Kategoria: Ajankohtaista
EMKVR:n uutiset ja ajankohtaiset
EMKVR:n uusi rahoitusväline lausunnolle
Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR) voitaisiin jatkossa myöntää tukea rahoitusvälineen kautta vakuutena kalastuksen, vesiviljelyn ja kalan jalostuksen investointeihin ja käyttöpääomaan haettaviin lainoihin. Ehdotuksesta pyydetään lausuntoja 20.2.2026 mennessä.
Muutoksesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädettäisiin rahoitusvälineestä vakuutena myönnettävän tuen määrästä, käyttökohteista ja käytön perusteista.
Vakuuden määrä voisi olla enintään 50 prosenttia hyväksyttäviin kustannuksiin myönnetyn lainan määrästä koko laina-aikana, kuitenkin enintään 500 000 euroa. Kun tuen saaja on aloittava kalastaja, vakuuden määrä voisi olla enintään 75 prosenttia hyväksyttäviin kustannuksiin myönnetyn lainan määrästä koko laina-aikana, kuitenkin enintään 500 000 euroa. Laina-aika saisi olla enintään kymmenen vuotta.
Lausuntoja pyydetään lausuntopalvelu.fi:n kautta tai sähköpostitse osoitteeseen kirjaamo.mmm@gov.fi.
MMM:n ohje uusista valvontasäännöistä
MMM on antanut Lounais-Suomen elinvoimakeskukselle ja Ruokavirastolle uuden ohjeen eräiden yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) valvontasäännösten soveltamisesta.
Ohjeessa kuvataan, miten YKP:n rikkomuksista voidaan määrätä seuraamuksia myös EU:n lainsäädäntöön tulleiden muutosten jälkeen, kunnes Suomen kansallinen YKP:n valvontaa koskeva lainsäädäntö muutetaan.
Ohjeessa käsitellään myös eräitä kalansaaliiden punnituksiin ja ns. sallitun poikkeaman sääntöihin liittyviä kysymyksiä. Erityisesti silakan ja kilohailin kalastuksessa saatujen sivusaaliiden osalta on tehty uusia soveltamislinjauksia. Sivusaaliiden sallittu poikkeama on pääsääntöisesti 10 %, mutta tähän on tiettyjä poikkeuksia, erityisesti pienten saalismäärien tapauksessa.
EMKVR:n määräaikaisissa hauissa rahoitettiin 13 hanketta vuonna 2025
EMKVR:ssä avattiin useita määräaikaisia hakumenettelyä vuonna 2025. Hakumenettelyt kohdistuivat kalastukseen, vesiviljelyyn ja kalan jalostukseen liittyviin yleishyödyllisiin kehittämishankkeisiin, ympäristön ja kalavarojen tutkimus- ja kehittämishankkeisiin sekä kalatalousalan koulutuksen kehittämiseen. Elinkeinojen kehittämisessä hakumenettelyn teemoina olivat mm. energiasiirtymä ja kalojen hyvinvointi. Haku päättyi 5.5.2025. Hakumenettely kalasatamien ja purkupaikkojen toimenpiteestä avattiin myös 14.11.2025, mutta haku jatkuu 27.2.2026 asti.
Lapin, Pohjois-Savon ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten esittelijät arvioivat kaikki hakemukset yhdessä. Hakumenettelyissä sovellettiin haunavauspäätöksen mukaisia toimenpiteelle vahvistettuja valintaperusteita. Lisäksi kaikkien rahoitettavaksi valittavien hankkeiden on oltava yleisten tukikelpoisuuskriteerien mukainen. Kun hakemuksia, jotka täyttivät valintakriteerit, oli enemmän kuin käytettävissä olevaa määrärahaa, saman pistemäärän saaneista hankkeista asetettiin etusijalle ne, joiden arvioitu vaikuttavuus suhteessa haettuun tukeen oli suurin.
Kaupallisen kalastuksen yleishyödylliset tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeet
Kaupallisen kalastuksen määräaikaisessa hakumenettelyssä voitiin rahoittaa yleishyödyllisiä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeita, jotka liittyvät kalatalouden energiasiirtymään. Energiasiirtymällä tarkoitetaan muutosta kohti ilmastoystävällisempiä energiaratkaisuja. Kalastuksessa tarvitaan keinoja erityisesti kalastusalusten energiankulutuksen vähentämiseen ja puhtaan energian ratkaisujen käyttöönottoon.
Hakumenettelyssä voitiin myöntää tukea yhteensä enintään 500 000 euroa. Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä yhteensä 4 kappaletta ja tukea haettiin yhteensä 705 483 euroa.
Valituksi tulivat seuraavat hankkeet:
Tampereen korkeakoulusäätiö sr: Hiilineutraali hybridikalastusalus
Hankkeen kokonaiskustannukset: 394 970 euroa
EMKVR:n tuki: 315 976 euroa (80 %)
Hankkeessa kehitetään hiilineutraalin kustannustehokkaan hybridikalastusaluksen prototyyppi kaupalliseen sisävesi- ja rannikkokalastukseen. Aluksessa yhdistetään sähköinen lataushybridivoimalinja hiilineutraali energianlähde. Tavoitteena on vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja parantaa energiatehokkuutta kaupallisessa kalastuksessa. Tutkimusongelma keskittyy kehittämään kustannustehokkaan ja teknisesti toimivan hybridikalastusaluksen, joka yhdistää sähköiset ja hiilineutraalit energianlähteet, vähentää merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja parantaa energiatehokkuutta kaupallisessa kalastuksessa. Tämä vaatii monialaista lähestymistapaa, jossa yhdistetään teknologinen kehitys, operatiivisen tehokkuuden parantaminen ja kestävät energiaratkaisut, sekä huomioidaan kalastusalusten käyttäjien ja sidosryhmien tarpeet, näkemykset ja asenteet hybriditeknologian käyttöönottoon.
Tutkimuskonsortioon kuuluvat Tampereen yliopisto, Luonnonvarakeskus (Luke) ja Ammattiopisto Livia. Tampereen yliopiston Mekatroniikan tutkimusryhmä koordinoi hanketta ja vastaa teknisestä suunnittelusta, prototyypin kehittämisestä ja rakentamisesta sekä kustannus-hyötyanalyysistä ja ympäristövaikutusten arvioinnista. Luonnonvarakeskus vastaa viestinnästä sidosryhmille ja osallistuu kenttätesteihin. Ammattiopisto Livia vastaa kenttätestauksesta osallistuen myös prototyypin rakentamiseen ja validointiin sekä järjestäen työnäytöksiä ja demonstraatioita sidosryhmille.
Maaseudun kehittämisyhdistys Ravakka ry: Ammattikalastusmessut 2026: Kalastuksen puhtaat polttoaineet ja digitaaliset työvälineet
Hankkeen kokonaiskustannukset: 77 596,40 euroa
EMKVR:n tuki: 69 836,76 euroa (80 %)
Lännen Kalaleader / Ravakka Ry toteuttaa kesällä 2026 kaupallisille kalastajille suunnatun valtakunnallisen messu- ja seminaaritapahtuman Lahdessa. Tapahtuman teemana on kalastuksen vihreä siirtymä sekä uudet digitaaliset työvälineet. Tapahtuman tavoite on tavoittaa noin 400–500 sisävesien ja rannikon kalastajaa, esitellä heille alan uusia innovaatioita ja saada heidät pohtimaan alan tulevaisuutta kestävien polttoaineratkaisujen ja digitaalisuuden kautta.
Luonnonvarakeskus: IoT Kalalaskuri
Hankkeen kokonaiskustannukset: 107 027,44 euroa
EMKVR:n tuki: 85 622 euroa (80 %)
Hankkeessa kehitetään ja viimeistellään IoT-pohjainen kalalaskuri, joka mahdollistaa rysäpyydysten saaliin reaaliaikaisen etäseurannan. Teknologian avulla kalastajat voivat tarkistaa saaliin määrän, kalojen koon ja lajin suoraan puhelimestaan tai tietokoneeltaan, mikä vähentää turhia vesillelähtöjä ja parantaa kalastuksen tehokkuutta, kannattavuutta sekä työturvallisuutta. Rysäkalastus vaatii usein pitkiä koentamatkoja merellä epävarmoissa olosuhteissa ilman tietoa saaliin määrästä. Edullinen IoT-kalalaskuri tarjoaa tähän modernin ratkaisun vähentämällä polttoaineenkulutusta ja työaikaa sekä tukemalla kalastuksen vihreää siirtymää. Samalla teknologia lisää alan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa tuomalla uudenlaisia digitaalisia työkaluja perinteiseen elinkeinoon.
Vuoden 2025 aikana laitetta testataan käytännön olosuhteissa neljän ammattikalastajan rysillä Suomenlahdella ja Selkämerellä. Testijakson aikana kerätään kattavaa video- ja sensoridataa, jonka perusteella kehitetään tekoälyyn pohjautuva videon analyysityökalu kalan tunnistamiseen sekä viimeistellään laitteen tekninen dokumentaatio.
