Blogi: EU valvottaa vapaa-ajankalastajaa, mutta vain merellä

Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) valvontajärjestelmän uudistamisen yhteydessä tapahtui, että EU päätti myös vapaa-ajankalastusta koskevista valvontasäännöistä. Siinä ei ole EU:n oikeusjärjestelmän näkökulmasta mitään kummallista, mutta käytännössä muutos merkitsee eräänlaista päänavausta, sillä aiemmin EU:n valvonta-asetuksen vapaa-ajankalastusta koskeva artikla on ollut luonteeltaan varsin yleisluontoinen.

Euroopan unionin perussopimuksissa säädetään, että unionilla on yksinomainen toimivalta asioissa, jotka koskevat meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä osana yhteistä kalastuspolitiikkaa. Toisin sanoen, EU voi päättää vapaa-ajankalastuksen säätelystä yhtä lailla kuin kaupallisestakin kalastuksesta. Yksinomainen toimivalta kuitenkin rajoittuu merellä harjoitettuun kalastukseen.

Vapaa-ajankalastuksen säätelypäätöksiä EU on toki tehnyt aiemminkin. Niiden kohteina ovat pidempään olleet mm. meribassi ja Itämeren turskakannat. Viime vuosina unionin putkesta on tullut suoraan Suomeakin koskevia, lohen ja ankeriaan kalastusrajoituksia, EU:n kielellä ’säilyttämistoimenpiteitä’. Ankerias on Suomessa rauhoitettu vapaa-ajankalastuksessa merialueella koko vuoden; lohen osalta joudumme vielä odottamaan lopullista varmuutta EU:n sovellettavista päätöksistä kuluvalle vuodelle.

Uudet säännöt käyttöön 2026 alkaen

Valvonnan uudet vaatimukset tulevat sovellettaviksi vapaa-ajankalastuksessa pääosin kahden vuoden siirtymäkauden jälkeen, tarkkaan ottaen tammikuun 10. päivänä vuonna 2026. Niissä on uutta se, että samat konkreettiset velvoitteet koskevat koko EU:n aluetta, vaikka edelleen monet säännöt ovat valikoivia sen suhteen, missä kalastuksissa niitä sovelletaan. Osa vaatimuksista koskee vain viranomaisia, osa myös kalastajia.

Kun vapaa-ajankalastaja saa saaliiksi sellaista kalaa, jonka vapaa-ajankalastusta koskee unionin säilyttämistoimenpiteitä, kuten saaliskiintiöitä ja pyyntirajoituksia, hänen tulee rekisteröityä ja ilmoittaa saaliinsa päivittäin sähköisessä järjestelmässä.

Onneksi Suomessa on kalastuslaissa jo säädetty vapaa-ajankalastajien saalis- ja pyyntitietojen ilmoittamisvelvollisuudesta. Todennäköisesti tuore kalastuslain muutos sellaisenaan täyttää EU-asetuksen vaatimukset tai edellyttää vain vähäisiä muutoksia. Ilmoitusvelvollisuus pannaan täytäntöön valtioneuvoston asetuksella, joka on tarkoitus saattaa voimaan tänä vuonna. Saalis- ja pyyntitietojen ilmoittaminen tapahtuu käytännössä helpoiten Luonnonvarakeskuksen hallinnoimalla Omakala-palvelulla.

Suomessa tällainen EU:n säätelemä laji on siis lohi, mutta EU:n saalisilmoitusvaatimus on pitkälti jo ennakolta hoidettu, koska lohisaaliin ilmoittaminen on tarkoitus ottaa mukaan edellä mainittuun valtioneuvoston asetukseen. Saaliin ilmoittamisvelvoite koskee myös vapaa-ajankalastuksessa merellä täysin rauhoitettua ankeriasta, jonka osalta sivusaaliina saadut ja vapautetut ankeriaat tulee myös ilmoittaa.

Vuodesta 2030 alkaen sähköinen rekisteröinti ja ilmoittamisvelvollisuus laajenevat koskemaan eräitä muitakin kalalajeja tai kalakantoja. Nykyisen arvion valossa tämän ei pitäisi kuitenkaan Suomessa koskea montaakaan lajia. Todennäköisimmin velvoitteen laajentamisen edellytykset meillä täyttää turska, joka on kaupallisessa kalastuksessa EU:n kiintiöpäätösten alainen laji ja jonka kohdalla vapaa-ajankalastuksella on erityisesti eteläisellä Itämerellä merkittävä vaikutus kalastuskuolevuuteen.

