Kuukausi: elokuu 2020
Kalatalouden ympäristöohjelmassa kalavarojen tuottavuutta vahvistetaan elinympäristöä kunnostamalla – ohjelmassa testataan uutta rahoitusmallia ympäristöhaasteiden ratkaisemiseksi
Luonnonvarakeskuksen tiedote 18.8.2020:
Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämän kalatalouden ympäristöohjelman toinen vaihe käynnistyi kesällä 2020. Ohjelma edistää kalavarojen kestävää käyttöä ja monimuotoisuutta sekä tukee vaelluskalakantojen elvyttämistä. Ympäristöhaasteiden ratkomiseksi ohjelma kokeilee toisella kaudella uusia rahoituskäytäntöjä. Lisäksi työtä suunnataan niin rannikon kunnostustöihin kuin olemassa olevan virtavesikunnostustiedon yhteen kokoamiseen ja virtavesikunnostuskoulutuksiin. Vaelluskalojen istutustoimintaa kehitetään yhteistyössä kalankasvattajien kanssa.
Kalatalouden ympäristöohjelmassa kokeillaan uudella kaudella tulosperusteisten rahoitusmallien soveltuvuutta kalatalouden ympäristöhaasteiden ratkaisemisessa.
– Uudet tulosperusteiset rahoitusmallit siirtävät tarkastelun tarkkaan rajattujen suoritteiden tai toimien hankinnasta tulosten ja vaikutusten perusteella tapahtuviin maksuihin. Yksityistä pääomaa hyödyntävät rahoitusmallit voivat parhaillaan muuttaa nykyiset ympäristöhaasteet sijoituskohteiksi. Rahoitusta rahoitusmallien käytännön pilotointiin on varattu alustavasti noin 0,5 miljoonaa euroa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta vastaava Timo Halonen maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo.
Rahoitusmallien pilotointia voidaan kokeilla pienimuotoisesti alueilla, joilla jo on olemassa hyvät yhteistyöverkostot ja toteuttamiseen tarvittavat suunnitelmat.
– Haaste voi liittyä esimerkiksi vesistöihin huuhtoutuvan kiintoainekuormituksen hillitsemiseen. Kiintoaine peittää alleen vaelluskalojen lisääntymisalueita ja aiheuttaa rakenteiden liettymistä. Tarkastelussa voi olla esimerkiksi veden väriluku tai muu veden laatua kuvaava suure, jonka tulisi muuttua etukäteen sovitulla tavalla. Mitä suurempi muutos parempaan olisi, sitä enemmän rahoitusta kohdistettaisiin ympäristöhaasteen ratkaisuun, ympäristöohjelman vetäjä Pauliina Louhi Lukesta kertoo.
Kutualueita lisää rannikon pienvesiä kunnostamalla
Rannikon pienvedet voivat olla tuottoisia kutualueita esimerkiksi ahvenelle ja hauelle niiden erityisten lämpötila- ja ravinto-olosuhteiden vuoksi. Kulkuyhteyden umpeenkasvun tai suuaukon ruoppaamisen takia kalojen lisääntymisalueiksi soveltumattomiksi muuttuneita kluuveja ja fladoja on kuitenkin mahdollista kunnostaa. Sopivista kunnostusmenetelmistä ja niiden tuloksellisuudesta on toistaiseksi saatavilla hyvin vähän tietoa.
– Ympäristöohjelmassa teemme käytännön kokeiluja lisääntymisalueiden kunnostamiseksi sekä etelärannikolla että Merenkurkun alueella. Samalla kehitämme menetelmiä kunnostusten tuloksellisuuden arvioimiseksi yhteistyössä Tvärminnen eläintieteellisen aseman kanssa, erikoistutkija Antti Lappalainen Lukesta kertoo.
Tutkimustieto virtavesikunnostuksista kootaan ensimmäistä kertaa yhteen – luvassa myös kunnostuskoulutuksia
Virtavesikunnostuksia on toteutettu Suomessa jo lähes 50 vuoden ajan, mutta tieto niiden ekologisesta vaikuttavuudesta on ollut tähän mennessä hajallaan. Ympäristöohjelma tuottaa tutkimustuloksista yhteenvedon, joka valmistuu loppuvuodesta 2020.