Hankkeen päätavoitteena on saattaa kalalaskuri tuotantovalmiuteen kevääseen 2026 mennessä, jotta rannikkokalastajat voivat ottaa teknologian laajasti käyttöön. Tämä mahdollistaa konkreettiset taloudelliset ja ympäristöhyödyt sekä tukee kestävän kalastuksen tavoitteita
Vesiviljelyn yleishyödylliset tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeet
Vesiviljelyn määräaikaisessa hakumenettelyssä voitiin rahoittaa yleishyödyllisiä TKI-hankkeita. Haulla oli kaksi teemaa, vesiviljelyn innovaatiot ja kalojen hyvinvoinnin parantaminen. Hakumenettelyssä voitiin myöntää tukea yhteensä enintään 500 000 euroa, josta vähintään 200 000 euroa oli varattu hyvinvointiteemaan. Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä yhteensä 5 kappaletta ja tukea haettiin yhteensä 771 333 euroa.
Valituksi tulivat seuraavat hankkeet:
Luonnonvarakeskus: Makuvirheiden kaappaamisen skaalaus RAS-ympäristössä, RASkas
Hankkeen kokonaiskustannukset: 153 143 euroa
EMKVR:n tuki: 122 520 euroa (80 %)
Kalojen kiertovesikasvatuksessa systeemiin voi muodostua mikrobitoiminnan myötä makuvirheitä aiheuttavia yhdisteitä, jotka herkästi kertyvät kalaan aiheuttaen epämiellyttävää maamaista makua kalaan. Kalojen makuvirheet ja niiden torjunta aiheuttavat kalankasvatukselle globaalisti merkittäviä taloudellisia tappioita.
Luonnonvarakeskus ja VTT ovat yhteistyössä kehittäneet kemiallisesti käsiteltyyn kuitumateriaaliin perustuvan kaappariratkaisun kalankasvatuksen makuvirheongelmien torjumiseksi. Kehitetyn kaappariratkaisun toimivuutta on tutkittu Luken Laukaan vesiviljelylaitoksella pienessä mittakaavassa. Saatuja tuloksia voidaan pitää kansainvälisestikin merkittävinä, sillä viime vuosina kiertovesikasvatuksen makuhaittojen vähentämiseksi ei ole julkaistu uusia ja merkittävästi tilannetta parantavia ratkaisuja.
Tämän hankkeen tavoitteena on jatkaa kaapparimateriaalien kehittämistä kohti kaupallista mittakaavaa. Tarkoitus on skaalata makuvirheiden kaappaamisteknologiaa Laukaan testialustalla suoritettavilla koesarjoilla. Kehitystyön onnistuessa tämän kaksivuotisen hankkeen toisena vuonna suoritetaan koe yhteistyössä suomalaisen kaupallisen kiertovesilaitoksen kanssa. Hankkeessa selvitetään myös makuvirhekaappaamisen kaupallista kannattavuutta.
Luonnonvarakeskus: Alkukasvatusympäristön vaikutus kirjolohen hyvinvointiin ja jatkokasvatukseen merellä
Hankkeen kokonaiskustannukset: 39 735,86 euroa
EMKVR:n tuki: 31 788,69 euroa (80 %)
Hanke muodostuu kolmesta vaiheesta: Ensimmäisessä vaiheessa mallinnetaan laskennallisin menetelmin vesihomeen pintaproteiinit ja etsitään vastineita tietokannoista. Toisessa vaiheessa mallinnuksen avulla löydetyistä vesihomeen kasvua estävistä proteiineista identifioidaan kandidaatti-inhibiittoreita ja niitä testataan elatusaineissa. Kolmannessa vaiheessa selvitetään yhteneväisyyksiä kalojen ihon bakteeriyhteisöihin terveillä ja sairastuneilla kaloilla. Hankkeessa odotetaan saatavan pohjatietoa mikrobipohjaisten, vesihometta inhiboivien yhdisteiden tunnistamiseen ja jatkokehittämiseen.
Luonnonvarakeskus: Eväkulumien ja selkärankavaurioiden etiologia kirjolohen kasvatuksessa, HYVÄEVÄ
Hankkeen kokonaiskustannukset: 256 239 euroa
EMKVR:n tuki: 204 991 euroa (80 %)
Kasvatettu kirjolohi on tuotantoeläin, jonka luontaista käyttäytymistä ja hyvinvointia kasvatus muuttaa. Ihmisten vastuulla on pitää huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja kasvatusolosuhteista. Kalojen hyvinvointi ja terveys on yritysten mielestä tärkein kehittämisen teema ja se kiinnostaa yhä enemmän myös tavallisia kuluttajia.
Kalatautien ehkäisy ja hyvinvoinnin takaavat tainnutusmenetelmät ovat monien kehittämishankkeiden ja tutkimusten aiheena. Sen sijaan kalojen eväkulumien ja selkärangan epämuodostumien estäminen hallitaan huonosti ja niitä esiintyy liikaa. Päälle näkyvät ongelmat kiinnittävät tavallisten kansalaisten huomion ja erityisesti eväkulumia voidaan käyttää myös yhtenä hyvinvoinnin mittareista.
Tämä hanke keskittyy tuotanto-olosuhteissa syntyvien eväkulumien ja selkärankavaurioiden etiologiaan, ts. syiden ja taustalla olevien tekijöiden selvittämiseen. Hankkeessa seurataan yrityksissä samoja kalaparvia alkukasvatuksesta teurastukseen ja tutkitaan yhtäaikaisesti eväkulumien ja selkärankavaurioiden ilmentymistä (mm. histologia ja röntgenkuvaukset) sekä kalojen mikrobistoa molekyylibiologisin menetelmin. Töiden päävastuussa ovat Turun yliopisto ja Ruokavirasto, Luonnonvarakeskus koordinoi hanketta.
Jalostuksen yleishyödylliset tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeet
Kalan jalostuksen määräaikaisessa haussa rahoitettiin jalostuksen yleishyödyllisiä TKI-hankkeita. Hakumenettelyssä voitiin myöntää yhteensä enintään 300 000 euroa. Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä yhteensä 1 kappale ja tukea haettiin yhteensä 300 000 euroa.
Valituksi tullut hanke:
Luonnonvarakeskus: Kalasta viisaasti fermentoimalla
Hankkeen kokonaiskustannukset: 375 000 euroa
EMKVR:n tuki: 300 000 euroa (80 %)
Kalan käytön Suomen talouteen, ympäristöön ja kansanterveyteen liittyvistä myönteisistä vaikutuksista huolimatta varsinkin kotimaisen vajaasti hyödynnetyn kalan kulutus on vähäistä. Yhtenä syynä tähän on, että markkinoilla olevien kalatuotteiden valikoima tai laatu eivät miellytä kuluttajaa. Erilaiset kalan perkuu- ja fileointijäännökset päätyvät Suomessa tällä hetkellä enimmäkseen rehuksi. Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti kalaraaka-aineet tulisi käyttää mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja hyödyntää ensisijaisesti elintarvikkeeksi.
Tässä hankkeessa päätavoitteena on lisätä kotimaisten, myös vajaasti hyödynnettyjen, kalalajien elintarvikekäyttöä, luoda uusia käyttömahdollisuuksia kalojen perkuun sivuvirroille, ja tuoda tietoa uusista kestävistä teknologisista ratkaisuista kalatalouden yrityksille. Tämä toteutetaan kehittämällä vajaasti hyödynnetyistä kaloista sekä kalasivuvirroista bioprosessointiteknologialla kestävästi tuotettuja uudenlaisia ruokatuotteita sekä ainesosia käytettäväksi elintarvikkeissa tai ravintolisissä.
Hanke toteutetaan Luonnonvarakeskuksen, Turun yliopiston ja Aktion Österbotten r.y:n yhteistyönä.
Ympäristön ja kalavarojen tutkimus- ja kehittämishankkeet ja kalataloudelliset kunnostukset
Ympäristö- ja kunnostushankkeille avattiin yhdistetty hakumenettely. Tukea voitiin myöntää yleishyödyllisille hankkeille, jotka edistävät kalavarojen tilan parantamista ja kalojen elinympäristön suojelua ja ennallistamista sekä hankkeita, jotka kehittävät uusia rahoitus- ja toimintatapoja kunnostushankkeiden toteuttamiseksi. Hakumenettelyissä voitiin myöntää tukea yhteensä enintään 600 000 euroa.
Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä yhteensä 8 kappaletta ja tukea haettiin yhteensä 917 553 euroa. Kaksi hakemusta peruttiin ennen tukipäätösten tekemistä, joten käytettävissä oleva määräraha riitti valintakriteerit täyttävien hankkeiden rahoittamiseksi.
