Kategoria: Ajankohtaista

Elinkeinokalatalouden keskeiset järjestöt ovat julkaisseet yhteiset hallitusohjelmatavoitteet kevään eduskuntavaalien lähestyessä:

KALATOIMIALAN HALLITUSOHJELMATAVOITTEET: KAIKILLA ON OIKEUS SYÖDÄ KOTIMAISTA KALAA

Maa- ja metsätalousministeriö on avannut EMKR:n Suomen toimintaohjelman määräaikaisen hakumenettelyn meripolitiikan toimenpiteisiin (asetus 508/2014 artikla 80):

Meriklusterin yhteistyön kehittäminen
Meriklusteriyhteistyön edistäminen sekä kansallisesti että kansainvälisesti, verkoistoituminen ja tiedon ja parhaiden käytäntöjen jakaminen. Hankkeiden tulisi edistää kestävää sinistä kasvua vahvistamalla merielinkeinon kehittämistä ja klusteriyhteistyön koordinointia sekä meriklusterin yritysten ja julkisen sektorin kumppanuutta.

Hakumenettelyn puitteissa voidaan myöntää hankkeisiin tukea enintään yhteensä 200 000 euroa. Tuen määrä voi olla enintään 100 % julkisten hakijoiden kohdalla ja enintään 60 % yksityisten hakijoiden kohdalla.

Hakuaika alkaa 14.1.2019 ja päättyy 22.2.2019. Hakemukset on jätettävä viimeistään haun päättymispäivänä rahaston tietojärjestelmään Hyrrässä puoleenyöhön mennessä tai kirjallisesti toimintaohjelman hakulomakkeella klo 16.15. mennessä Varsinais-Suomen ELY-keskukseen.

Koko päätös luettavissa tästä:
MMMn päätös määräaikaisen hakumenettelyn avaamisesta meripolitiikan toimenpiteisiin (PDF) 10.1.2019

Vuonna 2017 hylkeiden aiheuttamat rahalliset vahingot kaupallisille kalastajille olivat noin 350 000 euroa ja kalankasvattajille noin miljoona euroa. Tiedot perustuvat kalastajien ja kalankasvattajien jättämiin vahinkoilmoituksiin.

Hyljekannat ovat vahvistuneet huomattavasti 1990-luvulta lähtien. Samalla hylkeiden aiheuttamat vahingot kalastuselinkeinolle ovat lisääntyneet, sillä ne käyttävät   kalanpyydyksissä ja kalakasvattamojen verkkokasseissa helposti saatavilla olevaa saalista ravintonaan.

ELY-keskus ja Ahvenanmaan maakuntahallitus keräävät vuosittain tiedot kaupallisilta kalastajilta hylkeiden aiheuttamista saalisvahingoista. Luonnonvarakeskus (Luke)  kerää tiedot kalanviljelijöiltä kalankasvatukselle merialueella aiheutuneista vahingoista. Tässä mukana ovat myös karkuun päässeet kalat sekä rikkoontuneet verkkoaltaat.

Nyt julkaistu arvio on minimiarvio todellisten vahinkojen määrästä. Vahinkojen määrää on vaikea arvioida kalastajien ilmoitusten perusteella, koska vahingoitetusta kalasta ei aina jää pyydykseen selvästi havaittavia jäännöksiä eivätkä kalastajat aina tee ilmoitusta kärsimistään saalisvahingoista. Sen ohella, että hylkeet vaurioittavat saalista, ne voivat myös karkottaa kaloja ja saattavat pakottaa kalastajan keskeyttämään tai lopettamaan kalastuksen.

