyttämistä alkuperäisille tai uusille elinalueille. Populaatioiden perinnöllistä kapeutta voidaan laajentaa ainoastaan tuomalla niihin uusia geenimuotoja kantaristeytysten keinoin.
Tässä hankkeessa edistetään Suomen puolella lisääntyvän Hiitolanjoen järvilohikannan mukaan ottamista osaksi Saimaan järvilohen geneettistä elvyttämistä. Lisäksi kokeellisissa selvityksissä haetaan vastauksia siihen, kuinka järvilohen risteyttäminen vieraiden merilohikantojen perimää kantavien kalojen kanssa vaikuttaa syntyvien jälkeläisten elinkykyä määrittäviin ominaisuuksiin toisessa ja kolmannessa risteytyspolvessa. Taimenen osalta hankkeessa tuetaan kantaristeytysten ja tuki-istutusten keinoin Pieliseen laskevien pienten virtavesien potentiaalia villin vaeltavan taimenen palauttamiseksi. Siinä tuotetaan ja istutetaan järvi- ja purotaimenen risteymämateriaalia muutamiin valikoituihin jokiin, joista purotaimenia on pyydystetty laitosemokalastoksi. Tällä pyritään lisäämään geneettistä monimuotoisuutta ja vaeltavan muodon esiintymistä pienissä ja paikalliseksi muuttuneissa taimenkannoissa.
Istutusten tuloksellisuutta seurataan näissä kohteissa sähkökalastuksin ja geneettisten selvitysten avulla. Molempien lohikalalajien risteytetyistä vuosiluokista tuotetaan laajapohjainen emokalareservi, jolla luodaan valmius risteytysohjelman edistämiseen ja edelleen tuotetun kalamateriaalin ottamiselle tuotannolliseen käyttöön kannanhoidollisissa tai muutoin tutkimustarkoituksissa tehtävissä istutuksissa.
Luonnonvarakeskus: Vieraslajikalojen levinneisyys Etelä-Suomen pienvesissä
Hankkeen kokonaiskustannukset: 203 665,63 euroa EMKVR:n tuki: 162 932,50 euroa (80 %)
Tässä hankkeessa pilotoidaan eDNA-menetelmin tehtävää näytteenottoa Etelä-Suomen pienvesissä sekä kehitetään ja viedään käytäntöön eDNA-menetelmän käyttökelpoisuutta vieraslajikalojen levinneisyyden selvittämiseksi ylipäätään. Hankkeen kohdelajeina käytetään EU vieraslajiluettelon haitallisia vieraslajeja aurinkoahventa ja rohmutokkoa. Saatujen tietojen avulla täydennetään tietopuutetta vieraslajikalojen, etenkin aurinkoahvenen ja rohmutokon, levinneisyydestä Etelä-Suomessa. Päivitettyjen levinneisyystietojen avulla voidaan priorisoida kiireellisimmät kohteet, joille tulisi kohdentaa poistotoimenpiteet ja näin minimoida riski näiden haitallisten vieraslajikalojen leviämisestä suurempiin järviin ja reittivesiin.
Hankkeessa luodaan lisäksi toimiva dataputki ja yhteistyön toimintamalli Luonnonvarakeskuksen ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY, tulevien Elinvoimakeskusten ja Lupa- ja Valvontavirastojen) välille haitallisia vieraslajeja koskien. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jotta asiantuntijoiden vahvistama tieto hävitettävistä lajeista saavuttaa tehokkaasti hävittämisestä vastuussa olevan tahon. Lisäksi ELY-keskukset laativat hankkeessa ohjeistuksen yhtenäiselle toimintamallille poistotoimenpiteiden toteuttamista koskien. Tässä hankkeessa toimintamallia pilotoidaan haitallisten vieraslajikalojen osalta, mutta toimintamalli on jatkossa sovellettavissa myös muille haitallisille akvaattisille ja terrestrisille vieraslajeille.
