Kategoria: Ajankohtaista

Mustatäplätokko havaittiin Itämerellä ensimmäistä kertaa 29 vuotta sitten. Suomen rannikolla saaliit ovat vielä pieniä, mutta etelämpänä siitä on tullut kaupallisesti kalastettu laji, jonka saaliit lasketaan kymmenissä tonneissa.

Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta peräisin oleva mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) saapui Itämerelle luultavasti laivojen painolastivesien mukana. Ensimmäinen havainto siitä tehtiin Puolassa Gdanskin lahdella vuonna 1990. Suomessa lajihavainto tehtiin vuonna 2005 Saaristomerellä. Kyseessä on siis suhteellisen uusi vieraslaji, mutta se on runsastunut ja levittäytynyt hälyttävällä vauhdilla. Vaikutuksia rannikkoalueiden ekosysteemeihin on myös havaittu.

Saaliit merkittäviä Virossa ja Latviassa

Latviassa mustatäplätokko oli vuonna 2018 rannikkokalastuksen saalismäärältään toiseksi suurin kalalaji silakan jälkeen:  tokkoa saatiin saaliiksi 1113 tonnia, silakkasaaliin ollessa 1863 tonnia. Edeltäneenä vuonna tokkosaalis oli 805 tonnia. Vertailun vuoksi Suomen rannikkokalastuksen ahvensaalis oli vuonna 2017 622 tonnia.

Kristaps Gramanis Latvian kalatalousverkostosta kertoo, että tokkosaaliista suurin osa menee vientiin Bulgariaan ja Romaniaan. Pieniä määriä myydään kotimaan markkinoilla tuoreena ja savustettuna, ja jonkin verran siitä tehdään myös kalajauhoa. Matala proteiinipitoisuus ja korkeahko hinta on vähentänyt sen kysyntää jauhon raaka-aineeksi.

Mustatäplätokko on melko pieni ahvenkaloihin kuuluva, pohjassa elävä kala.  Yleensä se on kooltaan 5-15 cm, mutta voi kasvaa jopa 25 cm pituiseksi ja 200 gramman painoiseksi. Sitä tavataan sekä merivesistä että sisävesistä. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan suurten järvien ekologiaan sillä on ollut merkittävä vaikutus. Teoriassa se voisi siis meillä levitä vaikkapa Vuoksen vesistön kautta Saimaalle. Itämeren alueella ei tokkoa ole totuttu hyödyntämään, mutta sen kotiseudulla, Mustanmeren rannikkovaltioissa, sillä on kaupallista merkitystä.

Lisätietoa tästä ja muista vieraslajeista: www.vieraslajit.fi

Virossa mustatäplätokkoa saatiin vuonna 2018 syyskuun loppuun mennessä 94,8 tonnia, joista 64 tonnia saatiin Pärnunlahdelta. Suomenlahdelta saalista tuli 7 tonnia. Pääasiassa saalis kalastettiin rysillä. Osa saaliista myytiin Ukrainaan, mutta Latvialainen tokko kelpaa sinne paremmin suuremman kokonsa vuoksi.

Tokko-osaamista ulkomailta

Mustatäplätokon hyödyntämistä Viron kotimaan markkinoilla on pyritty lisäämään. Erko Veltson Viron kalatalousverkostosta kertoo, että Pärnussa yksi yrittäjä ostaa tokkoa niin paljon kuin käsin ehtii fileoida. Fileen kilohinta kaupassa on 8 euroa. Myös koneellisen käsittelyn mahdollisuuksia selvitetään. Käyttöönoton edistämiseksi ukrainalaista mustatäplätokko-osaamista on tuotu Viron ravintoloihin.

Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta rahoitetussa koulutushankkeessa kutsuttiin ukrainalaisen ravintolan kokki kolmen päivän ajaksi opettamaan virolaisia ravintoloitsijoita valmistamaan mustatäplätokosta ravintolaruokaa.  Erilaisten keittojen ja kalapihvien lisäksi nähtiin muun muassa kalan nahkasta tehtyjä sipsejä. Tavoitteena oli saada ravintoloitsijat ottamaan tokko ruokalistoilleen, mutta suurta innostusta se ei ainakaan heti herättänyt – tokon ruuaksi valmistaminen vaatii paljon käsityötä. Yksi ravintola kuitenkin edelleen kehittää reseptejä ja tarjoaa tokkoa ruokalistallaan

Suomessa mustatäplätokon odotetaan yleistyvän

Mustatäplätokkosaaliita ei ole meillä tähän mennessä tilastoitu. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Lauri Urho kertoo, että mustatäplätokko on Suomessa vielä leviämisvaiheessa, ja saaliiden sekä kalojen keskikoon odotetaan kasvavan.

– On hyvä muistaa että Puolassa havaittiin ensimmäiset mustatäplätokot noin 15 vuotta aikaisemmin kuin meillä, joten siellä, kuten Tanskassa ja Balttian maissa kanta on ehtinyt kasvaa kalastettavaksi paljon aikaisemmin ja kaikissa noissa maissa saaliit ovat olleet kymmeniä tonneja jo useita vuosia, Urho kertoo

Tiheimmät mustatäplätokkoesiintymät ovat nyt vilkkaiden satamien tuntumassa, jotka toimivat leviämiskeskuksina. Muutama kaupallinen kalastaja on kokeillut pyyntimahdollisuuksia, ja parin sadan kilon saaliitakin on saatu.