Virtavesikunnostukset houkuttelevat yhä enemmän ensikertalaisia. Ohjelmakumppanit Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry sekä Valonia ovat mukana järjestämässä virtavesikunnostuskoulutuksia eri tietopohjan omaaville kunnostajille.
– Syksyllä toteutettavan kurssin tavoitteena on edistää paikallisten vapaaehtoistoimijoiden tietämystä virtavesiluonnosta, kunnostuksista ja seurannasta sekä parantaa alueellisten, ammattimaisten vesistökunnostustoimijoiden valmiuksia koordinoida ja toteuttaa virtavesikunnostustyötä, kertoo hankepäällikkö Juha-Pekka Vähä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:stä.
Virtavesikunnostukset ovat tärkeitä erityisesti taimenen elinympäristön parantamiseksi.
– Kartoitamme taimenten lisääntymisalueiden sijaintia ja elinympäristöjen laatua paikkatietoanalyyseillä ja sähkökoekalastuksilla. Tarkoituksena on tunnistaa taimenen elinympäristöihin kohdistuvia ilmastonmuutoksen ja maankäytön aiheuttamia riskejä. Avoimien paikkatietoaineistojen avulla saadaan kattavasti tietoa vesistöjen ominaisuuksista ja vesistöihin vaikuttavasta maankäytöstä. Tätä tietoa ei ole vielä aikaisemmin yhdistetty vaelluskalojen elvytys- ja suojelutoimiin, vesiasiantuntija Janne Tolonen Valoniasta kertoo.
Jyväskylän yliopiston tutkija Jukka Syrjänen selvittää taimenkoskien sorastuskunnostusten onnistumista laskemalla taimenen kutupesät valituissa kunnostuskohteissa. Aiempien havaintojen mukaan kunnostajat asemoivat huomattavan osan kunnostussoraikoista liian hitaaseen virtaukseen, eivätkä lohikalat tämän takia kude niihin. Selvityksien tuloksilla kehitetään nykyisiä kunnostusmenetelmiä.
Kunnostuskokemuksien jakamista tehostetaan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ylläpitämän Vesistökunnostusverkoston avulla.
Täplärapua halutaan hävittää jokirapuvesistöistä
Täplärapu on Suomessa laajasti levinnyt haitallinen vieraslaji. Vesistöön levitessään täplärapu yleensä syrjäyttää meille luontaisen jokiravun tartuttamalla populaatioon jokiravulle kohtalokkaan rapuruton. Täplärapu on levinnyt Suomessa pääosin istutusten vuoksi ja nykyään lajin istuttaminen onkin kiellettyä.
Täplärapukantojen hävittäminen on oleellista alueilla, joilla niiden esiintyminen on jokiravulle erityisen haitallista. Ympäristöohjelmassa osallistutaan kahteen täplärapujen hävittämiseen tähtäävään kokeiluun Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja kokeillaan myös uudentyyppistä täplärapujen vaellusestettä. Rakennettava vaelluseste estäisi täplärapujen liikkumisen sen yli, mutta kalat pystyisivät sen uidessaan ohittamaan.
Vaelluskalojen istutustoimintaa kehitetään yhteistyössä kalankasvattajien kanssa
Kalavarojen elinvoimaisuus pyritään tulevaisuudessa varmistamaan edistämällä kalojen luontaista lisääntymistä. Istutuksia tarvitaan vielä useissa vesistöissä hävinneiden tai heikentyneiden kalakantojen palauttamisessa tai kalastusta varten. Istutukset ovat kuitenkin monin paikoin epäonnistuneet tai tulos on ollut taloudellisesti heikko. Syitä tähän voi löytyä kasvatus- ja istutustavoista. Myös useiden laitoksessa viljeltyjen sukupolvien aikana lohi- ja taimenkantojen geneettiset ominaisuudet ovat valikoituneet sellaisiksi, että kalojen kyky selviytyä luonnossa on merkittävästi heikentynyt.