Luonnonvarakeskus: Rannikkolajien hyvän tilan ja kestävän kalastuspaineen määrittely (RaKeKa)
Hankkeen kokonaiskustannukset: 46 013,30 euroa EMKVR:n tuki: 36 810,64 euroa (80 %)
Ahvenen ja kuhan Saaristomeren pitkäaikaisseurannan pohjalta arvioidaan kestävän kalastuskuolevuuden tasoa ja kutubiomassan referenssipisteitä eli käytännössä hyvän tilan raja-arvoja. Aiempien kalastuksen vaikutuksia koskevien tutkimusten ja kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) neuvonantojen perusteella tunnistetaan olemassa olevasta EU-tiedonkeruuaineistosta muita kalakantojen hyvää tilaa ja kalastuksen kestävyyttä kuvaavia, EU:n Meristrategiadirektiivin kriteereihin sopivia indikaattoreita. Erityisesti keskitytään kannan kokojakaumiin perustuviin indikaattoreihin, joita tietoja on runsaasti saatavilla.
Kalastuksen vaikutusten tunnistaminen käyttökelpoisilla indikaattoreilla auttaa viranomaisia osoittamaan ongelmallisia pyyntialueita ja kalastusmuotoja, ja kohdistamaan niihin toimenpiteitä kalastuksen kestävyyden lisäämiseksi, mutta toisaalta myös kohteita, joissa kalastus on kestävällä tasolla ja kalakanta hyvässä tilassa, sekä kohteita, jotka kestäisivät nykyistä voimakkaampaa kalastusta. Indikaattoreiden kehittäminen EU-tiedonkeruun olemassa olevasta ja edelleen kertyvästä aineistosta on kustannustehokasta ja hyödyttää kalastuksen ohjausta kestävältä pohjalta.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry, Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation: Kutualueiden pienkunnostukset
Hankkeen kokonaiskustannukset yhteensä: 35 975 euroa EMKVR:n tuki: 28 780 euroa (80 %)
Hauelle ja ahvenelle hyvin soveltuvat lisääntymisalueet ovat vähentyneet ja niiden laatu on heikentynyt ihmistoiminnan vaikutuksesta. Monesti kutualueen toimimattomuus ja huono poikastuotto ovat kiinni hyvin pienistä ja korjattavissa olevista asioista: kalojen pääsy kohteelle on estynyt tai liian rajoittunut tai kohteen lämpötalous on pilattu liiallisella avaamisella. Myös sopivasta kutualustasta on joskus pulaa. Usein näihin haasteisiin voidaan vastata hyvin pienillä, jopa täysin käsivaraisilla kunnostustoimilla ja talkootyötä hyödyntäen.
Hankkeen tavoitteena on toteuttaa nimenomaan pieniä ja hyvin edullisia, mutta silti vaikuttavia kunnostustoimia, kuten vaellusesteiden poistoja, kynnysten palauttamisia tai turotuksia, erityisesti haukien ja ahventen lisääntymisen edistämiseksi rannikolla
Menekinedistäminen
Menekinedistämisen määräaikaisessa hakumenettelyssä oli teemana kalatalouskoulutus. Maa- ja metsätalousministeriö tilasi aiemmin selvityshenkilö Susanna Kumpulaiselta kalatalousalan koulutusta ja sen kehittämistarpeita koskevan selvityksen (Kalatalouden koulutuksen tulevaisuuden kehittämistarpeet, maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:18). Hakumenettelyssä pyrittiin edistämään erityisesti selvityksessä tunnistettuja kehittämistarpeita ja -ehdotuksia.
Haku oli tarkoitettu yleishyödyllisiä toimijoille. Rahoitusta voitiin myöntää yhteensä enintään 300 000 euroa. Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä yhteensä 4 kappaletta ja tukea haettiin yhteensä 622 300 euroa.
Valituksi tullut hanke:
Turun ammattikorkeakoulu Oy: Kalanjalostuksen AMK-koulutuksen vetovoima ja verkostot – Kalaverkko-AMK
Hankkeen kokonaiskustannukset: 375 000 euroa EMKVR:n tuki 300 000 euroa (80 %)
Hankkeen tavoitteena on parantaa kalatalouskoulutuksen vetovoimaisuutta, integroida kalatalouden koulutus osaksi elintarviketekniikan suuntautumista Turun AMK:ssa, kehittää alan julkisuuskuvaa ja edistää verkostoitumista alan toimijoiden välillä. Lisäksi tavoitteena on lisätä kotimaisen kalan kulutusta uusien modernien jalostustekniikoiden ja laadun kehittämisen avulla.