Mustatäplätokko muovaa rannikkoalueiden ekosysteemejä

Mustatäplätokon aiheuttamasta taloudellisesti tärkeiden kalalajien taantumisesta ei meillä tai muualla juurikaan ole ollut merkkejä. Viron länsirannikolla petokalojen kunnon on jopa havaittu parantuneen kun ne ovat alkaneet käyttää mustatäplätokkoja ravintonaan. Vaikutuksia rannikkoalueiden ekosysteemeihin tokolla kuitenkin on, sillä mustatäplätokko syö tehokkaasti pienten sinisimpukoiden ja kotiloiden lisäksi myös mätiä ja kalanpoikasia. Virossa kampelan on myös havaittu siirtyneen syvemmille vesille, ja syyksi epäillään kasvanutta ravintokilpailua. Suomessa taas se on tiheimmillä esiintymisalueilla syrjäyttänyt elintilaa ainakin mustatokolta ja kivisimpulta.

Suomessa innostus vajaasti hyödynnettyjen kalalajien käyttöön on kasvanut, mutta vielä ei ole kaavailtu mustatäplätokon laajamittaista käyttöä ihmisravinnoksi. Tokon runsastuessa rannikollamme saattaa se vielä löytää tiensä suomalaisten lautasille.

Teksti: Tuomas Metsäniemi
tuomas.metsaniemi@merijakalatalous.fi

Lähes 20 000 hehtaarin alue valtion yleisiä vesialueita on lohkottu osaksi Saaristomeren kansallispuistoa. Muutos vaikuttaa kalastukseen ja metsästykseen Kemiönsaaren ja Paraisten kuntien alueella. Jatkossa niihin tarvitaan erillinen lupa.

Valtion yleisillä vesialueilla on voinut harrastaa vapaa-ajankalastusta pyydyksillä ja vieheillä, kun on maksanut kalastonhoitomaksun. Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet ovat voineet kalastaa maksutta.

Kalastajat pääsevät pyyntiin myös muutoksen jälkeen kansallispuistossa. Jatkossa vapaa-ajankalastajat voivat hankkia alueelle Metsähallituksen pyydysluvan tai vapaluvan. Pyydysluvan voivat ostaa paikalliset asukkaat tai alueen mökkiläiset.

Kalastus yhdellä vavalla onnistuu edelleen ilman erillistä lupaa: 18–64-vuotiaat pääsevät kalalle maksettuaan valtion kalastonhoitomaksun ja muut ikäryhmät maksutta. Pilkkiminen, onkiminen ja silakkalitkaus ovat niin ikään maksuttomia myös kansallispuistoksi muuttuneella merialueella.

Kaupallinen kalastus muuttuu luvanvaraiseksi. Metsähallitus lisää nykyisten Saaristomeren alueen kaupallisten kalastajien lupaan kyseessä olevat vesialueet.

Saaristomeren kansallispuistoon metsästyslupia voivat hakea ainoastaan paikalliset, puiston yhteistoiminta-alueen kylissä pysyvästi asuvat kansalaiset.

Lähde: Metsähallitus 28.12.2018

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1158/2018 liitteessä on luettelo sallituista kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kauppanimistä sekä niiden tieteelliset nimet. Asetus astuu voimaan 1.1.2019.

Katso asetus ja kauppanimiluettelo täältä.

Jos haluaa pitää kaupan Suomessa kalastus- tai vesiviljelytuotteita, joita ei luettelossa ole mainittu, on haettava maa- ja metsätalousministeriöltä luettelon muuttamista. Hakemus on perusteltava ja toimitettava hyvissä ajoin ennen suunniteltua kaupan pitämisen aloittamista maa- ja metsätalousministeriöön.

 

Taustaa: kuluttajille tiedottaminen kalastus- ja vesiviljelytuotteissa EU-maissa

Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisessä markkinajärjestelyssä määritetään tiedot, jotka on liitettävä kuluttajille ja suurtalouksille myytäviin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. Nämä vaatimukset täydentävät yleisiä EU-sääntöjä elintarviketietojen antamisesta kuluttajille. Ne lisäävät myös markkinoiden avoimuutta auttamalla kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja ennen ostopäätöstä.

Uusia sääntöjä alettiin soveltaa 13.12.2014. Komissio tukee alaa uusien vaatimusten soveltamisessa ja on julkaissut taskuoppaan kala- ja kalanviljelytuotteita koskevista, kuluttajia palvelevista EU:n uusista merkinnöistä.

Uudet säännöt koskevat kaloja, nilviäisiä, äyriäisiä ja merilevää. Niiden mukaan kuluttajille ja suurtalouksille myytävissä tuotteissa on oltava seuraavat tiedot:

• kunkin lajin kauppanimi ja tieteellinen nimi
• onko kyseessä mereltä pyydetty vai makean veden kala tai viljelykala
• pyynti- tai tuotantoalue sekä tuotteen pyynnissä käytetty pyydystyyppi
• onko tuote sulatettu sekä tuotteen vähimmäissäilyvyysaika (“parasta ennen”- tai “viimeinen käyttöpäivä” -merkinnät) elintarvikkeiden yleisten merkintäsääntöjen mukaisesti.

