Avainsana: ympäristö

Luonnonvarakeskuksen tiedote 18.8.2020:

Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämän kalatalouden ympäristöohjelman toinen vaihe käynnistyi kesällä 2020. Ohjelma edistää kalavarojen kestävää käyttöä ja monimuotoisuutta sekä tukee vaelluskalakantojen elvyttämistä. Ympäristöhaasteiden ratkomiseksi ohjelma kokeilee toisella kaudella uusia rahoituskäytäntöjä. Lisäksi työtä suunnataan niin rannikon kunnostustöihin kuin olemassa olevan virtavesikunnostustiedon yhteen kokoamiseen ja virtavesikunnostuskoulutuksiin. Vaelluskalojen istutustoimintaa kehitetään yhteistyössä kalankasvattajien kanssa.

Kalatalouden ympäristöohjelmassa kokeillaan uudella kaudella tulosperusteisten rahoitusmallien soveltuvuutta kalatalouden ympäristöhaasteiden ratkaisemisessa.

– Uudet tulosperusteiset rahoitusmallit siirtävät tarkastelun tarkkaan rajattujen suoritteiden tai toimien hankinnasta tulosten ja vaikutusten perusteella tapahtuviin maksuihin. Yksityistä pääomaa hyödyntävät rahoitusmallit voivat parhaillaan muuttaa nykyiset ympäristöhaasteet sijoituskohteiksi. Rahoitusta rahoitusmallien käytännön pilotointiin on varattu alustavasti noin 0,5 miljoonaa euroa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta vastaava Timo Halonen maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo.

Rahoitusmallien pilotointia voidaan kokeilla pienimuotoisesti alueilla, joilla jo on olemassa hyvät yhteistyöverkostot ja toteuttamiseen tarvittavat suunnitelmat.

– Haaste voi liittyä esimerkiksi vesistöihin huuhtoutuvan kiintoainekuormituksen hillitsemiseen. Kiintoaine peittää alleen vaelluskalojen lisääntymisalueita ja aiheuttaa rakenteiden liettymistä. Tarkastelussa voi olla esimerkiksi veden väriluku tai muu veden laatua kuvaava suure, jonka tulisi muuttua etukäteen sovitulla tavalla. Mitä suurempi muutos parempaan olisi, sitä enemmän rahoitusta kohdistettaisiin ympäristöhaasteen ratkaisuun, ympäristöohjelman vetäjä Pauliina Louhi Lukesta kertoo.

Kutualueita lisää rannikon pienvesiä kunnostamalla

Rannikon pienvedet voivat olla tuottoisia kutualueita esimerkiksi ahvenelle ja hauelle niiden erityisten lämpötila- ja ravinto-olosuhteiden vuoksi. Kulkuyhteyden umpeenkasvun tai suuaukon ruoppaamisen takia kalojen lisääntymisalueiksi soveltumattomiksi muuttuneita kluuveja ja fladoja on kuitenkin mahdollista kunnostaa. Sopivista kunnostusmenetelmistä ja niiden tuloksellisuudesta on toistaiseksi saatavilla hyvin vähän tietoa.

– Ympäristöohjelmassa teemme käytännön kokeiluja lisääntymisalueiden kunnostamiseksi sekä etelärannikolla että Merenkurkun alueella. Samalla kehitämme menetelmiä kunnostusten tuloksellisuuden arvioimiseksi yhteistyössä Tvärminnen eläintieteellisen aseman kanssa, erikoistutkija Antti Lappalainen Lukesta kertoo.

Tutkimustieto virtavesikunnostuksista kootaan ensimmäistä kertaa yhteen – luvassa myös kunnostuskoulutuksia

Virtavesikunnostuksia on toteutettu Suomessa jo lähes 50 vuoden ajan, mutta tieto niiden ekologisesta vaikuttavuudesta on ollut tähän mennessä hajallaan. Ympäristöohjelma tuottaa tutkimustuloksista yhteenvedon, joka valmistuu loppuvuodesta 2020.

Virtavesikunnostukset houkuttelevat yhä enemmän ensikertalaisia. Ohjelmakumppanit Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry sekä Valonia ovat mukana järjestämässä virtavesikunnostuskoulutuksia eri tietopohjan omaaville kunnostajille.

– Syksyllä toteutettavan kurssin tavoitteena on edistää paikallisten vapaaehtoistoimijoiden tietämystä virtavesiluonnosta, kunnostuksista ja seurannasta sekä parantaa alueellisten, ammattimaisten vesistökunnostustoimijoiden valmiuksia koordinoida ja toteuttaa virtavesikunnostustyötä, kertoo hankepäällikkö Juha-Pekka Vähä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:stä.

Virtavesikunnostukset ovat tärkeitä erityisesti taimenen elinympäristön parantamiseksi.