Hankkeessa keskitytään kolmeen toimenpiteeseen:
Vetovoimakampanja: Modernisoidaan kalatalouden imagoa ja lisätään alan houkuttelevuutta markkinointikampanjoiden avulla.
Yhteistyön ja verkostoitumisen vahvistaminen: Luodaan osaamisfoorumi ja järjestetään verkostoitumistapahtumia alan toimijoiden ja kouluttajien välillä.
AMK-tasoisen koulutuksen kehittäminen: Käynnistetään kalatalouden elintarvikeosaamiseen keskittyvä koulutuspolku Turun AMK:ssa ja tarjotaan avoimen AMK:n opintojaksoja kaikille kiinnostuneille.
Hanke parantaa kalatalouskoulutuksen vetovoimaisuutta, vähentää osaajapulaa ja edistää alan kestävää kasvua. Se vahvistaa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa alan toimijoiden välillä sekä tukee kalatalousalan innovaatioita ja kansainvälistymistä. Hankkeessa kehitetään kalanjalostusalan AMK-tason koulutuspolku uusille osaajille ja avoimen AMK:n koulutusta alalla jo olevien ammattilaisten osaamisen kasvattamiseksi.
Ruotsissa käynnissä olevassa Itämeren silakkakeskustelussa Suomea on kritisoitu voimakkaasti ja annettu ymmärtää Suomen haluavan hyödyntää kalakantaa kestämättömällä tavalla. Siksi on tarpeen saattaa tiedoksi Suomen näkemykset ja tiettyjä tosiasioita Pohjanlahden silakkaan liittyen.
Suomen lähtökohtana on tieteelliseen neuvoon perustuva päätöksenteko
Ensiksi haluan todeta, että Pohjanlahden silakka on Suomen kalastuselinkeinon ja siihen perustuvan arvoketjun selkäranka. Suomella on 82 prosentin osuus sen TAC:sta. Voin vakuuttaa, että kukaan muu kuin Suomi ei kanna yhtä suurta huolta kyseisen silakkakannan tilasta ja siitä, että sitä hyödynnetään kestävästi. Arvoketjun arvo on noin 100 miljoonaa euroa ja se työllistää suoraan noin 300 henkeä. Lisäksi sillä on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia. Kalastus on Suomessa merkittävä elinkeino, kuten luvut myös silakan osalta kertovat. Siksi lienee selvää, ettemme voi rajoittaa sitä perusteetta vastoin tieteellistä neuvoa. Elinkeinon rajoittamiseen on aina oltava vedenpitävät perusteet.
Suomi muodostaa linjansa parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon eli käytännössä kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n neuvon mukaisesti. Suomi on toiminut aktiivisesti Pohjanlahden silakkaa koskevan tieteellisen tiedon keräämiseksi. Olemme myös aina valmiita rahoittamaan lisätutkimusta tarvittavan tutkimustiedon keräämiseksi ja ICES:n neuvon luotettavuuden parantamiseksi. Näin toimimme välittömästi 2022, kun tiedemiesten havainnot indikoivat, että erityisesti Pohjanlahden silakan isojen yksilöiden kunto alkoi heikentyä hälyttävästi. Suomen rahoittamien tutkimusten ja selvitysten perusteella näyttää siltä, että syynä oli isojen silakoiden ravintonaan käyttävien massiaisten eli mysidien häviäminen. Viime vuosina massiaisten määrä on ollut lähes ennätystasolla, ja silakoiden lihavuutta kuvaava kuntokerroin on noussut hyvälle tasolle. Myös Luonnonvarakeskuksen tekemien tämän vuoden kaikuluotaustulosten perusteella Pohjanlahdella näyttää olevan entistä enemmän silakkaa ja massiaisia.