Jotta tuotteen alkuperä olisi kuluttajille mahdollisimman selvä, pyynti- tai tuotantoalueesta on annettava tarkat tiedot:

• Mereltä pyydetyt kalastustuotteet:
  • Koillis-Atlantilla, Välimerellä tai Mustallamerellä pyydetyt kalat: FAO-kalastusalueiden luettelon mukaisen suuralueen tai alueen nimi (ks. alueiden nimet EU:n virallisilla kielillä, EU:n vesillä sijaitsevien kalastusalueiden kartta). Lisäksi nimi on esitettävä kuluttajille ymmärrettävässä muodossa tai alueen osoittavana karttana tai kuvakkeena.
  • Muilla vesillä pyydetyt kalat: FAO-kalastusalueen nimi
• Makean veden kalastustuotteet: alkuperävesistö EU:ssa tai EU:n ulkopuolisessa maassa
• Viljelykalat: EU-maa tai EU:n ulkopuolinen maa, jossa viljelykalat ovat läpikäyneet viimeisen kasvatusvaiheen.

Vaadittujen tietojen lisäksi tuotteissa voi olla myös lisätietoja esimerkiksi kalastustuotteiden pyynti- tai purkamispäivästä, ympäristöseikoista, eettisistä ja sosiaalisista näkökohdista, jalostus- ja tuotantotekniikoista ja ravintoainekoostumuksesta.

Lähde: Euroopan unioni

Vielä 1990-luvulla Suomessa kasvatettiin 20 miljoonaa kiloa lohikaloja. Nyt määrä on enää 13 miljoonaa kiloa. Samaan aikaan suomalaisten kalanälkä kasvaa ja vain 20 prosenttia syödystä kalasta on kotimaista (siirryt toiseen palveluun).

Kalaneuvos Oy:n varatoimitusjohtaja Toni Hukkanen arvelee, että tieto kalankasvatuksen kehittymisestä ei ole kantautunut kaikkien korviin ja olettamukset perustuvat liian monilla 80-luvun kasvatukseen.

– Rehutehokkuus on kasvanut huomattavasti eli rehukilosta saadaan nyt kilo kalaa. Samaan aikaan typpi- ja fosforipäästöt ovat laskeneet 70–80 prosenttia, Hukkanen luettelee.

– Kirjolohen kysyntä on nyt kohdallaan. Myös viennille on kysyntää, Hukkanen jatkaa.

WWF suosittelee kotimaisen kirjolohen syöntiä eli se on noussut järjestön vihreälle listalle pienentyneen ympäristökuormituksen takia. Vielä 90-luvulla kirjolohi oli järjestölle punainen vaate.

Lue koko uutinen YLE:n sivuilta

Silakan kalastuskiintiöt uhkasivat loppua jo alkukesästä. EU myönsi lisää pyyntikiintiötä, mutta lisäkiintiöistä osa jäänee käyttämättä myrskyjen takia.

Viikonlopun silakkasaalis saapuu Kaskistan satamaan maanantaina aamukuudelta troolari Sonnskärin ruumassa.

Selkämerestä nousi perjantaina iltapäivällä alkaneella matkalla 45 000 kiloa silakkaa, josta noin 18 000 kiloa päätyy ihmisruuaksi. Loput käytetään rehuksi.

Sonnskärin aluskohtaista kalastuskiintiötä uhkaa jäädä tältä vuodelta käyttämättä. Sonnskärin kapteeni ja Sonnfishin yhdessä isänsä Carl Gustavin kan ssa omistava Anders Granfors sanoo, että syysmyrskyt ovat pitäneet aluksen maissa liian pitkään.

– Syksy on ollut heikko kaikille, nyt tuli kuitenkin ok saalis, joten olemme tyytyväisiä. Tänä syksynä on ollut paljon myrskyjä, Granfors kertoo.

Kun tuuli puhaltaa yli 15 metriä sekunnissa, Sonnskär jää Kaskisten satamaan.

Aluskohtaisia silakkakiintiöitä

Kaskisten kalasatamasta tulee arviolta puolet Suomessa syötävästä ruokasilakasta. Anders Granfors kalastaa siitä valtaosan yhdessä isänsä ja veljensä kanssa.

Sonnskärin aluskohtainen silakkakiintiö uhkasi täyttyä jo toukokuussa. EU myönsi kuitenkin Pohjanlahden silakanpyyntiin lisää lupia 9 miljoonaa kiloa alkuperäisiä kiintiöitä enemmän.

Lisäksi Granforsit saivat vuokrattua 1000 tonnia lisäkiintiöitä muilta kalastajilta.

– Osa siitä tulee jäämään käyttämättä heikon syksyn takia. Vuokrakiintiöstä on jäljellä 400 tonnia. Syksy on ollut tuulinen ja siksi olemme olleet paljon maissa.

Silakkaa menisi kuitenkin ruokapöytiin. Kuivaniemen kala Kaskisten satamassa fileoi ja myy Sonnskäristä tulevat ruokasilakat.

– Kaikki fileet menevät mitä saadaan tehtyä. Enemmänkin menisi, jos olisi paukkuja tehdä ja olisi raaka-ainetta, Kuivaniemen kalan toimitusjohtaja Reijo Suutari sanoo.

Silakan ja kilohailin trooli- ja rysäkalastus sai MSC:n kestävän kalastuksen sertifikaatin kesäkuussa ensimmäisinä kalalajeina Suomessa.

Suutari uskoo, että sertifikaatti parantaa silakan mainetta ruokakalana. Myös uudenlaisille silakkatuotteille olisi tilausta.