– Istukaskaloja ja istutustoimintaa on tarpeen kehittää erityisesti uhanalaisten vaeltavien kalakantojen osalta. Pyrimme villiyttämään heikossa tilassa olevia laitostuneita kalakantoja. Lisäksi olemme jo saaneet lupaavia tuloksia muuttamalla kasvatusmenetelmää entistä luonnonmukaisemmaksi. Kehitämme tätä niin kutsuttua virikekasvatusta yhteistyössä kalankasvatusyritysten kanssa kustannustehokkaaksi tuotantomittakaavan menetelmäksi, jolla voidaan tuottaa altaassa ja luonnossa menestyviä istutuskaloja. Hankkeessa kehitämme lisäksi aiempaa stressittömämpiä istutusmenetelmiä, johtava tutkija Pekka Hyvärinen Lukesta sanoo.
Kalatalouden ympäristöohjelma on yksi viidestä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamasta innovaatio-ohjelmasta. Kalatalouden ympäristöohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus ja partnereina ovat Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun ja Helsingin yliopistot, Suomen ympäristökeskus, Valonia sekä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Ohjelma on käynnissä vuosina 2017–2022.
Lisätietoja:
Kalatalouden ympäristöohjelma: Koordinaattori, erikoistutkija Pauliina Louhi, Luonnonvarakeskus, pauliina.louhi(at)luke.fi, puh. 029 532 2189
Rannikkoalueiden kunnostukset: Erikoistutkija Antti Lappalainen, Luonnonvarakeskus, antti.lappalainen(at)luke.fi, puh. 029 532 7222
Virtavesikunnostuskoulutukset:
Hankepäällikkö Juha-Pekka Vähä, Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry, juha-pekka.vaha(at)luvy.fi, puh. 045 7750 7727
Vesiasiantuntija Janne Tolonen, Valonia, janne.tolonen(at)valonia.fi, puh. 050 518 7755
Täplärapututkimukset: Tutkija Esa Erkamo, Luonnonvarakeskus, esa.erkamo(at)luke.fi, puh. 029 532 7425
Vaelluskalojen istutustoiminnan kehittäminen: Johtava tutkija Pekka Hyvärinen, Luonnonvarakeskus, pekka.hyvarinen(at)luke.fi, 029 532 7641
Luonnonvarakeskuksen ja Jyväskylän yliopiston selvitys: Merimetsojen saalistus voi heikentää ahvensaaliita erityisesti pesimäalueiden lähistöllä
Luonnonvarakeskuksen tiedote, 12.8.2020:
ICES Journal of Marine Science -tiedesarjassa julkaistussa Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa on arvioitu alueella pesivien ja oleskelevien merimetsojen vaikutusta Merenkurkun ahvenkantoihin ja -saaliiseen. Pesivien merimetsojen suuri määrä tärkeällä ahventen kalastus- ja lisääntymisalueella voi pienentää ahvenkantoja ja -saaliita pesintöjen vaikutusalueella. Laajemmassa mittakaavassa saalistuksen vaikutus on vähäisempi.
Merenkurkussa on vuodesta 2016 alkaen pesinyt runsaasti merimetsoja. Niiden vaikutusta ahvenkantoihin selvitettiin merkintäkokeella vuonna 2018, jolloin alueella laskettiin 3 140 merimetson pesää. Yhteensä 1 977 ahventa merkittiin kalan nahan alle laitettavalla pienellä ja näkymättömällä PIT-merkillä.
– Merkintäkokeen perusteella voidaan todeta, että suuri pesivien merimetsojen määrä keskeisellä ahventen kalastus- ja lisääntymisalueella voi pienentää ahvenkantoja ja -saaliita paikallisesti. Laajemmassa mittakaavassa saalistuksen vaikutus vähenee. Kokonaisuutta tarkastellen Merenkurkun runsas merimetsokanta voi heikentää ahvenenkalastuksen kannattavuutta erityisesti pesimäkolonioiden vaikutusalueella, Luken tutkija Lari Veneranta sanoo.
Merkkejä löytyi kolonioista noin 9 prosenttia merkittyjen ahventen kokonaismäärästä. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että koko pesimä- ja muuttokauden aikana merimetsot saalistivat enintään 20–33 prosenttia merkityistä ahvenista, jos mukaan lasketaan nuorten yksilöiden ravinnonkulutus ja oletetaan, että merimetsot pysyivät samalla alueella pesinnän jälkeen.