Lisäksi tuemme aktiivisesti muun muassa kolmea tutkimushanketta, joilla tuotetaan tietoa tieteellisen neuvon parantamiseksi, silakan osakantojen selvittämiseksi ja ekosysteemilähestymistavan soveltamisedellytyksistä. Kehitteillä on myös työkalu, jonka avulla pystyisimme arvioimaan entistä monipuolisemmin erilaisten kalastusrajoitusten vaikutuksia.
Suomen lähtökohtana on siis se, että epävarmuuden kasvaessa on nimenomaan varmistettava ja vahvistettava ICES:n edellytyksiä antaa luotettava tieteellinen neuvo keräämällä tarvittavaa lisätietoa. Sen sijaan pidän erittäin ongelmallisena viime aikoina esitettyä rajuakin kritiikkiä ICES:iä ja sen neuvoja kohtaan. Se on paras ja kattavin taho tarjoamaan laadukasta tutkimuspohjaista analyysiä monimutkaisesta asiasta. Ilman tätä päivittyvää tietopohjaa olisimme päätöksenteossa politiikan tuulten heiteltävinä, mikä olisi kalakantojen kannalta vaarallinen kehityskulku.
Me haluamme jatkaa päätöksentekoa parhaan käytettävissä olevan ja jatkuvasti paranevan ICES:n tieteellisen neuvon pohjalta. On tärkeää, ettei päätöksenteko perustu mielivaltaan, joka voi silakkakannan kokoon nähden riittämättömän ravinnon kautta johtaa kalojen nälkiintymiseen ja erityisesti ihmisravinnoksi käytetyn suurikokoisen ja lihavan silakan vähenemiseen. Haluan myös muistuttaa, että ICES:n neuvo ottaa varovaisuusperiaatteen huomioon asianmukaisesti.
Pohjanlahden silakkakantaa koskevan ICES:n neuvon mukaan siihen kohdistuva kalastuskuolleisuus on laskenut merkittävästi jo lähes kymmenen vuoden ajan ja kalakanta lisääntyy onnistuneesti ja tuottaa tasaisesti vahvoja uusia vuosiluokkia. Myös itse kalakannan kutukanta on edelleen yli 500 000 tonnin tasolla, joten näkemykset siitä, että Pohjanlahden silakkakanta on romahtamassa ja Itämeri sen mukana, ovat liioiteltuja. Haluamme kaikki parantaa Itämeren tilaa, mutta siinä tärkeimmät toimet ovat muualla kuin kalastuksessa.
Silakan elintarvikekäyttö, pienimuotoinen rannikkokalastus ja huoltovarmuus
Ruotsissa on jostain syystä vallalla voimakas vastakkainasettelu silakan rannikkokalastuksen ja troolikalastuksen välillä. Ruotsissa myös esitetään väitteitä, että vain rannikkokalastuksen saalis menee elintarvikkeeksi ja että ”hirviötroolarit” ryöstökalastavat silakan pääosin turkistarhojen tarpeisiin ja osittain tanskalaisten kalajauhotehtaiden kautta norjalaisten kalankasvattajien rehujen raaka-aineeksi. Narratiiviin kuuluu myös väite, että troolikalastuksen lopettaminen olisi perusteltua, sillä rannikkokalastuksessa silakasta saadaan keskimäärin korkeampi hinta ja kaikki silakka pitäisi tämän takia hyödyntää rannikkokalastuksen kautta. Lisäksi on esitetty näkemyksiä siitä, että huoltovarmuuden kannalta olisi riittävää, että Itämeressä on paljon silakkaa.
Suomessa lähes kaikki troolialukset kalastavat silakkaa sekä elintarvikkeeksi että kalajauhoksi, eikä rannikko- ja troolikalastuksen välillä ole merkittäviä ristiriitoja. Tämän ansiosta elintarvikesilakkaa saadaan tasaisesti ympäri vuoden kesää lukuun ottamatta. Tämä on edellytys sille, että silakan varaan on voinut syntyä kannattava sitä elintarvikkeeksi jalostava arvoketju. Suomessa on myös kansallisilla säännöksillä varmistettu, että silakan pienimuotoiselle rannikkokalastukselle on riittävät kalastusmahdollisuudet ja se pystyy käytännössä kalastamaan niin paljon silakkaa kuin markkinat ostavat ja muut olosuhteet sallivat.