– Sertifikaatti ei vielä näy meidän toiminnassa konkreettisesti, koska se prosessi on hiukan kesken. Varmaankin ensi vuoden puolella voimme myydä sertifioitua silakkaa. Oletettavasti se vaikuttaa silakan menekkiin myönteisesti, toivotaan ainakin, Suutari sanoo.

Silakkakiintiöt pienenivät edellisvuodesta

Vuoden 2018 Selkämeren silakkakiintiötä leikattiin 40 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Rehupyyntiin keskittyneet kalastajat saivat suuret kiintiöt, koska rehukalaa voidaan pyytää suuria määriä pakkasvarastoihin.

Ruokasilakan pyytäjät sen sijaan pyrkivät toimittamaan suurempaa ja tasalaatuisempaa kalaa jalostajille. Ruokasilakat myös lajitellaan aluksessa ja ne on toimitettava jalostajalle tuoreena.

Sonnskär käy tyhjentämässä saaliin Kaskisten kalasatamaan kolmen päivän välein. Anders Granfors näkee kaskislaisessa silakanpyynnissä uhkakuvia monen myönteisen signaalin lisäksi.

– Ei voi sanoa varmasti kalastetaanko täällä silakkaa viiden vuoden päästä. Alaspäin on menty kaksi vuotta. Ehkä nyt mennään ylöspäin kolme vuotta. Kolme vuotta jos menevät saaliit tästä alaspäin, niin sitten pitää kyllä miettiä uudestaan.

Lähde; YLE. 11.12.2018

MMM:n tiedote 29.11.2018:

Hallitus antoi tänään esityksen uudeksi elintarvikelaiksi osana elintarvikelainsäädännön kokonaisuudistusta. Uudistuksen tavoitteena on vähentää lainsäädännöstä elintarvikealan toimijoille ja valvontaviranomaisille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa vaarantamatta elintarviketurvallisuutta sekä lisätä elintarvikevalvonnan riskiperusteisuutta ja vaikuttavuutta.

Uusi elintarvikelaki toteuttaa EU:n elintarvikelainsäädäntöön kirjattua periaatetta, jonka mukaan elintarvikealan toimija vastaa elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa elintarvikkeiden turvallisuudesta ja siitä, että toiminta täyttää elintarvikelainsäädännön vaatimukset.

”Toimijoille annetaan nyt lisää vapautta ja samalla lisää vastuuta. Uskon toimijoiden suoriutuvan tästä ja myös hyötyvän siitä, että elintarvikealan yksityiskohtaiset vaatimukset vähenevät. Antamalla enemmän vastuuta toimijoille, elintarviketurvallisuudesta tulee nykyistä vahvemmin yritysten ja valvojien yhteinen asia”, toteaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Hallinnollista taakkaa puretaan kehittämällä valvontajärjestelmää. Valvontaa kohdennetaan jatkossa riskiperusteisesti sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Valvonnan painopistettä siirretään huoneistojen valvonnasta toiminnan valvontaan, mikä vastaa toimintaympäristön muuttuneita vaatimuksia. Elintarvikkeiden käsittely ei enää läheskään aina ole sidottu perinteiseen elintarvikehuoneistoon.

Uudessa laissa säädetään myös viranomaisen osallistumisesta tarvittaessa vientiin liittyvään selvitystyöhön ja valvontaan.

Elintarvikevalvonnan tulopohja laajenee

Maksujen periminen viranomaisvalvonnasta on yksi elintarvikevalvonnan toimeenpanon väline. Hallitusohjelman linjauksen mukaisesti elintarvikevalvonnan valvontamaksuja pyritään kehittämään siten, että maksuilla saadaan katettua nykyistä laajemmin valvonnan ylläpidosta ja toimeenpanosta aiheutuvia kustannuksia.

Lakiehdotus oli laajalla lausuntokierroksella kesällä 2018. Eniten palautetta maa- ja metsätalousministeriölle tuli juuri valvontamaksuja koskevista ehdotuksista. Maakuntien perimiä valvontamaksuja koskevia säännöksiä on lausuntokierroksen jälkeen muokattu siten, että valvontamaksujen kehittämiselle asetetut tavoitteet ovat saavutettavissa aiheuttamatta kuitenkaan kohtuutonta taloudellista taakkaa toimijoille. Uuden lain tullessa voimaan toimijoilta peritään 150 euron suuruinen vuosimaksu ja sen lisäksi toteutuneesta valvonnasta maakunnan hyväksymän taksan mukainen suoriteperusteinen maksu. Vuosimaksua ei peritä alkutuotantopaikoilta, kyläkaupoilta eikä yleishyödyllisiltä yhteistöiltä.

”Muutoksen myötä valvonnan tulopohja laajenee, kun valvontamaksun maksavat kaikki suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan piiriin kuuluvat toimijat, eivätkä vain ne, joiden luona on käyty valvontakäynnillä. Muutos mahdollistaa valvonnan painopisteen siirtämisen valvontakäynneistä kohti toimijoiden neuvontaa ja valmennusta”, painottaa elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm maa- ja metsätalousministeriöstä.