Valituksi tulivat seuraavat hankkeet:
Luonnonvarakeskus: Vaikuttavuus näkyviin (VANA) – seuranta ohjaa taimenkantojen palauttamista
Hankkeen kokonaiskustannukset: 156 512 euroa
EMKVR:n tuki: 125 209 euroa (80 %)
Viime vuosikymmenen aikana virtavesien kunnostus- ja ennallistamistoimet ovat yleistyneet Suomessa, mutta erityisesti palautettavien meri- ja järvitaimenen elinkierron onnistumisesta on yhä merkittäviä tietopuutteita. Elvytystoimien vaikuttavuutta ei ole arvioitu systemaattisesti, ja seuranta on hajanaista. Pelkkä poikastuotantopotentiaali ei riitä elvytyksen onnistumisen mittariksi vaan on olennaista ymmärtää, kuinka paljon palautettavat kannat tuottavat vaelluspoikasia ja moniko niistä palaa kutemaan.
VANA-hankkeen tavoitteena on parantaa taimenkantojen elvytys- ja hoitotoimien vaikuttavuuden arviointia kehittämällä käytännön työhön soveltuvia seurantamenetelmiä. Hankkeessa koostetaan olemassa oleva tieto vaellusseurannoista, sen menetelmistä, rajoitteista ja tietopuutteista. Lisäksi kehitetään uudenlaisia seurantaratkaisuja hyödyntäen PIT-teknologiaa ja uudemman sukupolven geneettisiä menetelmiä taimenten vaelluskäyttäytymisen, vaelluspoikastuotannon, kutukannan ja geneettisen monimuotoisuuden arvioimiseksi. Hankkeen tutkimus- ja kehitystyössä hyödynnetään mm. kahta olemassa olevaa PIT-seurantakohdetta: Helsingin Longinojaa ja Oulun Hupisaarten puroja.
Hankkeessa tuotetaan julkaistavaksi taustaselvitys seurantojen nykytilasta ja kehitystarpeista, sekä (loppu)raportti, johon kootaan kerättävien aineistojen pohjalta tarkennettuja suosituksia ja kehittämistoimenpiteitä seurantamenetelmien käytännön soveltamiseen. Lisäksi hankkeessa tuotetaan muita julkaisuja sekä viestinnällisiä sisältöjä kohderyhmien käyttöön.
Hanke tukee KYMPPI – Kalatalouden ympäristöohjelman tavoitteita erityisesti vaelluskalojen elinkierron palauttamisen ja seurannan kehittämisen osalta. Hankkeen keskeisiä kohderyhmiä ovat kalataloushallinto, ELY-keskukset, kunnostushankkeiden toteuttajat, tutkijat, vesienhoidon asiantuntijat, vapaaehtoisjärjestöt ja vesialueiden omistajat.
Vaikuttavuutta tehdään näkyväksi raporttien, seminaarien, verkkoviestinnän ja median välityksellä.
Luonnonvarakeskus: Järvilohen ja -taimenen geneettinen vahvistaminen kantaristeytyksin (HYBRIS)
Hankkeen kokonaiskustannukset: 126 960 euroa
EMKVR:n tuki: 101 568 euroa (80 %)
Uhanalaisten vaelluskalavarojen säilyttämisen ja elvyttämisen ensisijaisena tavoitteena on turvata niiden geneettinen monimuotoisuus ja siten sopeutumiskyky luonnonvalintaa varten. Vuoksen vesistöalueella hoidettavien järvilohi- ja järvitaimenkantojen perinnöllinen muuntelu on hyvin heikko ja sukusiitosriski ilmeinen, mikä voi hankaloittaa niiden luonnonkierron synnyttämistä alkuperäisille tai uusille elinalueille. Populaatioiden perinnöllistä kapeutta voidaan laajentaa ainoastaan tuomalla niihin uusia geenimuotoja kantaristeytysten keinoin.
Tässä hankkeessa edistetään Suomen puolella lisääntyvän Hiitolanjoen järvilohikannan mukaan ottamista osaksi Saimaan järvilohen geneettistä elvyttämistä. Lisäksi kokeellisissa selvityksissä haetaan vastauksia siihen, kuinka järvilohen risteyttäminen vieraiden merilohikantojen perimää kantavien kalojen kanssa vaikuttaa syntyvien jälkeläisten elinkykyä määrittäviin ominaisuuksiin toisessa ja kolmannessa risteytyspolvessa. Taimenen osalta hankkeessa tuetaan kantaristeytysten ja tuki-istutusten keinoin Pieliseen laskevien pienten virtavesien potentiaalia villin vaeltavan taimenen palauttamiseksi. Siinä tuotetaan ja istutetaan järvi- ja purotaimenen risteymämateriaalia muutamiin valikoituihin jokiin, joista purotaimenia on pyydystetty laitosemokalastoksi. Tällä pyritään lisäämään geneettistä monimuotoisuutta ja vaeltavan muodon esiintymistä pienissä ja paikalliseksi muuttuneissa taimenkannoissa.
Istutusten tuloksellisuutta seurataan näissä kohteissa sähkökalastuksin ja geneettisten selvitysten avulla. Molempien lohikalalajien risteytetyistä vuosiluokista tuotetaan laajapohjainen emokalareservi, jolla luodaan valmius risteytysohjelman edistämiseen ja edelleen tuotetun kalamateriaalin ottamiselle tuotannolliseen käyttöön kannanhoidollisissa tai muutoin tutkimustarkoituksissa tehtävissä istutuksissa.
Luonnonvarakeskus: Vieraslajikalojen levinneisyys Etelä-Suomen pienvesissä
Hankkeen kokonaiskustannukset: 203 665,63 euroa
EMKVR:n tuki: 162 932,50 euroa (80 %)
Tässä hankkeessa pilotoidaan eDNA-menetelmin tehtävää näytteenottoa Etelä-Suomen pienvesissä sekä kehitetään ja viedään käytäntöön eDNA-menetelmän käyttökelpoisuutta vieraslajikalojen levinneisyyden selvittämiseksi ylipäätään. Hankkeen kohdelajeina käytetään EU vieraslajiluettelon haitallisia vieraslajeja aurinkoahventa ja rohmutokkoa. Saatujen tietojen avulla täydennetään tietopuutetta vieraslajikalojen, etenkin aurinkoahvenen ja rohmutokon, levinneisyydestä Etelä-Suomessa. Päivitettyjen levinneisyystietojen avulla voidaan priorisoida kiireellisimmät kohteet, joille tulisi kohdentaa poistotoimenpiteet ja näin minimoida riski näiden haitallisten vieraslajikalojen leviämisestä suurempiin järviin ja reittivesiin.
Hankkeessa luodaan lisäksi toimiva dataputki ja yhteistyön toimintamalli Luonnonvarakeskuksen ja Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY, tulevien Elinvoimakeskusten ja Lupa- ja Valvontavirastojen) välille haitallisia vieraslajeja koskien. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, jotta asiantuntijoiden vahvistama tieto hävitettävistä lajeista saavuttaa tehokkaasti hävittämisestä vastuussa olevan tahon. Lisäksi ELY-keskukset laativat hankkeessa ohjeistuksen yhtenäiselle toimintamallille poistotoimenpiteiden toteuttamista koskien. Tässä hankkeessa toimintamallia pilotoidaan haitallisten vieraslajikalojen osalta, mutta toimintamalli on jatkossa sovellettavissa myös muille haitallisille akvaattisille ja terrestrisille vieraslajeille.
Luonnonvarakeskus: Rannikkolajien hyvän tilan ja kestävän kalastuspaineen määrittely (RaKeKa)
Hankkeen kokonaiskustannukset: 46 013,30 euroa
EMKVR:n tuki: 36 810,64 euroa (80 %)
Ahvenen ja kuhan Saaristomeren pitkäaikaisseurannan pohjalta arvioidaan kestävän kalastuskuolevuuden tasoa ja kutubiomassan referenssipisteitä eli käytännössä hyvän tilan raja-arvoja. Aiempien kalastuksen vaikutuksia koskevien tutkimusten ja kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) neuvonantojen perusteella tunnistetaan olemassa olevasta EU-tiedonkeruuaineistosta muita kalakantojen hyvää tilaa ja kalastuksen kestävyyttä kuvaavia, EU:n Meristrategiadirektiivin kriteereihin sopivia indikaattoreita. Erityisesti keskitytään kannan kokojakaumiin perustuviin indikaattoreihin, joita tietoja on runsaasti saatavilla.