Itämeren maista Suomessa käytetään eniten silakkaa elintarvikkeena. Markkinatilannetta tarkasteltaessa on selvää, että elintarvikesilakan kotimaan markkinoiden kasvattaminen on aktiivisesta panostuksesta ja tuotekehityksestä huolimatta erittäin vaikeaa ja työlästä. Onkin epärealistista uskoa, että silakan suoraa elintarvikekäyttöä voitaisiin lisätä nopeasti useita kertaluokkia. Tässä tilanteessa elintarvikesilakan markkinoita onkin haettu viennistä ulkomaille muun muassa Ukrainaan ja viennin määrä on varsin merkittävä.
Suomen silakkasaaliin käytön osalta on myös tärkeää oikaista väärät tiedot, joita yhä levitetään. 84 % suomalaisten alusten saaliista purettiin vuonna 2024 Suomeen. Tästä määrästä käytettiin turkistuotannon rehuihin 5 %, elintarvikkeeksi 4 % kotimaahan ja 13 % vientiin, 34 % päätyi kalajauhon raaka-aineeksi kotimaassa ja 44 % kalajauhoksi ja rehuksi ulkomaille. Ulkomaille puretusta 16 %:n osuudesta ei ole vastaavia tietoja.
Suomessa on kaksi varsin uutta kalajauhotehdasta, jotka pystyvät tuottamaan elintarvikelaadun kalajauhoa. Niiden tuotanto menee suurelta osin suomalaisen kalankasvatuksen rehun raaka-aineeksi. Tämä rehu perustuu siis Itämerestä tulevaan kalaan ja ravinteiden kierrätykseen, joten se on siten Itämeren kannalta parempi muin muut kalarehut. Kalajauhon kotimainen tuotanto siis tukee merkittävästi myös kalankasvatuksen arvoketjua, silakan epäsuoraa käyttöä ihmisravinnoksi ja tuoreen kotimaisen kalan tarjontaa.
Huoltovarmuudesta keskusteltaessa on myös tärkeää muistaa, että vahvat kalakannat ovat vain osa tätä kokonaisuutta. Vähintään yhtä tärkeää on, että meillä on toimiva silakan arvoketju ja jalostusyrityksiä, jotka pystyvät kriisitilanteissa lisäämään silakkajalosteiden tuotantoa. Huoltovarmuus edellyttää myös infrastruktuurin ja osaamisen ylläpitämistä. Korona-aika osoitti Suomessa, että itse asiassa ruokaturvan kannalta on yhtä tärkeää pystyä tuottamaan silakasta kotimaista kalajauhoa, sillä näin pystymme turvaamaan kasvatetun kalan tuotannon kriisitilanteissa.
Suomen näkökulmasta näyttää myös hyvin erikoiselta, että Ruotsissa tätä pienimuotoisen rannikkokalastuksen suosimisen narratiivia voi käyttää kestämättömän kohdennetun pyynnin perustelemiseen. Esimerkiksi läntisen silakan osalta Ruotsissa ei näytä olevan mitään kritiikkiä sitä kohtaan, että Ruotsi haluaa sallia Öresundin alueella silakan kohdennetun pyynnin, vaikka ICES:n neuvon mukaan sille voitaisiin asettaa vain sivusaaliskiintiöt. Tämä vaikuttaa hyvin epäjohdonmukaiselta.