Elintarvikelain uudistuksen yhteydessä myös voimassa olevan lain nojalla annetut keskeiset asetukset uudistetaan. Hallinnollisen taakan keventäminen näkyy erityisesti näiden asetusten uudistamisessa. Elintarviketoimintaa koskevat rakenteelliset ja toiminnalliset vaatimukset kumotaan niin pitkälle, kuin elintarviketurvallisuudesta tinkimättä on mahdollista. Asetusehdotukset lähetetään vielä erikseen lausuntokierrokselle.

”Elintarvikelain kokonaisuudistus on merkittävä askel hallituksen norminpurun kärkihankkeessa. Maa- ja metsätalousministeriössä työ hallinnollisen taakan keventämiseksi jatkuu”, toteaa Leppä.

Uuden elintarvikelain voimaantulo on kytketty maakuntauudistukseen. Näillä näkymin laki ja uudistetut asetukset tulevat voimaan 1.1.2021.

Kalvosarja elintarvikelakiesityksestä pdf

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:

elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm, p. 050 524 5761, sebastian.hielm(at)mmm.fi
lainsäädäntöneuvos Hannu Miettinen, p. 040 158 9401, hannu.miettinen(at)mmm.fi
lainsäädäntöneuvos Anne Haikonen, p. 050 369 7618, anne.haikonen(at)mmm.fi
ministerin erityisavustaja Risto Lahti, p. 050 565 0424, risto.lahti(at)mmm.fi

Tiedot käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) kaupallisen kalastuksen vuosien 2016 ja 2017 saalistilastoista.

– Kyseessä ovat ensimmäiset kalastuslain uudistuksen jälkeen julkistettavat sisävesien kaupallisen kalastuksen saaliin määrää ja arvoa kuvaavat tilastot. Aiemmin osa saaliista jäi tilastoimatta, sillä kaupallisista kalastajista ei ollut kattavaa rekisteriä, ja monien satunnaisesti kalaa ja rapuja myyvien saaliit jäivät tilastoaineiston ulkopuolelle, kertoo yliaktuaari Mika Rahikainen Lukesta.

Sisävesien arvokkaimmat saalislajit ovat muikku, kuha ja täplärapu

Muikku on sisävesien tärkein saaliskala sekä määrältään (lähes 50 prosenttia kokonaissaaliista) että arvoltaan (42−45 prosenttia kalansaaliin kokonaisarvosta). Muikkusaaliit olivat 3,2 ja 2,8 miljoonaa kiloa vuosina 2017 ja 2016. Muikkusaaliin arvo, 5,8 ja 6,1 miljoonaa euroa, oli hieman aiempaa suurempi.

Saaliin arvolla mitattuna muikun jälkeen tärkein saalislaji sisävesillä on ollut kuha (4,5 miljoonaa euroa). Kuhasaaliin arvo on miltei kaksinkertaistunut vuoteen 2014 verrattuna. Yhdessä nämä kaksi lajia muodostavat kolme neljännestä sisävesien kaupallisen kalastuksen kalansaaliin arvosta.

Täplärapu oli sisävesien kolmanneksi arvokkain saalislaji. Saaliin arvo oli 1,1 miljoonaa euroa vuonna 2017 ja 0,9 miljoonaa euroa vuonna 2016. Rapusaaliin kokonaisarvosta täpläravun osuus on noin 90 ja jokiravun noin 10 prosenttia.

Kaupalliseksi kalastajaksi rekisteröityneiden määrä moninkertaistui, useimpien saaliit pieniä

Kaupallinen kalastus sisävesillä -tilasto perustuu Luken keräämiin rekisteritietoihin.

Vuonna 2017 ELY-keskuksen ylläpitämässä kaupallisen kalastuksen rekisterissä oli 1 766 kaupallista kalastajaa. Osa heistä ei kuitenkaan kalastanut lainkaan ja monen kalastajan saaliit olivat pieniä.

Vuoden 2016 alussa voimaan tulleen kalastuslain uudistuksen jälkeen kaikkien kalaa sisävesiltä myyntitarkoituksessa pyytävien henkilöiden on ilmoittauduttava Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ylläpitämään rekisteriin, pidettävä kalastuksestaan päiväkirjaa ja ilmoitettava saalistiedot Lukelle vähintään kerran kalenterivuodessa.

Myös sisävesillä kaupalliseen kalastukseen käytettävien alusten ja veneiden rekisteröinti on tullut pakolliseksi 12.12.2016 voimaan tulleen lain (Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta) 1048/2016 mukaisesti.

Tarkemmat tiedot tilastosta löytyvät stat.luke.fi -palvelusta. Tilastotietokannasta on saatavissa saalistietoja vuodesta 1962 alkaen.

Lähde: Luonnonvarakeskus

Tuoreiden suomalaisarvioiden mukaan dioksiinien pitoisuus kaloissa on pienempi ja kalojen syönti turvallisempaa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on kuitenkin tänään julkaissut uuden riskiarvion, jonka mukaan kaloissa olevat dioksiinit ovat aiempaa luultua vaarallisempia. Mitä tästä pitäisi ajatella?

EFSA on julkaissut näkemyksensä dioksiinien (tarkemmin sanottuna polykloorattujen dibentso-p-dioksiinien ja -furaanien sekä dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden) siedettävästä viikkosaannista. Määräksi on uudessa riskinarvioinnissa laskettu 2 pikogrammaa painokiloa kohti viikossa. Määrä on seitsemän kertaa pienempi kuin nykyinen arvo 14 pikogrammaa. Uusi suositus on niin tiukka, että esimerkiksi silakan kohdalla se ylittyy jo yhdellä sadan gramman silakka-annoksella kuukaudessa. Silakka on kuitenkin terveellistä ruokaa ja ehkäisee mm. sydän- ja verisuonitauteja.

