Avainsana: genetiikka

Itä-Suomen yliopisto ja Luonnonvarakeskus tiedottavat

Menetettyjä lisääntymismahdollisuuksia ja ylimitoitettua kalastusta on Suomessa perinteisesti kompensoitu kalaistutuksin.

Istutuksissa käytetään tyypillisesti vain muutamia geneettisesti kapeita kaupallisesti saatavilla olevia kantoja, joita vapautetaan luonnonvesiin laajasti myös alkuperäisen esiintymisalueen ulkopuolella.

Toimintamalli on perustunut olettamukseen, että kalat ovat kaikkialla samanlaisia ja laitosviljelyllä pystymään tuottamaan luontaisen kaltaisia kaloja. Istutustoiminnan ongelmat ovat olleet jo pitkään tiedossa, ja nyt asiaan on taimenen osalta saatu tuoretta tutkimusnäyttöä uusista kokeellisista Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteistutkimuksista.

Kokeellinen kantojen välinen risteyttäminen voi olla sekä hyödyksi että haitaksi

Äärimmäisen pienten populaatioiden elinkyky voi parantua, jos ne risteytyvät vieraan kannan kanssa ja selviävät siten sisäsiitoksen aiheuttamilta ongelmilta. Toisaalta paikallisiin olosuhteisiin muodostuneet sopeumat voivat hävitä ja risteymien elinkyky sitä kautta laskea.

Scientific Reports -lehdessä julkaistussa artikkelissa raportoitiin professori Raine Kortetin johtamasta kokeesta, jossa Oulujärven alueen laitoskannan taimenia risteytettiin paikallisten purotaimenten, sekä vieraiden laitostaimenkantojen kanssa.

Villin paikallisen Vaarainjoen purotaimenkannan kanssa risteytyneet Oulujoen vesistön laitostaimenet olivat ensimmäisenä kesänään geneettisesti käyttäytymiseltään keskimäärin arempia kuin puhtaan laitoskannat taimenet. Vieraan Kitkajoen kannan kanssa risteytyneet taimenet kärsivät puolestaan kohonneesta kuolleisuudesta ja heikosta kasvusta. Sekä Kitkajoen, että Rautalammin reitin kannan kanssa risteytetyt poikaset osoittivat käyttäytymiskokeissa vähemmän stressaantumisen merkkejä kuin Oulujoen vesistön laitostaimenet, tai niiden ja paikallisen villin kannan risteymät.

Tutkimus osoitti, että kantojen välillä on periytyviä käyttäytymiseroja, jotka voivat merkittävästi selittää istukkaiden selviämistä istutusympäristössä.

Taimenkannat eroavat alttiudessaan luontaiselle saalistukselle

Väitöskirjatyössään Nico Alioravainen kollegoineen kasvatti samoja risteymäryhmiä 1-vuotiaiksi ja istutti poikasia sekä luontoa jäljitteleviin altaisiin, että Oulujärven kannan alkuperäiseen lisääntymisjokeen, Paltamon Varisjokeen. Boreal Environment Research -tiedesarjassa julkaistun raportin mukaan vieraiden kantojen kanssa risteytyneet taimenet selvisivät haukien saalistukselta heikommin kuin alkuperäisiä kantoja edustaneet taimenet.

Villin kannan kanssa risteytyneet laitospoikaset välttelivät haukia tehokkaammin myös käyttäytymisellään kuin puhtaat laitospoikaset.

Varisjokeen istutetuista poikasista 18 prosenttia saatiin sähkökoekalastamalla kiinni istutuskesän syksyllä. Puhtaan laitoskannan sekä villin purotaimenkannan kanssa risteytettyjen poikasten eloonjäännissä tai kasvussa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa.

Kannat on pidettävä erillään

Lemopoulosin ym. Ecology and Evolution -lehdessä julkaistussa artikkelissa vertailtiin Oulujärven alueen taimenkantojen eroja käyttäen perinteisiä mikrosatelliittimarkkereita sekä rad-sekvensoinnin perusteella tunnistettuja yhden emäksen muutoksia (SNP) taimenten genomissa. Molempien menetelmien perusteella taimenkannat olivat merkittävästi erilaistuneita tutkituissa joissa. Myös Oulujärven vaeltavaa taimenta edustava laitoskanta oli selvästi erillinen alueen villeistä paikallista taimenkannoista.

Kalastuslain lähtökohtana on kalavarojen monimuotoisuuden säilyttäminen. Kalakantojen pitkän ajan elinkyvyn kannalta keskeisen geneettisen monimuotoisuuden suojelu edellyttää, että istutuksissa käytetään vain paikallisia kalakantoja ja istutuksia toteutetaan ylipäätään harkiten.

Paikallisten taimenkantojen risteytyminen saman alueen kantaa edustavien vaeltavien istukkaiden kanssa ei näytä uhkaavan kantojen elinkykyä, mutta on toistaiseksi epävarmaa säilyvätkö risteytymisen myötä kantojen tuottavuudelle tärkeät vaellustaipumus ja nopea kasvu.

Tutkimuksia rahoittivat Emil Aaltosen säätiö, Suomen Akatemia ja Euroopan Meri- ja Kalatalousrahasto.

Lisätietoa:
Anssi Vainikka, anssi.vainikka (a) uef.fi, p. 050 044 3290
Raine Kortet, raine.kortet (a) uef.fi, p. 050 095 7749
Pekka Hyvärinen, pekka.hyvarinen (a) luke.fi, p. 029 532 7641

Lue lisää alkuperäisjulkaisuista:
https://www.nature.com/articles/s41598-018-35794-6
www.borenv.net/BER/pdfs/ber23/ber23-267-281.pdf
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/ece3.4905