Kalastuksen vaikutusten tunnistaminen käyttökelpoisilla indikaattoreilla auttaa viranomaisia osoittamaan ongelmallisia pyyntialueita ja kalastusmuotoja, ja kohdistamaan niihin toimenpiteitä kalastuksen kestävyyden lisäämiseksi, mutta toisaalta myös kohteita, joissa kalastus on kestävällä tasolla ja kalakanta hyvässä tilassa, sekä kohteita, jotka kestäisivät nykyistä voimakkaampaa kalastusta. Indikaattoreiden kehittäminen EU-tiedonkeruun olemassa olevasta ja edelleen kertyvästä aineistosta on kustannustehokasta ja hyödyttää kalastuksen ohjausta kestävältä pohjalta.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry, Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation: Kutualueiden pienkunnostukset
Hankkeen kokonaiskustannukset yhteensä: 35 975 euroa
EMKVR:n tuki: 28 780 euroa (80 %)
Hauelle ja ahvenelle hyvin soveltuvat lisääntymisalueet ovat vähentyneet ja niiden laatu on heikentynyt ihmistoiminnan vaikutuksesta. Monesti kutualueen toimimattomuus ja huono poikastuotto ovat kiinni hyvin pienistä ja korjattavissa olevista asioista: kalojen pääsy kohteelle on estynyt tai liian rajoittunut tai kohteen lämpötalous on pilattu liiallisella avaamisella. Myös sopivasta kutualustasta on joskus pulaa. Usein näihin haasteisiin voidaan vastata hyvin pienillä, jopa täysin käsivaraisilla kunnostustoimilla ja talkootyötä hyödyntäen.
Hankkeen tavoitteena on toteuttaa nimenomaan pieniä ja hyvin edullisia, mutta silti vaikuttavia kunnostustoimia, kuten vaellusesteiden poistoja, kynnysten palauttamisia tai turotuksia, erityisesti haukien ja ahventen lisääntymisen edistämiseksi rannikolla
Menekinedistäminen
Menekinedistämisen määräaikaisessa hakumenettelyssä oli teemana kalatalouskoulutus. Maa- ja metsätalousministeriö tilasi aiemmin selvityshenkilö Susanna Kumpulaiselta kalatalousalan koulutusta ja sen kehittämistarpeita koskevan selvityksen (Kalatalouden koulutuksen tulevaisuuden kehittämistarpeet, maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:18). Hakumenettelyssä pyrittiin edistämään erityisesti selvityksessä tunnistettuja kehittämistarpeita ja -ehdotuksia.
Haku oli tarkoitettu yleishyödyllisiä toimijoille. Rahoitusta voitiin myöntää yhteensä enintään 300 000 euroa. Hakemuksia tuli määräaikaan mennessä yhteensä 4 kappaletta ja tukea haettiin yhteensä 622 300 euroa.
Valituksi tullut hanke:
Turun ammattikorkeakoulu Oy: Kalanjalostuksen AMK-koulutuksen vetovoima ja verkostot – Kalaverkko-AMK
Hankkeen kokonaiskustannukset: 375 000 euroa
EMKVR:n tuki 300 000 euroa (80 %)
Hankkeen tavoitteena on parantaa kalatalouskoulutuksen vetovoimaisuutta, integroida kalatalouden koulutus osaksi elintarviketekniikan suuntautumista Turun AMK:ssa, kehittää alan julkisuuskuvaa ja edistää verkostoitumista alan toimijoiden välillä. Lisäksi tavoitteena on lisätä kotimaisen kalan kulutusta uusien modernien jalostustekniikoiden ja laadun kehittämisen avulla.
Hankkeessa keskitytään kolmeen toimenpiteeseen:
- Vetovoimakampanja: Modernisoidaan kalatalouden imagoa ja lisätään alan houkuttelevuutta markkinointikampanjoiden avulla.
- Yhteistyön ja verkostoitumisen vahvistaminen: Luodaan osaamisfoorumi ja järjestetään verkostoitumistapahtumia alan toimijoiden ja kouluttajien välillä.
- AMK-tasoisen koulutuksen kehittäminen: Käynnistetään kalatalouden elintarvikeosaamiseen keskittyvä koulutuspolku Turun AMK:ssa ja tarjotaan avoimen AMK:n opintojaksoja kaikille kiinnostuneille.
Hanke parantaa kalatalouskoulutuksen vetovoimaisuutta, vähentää osaajapulaa ja edistää alan kestävää kasvua. Se vahvistaa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa alan toimijoiden välillä sekä tukee kalatalousalan innovaatioita ja kansainvälistymistä. Hankkeessa kehitetään kalanjalostusalan AMK-tason koulutuspolku uusille osaajille ja avoimen AMK:n koulutusta alalla jo olevien ammattilaisten osaamisen kasvattamiseksi.
Blogi: Pohjanlahden silakka – Suomen näkökulma
Pohjanlahden silakka – Suomen näkökulma
Ruotsissa käynnissä olevassa Itämeren silakkakeskustelussa Suomea on kritisoitu voimakkaasti ja annettu ymmärtää Suomen haluavan hyödyntää kalakantaa kestämättömällä tavalla. Siksi on tarpeen saattaa tiedoksi Suomen näkemykset ja tiettyjä tosiasioita Pohjanlahden silakkaan liittyen.
Suomen lähtökohtana on tieteelliseen neuvoon perustuva päätöksenteko
Ensiksi haluan todeta, että Pohjanlahden silakka on Suomen kalastuselinkeinon ja siihen perustuvan arvoketjun selkäranka. Suomella on 82 prosentin osuus sen TAC:sta. Voin vakuuttaa, että kukaan muu kuin Suomi ei kanna yhtä suurta huolta kyseisen silakkakannan tilasta ja siitä, että sitä hyödynnetään kestävästi. Arvoketjun arvo on noin 100 miljoonaa euroa ja se työllistää suoraan noin 300 henkeä. Lisäksi sillä on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia. Kalastus on Suomessa merkittävä elinkeino, kuten luvut myös silakan osalta kertovat. Siksi lienee selvää, ettemme voi rajoittaa sitä perusteetta vastoin tieteellistä neuvoa. Elinkeinon rajoittamiseen on aina oltava vedenpitävät perusteet.
Suomi muodostaa linjansa parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon eli käytännössä kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n neuvon mukaisesti. Suomi on toiminut aktiivisesti Pohjanlahden silakkaa koskevan tieteellisen tiedon keräämiseksi. Olemme myös aina valmiita rahoittamaan lisätutkimusta tarvittavan tutkimustiedon keräämiseksi ja ICES:n neuvon luotettavuuden parantamiseksi. Näin toimimme välittömästi 2022, kun tiedemiesten havainnot indikoivat, että erityisesti Pohjanlahden silakan isojen yksilöiden kunto alkoi heikentyä hälyttävästi. Suomen rahoittamien tutkimusten ja selvitysten perusteella näyttää siltä, että syynä oli isojen silakoiden ravintonaan käyttävien massiaisten eli mysidien häviäminen. Viime vuosina massiaisten määrä on ollut lähes ennätystasolla, ja silakoiden lihavuutta kuvaava kuntokerroin on noussut hyvälle tasolle. Myös Luonnonvarakeskuksen tekemien tämän vuoden kaikuluotaustulosten perusteella Pohjanlahdella näyttää olevan entistä enemmän silakkaa ja massiaisia.
Lisäksi tuemme aktiivisesti muun muassa kolmea tutkimushanketta, joilla tuotetaan tietoa tieteellisen neuvon parantamiseksi, silakan osakantojen selvittämiseksi ja ekosysteemilähestymistavan soveltamisedellytyksistä. Kehitteillä on myös työkalu, jonka avulla pystyisimme arvioimaan entistä monipuolisemmin erilaisten kalastusrajoitusten vaikutuksia.
Suomen lähtökohtana on siis se, että epävarmuuden kasvaessa on nimenomaan varmistettava ja vahvistettava ICES:n edellytyksiä antaa luotettava tieteellinen neuvo keräämällä tarvittavaa lisätietoa. Sen sijaan pidän erittäin ongelmallisena viime aikoina esitettyä rajuakin kritiikkiä ICES:iä ja sen neuvoja kohtaan. Se on paras ja kattavin taho tarjoamaan laadukasta tutkimuspohjaista analyysiä monimutkaisesta asiasta. Ilman tätä päivittyvää tietopohjaa olisimme päätöksenteossa politiikan tuulten heiteltävinä, mikä olisi kalakantojen kannalta vaarallinen kehityskulku.
Me haluamme jatkaa päätöksentekoa parhaan käytettävissä olevan ja jatkuvasti paranevan ICES:n tieteellisen neuvon pohjalta. On tärkeää, ettei päätöksenteko perustu mielivaltaan, joka voi silakkakannan kokoon nähden riittämättömän ravinnon kautta johtaa kalojen nälkiintymiseen ja erityisesti ihmisravinnoksi käytetyn suurikokoisen ja lihavan silakan vähenemiseen. Haluan myös muistuttaa, että ICES:n neuvo ottaa varovaisuusperiaatteen huomioon asianmukaisesti.
Pohjanlahden silakkakantaa koskevan ICES:n neuvon mukaan siihen kohdistuva kalastuskuolleisuus on laskenut merkittävästi jo lähes kymmenen vuoden ajan ja kalakanta lisääntyy onnistuneesti ja tuottaa tasaisesti vahvoja uusia vuosiluokkia. Myös itse kalakannan kutukanta on edelleen yli 500 000 tonnin tasolla, joten näkemykset siitä, että Pohjanlahden silakkakanta on romahtamassa ja Itämeri sen mukana, ovat liioiteltuja. Haluamme kaikki parantaa Itämeren tilaa, mutta siinä tärkeimmät toimet ovat muualla kuin kalastuksessa.