Rahallisesti suurimmat vahingot siian-, lohen- ja kuhankalastukselle 

Suomen kaupallisen kalastuksen saalis merialueelta oli 155 miljoonaa kiloa vuonna 2017. Saaliin arvo kalastajille oli 36 miljoonaa euroa. Kokonaissaalis oli samalla tasolla kuin edellisenä vuonna, mutta monien rannikolta kalastettavien lajien saaliit pienenivät muun muassa  kalastuksen määrän vähenemisen seurauksena. Merialueella kaupallisesti kalastaneista noin 1300 kalastajasta runsas kolmannes ilmoitti kärsineensä hylkeiden aiheuttamista saalismenetyksistä.

Vahinkojen määräksi arvioitiin 90 tonnia vuonna 2017. Määrästä oli siikaa 30, silakkaa 15, lohta 13, kuhaa 10, taimenta kuusi, ahventa neljä, turskaa kolme, haukea kaksi ja muita lajeja seitsemän tonnia. Arvio hylkeiden vahingoittaman kalan määrästä oli 50 tonnia pienempi kuin vuonna 2016.

Hylkeiden aiheuttamien saalisvahinkojen arvo oli 351 000 euroa. Arvo laskettiin kalastajille maksettujen arvonlisäverottomien keskihintojen perusteella. Saalisvahinkojen lisäksi hylkeet aiheuttivat kalastajille vahinkoja rikkomalla pyydyksiä.

Kalankasvatukselle hylkeistä noin miljoonan euron vahingot

Suomessa kasvatettiin vuonna 2017 yhteensä noin 14,6 miljoonaa kiloa ruokakalaa. Koko maan ruokakalasta 85 prosenttia, 12,4 miljoonaa kiloa, kasvatettiin merialueilla. Kalankasvatus merialueilla on lähes yksinomaan verkkoaltaissa tapahtuvaa kasvatusta.

Koko merialueella hylkeiden kalankasvatukselle aiheuttamat vahingot arvioitiin noin 171 tonniksi ja arvoltaan noin 930 000 euroksi vuonna 2017. Tappiot koostuivat sekä määrältään että arvoltaan pääasiassa hylkeiden tappamista kaloista (93 prosenttia). Vahingoitettujen kalojen osuus tappiosta oli seitsemän prosenttia.  Hylkeiden ei ilmoitettu vahingoittaneen verkkoaltaita vuonna 2017. Hylkeiden aiheuttamista vahingoista raportoi kaikkiaan 25 kalankasvatusyritystä. Tämä on kaksi kolmasosaa merellä toimivista ruokakalayrityksistä.

Hylkeiden kaloille aiheuttamista kokonaisvahingoista noin puolet tapahtui Ahvenanmaan alueella.  Vuonna 2017 vahingot olivat määrältään sekä arvoltaan hieman pitkäaikaista keskiarvoa pienemmät.

1980-luvun lopusta lähtien Itämeren hyljekanta on kasvanut 6-9 prosenttia vuodessa. Suomen alueella laskenta-aikaan nähtyjen hylkeiden määrä on kuitenkin viime vuosina pysynyt melko vakaana. Keväällä 2017 valtaosa Suomessa lasketuista hylkeistä tavattiin lounaissaaristosta kuten ennenkin.

Lähde: Luonnonvarakeskus 9.1.2019

Kiina on maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallion ja Ruokaviraston vienninedistämismatkan yhteydessä myöntänyt ensimmäistä kertaa vientiluvan suomalaisille kalatuotteille. Kiinan viranomaisten myöntämä vientihyväksyntä on laitoskohtainen ja koskee toistaiseksi yhtä suomalaista kalatuotteiden valmistajaa.

Lupa vientiin tuli nimenomaan suomalaiselle kalalle, norjalaista lohta ei Suomen kautta voi viedä Kiinaan. Lupa koskee nimettyjä kalalajeja ja -tuotteita, muun muassa pakastettua, suolattua ja savustettua suomalaista lohta, kirjolohta, siikaa ja särkeä.