Siedettävä päivä- tai viikkosaanti (tolerable daily/weekly intake, TDI/TWI) on ympäristön haitallisille aineille määritelty altistustaso, jonka alittaville ihmisille ei tule terveyshaittaa, vaikka he altistuisivat aineelle koko elämänsä ajan. Jos tason todetaan väestössä ylittyvän, on syytä harkita toimenpiteitä mahdollisten terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Rajan ylittäminen ei muun muassa turvavälien takia tarkoita, että haittaa välttämättä syntyisi, vaan että haitan mahdollisuus suurenee. Ensisijainen toimenpide onkin haitallisten aineiden päästöjen vähentäminen.

EFSA otti tarkasteluunsa uuden kriteerin eli siittiöpitoisuuden miehillä, jotka ovat lapsuudessaan altistuneet dioksiineille esimerkiksi sikiöaikana tai äidinmaidon tai ravinnon kautta. Koe-eläimillä siittiömäärän lasku on ollut tiedossa jo pitkään, mutta ratkaisevaksi nousi viime vuonna julkaistu tutkimus venäläislapsista, jotka ovat nyt aikuisia. Tuossa tutkimuksessa vaikutuksia siittiöihin nähtiin alemmilla kudospitoisuuksilla kuin aiemmin, eli jo veren dioksiinipitoisuudella 10 pikogrammaa grammassa rasvaa.

Niinpä EFSA päätteli, että suositus viikkosaannista on syytä laskea nykyisestä 14:stä kahteen pikogrammaan painokiloa kohti viikossa. Näin kova tiukennus on herättänyt monissa EU-maissa huolta suosituksen käytännön vaikutuksista.

EFSA on arviossaan huomioinut ainoastaan dioksiinin siedettävän saannin, eikä ole ottanut kantaa dioksiinipitoisen ruoan mahdollisiin hyötyihin.

Lue koko artikkeli THL:n sivuilta.

Kalatalouden innovaatiopäivät kokosi Vantaalle 8–9.11.2018 reilusti yli 200 kalatalouden asiantuntijaa yrittäjistä tutkijoihin ja hallinnon alan asiantuntijoihin. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamilla innovaatio-ohjelmilla oli näytön paikka, ja toimintamalli vakuutti. Vaikuttavuus syntyy toiminnan käytännönläheisestä kehittämisessä.

Kuten kalatalouden elinkeinot, muodostavat myös innovaatio-ohjelmat ketjun vedestä ruokapöytään. Nyt toista vuotta meneillään olevien ohjelmien tavoite on kunnianhimoinen: ratkaista alan ongelmat ja tehdä mahdollisuuksista totta.

Kannattavuus kannustimena

Alkutuotannon kehittämiseen keskittyvien ohjelmien tavoitteena on raaka-aineen paremman saatavuuden varmistaminen.

Kalankasvatuksella on mahdollisuudet merkittävään kasvuun, joka kuitenkin edellyttää, että ympäristövaikutusten seurannan tulokset saadaan käyttöön kasvatuslupien myöntämisen perusteissa.  Kasvupotentiaalia nähdään myös kiertovesikasvatuksessa, mutta kasvuun vaaditaan kannattavuutta. Vesiviljelyohjelma etsii ja testaa malleja, joilla kiertovesitekniikka saataisiin mitoitettua Suomen olosuhteissa kannattavaan kokoon. Tulosten vaikuttavuuden suhteen ohjelman vetäjä Jouni Vielma Luonnonvarakeskuksesta on luottavaisella mielellä.

-Kalankasvatusmenetelmät ja niiden kestävyys ovat kehittyneet huimasti viimeiset vuosikymmenet. Uskon, että tutkimustieto saadaan päätöksenteossa käyttöön ja vesiviljelyn volyymi kasvuun.

Haittaeläimet kuriin ja kalakannat elinvoimaisiksi

Tiivis yhteistyö ammattikalastajien kanssa on luonnonkalan saatavuuden ja kalastuksen jatkuvuuden turvaamisen perusta. Työtä ohjaavat elinkeinon tarpeet.

– Kesän aikana testasimme rysien yhteyteen asetettavaa, satunnaisin välein erilaisia äänipulsseja tuottavaa hyljekarkotinta, ja tulokset olivat lupaavia. Työtä tehdään tutkijoiden ja kalastajien tiiviissä yhteistyössä, kalastajien omista lähtökohdista käsin, painotti kokeita toteuttamassa ollut tutkimusinsinööri Esa Lehtonen.

Sisävesillä työ on keskittynyt kalan, lähinnä muikun alkukäsittelyn ja perkaamisen kehittämiseen, ja sielläkin on odotettavissa parannusta pidemmälle jalostetun kalan saatavuuteen.

Toisesta suunnasta kalastuksen kannattavuutta katsoo kalatalouden ympäristöohjelma, joka tähtää kestävästi hyödynnettyihin ja elinvoimaisiin kalavaroihin esimerkiksi tukemalla laitoskalakantojen menestymistä luonnonolosuhteissa ja kunnostamalla kalavesiä.

Silakkapuikosta kalakeittopäivään

Miten alkutuotannon innovaatiot sitten saadaan näkymään kalatalouden tuottavuudessa?