Valvonta-asetuksen uudistamisen yhteydessä Euroopan komissio sai valtuudet antaa täytäntöönpanosäädöksiä vapaa-ajankalastukseen käytettävien pyydysten merkitsemisestä. Suomi vastusti tällaista yleiseurooppalaista harmonisointia; osaamme itsekin päättää pyydysmerkinnöistä. Aika näyttää, koituuko komission pyydysmerkintäsäädöksistä muutoksia ja harmia suomalaisille kalastajille.

Rikkomus ja seuraamus

Muutosten keskellä pysyvää on esimerkiksi se, että merialueelta saadun vapaa-ajankalastuksen saaliin myynti on jatkossakin täysin kielletty. Uutta on, että myydyn määrän ylittäessä 10 kg tai sen arvon ylittäessä 50 euroa, myynti katsotaan YKP:n sääntöjen vakavaksi rikkomukseksi, josta tulee antaa ankarammat seuraamukset. Tämä antaa pohdinnan aihetta myös kansallisen seuraamusjärjestelmän kehittämiseksi, jotta kalastajien kohtelu olisi kohtuullista ja oikeasuhteista. Sisävesien osalta vapaa-ajankalastuksen saaliin myyntikielto on säädetty kotimaisella kalastuslailla, joka kuitenkin sallii satunnaisesti myydä suoraan lopulliselle kuluttajalle vähäisen kala- tai rapuerän. Vähäisellä määrällä on tarkoitettu korkeintaan 100 kg kalaa tai 300 kappaletta rapuja vuoden aikana.

YKP:ssä on kaupallisen kalastuksen rikkomukset jo pitkään luokiteltu kahteen kategoriaan: rikkomukset ja vakavat rikkomukset. Vapaa-ajankalastuksessa saaliin myynnin lisäksi vakavan rikkomuksen kynnys voi ylittyä muistakin syistä. Syyksi riittää esimerkiksi, että vähintään kaksi saaliiksi otetuista kaloista on EU:n säädösten mukaan luvattomia tai niistä yksi tai useampi kuuluu kiellettyyn lajiin. Vakavien rikkomusten kierteeseen on helppo joutua ja jäädä. Jos näet kerran on saanut sanktion vakavasta rikkomuksesta ja vuoden kuluttua lainvoimaisesta sanktiopäätöksestä tekee lievänkin rikkomuksen, niin lieväkin rikkomus katsotaan vakavaksi. Taparikkojaksi ryhtyminen voi siis tulla kalliiksi.

Viranomaistehtävät lisääntyvät

Valvonta-asetuksen uudistuksessa säädettiin myös enemmän hallinnon ja tutkijoiden kuin kalastajien riesaksi, että jäsenvaltioiden on jatkossa kerättävä ja lähetettävä komissiolle joka vuosi tiedot vapaa-ajankalastusta harjoittavien luonnollisten henkilöiden saaliista sellaisten lajien ja kantojen osalta, joille unioni on vahvistanut kalastusmahdollisuudet tai jotka kuuluvat monivuotisen suunnitelman piiriin tai joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta. Suomessa tällaisia lajeja ovat lohi, silakka, kilohaili ja turska, joille EU vahvistaa kalastuskiintiöt. Jäsenvaltio voi, kerrankin, itse päättää tiedonkeruujärjestelmästään.

Suomessa on ollut melko selkeä työnjako kalastuksenvalvonnassa. Yhteisen kalastuspolitiikan valvonta on ollut yksinomaan viranomaisten, erityisesti ELY-keskuksen ja Rajavartiolaitoksen tehtävä. Kotimaisen kalastuslain säännöksiä voivat valvoa myös poliisi, Tulli ja Metsähallitus sekä kalastuksenvalvojan kokeen suorittanut ja ELY-keskuksen hyväksymä henkilö, joka on saanut tietylle alueelle valtuutuksen valvontaan. Vuoden alussa tähän on tullut muutos ja ELY-keskuksen hyväksymä kalastuksenvalvoja voi valvoa myös unionin lainsäädännöllä vapaa-ajankalastukseen asetettuja kalastusrajoituksia.

Kun uusia YKP-valvonnan EU-oikeudellisia sääntöjä pannaan kansallisella lainsäädännöllä täytäntöön, on varmistettava myös kalastuslain vapaa-ajankalastusta koskevien valvonta- ja seuraamussääntöjen yhteensopivuus uusien EU-sääntöjen kanssa.

Huom: Tämä teksti on laadittu säädösmuutosten hahmottamisen avuksi ja perustuu alustavaan analyysiin EU:n kalastuksenvalvonta-asetuksen muutosten vaikutuksista eikä siihen voi vedota mahdollisissa säädösten soveltamiseen liittyvissä tulkinta- tai ristiriitatilanteissa.

Neuvotteleva virkamies Harri Kukka, maa- ja metsätalousministeriö