Pohjanlahden silakan kalastusrajoituksista
Suomi on avoin harkitsemaan tarvittavia lisäkalastusrajoituksia, mutta niillekin tulee olla tieteelliset perusteet. Kalastusta ei voi rajoittaa mielivaltaisesti. Haluan tässä yhteydessä oikaista viime ja tänä vuonna Ruotsin mediassa esille nostetut väitteet, että Suomi olisi estänyt Finngrundet-Gävlebuktenin alueelle suunnitellun tutkimushankkeen ja sen yhteyteen suunnitellut kalastusrajoitukset. Suomen aloitteesta tutkimushankkeessa esitetyt perustellut lisätietotarpeet on otettu huomioon koko Pohjanlahden alueella toteutettavassa tiedonkeruussa ja näin se palvelee myös ICES:n neuvon valmistelua. Lisäksi Suomi oli valmis hyväksymään alueelle kolmen vuoden ajaksi seitsemän kuukauden vuosittaisen kalastuskiellon silakan kutuvaelluksen turvaamiseksi ja Ruotsin rannikkokalastuksen ahdingon helpottamiseksi, vaikka tälle ei sinänsä tarkkaan ottaen ollut tieteellistä perustetta. Tämä ei kuitenkaan jostain syystä kelvannut Ruotsin hallinnolle.
Olemme jo kolmen vuoden ajan yrittäneet saada selville, mitä muita kalastusrajoituksia Ruotsi katsoisi tarpeelliseksi, jotta tätä vastakkainasettelua Ruotsissa voitaisiin helpottaa ja Ruotsin rannikkokalastuksen toimintaedellytyksiä parantaa. Ainoa Ruotsin tekemä aloite on ollut Finngrundetin hanke, josta se itse päätti luopua. Ruotsin keskustelussa ei ole myöskään tuotu esiin sitä tosiseikkaa, että Ruotsin Selkämeren rannikkokalastuksen saalis on kasvanut tasaisesti jo kolmen vuoden ajan ja 2025 se on jo nelinkertainen vuoteen 2022 verrattuna.
Tänä vuonna Ruotsi halusi asettaa Pohjanlahden silakkakiintiön mahdollisimman alas ja näytti kannattavan komission ehdotusta 62 prosentin leikkauksesta. ICES neuvoi kuitenkin, että yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena olevan kestävän enimmäistuoton MSY:n mukaan kiintiötä tulisi leikata 6 – 16 prosenttia. Suomi piti tärkeänä saavuttaa ratkaisu tältä pohjalta.
Neuvosto päätyi ratkaisussaan yhdessä komission kanssa siihen, että ICES:n neuvon alarajan (55 869 tonnia) mukaisesta Pohjanlahden silakan TACista saa kalastaa vuonna 2026 lokakuun loppuun 70 % (39 108 tonnia) ja mikäli ICES:n tieteellinen neuvo ensi keväänä sen mahdollistaa, voidaan kalastaa myös jäljelle jäävä 30 % osuus vuoden 2026 loppuun. Luonnonvarakeskuksen syyskuun tutkimusmatkan myönteisten havaintojen perusteella näyttää hyvin mahdolliselta, että myös jäljelle jäävä osuus voidaan kalastaa.
Tämä vastuullinen ratkaisu ei ollut Ruotsin hyväksyttävissä. Ruotsi ei myöskään kannattanut Suomen ehdottamaa huhtikuusta syyskuun loppuun ulottuvaa Finngrundet-Gävlebukten-alueen troolikalastuskieltoa tai Suomen rannikolle räätälöityä kesäkuun troolikalastuskieltoa, joten neuvosto luopui niistä. Suomesta katsoen tätä on erittäin vaikea ymmärtää. Syntyy vaikutelma, ettei Ruotsissa edes haluta löytää yhteistä säveltä rannikko- ja troolikalastuksen välillä tai tosiasiallisesti etsiä kalakantaa suojaavia säätelytoimia niin, että samalla huolehdimme elinkeinosta.
Johtopäätökset
Kun olen seurannut keskustelua Ruotsissa sekä verrannut silakan kalastusta ja sen arvoketjua Suomessa ja Ruotsissa, syntyy selkeä näkemys siitä, että Suomessa Itämeren silakkaa hyödynnetään juuri sillä tavalla kuin Ruotsissa haluttaisiin. Mutta eihän se, että Ruotsi ei ole itse hyödyntänyt näitä mahdollisuuksiaan, voi olla peruste pienentää Pohjanlahden silakkakiintiötä ilman tieteellisiä perusteita. Vai voiko?