-Silakkakalapuikko! Voi kuulostaa hölmöltä, mutta kun silakkamassan koostumus ja ominaisuudet saadaan kohdalleen, niin siinä meillä on hittituote”, arvioi Blue Products -ohjelmaa koordinoiva Guy Svanbäck  Österbottens Fiskarförbundista.

Yhteistyössä yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa on syntynyt erilaisia tuotekokeiluja nyhtösilakasta lahnamakkaraan, ja kehittäminen jatkuu. Kannattavuuden nostaminen uusien tuotteiden kautta on mahdollista, mutta se vaatii ennakkoluulotonta tarttumista uusiin ideoihin ja pitkäjänteistä työtä.

Markkinointiohjelman tavoitteena on pitää kalaa ja kalatoimialaa esillä mediassa ja antaa kuluttajille uusia ideoita ja syitä syödä kalaa.

-Tänä vuonna toimme suomalaiseen ruokavuoteen uuden teemapäivän, Kansallisen kalakeittopäivän, jota vietetään vast’ edes joka helmikuun toinen tiistai. Mukaan saatiin jo ensimmäisenä tapahtumavuotena tuhansia suomalaisia, ja ensi helmikuussa tavoitteena on, että koko Suomi syö kalaa tiistaina 12.2.2019, kertoo Katriina Partanen Pro Kala ry:stä.

Kalatuotteiden vientiä edistetään koordinoimalla vuosittain Brysselissä European Seafood Expo -tapahtumaan Suomen maaosasto yhteistyössä Food From Finland -vientiohjelman kanssa.

Kalakin digitalisoituu

Uusia innovaatioita tarvitaan koko kalan toimitusketjussa, sillä elintarviketuotanto ja kauppa ovat seuraavina vuosikymmeninä suuren murroksen edessä.

-Digitalisaatio ilmiönä on hankalasti hallittavissa, ennustettavissa ja johdettavissa, sillä se tapahtuu kaikilla osa-alueilla yhtä aikaa. Teknologian kehittyminen näkyy prosesseissa ja työtavoissa, mutta myös asiakaskäyttäytymisessä. Digikala kannattaa syödä paloissa, oman yrityksen lähtökohdista käsin, arvioi digitalisaatioon perehtynyt Kimmo Suominen Rohjeta Advisorsista.

Työllä ja tiedolla eteenpäin

Kalatalous on aina kehittynyt yhteiskunnan mukana, pienenä alana usein ketterästikin. Kehitys vaatii työtä. Innovaatio-ohjelmien tärkeimpiä tavoitteita on tuoda olemassa oleva ja tuotettu tieto käytäntöön ja löytää uusia toimintamalleja, joilla varmistetaan ruokahuoltomme kannalta elintärkeän elinkeinon jatkuvuus myös tulevaisuudessa.

Lähde: Pro Kala

 

Lisätietoja kalatalouden innovaatio-ohjelmista:

Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma, Jouni Vielma, Luonnonvarakeskus, (Jouni.Vielma@luke.fi)

Tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuuden kehittäminen sekä kalastuksen jatkuvuuden turvaaminen, Ari Leskelä, Luonnonvarakeskus (Ari.Leskela@luke.fi)

Kotimaisesta kalasta saatavan arvon lisääminen ja uudet lisäarvotuotteet (Blue Products), Guy Svanbäck, Österbottens Fiskarförbund (guy.svanback@fishpoint.net)

Ympäristöohjelma, Pauliina Louhi, Luonnonvarakeskus (pauliina.louhi@luke.fi)

Markkinointiohjelma, Katriina Partanen, Pro Kala ry (katriina.partanen@prokala.fi)

Innovaatio-ohjelmien tekemiseen ja innovaatiopäivien aineistoihin voi tutustua tarkemmin myös osoitteessa https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/

Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain muutos vahvistettiin tänään presidentin esittelyssä. Uusilla järjestelyillä tehostetaan lohenkalastuksen valvontaa ja estetään merkitsemättömän lohen esiintyminen kalakaupassa. Lainmuutos tulee voimaan 15. marraskuuta 2018.

Vahvistetulla lain muutoksella Itämerestä peräisin olevan lohen kaupallinen kalastus jokialueilla otetaan uuden lain myötä tarkempaan seurantaan. Esimerkiksi Kemijoella Isohaaran padon alla kaupallisessa kalastuksessa pyydettyjen lohien ensimyynti on jatkossa sallittu vain sellaisille kaupallisille kalastajille, jotka ovat antaneet tätä koskevan ilmoituksen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Kaupallisessa kalastuksessa jokialueelta saadut lohet tulee lisäksi merkitä samalla tavoin kuin merestä saadut lohet. Ennen vuodenvaihdetta annetaan asetuksella Ttarkemmat määräykset ilmoituksista ja lohien merkinnästä annetaan asetuksella vielä ennen vuodenvaihdetta.

Järjestelyllä tehostetaan lohenkalastuksen valvontaa ja estetään merkitsemättömän lohen esiintymistä kalakaupassa.