Silakan elintarvikekäyttö, pienimuotoinen rannikkokalastus ja huoltovarmuus
Ruotsissa on jostain syystä vallalla voimakas vastakkainasettelu silakan rannikkokalastuksen ja troolikalastuksen välillä. Ruotsissa myös esitetään väitteitä, että vain rannikkokalastuksen saalis menee elintarvikkeeksi ja että ”hirviötroolarit” ryöstökalastavat silakan pääosin turkistarhojen tarpeisiin ja osittain tanskalaisten kalajauhotehtaiden kautta norjalaisten kalankasvattajien rehujen raaka-aineeksi. Narratiiviin kuuluu myös väite, että troolikalastuksen lopettaminen olisi perusteltua, sillä rannikkokalastuksessa silakasta saadaan keskimäärin korkeampi hinta ja kaikki silakka pitäisi tämän takia hyödyntää rannikkokalastuksen kautta. Lisäksi on esitetty näkemyksiä siitä, että huoltovarmuuden kannalta olisi riittävää, että Itämeressä on paljon silakkaa.
Suomessa lähes kaikki troolialukset kalastavat silakkaa sekä elintarvikkeeksi että kalajauhoksi, eikä rannikko- ja troolikalastuksen välillä ole merkittäviä ristiriitoja. Tämän ansiosta elintarvikesilakkaa saadaan tasaisesti ympäri vuoden kesää lukuun ottamatta. Tämä on edellytys sille, että silakan varaan on voinut syntyä kannattava sitä elintarvikkeeksi jalostava arvoketju. Suomessa on myös kansallisilla säännöksillä varmistettu, että silakan pienimuotoiselle rannikkokalastukselle on riittävät kalastusmahdollisuudet ja se pystyy käytännössä kalastamaan niin paljon silakkaa kuin markkinat ostavat ja muut olosuhteet sallivat.
Itämeren maista Suomessa käytetään eniten silakkaa elintarvikkeena. Markkinatilannetta tarkasteltaessa on selvää, että elintarvikesilakan kotimaan markkinoiden kasvattaminen on aktiivisesta panostuksesta ja tuotekehityksestä huolimatta erittäin vaikeaa ja työlästä. Onkin epärealistista uskoa, että silakan suoraa elintarvikekäyttöä voitaisiin lisätä nopeasti useita kertaluokkia. Tässä tilanteessa elintarvikesilakan markkinoita onkin haettu viennistä ulkomaille muun muassa Ukrainaan ja viennin määrä on varsin merkittävä.
Suomen silakkasaaliin käytön osalta on myös tärkeää oikaista väärät tiedot, joita yhä levitetään. 84 % suomalaisten alusten saaliista purettiin vuonna 2024 Suomeen. Tästä määrästä käytettiin turkistuotannon rehuihin 5 %, elintarvikkeeksi 4 % kotimaahan ja 13 % vientiin, 34 % päätyi kalajauhon raaka-aineeksi kotimaassa ja 44 % kalajauhoksi ja rehuksi ulkomaille. Ulkomaille puretusta 16 %:n osuudesta ei ole vastaavia tietoja.
Suomessa on kaksi varsin uutta kalajauhotehdasta, jotka pystyvät tuottamaan elintarvikelaadun kalajauhoa. Niiden tuotanto menee suurelta osin suomalaisen kalankasvatuksen rehun raaka-aineeksi. Tämä rehu perustuu siis Itämerestä tulevaan kalaan ja ravinteiden kierrätykseen, joten se on siten Itämeren kannalta parempi muin muut kalarehut. Kalajauhon kotimainen tuotanto siis tukee merkittävästi myös kalankasvatuksen arvoketjua, silakan epäsuoraa käyttöä ihmisravinnoksi ja tuoreen kotimaisen kalan tarjontaa.
Huoltovarmuudesta keskusteltaessa on myös tärkeää muistaa, että vahvat kalakannat ovat vain osa tätä kokonaisuutta. Vähintään yhtä tärkeää on, että meillä on toimiva silakan arvoketju ja jalostusyrityksiä, jotka pystyvät kriisitilanteissa lisäämään silakkajalosteiden tuotantoa. Huoltovarmuus edellyttää myös infrastruktuurin ja osaamisen ylläpitämistä. Korona-aika osoitti Suomessa, että itse asiassa ruokaturvan kannalta on yhtä tärkeää pystyä tuottamaan silakasta kotimaista kalajauhoa, sillä näin pystymme turvaamaan kasvatetun kalan tuotannon kriisitilanteissa.
Suomen näkökulmasta näyttää myös hyvin erikoiselta, että Ruotsissa tätä pienimuotoisen rannikkokalastuksen suosimisen narratiivia voi käyttää kestämättömän kohdennetun pyynnin perustelemiseen. Esimerkiksi läntisen silakan osalta Ruotsissa ei näytä olevan mitään kritiikkiä sitä kohtaan, että Ruotsi haluaa sallia Öresundin alueella silakan kohdennetun pyynnin, vaikka ICES:n neuvon mukaan sille voitaisiin asettaa vain sivusaaliskiintiöt. Tämä vaikuttaa hyvin epäjohdonmukaiselta.
Pohjanlahden silakan kalastusrajoituksista
Suomi on avoin harkitsemaan tarvittavia lisäkalastusrajoituksia, mutta niillekin tulee olla tieteelliset perusteet. Kalastusta ei voi rajoittaa mielivaltaisesti. Haluan tässä yhteydessä oikaista viime ja tänä vuonna Ruotsin mediassa esille nostetut väitteet, että Suomi olisi estänyt Finngrundet-Gävlebuktenin alueelle suunnitellun tutkimushankkeen ja sen yhteyteen suunnitellut kalastusrajoitukset. Suomen aloitteesta tutkimushankkeessa esitetyt perustellut lisätietotarpeet on otettu huomioon koko Pohjanlahden alueella toteutettavassa tiedonkeruussa ja näin se palvelee myös ICES:n neuvon valmistelua. Lisäksi Suomi oli valmis hyväksymään alueelle kolmen vuoden ajaksi seitsemän kuukauden vuosittaisen kalastuskiellon silakan kutuvaelluksen turvaamiseksi ja Ruotsin rannikkokalastuksen ahdingon helpottamiseksi, vaikka tälle ei sinänsä tarkkaan ottaen ollut tieteellistä perustetta. Tämä ei kuitenkaan jostain syystä kelvannut Ruotsin hallinnolle.
Olemme jo kolmen vuoden ajan yrittäneet saada selville, mitä muita kalastusrajoituksia Ruotsi katsoisi tarpeelliseksi, jotta tätä vastakkainasettelua Ruotsissa voitaisiin helpottaa ja Ruotsin rannikkokalastuksen toimintaedellytyksiä parantaa. Ainoa Ruotsin tekemä aloite on ollut Finngrundetin hanke, josta se itse päätti luopua. Ruotsin keskustelussa ei ole myöskään tuotu esiin sitä tosiseikkaa, että Ruotsin Selkämeren rannikkokalastuksen saalis on kasvanut tasaisesti jo kolmen vuoden ajan ja 2025 se on jo nelinkertainen vuoteen 2022 verrattuna.
Tänä vuonna Ruotsi halusi asettaa Pohjanlahden silakkakiintiön mahdollisimman alas ja näytti kannattavan komission ehdotusta 62 prosentin leikkauksesta. ICES neuvoi kuitenkin, että yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena olevan kestävän enimmäistuoton MSY:n mukaan kiintiötä tulisi leikata 6 – 16 prosenttia. Suomi piti tärkeänä saavuttaa ratkaisu tältä pohjalta.
Neuvosto päätyi ratkaisussaan yhdessä komission kanssa siihen, että ICES:n neuvon alarajan (55 869 tonnia) mukaisesta Pohjanlahden silakan TACista saa kalastaa vuonna 2026 lokakuun loppuun 70 % (39 108 tonnia) ja mikäli ICES:n tieteellinen neuvo ensi keväänä sen mahdollistaa, voidaan kalastaa myös jäljelle jäävä 30 % osuus vuoden 2026 loppuun. Luonnonvarakeskuksen syyskuun tutkimusmatkan myönteisten havaintojen perusteella näyttää hyvin mahdolliselta, että myös jäljelle jäävä osuus voidaan kalastaa.
Tämä vastuullinen ratkaisu ei ollut Ruotsin hyväksyttävissä. Ruotsi ei myöskään kannattanut Suomen ehdottamaa huhtikuusta syyskuun loppuun ulottuvaa Finngrundet-Gävlebukten-alueen troolikalastuskieltoa tai Suomen rannikolle räätälöityä kesäkuun troolikalastuskieltoa, joten neuvosto luopui niistä. Suomesta katsoen tätä on erittäin vaikea ymmärtää. Syntyy vaikutelma, ettei Ruotsissa edes haluta löytää yhteistä säveltä rannikko- ja troolikalastuksen välillä tai tosiasiallisesti etsiä kalakantaa suojaavia säätelytoimia niin, että samalla huolehdimme elinkeinosta.