– Kartoitamme taimenten lisääntymisalueiden sijaintia ja elinympäristöjen laatua paikkatietoanalyyseillä ja sähkökoekalastuksilla. Tarkoituksena on tunnistaa taimenen elinympäristöihin kohdistuvia ilmastonmuutoksen ja maankäytön aiheuttamia riskejä. Avoimien paikkatietoaineistojen avulla saadaan kattavasti tietoa vesistöjen ominaisuuksista ja vesistöihin vaikuttavasta maankäytöstä. Tätä tietoa ei ole vielä aikaisemmin yhdistetty vaelluskalojen elvytys- ja suojelutoimiin, vesiasiantuntija Janne Tolonen Valoniasta kertoo.

Jyväskylän yliopiston tutkija Jukka Syrjänen selvittää taimenkoskien sorastuskunnostusten onnistumista laskemalla taimenen kutupesät valituissa kunnostuskohteissa. Aiempien havaintojen mukaan kunnostajat asemoivat huomattavan osan kunnostussoraikoista liian hitaaseen virtaukseen, eivätkä lohikalat tämän takia kude niihin. Selvityksien tuloksilla kehitetään nykyisiä kunnostusmenetelmiä.

Kunnostuskokemuksien jakamista tehostetaan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ylläpitämän Vesistökunnostusverkoston avulla.

Täplärapua halutaan hävittää jokirapuvesistöistä

Täplärapu on Suomessa laajasti levinnyt haitallinen vieraslaji. Vesistöön levitessään täplärapu yleensä syrjäyttää meille luontaisen jokiravun tartuttamalla populaatioon jokiravulle kohtalokkaan rapuruton. Täplärapu on levinnyt Suomessa pääosin istutusten vuoksi ja nykyään lajin istuttaminen onkin kiellettyä.

Täplärapukantojen hävittäminen on oleellista alueilla, joilla niiden esiintyminen on jokiravulle erityisen haitallista. Ympäristöohjelmassa osallistutaan kahteen täplärapujen hävittämiseen tähtäävään kokeiluun Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja kokeillaan myös uudentyyppistä täplärapujen vaellusestettä. Rakennettava vaelluseste estäisi täplärapujen liikkumisen sen yli, mutta kalat pystyisivät sen uidessaan ohittamaan.

Vaelluskalojen istutustoimintaa kehitetään yhteistyössä kalankasvattajien kanssa

Kalavarojen elinvoimaisuus pyritään tulevaisuudessa varmistamaan edistämällä kalojen luontaista lisääntymistä. Istutuksia tarvitaan vielä useissa vesistöissä hävinneiden tai heikentyneiden kalakantojen palauttamisessa tai kalastusta varten. Istutukset ovat kuitenkin monin paikoin epäonnistuneet tai tulos on ollut taloudellisesti heikko. Syitä tähän voi löytyä kasvatus- ja istutustavoista. Myös useiden laitoksessa viljeltyjen sukupolvien aikana lohi- ja taimenkantojen geneettiset ominaisuudet ovat valikoituneet sellaisiksi, että kalojen kyky selviytyä luonnossa on merkittävästi heikentynyt.

– Istukaskaloja ja istutustoimintaa on tarpeen kehittää erityisesti uhanalaisten vaeltavien kalakantojen osalta. Pyrimme villiyttämään heikossa tilassa olevia laitostuneita kalakantoja. Lisäksi olemme jo saaneet lupaavia tuloksia muuttamalla kasvatusmenetelmää entistä luonnonmukaisemmaksi. Kehitämme tätä niin kutsuttua virikekasvatusta yhteistyössä kalankasvatusyritysten kanssa kustannustehokkaaksi tuotantomittakaavan menetelmäksi, jolla voidaan tuottaa altaassa ja luonnossa menestyviä istutuskaloja. Hankkeessa kehitämme lisäksi aiempaa stressittömämpiä istutusmenetelmiä, johtava tutkija Pekka Hyvärinen Lukesta sanoo.

Kalatalouden ympäristöohjelma on yksi viidestä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamasta innovaatio-ohjelmasta. Kalatalouden ympäristöohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus ja partnereina ovat Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun ja Helsingin yliopistot, Suomen ympäristökeskus, Valonia sekä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Ohjelma on käynnissä vuosina 2017–2022.

Lisätietoja:

Kalatalouden ympäristöohjelma: Koordinaattori, erikoistutkija Pauliina Louhi, Luonnonvarakeskus, pauliina.louhi(at)luke.fi, puh. 029 532 2189
Rannikkoalueiden kunnostukset: Erikoistutkija Antti Lappalainen, Luonnonvarakeskus, antti.lappalainen(at)luke.fi, puh. 029 532 7222
Virtavesikunnostuskoulutukset:
Hankepäällikkö Juha-Pekka Vähä, Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry, juha-pekka.vaha(at)luvy.fi, puh. 045 7750 7727
Vesiasiantuntija Janne Tolonen, Valonia, janne.tolonen(at)valonia.fi, puh. 050 518 7755
Täplärapututkimukset: Tutkija Esa Erkamo, Luonnonvarakeskus, esa.erkamo(at)luke.fi, puh. 029 532 7425
Vaelluskalojen istutustoiminnan kehittäminen: Johtava tutkija Pekka Hyvärinen, Luonnonvarakeskus, pekka.hyvarinen(at)luke.fi, 029 532 7641