Lainmuutoksella tarkennetaan selvennetään lisäksi toimijakohtaista kalastuskiintiöjärjestelmää siten, että toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakamisen menettelyjä selvennetään. Jatkossakin silakan ja kilohailin toimijakohtaiset kalastuskiintiöt jaetaan troolikalastukseen ennen vuodenvaihdetta. Rysäkalastukseen nämä jaetaan kevättalven aikana, kun tiedetään edelliseltä vuodelta siirtyneet kiintiömäärät ja kun lohen toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden perusteella annettavat sekä erikseen jokialueella käytettävät lohimerkit ovat valmistuneet. Tällä tavalla Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus saa näin jaettua yhdellä päätöskierroksella kerran vuodessa jaettua lopulliset toimijakohtaiset kalastuskiintiöt.

Lisäksi lakiin lisättiin lisäksi Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan sisältämä mahdollisuus toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden ylittämiseen enintään 10 prosentilla. Ylittämismahdollisuudesta tehdään aina erillinen päätös maa- ja metsätalousministeriössä erillinen päätös. Sitä sovelletaan lähinnä silakan ja kilohailin kalastukseen tasaamaan vuosien välisiä kiintiötason vaihteluja. Ministeriö arvioisi tieteellisen neuvon perusteella, onko tulevan vuoden kiintiö merkittävästi suurenemassa ja onko perusteltua sallia, että osa suurenevasta kiintiöstä kalastettaisiin kalastetaan jo kuluvan vuoden aikana. Tällä tavalla saadaan joustavuutta kiintiöiden hallintaan ja vähennetään vuosien välisiä vaihteluja. Ylitetyt määrät vähennettäisiin vähennetään ilman seuraamuksia seuraavan vuoden Suomen kokonaiskiintiöstä.

Lähde: MMM tiedote 9.11.2018

Arandan tämän vuoden tutkimusmatka onnistui erinomaisesti päätavoitteessaan, Selkämeren alueen silakan runsausindeksien tuottamisessa Pohjanlahden silakkakanta-arviota varten. Hyvä uutinen ja matkan tärkein havainto oli vuonna 2018 Selkämerellä pitkästä aikaa syntynyt runsas poikasvuosiluokka, joka on suurin sitten vuoden 2014 ennätyksen.

Tutkimusmatkan anti pähkinänkuoressa

Matkan aikana kaikuluodattiin 1 750 merimailia eli hiukan yli 3 200 kilometriä ja tehtiin 31 koetroolausta, joista kaksi hylättiin teknisistä syistä. Troolin peräpussin solmuväli, kuusi millimetriä, on tutkimusmatkoilla pienempi kuin kaupallisessa kalastuksessa, koska myös pienten kalojen määrät halutaan selvittää. Siksi esimerkiksi kolmipiikki on niin paljon runsaampi koetroolaussaaliissa kuin kaupallisissa troolisaaliissa (kuva 2).

Suurimmillaan yksittäinen troolisaalis painoi 353 kiloa ja pienimmillään 54 kiloa, keskimääräinen saaliskoko oli 175 kiloa.

– Näytteenotossa tavoitteena on saada noin 100 kilon troolisaaliita, joiden oletetaan kuvaavan riittävän hyvin vetoalueen ja -syvyyden kalastoa, kertoo tutkija Juha Lilja Lukesta.

Saaliiksi saatiin yhteensä 15 eri kalalajia: imukala, isotuulenkala, kilohaili, kolmipiikki, kuore, kymmenpiikki, liejutokko, lohi, nahkiainen, piikkisimppu, pikkutuulenkala, rasvakala, siika, silakka ja siloneula sekä äyriäisistä kilkki. Tämä on lähes neljänneksen vähemmän kuin viime vuonna, ja johtunee pääaltaan ja Suomenlahden troolausten jäämisestä väliin.

Eniten saaliissa oli silakkaa (74 prosenttia), seuraaviksi kolmipiikkiä (21 prosenttia) ja kilohailia (kolme prosenttia).  Jakauma on Selkämerelle melko tyypillinen (kuva 2), vaikka poikkeaakin viime vuoden tuloksista koko matkan osalta.

Ensimmäistä kertaa tähän seurantaan liittyvien kalantutkimusmatkojen historiassa pyydykseen tarttui muutama siika.

Kolmen runsaimman lajin suhteellinen osuus saaliin painosta vaihtelee merialueittain yleensä niin, että Selkämerellä silakka on runsain ja kilohaili harvinaisin, kun taas Itämeren pääaltaan pohjoisosissa ja Suomenlahdella kilohailia on silakkaa enemmän.  Selkämerellä on myös eniten kolmipiikkiä.

Tuloksia käytetään kanta-arvioissa ja saalisennusteissa

Kaikuluotaus- ja koetroolausmatka tehtiin 29.9.–11.10.2018 telakalla juuri pidennetyllä ja kunnostetulla Suomen ympäristökeskuksen Aranda-tutkimusaluksella.

Matka kattoi koko Selkämeren sekä Suomen talousvyöhykkeen merialueet Itämeren pääaltaan pohjoisosissa ja Suomenlahdella. Vuosittain toteutettavalla matkalla selvitetään Itämeren silakka- ja kilohailikantojen tilaa. Kaikuluotaustutkimuksen tuloksia käytetään kansainvälisesti laadittavissa silakan ja kilohailin kanta-arvioissa ja saalisennusteissa.

Suomessa silakka on tärkein merialueen kaupallisen kalastuksen saalislaji sekä arvoltaan (noin 70 prosenttia) että määrältään (noin 90 prosenttia).

Silakan kaikuluotaustutkimusmatka on osittain Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittama.

 

Lähde: Luonnonvarakeskus 9.11.2018