Johtopäätökset
Kun olen seurannut keskustelua Ruotsissa sekä verrannut silakan kalastusta ja sen arvoketjua Suomessa ja Ruotsissa, syntyy selkeä näkemys siitä, että Suomessa Itämeren silakkaa hyödynnetään juuri sillä tavalla kuin Ruotsissa haluttaisiin. Mutta eihän se, että Ruotsi ei ole itse hyödyntänyt näitä mahdollisuuksiaan, voi olla peruste pienentää Pohjanlahden silakkakiintiötä ilman tieteellisiä perusteita. Vai voiko?
Risto Lampinen, kalatalousneuvos
Tärkeää tietoa vuodenvaihteen käyttökatkoista!
Maksukatko
Hyrrän maksutauko on 17.12.2025–15.1.2026.
Hyrrän käyttökatko
Hyrrä on poissa käytöstä 1.1.–7.1.2026 aluehallinnon uudistuksen vuoksi.
Pyydämme huomioimaan nämä ajankohdat hankehallinnoinnissa.
Lue lisää aluehallintouudistuksesta
Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) tukia haetaan 1.1.2026 alkaen elinvoimakeskuksista. Tukipäätösten teko on keskitetty Lapin, Lounais-Suomen ja Itä-Suomen elinvoimakeskuksiin. Tukien maksamisesta vastaa KEHA-keskus.
Määräaikainen haku kalasatamien ja purkupaikkojen toimenpiteestä on avattu
Maa- ja metsätalousministeriö on avannut määräaikaisen hakumenettelyn Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston kalasatamien ja purkupaikkojen toimenpiteestä. Haku päättyy 27.2.2026.
Hakumenettelyssä voidaan myöntää tukea yhteensä enintään 1 000 000 euroa. Hakumenettelyssä sovelletaan seuraavia toimenpiteelle vahvistettuja valintaperusteita:
- Hanke edistää kalan elintarvikekäytön lisäämistä.
- Hanke edistää vajaasti hyödynnettyjen kalalajien tai vieraslajien käyttöä elintarvikkeena.
- Hanke edistää kalatuotteiden laadun tai jäljitettävyyden parantamista.
- Hanke edistää pienimuotoista rannikko- ja sisävesikalastusta.
- Hanke edistää uusien teknologioiden tai toimintatapojen kehittämistä ja/tai käyttöönottoa.
- Hanke edistää kalastajien välistä yhteistyötä.
- Hanke vähentää toiminnan ilmasto- ja ympäristövaikutuksia.
- Hanke edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista.
- Hanke edistää kattavan kalasatama- ja purkupaikkaverkoston ylläpitoa ja kehittämistä.
Hakuaika päättyy 27.2.2026. Hakemukset on jätettävä viimeistään haun päättymispäivänä rahaston tietojärjestelmään (Hyrrä, https://hyrra.ruokavirasto.fi/login.html) puoleenyöhön mennessä.
Hyrrässä tukea tulee hakea ohjelmakauden 2021–2027 (EMKVR-hankehakemus) kohdennetusta toimesta 1.1 Taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävän kalastustoiminnan vahvistaminen –Kalasatamat ja purkupaikat.
Blogi: Mikä muuttuu 2026
EU:n kalastuksenvalvontaa koskevan lainsäädännön muutokset tulevat pääosin sovellettaviksi 10. tammikuuta 2026. Jokaisen kalatalousalan toimijan pitää osata niitä itsenäisesti noudattaa; suoraan sanottuna Ignorantia legis non excusat (lain tuntemattomuus ei vapauta vastuusta). Tyhjentävää kirjoitusta tammikuun uusista säännöistä ei ole mahdollista tuottaa, mutta tässä pyritään tunnistamaan toimialan kannalta osa tärkeimmistä.
Aivan aluksi on kuitenkin hyvä muistaa, että alle 12 metrin pituisille kalastusaluksille ja ilman alusta harjoitettavaan kalastukseen on monien uusien velvoitteiden osalta annettu siirtymäaikaa aina vuoden 2028 tammikuulle saakka. Tämä koskee mm. alusten seurantajärjestelmiä, sähköistä kalastuspäiväkirjaa, sähköistä purkamisilmoitusta ja kadonneita pyydyksiä koskevia velvoitteita. Pitemmän siirtymäajan lisäksi juurikaan muuta kansallista liikkumavaraa ei säännöksissä ole, vaan ne on pantava toimeen sellaisenaan. Hallinto toki käyttää siirtymäajan hahmotellakseen sellaiset soveltamislinjaukset, jotka ottavat huomioon Suomen erityispiirteet, siinä määrin kuin EU:n asetukset sen mahdollistavat.
Jos kalastusalus on 12-metrinen tai pidempi, kalastuspäiväkirjan ja purkamisilmoituksen pitää olla sähköinen jo tammikuussa 2026. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että muutama 12-15 metriä pitkä alus joutuu ottamaan käyttöön eLogbook-sovelluksen ja alkamaan tehdä ennakkoilmoituksia. Kalastuspäiväkirjaan pitää jatkossa täyttää kaikkien saalislajien kaikki määrät, myös ne, joita on alle 50 kg, sekä mm. kalastusmatkan yksilöllinen tunnistenumero ja tiedot kadonneista pyydyksistä. Purkamisilmoitukset siirtyvät kokonaan pois eLogbookista eRapu-järjestelmässä tehtäviksi. Lisäksi pyyntialuksella on oltava välineet kadonneen pyydyksen talteen ottamiseksi.
Alusten seurantalaitteiden osalta yli 15-metrisille aluksille koituvat muutokset ovat vähäisiä, mutta siitä on oltava entistäkin tarkempi, että VMS- ja AIS-laitteita ei saa kytkeä pois päältä ilman hyväksyttävää syytä ja ilman ilmoitusta kalastuksenseurantakeskukselle.
Kala punnitaan ja myydään valvotusti
Kalansaaliiden punnitsemiseen liittyvät vaatimukset muuttuvat vähitellen, ja asiaan vaikuttavat monet muutkin seikat kuin EU:n valvonta-asetuksen muutos. Kunhan kansallinen lainsäädäntö saadaan ajan tasalle, sovellettavaksi tulee sääntö, jonka mukaan kalansaaliit saa punnita ainoastaan viranomaisen valtuuttama toimija. Valtuutuksen voi saada kalan ostaja, itse kalastusaluksen päällikkö tai oikeastaan kuka tai mikä taho tahansa, kunhan täyttää vaatimukset. Haasteena on, että osa vaatimuksista odottaa vielä säätämistään Euroopan komission valmistelussa – ja valmistelu on riitaista, sillä sitä onneksi kuitenkin tehdään yhteistyössä jäsenmaiden kanssa. Mielenkiintoinen on myös velvoite julkistaa virallisilla verkkosivuilla niiden toimijoiden luettelo, joilla on lupa suorittaa punnituksia. Punnitsijaluettelon muotoa ja julkistettavien tietojen laajuutta viilataan edelleen kansallisen valmistelun yhteydessä muiden muutostarpeiden tapaan.
Saaliin punnitsemiseen liittyy niin paljon tarinaa, että jääköön aihe tällä kertaa kesken ja palataan siihen kirjoitussarjan seuraavissa jaksoissa. Olennaista on kuitenkin muistaa, että kaikki saaliit on punnittava lajeittain ja tulokset pitää tallentaa kolmen vuoden ajaksi säädetyssä muodossa punnituskirjaukseen. Jatkossa mikä tahansa puntari ei myöskään kelpaa, vaan vaakojen tulee olla hyväksyttyjä. Punnituskirjaukseen merkittyjä tietoja on käytettävä kaikissa saaliserään liittyvissä asiakirjoissa, kuten purkamisilmoitus ja kuljetusasiakirja. Kuljetusasiakirjan velvoite muuttuu sikäli, että se on toimitettava viranomaisille jo ennen kuljetuksen alkamista ja sähköisessä muodossa.
Merialueelta pyydettyä kalaa saa myydä ainoastaan rekisteröidylle ensiostajalle, tai muutoin myyjä syyllistyy vakavaan rikkomukseen. Ostajan tulee toimittaa hankkimastaan kalasta ostoilmoitus, tai kuten lainsäädäntö väärin päin sanoo ”myynti-ilmoitus”, tammikuusta lähtien aina sähköisesti riippumatta kalastustuotteita ostavan yrityksen liikevaihdon määrästä. Nykyinen mahdollisuus lähettää myynti-ilmoitus esimerkiksi postitse tai sähköpostilla jää siis pois pienimpienkin toimijoiden kohdalla. Sähköisesti myynti-ilmoituksen voi toimittaa verkossa: https://kakeweb.mmm.fi/main.jsf . Suoramyyntikin on toki mahdollista, ja yksityisen kuluttajan ei sentään tarvitse myynti-ilmoitusta tehdä, jos hän hankkii päivässä enintään 10 kilogrammaa kalastustuotteita, jotka eivät sen jälkeen päädy myyntiin vaan ainoastaan yksityiseen kulutukseen. Itämerestä pyydetyn lohen osalta kyseinen kynnysarvo on kaksi kappaletta kuluttajaa kohti päivässä.
Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden eräjäljitettävyyttä koskevat vaatimukset ulottuvat ensi vuonna myös sisävesillä kalastettuun ja tuotettuun kalaan, samoin kuin tuontiin kolmansista maista, ja eriä koskevat tiedot on säilytettävä sekä asetettava saataville digitaalisesti sille toimijalle, jolle kalastus- tai vesiviljelytuote toimitetaan (vrt. https://merijakalatalous.fi/ajankohtaista/blogi-kalastus-ja-vesiviljely-sisavesilla-yhteisen-kalastuspolitiikan-valvonnan-alle/). Kalan tuonnissa kolmansista maista CATCH-järjestelmän käyttö tulee maahantuojille pakolliseksi (ks. https://merijakalatalous.fi/ajankohtaista/blogi-catch-sahkoinen-saalistodistusjarjestelma). Komissio on pyytänyt jäsenmaiden viranomaisia teroittamaan maahantuojille, että sen ei ole mahdollista luoda yhteentoimivuutta CATCHin ja maahantuojien IT-järjestelmien välille.
Asianmukaisesti merkitsemättömien pyydysten aika on ohi
Erityistä huomiota tulee jatkossa kiinnittää pyydysmerkintöjen oikeellisuuteen. Merkille pantavaa on, että komission uuden täytäntöönpanoasetuksen 2025/2196 mukaan merkitsemättömiä pyydyksiä ei saa olla edes aluksella, saati että niitä saisi käyttää kalastukseen. Puuttuvat tai virheelliset merkinnät ylittävät helposti yhteisen kalastuspolitiikan vakavan rikkomuksen perusteet, ja se tulee kalliiksi. Sama koskee myös aluksia, sillä kalastusaluksen merkintöjen tai tunnistus- tai rekisteröintitietojen väärentäminen tai peittäminen on aina YKP:n vakava rikkomus.
EU tunkeutuu vähitellen yhä enemmän myös vapaa-ajankalastuksen sääntelyyn ja valvontaan merialueella. Vuonna 2026 tulee voimaan velvoite ilmoittaa päivittäin sähköisesti vapaa-ajankalastuksessa saadut saaliit tiettyjen kalalajien osalta. Suomessa tämä hoituu omakala-sovelluksella (https://omakala.fi/). Ilmoitusvelvoitteen ajantasaisesta sisällöstä on syytä seurata maa- ja metsätalousministeriön viestintää (www.mmm.fi). On myös syytä huomata, että ilmoitusvelvollisuuden tahallaan laiminlyövä on kalastuslain 118 §:n mukaisesti tuomittava kalastusrikkomuksesta sakkoon.
Rikkomuksesta koituu seuraamus, vakavasta vakava
Yhteisen kalastuspolitiikan rikkomuksista määrättäviin seuraamuksiin liittyvä kokonaisuus uudistuu melko paljon. Jako rikkomuksiin ja vakaviin rikkomuksiin säilyy, mutta vakavat rikkomukset määritellään neuvoston asetuksessa aiempaa tyhjentävämmin niin, että jäsenmaiden viranomaisille jää vähemmän harkinnan varaa. Toisaalta asetuksessa on uusia elementtejä, joita mahdollisesti voidaan käyttää joissain yksittäistapauksissa lieventämään seuraamusten tasoa.
Yhteisen kalastuspolitiikan vakavien rikkomusten lista on pitkä. Se löytyy neuvoston valvonta-asetuksen 90 artiklasta sekä liitteestä IV, ja myös tästä linkistä. Seuraamukset vakavista rikkomuksista ovat moninaiset, ja voivat pahimmillaan johtaa kalastuslisenssin menettämiseen. Kalastusaluksen päällikön kohdalla pisteiden kertyminen voi johtaa siihen, että hän menettää oikeutensa toimia kalastusaluksen päällikkönä. Pelkkä seuraamusmaksukin on voimassa olevan Suomen lain mukaan vähintään 2 000 euroa. Lisäksi vakavasta rikkomuksesta seuraamuksen saanut voi menettää oikeutensa julkisiin tukiin ja rikkomusta edeltävän viiden vuoden aikana maksetut EMKVR-tuet peritään takaisin.
EU:n muutosten lisäksi myös kansallinen yhteisen kalastuspolitiikan valvontaa koskeva lainsäädäntö joudutaan uudistamaan. Tätä ei kuitenkaan saada valmiiksi ensi tammikuuhun mennessä. Tarkoituksena on EU:n lainsäädännön pakottamien muutosten lisäksi mm. tarkastella huolellisesti seuraamussääntelyn toimivuutta ja oikeasuhtaisuutta. Samassa yhteydessä myös kalastusalusten rekisteröintiä koskeva laki olisi ajantasaistettava. EU:n asetukset ovat kuitenkin Suomessa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, joten kansallisen lainsäädännön viivästyminen vaikuttaa vain rajoitetusti.
Neuvotteleva virkamies Harri Kukka, maa- ja metsätalousministeriö
Huom: Tämä teksti on laadittu säädösmuutosten hahmottamisen avuksi ja perustuu alustavaan analyysiin muutosten vaikutuksista eikä siihen voi vedota mahdollisissa säädösten soveltamiseen liittyvissä tulkinta- tai ristiriitatilanteissa.
Fermentointi ja älykkäät sensorit avaavat uusia mahdollisuuksia kalalle
Kalanjalostuksen tulevaisuus rakentuu sekä teknologisten että biologisten innovaatioiden varaan. Älykkäät sensorit valvovat kalan laatua reaaliaikaisesti ja voivat ennakoida pilaantumisen riskin jo ennen kuin se on havaittavissa. Samalla fermentoinnin mahdollisuudet herättävät yhä enemmän kiinnostusta: ohjatun mikrobitoiminnan avulla voidaan muokata kalan makua, hajua ja rakennetta sekä pidentää sen säilyvyyttä luonnollisesti.
Blue Products 3.0 -hankkeessa tutkijat ja yritykset etsivät yhdessä ratkaisuja, jotka tuovat kalan arvoketjuun lisää kestävyyttä, laatua ja kuluttajaystävällisyyttä.
Dosentti Oskar Laaksonen Turun yliopistosta tutkii sensoriteknologian sovelluksia kalan laadunvalvonnassa, kun taas Anna-Liisa Välimaa, elintarviketurvallisuuden erikoistutkija Luonnonvarakeskuksesta, keskittyy fermentoinnin tarjoamiin mahdollisuuksiin kalaraaka-aineen käsittelyssä.
Välimaan mukaan fermentointi avaa kalatuotteiden kehitykselle uusia suuntia.
”Uusia tuotteita voidaan valmistaa fermentoimalla monin eri tavoin. Olemme kehittäneet esimerkiksi haarukkapalatuotteita suoraan kalafileistä. Fermentointia voidaan käyttää myös raaka-aineen esikäsittelymenetelmänä. Lisäksi voidaan fermentoida kalamassaa, kalapaloja tai kokonaisia kaloja sekä kalan sivuvirtaa, kuten perkuujäännöstä. Me haluamme hyödyntää kalaraaka-ainetta monipuolisesti”, hän kertoo.
Fermentointiprosessien avulla voidaan parantaa tuotteen makua, rakennetta, säilyvyyttä ja turvallisuutta ilman lisäaineita. Silti teknologian käyttö kalatuotteiden valmistuksessa on Suomessa vielä varsin uutta.
”Toivomme, että kalajalostajat ottaisivat meihin yhteyttä, jotta voisimme yhdessä kehittää esimerkiksi uusia pakkausmuotoja ja miettiä, miten tuotteita voisi maustaa tai muuten jalostaa kuluttajatuotteiksi”, Välimaa sanoo.
Tutkimus, jossa Laaksonen on mukana, vie kalan laadun tarkastelua kohti tekoälyn ja sensoriteknologian aikakautta. Sensorit pystyvät havaitsemaan pilaantumisen jo ennen kuin se on silminnähtävää.
”Käytännössä kala alkaa pilaantua heti pyynnin jälkeen, ja sensorit voivat tunnistaa tämän alkuvaiheen ennen kuin tilanne muuttuu haitalliseksi. Näin voidaan reagoida ajoissa – esimerkiksi lisäämällä jäätä tai tekemällä muita säilyvyyttä parantavia toimenpiteitä”, Laaksonen selittää.