– Arvioimme kirjallisuustietojen perusteella, että merimetsojen pesintäaikaan noin puolet merimetsojen syömistä ahvenista ja niissä olevista merkeistä päätyi pesimäkolonioihin. Merkkien etsintä onnistui hyvin, ja testiemme mukaan pesimäalueille päätyneistä merkeistä noin 90 prosenttia oli löydettävissä etsintälaitteella, Veneranta kertoo.
Merimetsojen arvioitiin kasvattavan merkittyjen ahventen luonnollista kuolevuutta 7–26 prosenttiyksikköä. Ahventen kasvunopeus vaikuttaa siihen, kuinka suuri osa ahvenkannasta päätyy merimetsojen saaliiksi. Tyypillinen merimetson syömä ahven on noin 15 senttimetrin pituinen. Ahvenen ikä- ja kasvumääritysten perusteella noin puolet tutkimusalueen ahvenkannasta jää luontaisesti pienikokoiseksi ja puolet saavuttaa 3–4 vuodessa 22–25 senttimetrin kalastuskoon. Pienikokoiseksi jäävät yksilöt voivat olla koko ikänsä alttiina merimetson saalistukselle, mutta eivät ole juurikaan kalastuksen kohteena.
Pesimäkolonioita ympäröivällä 2 800 neliökilometrin kokoisella tilastoruudulla merimetsojen kuluttaman osuuden yli 2-vuotiaiden ahventen biomassasta ja tuotannosta arvioitiin olevan noin 8 prosenttia, kun muun luonnollisen kuolevuuden osuus oli noin 63 prosenttia ja kalastuksen 29 prosenttia. Muualta tulevien, läpimuuttavien merimetsojen saalistusta ei huomioitu laskelmissa.
Merenkurkun merimetsojen vaikutusta ahvenkantaan on arvioitu pitkällä aikavälillä
Jos ahvenkanta harvenee, merimetso siirtyy käyttämään enemmän muita saalislajeja. Myös muu luonnollinen kuolevuus vähenee sekä ahventen kasvu voi nopeutua ja lisääntymisteho kasvaa.
– Nämä tekijät kompensoivat ainakin osittain merimetsojen saalistuksen ahvenkantaa vähentävää vaikutusta. Ahvenen runsauteen vaikuttavat eniten ympäristötekijät, kuten lämpötila poikasten ensimmäisenä kesänä, Luken vieraileva asiantuntija Outi Heikinheimo sanoo.
Merkintätutkimuksen tulosten ja muiden käytettävissä olevien aineistojen perusteella Merenkurkun merimetsojen vaikutusta ahvensaaliiseen on arvioitu pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa on pyritty huomioimaan tausta-aineistoihin liittyvät epävarmuudet ja niiden vaikutukset tuloksiin. Mikäli merimetsojen lukumäärä ja 2-vuotiaan ahvenen tiheys säilyisivät pitkällä aikavälillä samalla tasolla kuin vuonna 2018, ahvenen saalisvähenemä pesivien merimetsojen saalistusalueella olisi enintään 32–67 prosenttia, jos oletetaan, että ahvenet eivät vaella, nuoret merimetsot ruokailevat samalla alueella kuin pesivät ja linnut pysyvät myös pesinnän jälkeen samalla alueella muuttomatkaan asti. Laajemmalle alueelle, tilastoruudulle yleistettynä, ahvensaalis heikkenisi korkeintaan 10–33 prosenttia.
– Koetuloksesta laajennetut kalastuksen saalista koskevat arviot ovat epätarkkoja, laajoja todennäköisyysjakaumia, koska lähtötiedot esimerkiksi ahventen populaatiodynamiikasta, alueellisesta jakaumasta ja liikkeistä ovat parhaimmillaan karkeita suuruusluokka-arvioita. Nämä todennäköisyysjakaumat tarjoavat silti parhaan käytettävissä olevan tiedon vuoden 2018 tasoisen merimetsokannan enimmäisvaikutuksesta Merenkurkun ahvenkantaan ja saaliiseen, sanoo Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen lehtori Timo J. Marjomäki.
