Järvilohen ja -taimenen villiyttäminen edistymässä
Järvilohi ja järvivaelteiset taimenkannat ovat olleet heikossa tilassa jo useita vuosikymmeniä. Ongelmana on ollut lisääntymisalueiden heikko tila, vaellusesteet lisääntymis- ja syönnösalueiden välillä sekä liikakalastus.
Viime vuosina Kalatiestrategian ohjaamien toimenpiteiden ansiosta vaellusreittejä on avattu monissa vesistöissä ja lisääntymisalueita on kunnostettu. Lisäksi istutuskalojen rasvaeväleikkaukset ja ehjäevällisten kalojen täysrauhoitus monilla alueilla ovat mahdollistamassa luontaisesti syntyneiden tai eväleikkaamattomina kannan elvytystarkoituksessa istutettujen taimenten ja järvilohien säilymisen kalastukselta. Nämä yhdessä ovat edellytyksiä luontaisen elinkierron elpymiselle. Mutta onko pitkään pelkän laitosviljelyn varassa olleilla kalakannoilla enää kykyä palautua luontoon, kun istutuskalojen taudinkestävyys ja selviytyminen luonnon ympäristössä ovat heikentyneet?
Istutuksiin käytetyt kalakannat ovat laitostuneet, koska luontainen lisääntyminen on ollut olematonta, eikä emokalastoja ole saatu riittävästi uudistettua luonnosta. Tästä aiheutunut emokalastojen kaventunut geneettinen vaihtelu ja geneettinen sopeutuneisuus laitosolosuhteisiin ovat heikentäneet uhanalaisten lohikalakantojen elinvoimaisuutta. Kalatalouden ympäristöohjelmassa (KYMPPI) lähdettiin korjaamaan tätä tilannetta Luonnonvarakeskuksen sekä Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyönä.
Monimuotoisuutta risteytyksillä
Kun geneettisesti kapean hoitokannan emokalastoa ei voitu uudistaa luonnosta, sen monimuotoisuutta laajennettiin risteyttämällä sitä geneettisesti läheisten kalakantojen kanssa. Järvivaelteisia taimenkantoja risteytettiin saman vesistön paikallisten villien taimenkantojen kanssa ja järvilohta läheisten merilohikantojen kanssa.
Nyt laitostuneita ja geeniperimältään kapeita (sisäsiittoisia) taimenen ja järvilohen hoitokantoja on villiytetty jo kaksi sukupolvea kattavien risteytysohjelmien avulla. Villiytetyt emokalastot on perustettu Luken laitoksille, mutta Oulujoen vesistön villiytettyä taimenkantaa on poikaskasvatuksessa nyt myös yksityisillä kalankasvattajilla. Lisäksi sitä on jo käytetty käytännön hoitotoimenpiteissä istutuksiin. Järvilohen villiytyspoikasia ei ole vielä toistaiseksi käytetty muutoin kuin kokeellisissa istutuksissa merkityillä kaloilla, mutta järvilohen villiytysemokalastot on jo perustettu mahdollistamaan niiden käyttö tulevaisuuden elvytysistutuksissa.
Villiyttäminen paransi poikasten selviytymistä luonnossa
KYMPPI-ohjelmassa on tehty useita testejä ja istutuskokeita, joilla on pyritty selvittämään villiyttämisen vaikutuksia ja minimoimaan mahdollisia ulkosiitoksesta aiheutuvia riskejä. Tutkimukset jatkuvat vielä kesällä 2025 uusilla kokeellisilla tutkimuksilla.
Tähän mennessä saatujen tulosten perusteella villiytysristeytys paransi järvilohella muun muassa kalojen vastustuskykyä flavobakteeritartuntaa vastaan sekä pienpoikasten selviytymistä luonnonravinnolla luontoon istutuksen jälkeen. Negatiivisena vaikutuksena havaittiin kuitenkin risteytysjärvilohien heikentynyt vastustuskyky Diplostomum-silmäloiselle. Tämän vaikutuksen kuitenkin oletetaan paranevan toisen sukupolven takaisinristeytyksissä. Asiaa selvitetään kesän 2025 kokeellisissa tutkimuksissa.
Myös järvitaimenen villiyttämisristeytyksen havaittiin kokeellisissa tutkimuksissa parantavan poikasten selviytymistä luonnonmukaisissa olosuhteissa, mutta negatiivisena vaikutuksena havaittiin ensimmäisen risteytyssukupolven poikasten heikentynyt vaellustaipumus. Testattujen risteymäkantojen vaelluskyky kuitenkin palautui toisessa takaisinristeytyssukupolvessa, mutta eri risteytyskantojen vaellusominaisuuksissa havaittiin eroja. Kesällä 2025 selvitetään useiden risteymäkantojen avulla toteutettua laajapohjaisen villiyttämisen vaikutuksista.
Teksti: Pekka Hyvärinen, Luonnonvarakeskus
Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien ensimmäistä uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!