Blogi: Viiden vuoden neuvottelut kalastuspolitiikan valvontajärjestelmästä päätökseen – kahden lohen aukko löytyy

EU:n yhteisen kalastuspolitiikan valvontajärjestelmän muuttaminen on saanut sinetin. Jäsenmaista koostuva neuvosto hyväksyi 13. marraskuuta poliittisen sopimuksen, joka oli saavutettu kuluvan vuoden toukokuussa.

Kaikki alkoi kuitenkin jo toukokuussa 2018, jolloin komissio teki ehdotuksen viiden eri asetuksen muuttamiseksi. Helppoa ei sovun saavuttaminen ollut, sillä neuvotteluihin ensin EU:n neuvostossa ja Euroopan parlamentissa sekä sen jälkeen neuvoston, parlamentin ja komission kesken kului tasan viisi vuotta. Tämän päälle tarvittiin runsas puoli vuotta, jotta tekstit saatiin hiottua asianmukaiseen kuntoon ja virallisesti hyväksyttyä. Asetuksiakin muutettiin viiden sijaan lopulta kuusi.

Kalastuksenvalvonnan vaatimusten tulisi olla kohtuullisia

Suomessa nähdään, että vaikuttava ja kustannustehokas kalastuksenvalvonta on tärkeä osa politiikkaa, jolla pyritään turvaamaan kalakantojen kestävyys. Valvonnan kustannusten tulee kuitenkin olla suhteessa valvonnan hyötyihin, ja kustannuksia tulee tarkastella kalastuksen eri muotojen ja kalastajaryhmien näkökulmasta siten, että vaatimukset eivät muodostu kohtuuttomiksi.

Valitettavasti on vaikea pitää kohtuullisena esimerkiksi sitä uutta vaatimusta, että kaikkein pienimpienkin kaupallisten kalastusveneiden tulee muutaman vuoden kuluttua kantaa mukanaan laitetta, jonka avulla viranomaiset voivat kaiken aikaa seurata veneiden liikkeitä merellä.

Silakan ja kilohailin sekasaalista koskevat velvoitteet huolettavat

Suomessa ollaan huolissaan, millaisia velvoitteita tulevaisuudessa liittyy merellä tehtävään silakka- ja kilohailisaaliin määrää koskevaan ennakkoarvioon ja tämän arvion sallittuun virheeseen, kun saalis maissa lajeittain punnitaan. Asetukseen saatiin hyvä sääntö, jonka mukaan lajittelemattoman pelagisen kalastuksen tapauksessa 10 prosentin poikkeama punnittuihin määriin voidaan laskea lajikohtaisesti suhteessa koko saaliin määrään. Tämän poikkeuksen hyödyntämistä ei kuitenkaan saisi vaarantaa ylimitoitetuilla valvontavelvoitteilla, jotka rajaavat saaliiden purkamisen vain harvoihin satamiin. Näiltä osin elämme edelleen epätietoisuudessa ja epävarmuudessa. Komissio päättää ensi kevään aikana, millä edellytyksillä lajittelematonta silakan ja kilohailin sekasaalista saa eri satamiin purkaa.

Vapaa-ajankalastuksen valvonnassa mennään liian pitkälle

Suomessa olemme katsoneet myös, että vapaa-ajankalastuksen valvonnassa ja rikkomusten seuraamuksissa mennään liian pitkälle. Erityisen vaikea on hyväksyä sitä, että vapaa-ajankalastuksen saaliin myynti katsotaan vakavaksi rikkomukseksi hyvin matalalla kynnyksellä. Voimassa olevan Suomen lainsäädännön mukaan vakavasta rikkomuksesta määrättävä vähimmäisseuraamus on 2 000 euron seuraamusmaksu, joten tätä vähimmäisseuraamusta on jatkossa tarkasteltava uudestaan. Komissiolle myönnetty valtuus antaa vapaa-ajankalastuksen pyydysten merkintää koskevia sääntöjä on myös sikäli huolestuttavaa, että Suomessa on olemassa omat säännöt, jolloin EU-tason harmonisointi voi parhaimmillaankin aiheuttaa sekaannusta ja lisäkustannuksia.

Suomi ajoi voimakkaasti valvontasääntöjen alueellistamista

Kaiken kaikkiaan neuvottelutulos ei ota riittävästi huomioon, että kalastus ja siihen liittyvät olosuhteet ovat hyvin erilaisia EU:n eri merialueilla niin kaupallisessa kuin vapaa-ajankalastuksessa. Maa- ja metsätalousministeriö on pettynyt siihen, että valvontasääntöjen alueellistamista koskeva artikla ei ole mukana asetuksessa. Suomi ajoi voimakkaasti sitä ajatusta, että kunkin merialueen kalastukseen osallistuvat maat voisivat yhdessä päättää, millaista valvontaa alueella tarvitaan. Vastaava periaate on jo hyväksytty kalastuksensäätelyä koskevassa, ns. yhteisen kalastuspolitiikan perusasetuksessa. Moni muukin jäsenmaa kannatti tätä ajatusta, mutta Euroopan parlamentti ja komissio eivät sitä hyväksyneet.

Asetusmuutos julkaistaan virallisesti ennen joulua ja se tulee voimaan tammikuun alkupäivinä 2024. Asetus sisältää kuitenkin runsaasti eripituisia siirtymäaikoja. Esimerkiksi pieniä rannikkoaluksia koskevia tiukennuksia aletaan pääsääntöisesti soveltaa neljän vuoden kuluttua.

Suoramyyntiin saatiin kahden lohen mentävä aukko

Suomessa on kaikesta huolimatta kiittäminen neuvoston puheenjohtajina toimineista jäsenmaista erityisesti Ranskaa ja Ruotsia siitä, että joitain meidän erityispiirteitämme otettiin huomioon. Esimerkiksi suoramyynnin mahdollistaviin sääntöihin saatiin kahden lohen mentävä aukko.

Kaupalliselta kalastajalta suoraan kuluttajalle tehtävää myyntiä näet rajoitettiin niin, että se on ilman viranomaisille tehtävää myynti-ilmoitusta mahdollista vain 10 kiloon saakka päivässä. Vastauksena Suomen vetoomukseen uudet säännöt sallivat kuitenkin myydä Itämeren lohta kaksi kappaletta päivässä kullekin kuluttajalle, painosta riippumatta. Muistettakoon kuitenkin, että vapaa-ajankalastuksen saaliin myynti on täysin kiellettyä.

Kaiken kaikkiaan Suomen huolia otettiin lopulta liian huonosti huomioon. Niinpä Suomi äänesti neuvostossa asetusta vastaan, yhdessä Italian kanssa. Latvia ja Portugali eivät myöskään sitä kannattaneet, vaan pidättyivät äänestämästä. Kaikki muut äänestivät hyväksymisen puolesta. Euroopan parlamentissa asetus tuli hyväksyttyä suurella ääntenenemmistöllä.

Neuvotteleva virkamies Harri Kukka, maa- ja metsätalousministeriö