Tutkimus tehtiin osana Luken koordinoimaa ja Euroopan Meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittamaa Tutkimuksen ja kalastajien kumppanuusohjelmaa. Ohjelman partnereita ovat Jyväskylän yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Suomen ammattikalastajaliitto SAKL ry.
Lisätietoja:
Tutkija Lari Veneranta, Luonnonvarakeskus, lari.veneranta(at)luke.fi, puh. 029 532 7203
Dosentti Timo J. Marjomäki, Jyväskylän yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos,
timo.j.marjomaki(at)jyu.fi, puh. 050 428 5274
Johtava tutkija Ari Leskelä, Luonnonvarakeskus, ari.leskela(at)luke.fi, puh. 029 532 7404
Rekrytointihankkeella uusia kalastajia Sodankylään
Muutama vuosi sitten Sodankylässä havahduttiin siihen, että kylän järvillä ei pian ole enää kalastajia paikallisen ammattikunnan ikääntyessä ja jäädessä eläkkeelle. Lokan luonnonvaraosuuskunnan kalastajat, kuten Risto Pyhäjärvi, olivat huolissaan siitä, että toimijoiden vähäisyyden takia yrittäminen alueella ei ole kilpailukykyistä eikä logistiikan ylläpitäminen kannattavaa. Asialle päätettiin tehdä jotain ja näin syntyi idea uusien kalastajien rekrytointihankkeesta Kalastajanpolusta.
Kalastajanpolun tarkoituksena on ollut tehdä uusien kaupallisten kalastajien ammatinharjoittamisen aloittamisesta mahdollisimman sujuvaa Sodankylän järvillä. Uudet kalastajat on opetettu tuntemaan paikalliset olosuhteet ja käytössä olevat pyyntimenetelmät sekä muut yleisesti kalastuselinkeinon ja yrittäjyyden kannalta tärkeät taidot. Käytännön kouluttamisen ja sen suunnittelun ovat toteuttaneet Lokan luonnonvaraosuuskunnan kokeneet kalastajat ja hankkeen hallinnoinnista, viranomaisyhteistyöstä ja tiedottamisesta on vastannut Sodankylän kunta. Hanke on rahoitettu Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) Lapin kalatalouden toimintaryhmän rahoituskiintiöstä.
Uusia yrittäjiä on aloittanut enemmän kuin mitä osattiin odottaa
Hankkeen saavutukset ovat ylittäneet odotukset, sillä uusia kalastajia on aloittanut tusinan verran. Heistä puolet on päätoimisia ja puolet osa-aikaisia. Kaikki eivät ole käyneet Kalastajanpolun koulutuskokonaisuutta, mutta hankkeen siivellä moni muukin on innostunut lähtemään yrittäjäksi. Esimerkiksi Marjaana Aarnio, joka toimi hankeen alkupuolella sen koordinoijana Sodankylän kunnan puolelta, ryhtyi itsekin kaupalliseksi kalastajaksi määräaikaisen pestinsä päätyttyä kunnalla. Hän kertoo eloisasti, kuinka on tänään tehnyt pannuahventa ja miten fileointi sujuu päivä päivältä sukkelammin.
Motivoituneita uusia yrittäjiä on niin paljon, ettei kaikille halukkaille tahdo löytyä sopivaa asuntoa. Lokan luonnonvaraosuuskunnan jäsenet voivat kuitenkin hetkeksi huokaista helpotuksesta, sillä tällä hetkellä kalastajia on riittävä määrä. Toki rekrytointi jatkuu vielä tulevaisuudessakin, kun vanhoja konkareita jää lisää eläkkeelle.
Aiempi selvityshanke ja Kalastajanpolun ensi askeleet
Kalastajanpolku-hanketta edelsi vuonna 2016 Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittama Uusien kalastajien rekrytoimisen edellytykset Sodankylässä -selvityshanke. Tiedotuskampanjan avulla Sodankylän tekojärville etsittiin kalastajiksi haluavia yrittäjiä koko maan alueelta yhteistyössä kalatalousoppilaitosten kanssa. Lisäksi selvitettiin asuntotilannetta Lokassa ja toimeentulon rakentumisen edellytyksiä. Yhteydenottoja tuli kolmisenkymmentä ja hankkeen koordinoijat miettivät jo, miten niin ison joukon kouluttaminen onnistuisi.