”Tekoälyllä on selvä rooli. Sen avulla ihmisen ei tarvitse itse seurata dataa jatkuvasti, vaan tekoäly pystyy tunnistamaan pilaantumisen merkit ja ilmoittamaan, kun toimenpiteitä tarvitaan”, hän jatkaa.
Sekä sensoriteknologian että fermentoinnin tutkimus tähtää samaan päämäärään: kotimaisen kalan laadun, arvon ja hyväksyttävyyden vahvistamiseen. Kun huipputeknologia ja perinteinen käsityötaito yhdistyvät, suomalaisella kalalla voi olla aiempaa kirkkaampi tulevaisuus – kestävästi, turvallisesti ja maukkaasti.
Teksti ja kuvat: Bertills & Jung
Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Kalatalouden Innovaatiopäivät kokosivat yhteen alan osaajat ja ideat jo yhdeksättä kertaa
Kalatalouden Innovaatiopäivät kokosivat tänä vuonna yhdeksättä kertaa yhteen kalatalousalan toimijat, yritykset, tutkijat, hallinnon, järjestöt ja muut sidosryhmät keskustelemaan ja kehittämään suomalaista kalataloutta. Tapahtuman järjesti Pro Kalan koordinoima Kalan markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelma.
Ensimmäisen päivän ohjelmasta ja kustannuksista vastasivat kalastuksen, vesiviljelyn, ympäristön ja Blue Productsin innovaatio-ohjelmat yhdessä. Toisen päivän kokonaisuuden järjesti Kalan markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelma.
Vuonna 2017 ensimmäistä kertaa järjestetyt Innovaatiopäivät ovat vuosien varrella vakiintuneet tärkeäksi vuosittaiseksi kohtaamispaikaksi, jossa alan viestintä, verkostoituminen ja kehittämistyö kietoutuvat yhteen. Tapahtuman tavoitteena on välittää tietoa innovaatio-ohjelmista, kuulla palautetta tehdyistä toimista ja niiden toteutuksesta, sekä toimia koko kala-alan yhteisenä keskustelufoorumina.
Tänäkin vuonna ohjelma oli rakennettu osallistujien toiveiden ja palautteen pohjalta.
”Vuodesta toiseen eniten kiitosta saavat yritysten puheenvuorot, niin myös tänä vuonna. Niissä tuotiin esiin käytännön kokemuksia, oivalluksia ja innovaatioita kalatalouden arjesta”, kertoi Pro Kalan toiminnanjohtaja Katriina Partanen.
Torstaiaamupäivältä Partanen nosti esiin Fisionäärit-opiskelijatiimin, joka sai tämän vuoden palautekyselyssä erinomaiset arvioinnit. Fisionäärit esitteli yleisölle kampanjansa, jolla tiimi voitti Seafood Innovation -kilpailun. Yritysten näkökulmat toivat esiin konkreettisia seikkoja ja osoittivat, miten tutkimus, tuotekehitys ja markkinointi voivat yhdessä vahvistaa kalan asemaa suomalaisessa ruokaketjussa.
Perinteiseen tapaan tapahtumassa kuultiin myös alan ulkopuolinen keynote-puheenvuoro, joka tarjosi uusia ajatuksia ja inspiraatiota oman työnsä kehittämiseen. Tänä vuonna puhujavieraana oli valmentaja ja kirjailija Marjo Rantanen, joka käsitteli asiakaslähtöisyyttä osana arjen työtä. Hänen mukaansa asiakasymmärrys ei ole erillinen projekti tai kampanja, vaan asenne ja osa päivittäistä tekemistä.
”Kun pysähdymme hetkeksi miettimään, mitä asiakas todella tarvitsee, syntyy arvoa molemmille osapuolille – ei vain kaupallista hyötyä, vaan myös luottamusta ja pitkäjänteistä yhteistyötä”, Rantanen tiivisti esityksessään.
Jo useampana peräkkäisenä vuotena Innovaatiopäivien suurin osallistujaryhmä ovat olleet alan yritysten edustajat, mikä on ollut järjestäjän kannalta erittäin myönteistä. Sekä tapahtuman että innovaatio-ohjelmien päätavoitteena on vastata juuri yritysten tarpeisiin ja toteuttaa toimenpiteitä ja kehitysprojekteja niiden pohjalta. Innovaatiopäivien ydin kiteytyikin yhdessä tekemiseen ja oppimiseen. Tapahtuma tarjosi mahdollisuuden jakaa kokemuksia, löytää uusia yhteistyökumppaneita ja rakentaa yhteistä suuntaa suomalaiselle kalataloudelle. Päivissä tutkimus, elinkeinoelämä, hallinto, järjestöt ja muut sidosryhmät kohtasivat. Sen tuloksena syntyi uusia ideoita kestävän ja kilpailukykyisen tulevaisuuden rakentamiseen.
Teksti ja kuvat: Bertills & Jung
Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Innovaatiopäivien esitykset saatavilla
Kalatalouden innovaatiopäivät järjestettiin jälleen Helsingissä 29.-30.10.2025. Tapahtuma kokosi noin 200 osallistujaa yrityksistä, järjestöistä, tutkimuksesta ja hallinnosta kuulemaan ja keskustelemaan alan tuoreimmista kehityskuluista.
Tapahtumassa pidettyjen esitysten materiaalit löydät nyt täältä.
Miten viestiä EMKVR-hankkeesta? Tietoisku luvassa 4.11. Teamsilla!
Kaikkien EMKVR:n tuensaajien tulee tiedottaa hankkeistaan ja niihin saadusta EU-rahoituksesta. Tuki on tuotava esiin kaikessa hanketta koskevassa viestinnässä ja viestintäkanavissa, jotka on suunnattu suurelle yleisölle tai hankkeen osallistujille.
Miten EMKVR-tuesta sitten tulisi viestiä? Tule langoille tiistaina 4.11. klo 15-16 kuulemaan napakka tietoisku aiheesta. Teams-tilaisuus on Kansallisen kalatalousverkoston järjestämä eikä ennakkoilmoittautumista vaadita. Tilaisuus tallennetaan ja se julkaistaan myöhemmin Kalatalousverkoston YouTube-tilillä.
Vuoden 2026 toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden haku ja ei-siirrettävien käyttöoikeuksien haku ELY-keskuksesta alkaa 24.10.2025
ELY-keskus avaa vuoden 2026 toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden sekä ei-siirrettävien käyttöoikeuksien
haun ajalle 24.10.-12.12.2025 klo 16:15 mennessä.
Kiintiönhaku
Kiintiön haku on mahdollinen vain käyttöoikeuksien haltijoille.
Sähköisesti täytettävä kiintiönhakulomake lähetetään käyttöoikeuden haltijoille sähköpostilla.
Niille siirrettävän ja ei-siirrettävän käyttöoikeuden haltijoille, jotka eivät ole ilmoittaneet
sähköpostiosoitettansa ELY-keskukselle, hakulomake lähetetään kirjeenä.
On erittäin tärkeää, että hakuaikaa noudatetaan ja että vuoden 2025 kiintiömaksu on suoritettu ajallaan.
ELY-keskus tekee vuoden 2026 kiintiöpäätökset troolikalastukseen ennen vuodenvaihdetta ja silakan
rysäkalastukseen sekä lohenkalastukseen alkuvuonna 2026.
Ei-siirrettävien käyttöoikeuksien- ja kiintiönhaku
Ei-siirrettävien käyttöoikeuksien haku on mahdollinen vain kalastuslain 379/2015, 88 §, mukaisille ryhmän I aloitteleville kaupallisille kalastajille, joilla on merialueelle rekisteröity kalastusalus. Tätä koskevan
toimijakohtaisen kalastuskiintiön haku vuodelle 2026 tapahtuu samalla lomakkeella kuin ei-siirrettävän
käyttöoikeuden haku.
Jaettavissa olevien ei-siirrettävien käyttöoikeuksien määrät ovat seuraavat:
- Silakka / Pohjanlahti / 30/31: 0,666 ‰
- Silakka / Itämeren pääallas ja Suomenlahti / 3D-R30: 10,581 ‰
Huom. Ei-siirrettävä käyttöoikeus silakankalastukseen myönnetään vain vuodelle 2026.
- Lohi / Suomenlahti / 3D32: 30,00 ‰
- Lohi Itämeren pääallas ja Pohjanlahti/ 3BCD-F / 0,410 ‰
Hakulomake ei-siirrettävän käyttöoikeuden ja sen perusteella myönnettävän kalastuskiintiön hakemiseen
on saatavilla pyynnöstä Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.
Hakulomakkeet toimitetaan sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi tai postitse
osoitteeseen: Varsinais-Suomen ELY-keskus, PL 236, 20101 Turku, 12.12.2025 klo 16:15 mennessä.
Lomakepyynnöt ja tiedustelut:
Kalastusmestari Veera Salmi, puh. 0295 022 541 veera.salmi@ely-keskus.fi
Ryhmäpäällikkö Aki Koskinen, puh. 0295 023 025 aki.koskinen@ely-keskus.f