Luke: Kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien laadintaan apuja tuoreesta raportista – kalamerkinnät ja paikkatietomenetelmät olennaisessa roolissa
Luonnonvarakeskuksen (Luke) uusi raportti avaa Suomessa kerätyn laajan kalamerkintäaineiston käyttömahdollisuuksia käynnistymässä olevien kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien laadinnassa. Esimerkkeinä toimivat Suomenlahden ja Päijänteen taimenmerkinnät. Raportti tuo tukea kalastuksen ohjaukseen malliratkaisuineen ja ottaa huomioon paikkatietomenetelmien hyödyntämisen.
Kalamerkintätietoja voidaan hyödyntää kalastuksen suunnittelussa ja ohjauksessa. Luken vastajulkaistussa raportissa on käytetty esimerkkiaineistoina Suomenlahdelle ja Päijänteelle viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tehtyjä taimenmerkintöjä. Merkintöjen avulla saadaan tietoa esimerkiksi taimenten vaelluksista, keskeisistä pyyntipaikoista ja pyydyksistä.
Raportin tiedot auttavat kalastuksen ohjauksessa. Raportti tarjoaa keinoja esimerkiksi siihen, miten taimenten joutumista pyydyksiin alamittaisina tai lisääntymisjokien suualueilla voidaan välttää.
– Sekä taimenistutusten tuoton että taimenen luonnonkantojen suojelun näkökulmasta vesissämme uivat taimenet joutuvat liian nuorina pyydyksiin. Kalamerkinnät antavat tietoa, missä, milloin ja millä pyydyksillä näitä nuoria taimenia pyydetään. Raportin tarkoitus on esimerkkien avulla kannustaa merkintäaineistojen hyödyntämiseen käyttö- ja hoitosuunnitelmien laatimisessa niin taimenen kuin muidenkin runsaasti merkittyjen kalalajien osalta, tutkija Ari Saura sanoo.
Paikkatietomenetelmät apuna aineistojen havainnollistamisessa
Luonnonvarakeskuksen hallinnoimassa merkintätietokannassa on vuodesta 1956 alkaen tietoja yli 4,4 miljoonasta kalasta ja yli 340 000 merkkipalautuksesta. Kalamerkintätietokannasta vesialuekohtaisesti poimittuja merkkipalautustietoja voidaan hyödyntää kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien laadinnassa.
– Luonnonvarakeskuksen merkintätietokantaan on kertynyt vuosikymmenten aikana runsaasti aineistoa, jota voidaan hyödyntää nykyisillä paikkatieto-ohjelmilla. Erityisesti merialueen ja suurten sisävesien aikasarjat ovat kattavia, Saura kertoo.
Nykyiset paikkatietomenetelmät mahdollistavat kalamerkintäaineistojen muokkaamisen havainnollisiksi kartoiksi, jotka helpottavat laajojenkin numeeristen aineistojen hahmottamista. Paikkatietoihin perustuvien pdf-pohjaisten havainnekarttojen avulla voidaan havainnollistaa esimerkiksi alamittaisten taimenten pyyntipaikkoja ja -aikoja.
Luonnonvesiin vapautettavia kaloja merkitään vuosittain kymmeniä tuhansia. Luonnonvarakeskuksen kalamerkintätoimisto toimittaa tietokantapoimintoja tilauksesta kalamerkit(at)luke.fi. Tietoihin voidaan yhdistää ominaisuustietoja, kuten kalan koko, alkuperä, pyyntiväline ja pyynnin ajankohta.
Raportti on tuotettu Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) kalatalouden ympäristöohjelmaan kuuluvassa Kalatalousalueiden aluesuunnittelupilotit -hankkeessa.
Yläpalkin kuva: Esko Oksa, Luke.