Itse Kalastajanpolku-hanke pääsi alkamaan hieman myöhässä kesällä 2018. Aarnion mielestä viivästys oli loppujen lopuksi hyvä asia, sillä joillakin hakijoilla oli ajatuksena toteuttaa haaveensa lähteä kauniiseen Lappiin kalastamaan yöttömässä yössä. Hankkeen hiljaiselon aikana ehti kuitenkin punnita, onko todella valmis ja motivoitunut lähtemään yrittäjäksi. Hakijoista karsiutuikin lopulta pienempi joukko, jolla oli paloa lähteä kalastajaksi, mutta myös realistinen kuva kaupallisen kalastuksen arjesta.
Välittävän rekrytointimallin tulevaisuus
Uusia kalastajia on tullut niin omalta kylältä kuin kauempaakin Pohjois-Karjalasta, Kempeleeltä ja Helsingistä asti ja heidän ikähaitarinsa on 19−40 vuotta. Kaikki ovat kalastaneet aiemminkin joko vapaa-ajallaan tai vanhemman kalastusyrityksessä. Tulokkaat ovat olleet ihmeissään siitä, miten sydämellisen vastaanoton he ovat saaneet. Ohjausta on voitu toteuttaa joustavasti erilaiset elämäntilanteet huomioiden; moni on aloittanut kalastusyrittäjyyden pikkuhiljaa kenties toisella paikkakunnalla sijaitsevan vanhan työn ohella. Kun ammattikalastuksen salat ja paikallisten vesistöjen tuntemus ovat alkaneet olla hallussa, uusille kalastajille on valjennut, että kalastuksella voi todella tienata elantonsa. Nuoremmat kalastajat ovatkin innokkaina todella ahkeria ja tuotteliaita kalastajia. Kalaisista Lokan ja Porttipahdan tekojärvistä kalastetaan erityisesti haukea, ahventa, siikaa ja madetta. Tyypillisesti kala fileoidaan tai laitetaan kalamassaksi ja myydään kalatukkuihin Ouluun, Kuopioon ja Helsinkiin.
Sekä Marjaana Aarnio että Risto Pyhäjärvi, joka toimii hankkeen ohjaajana ja käytännön organisoijana, ovat sitä mieltä, että Lokan kalastajien rekrytointimallia voisi kehittää ja soveltaa myös muualla Suomessa. Tämä oli myös yksi hankkeen alkuperäisistä tavoitteista, sillä kalastajien ammattikunnan vanheneminen on laajempikin haaste Suomessa. Kalastajanpolussa yksi onnistumisen avaimista oli siinä, että Lokan luonnonvaraosuuskunnan kokeneemmat kalastajat olivat aidosti vastaanottavaisia: he halusivat opettaa sopivimmat pyyntitekniikat ja näyttää parhaat kala-apajat. Ryhmästä apu löytyy aina läheltä ja aloittelevien kalastajien hupaisille kömmähdyksille on hauskempi nauraa yhdessä. Lisäksi kynnys lähteä yrittäjäksi oli pienempi, kun markkinointi, rahti ja omavalvonta järjestyvät osuuskunnan puolesta ja kalahalli on yhteinen.
Kalastajanpolku alkaa olla kulkenut tiensä päähän, sillä nyt on käsillä viimeiset ohjaukset. Pyhäjärvi ja Aarnio ovat iloinneet siitä, miten EMKR-tuen avulla on saatu aikaan hyvin konkreettista hyötyä ja iloa. Hanke on tarjonnut mahdollisuuden kokeilla käytännönläheistä rekrytointimallia, jota Lokan luonnonvaraosuuskunta aikoo käyttää omatoimisesti tulevaisuudessakin.
Teksti: Tyyni Kantonen
Kuvat: Marjaana Aarnio, Jenni Nousu ja Risto Pyhäjärvi