– Sinisen biotalouden edistäminen on yksi hallituksen kärkihankkeista. Kalatuotteiden markkinan avautuminen Kiinassa avaa valtavia mahdollisuuksia koko suomalaiselle kalataloudelle. Puhtaat vesistömme tuottavat sellaisia kalatalouden tuotteita, joilla on maailmalla yhä kasvavaa kysyntää, toteaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Vientilupien avaamista on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriön ja Ruokaviraston (vuoden 2019 alkuun asti Elintarviketurvallisuusvirasto Evira) vientitiimin yhteistyöllä. Kiinan viranomaisille on toimitettu laajat selvitykset liittyen kalatuotteiden valmistukseen Suomessa, ja viranomaiset ovat käyneet Suomessa tarkastusmatkalla.

Lähde: MMM 9.1.2019

Lisätietoja:

eläinlääkintöneuvos Hentriikka Kontio, maa- ja metsätalousministeriö, p. 040 731 2260

kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, maa- ja metsätalousministeriö p. +358 40 029 1910

erityisavustaja Risto Lahti, maa- ja metsätalousministeriö, p. 050 565 0424

ylitarkastaja Riitta Rahkila, Ruokavirasto p. +358 50 5914790

’Kalakäsi’ eli kyelikietâ on inarinsaamelainen käsite. Se on se kauha, jolla kaivaistaan kattilasta kalaa lautaselle. Jotta paikallista laatukalaa nousisi kattiloista lautasille sekä täällä pohjoisessa että kauempanakin, pitää jonkun sitä kalastaa.

Menekki pohjoisen kaloille on kasvavaa ja kalasta saatava hinta kohonnut, mutta kaupallisten kalastajien määrä ei ole lisääntynyt. Kalastus ansaitsee elinkeinona imagonkohotusta ja uusien kalastajien innostamiseen alalle tarvitaan nykyaikaisia työkaluja.
Hankkeen tavoitteena on tuottaa kuusi noin 10 minuutin videota, jotka esittävät eri kalalajien pyyntiä Lokan tekojärvellä ja Inarijärvellä realistisessa ja havainnollisessa muodossa. Hankkeessa kuvataan kaupallisten kalastajien työtä – pyydysten virittämisestä kalojen käsittelyyn ja pakkaamiseen. Valmiit videot julkaistaan vapaasti katsottaviksi, ja niitä voidaan käyttää kalastuksen opetuksessa.

 

Tähän mennessä julkaistut videot:
Siikaa loukulla
Vannerysä ja katiska
Siian verkkokalastus Inarijärvellä

 

Hankkeessa mukana: Lapin kalatalouden toimintaryhmä, Lokan Luonnonvara Osuuskunta, Inarijärven kalastajat Veikko Kiviniemi ja Tapio Aarnipuro

Hankkeen kesto: 1.5.2018 – 30.4.2019

Rahoittaja / budjetti: EU (Euroopan meri- ja kalatalousrahaston eli EMKR:n kautta), ELY-keskus ja Sodankylän ja Inarin kunnat. Hankkeen kustannusarvio on 35 000€, josta EU-tuen määrä on 90%.

Lähde: hankkeen kotisivut

Kainuun ja Koillismaan Kalaleader esittää: Ammattikalastajien koulutushanke (veneenrakennus)

Koska Kainuun ja Koillismaan kalatalouden toimintaryhmän toteuttamassa koulutustarvekyselyssä saatiin vastauksia veneenrakennuskoulutuksen tarpeellisuudesta, päätettiin sellainen kurssi järjestää. Kurssin tavoitteena oli lisätä veneenrakennustaitoja, antaa kurssilaisille eli kalastajille mahdollisuus rakentaa täysin tarpeittensa mukainen työkalu rakennusaineiden hinnalla sekä lisätä kalastajien verkostoitumista. Hankkeeseen osallistui maksimimäärä eli 8 kalastajaa, 7 Kuusamosta ja 1 Posiolta. Kurssin toteutti ja hallinnoi Koillis-Suomen Aikuiskoulutus Oy (KSAK Oy) ja kouluttajana oli Hannu Hietala Kuivaniemeltä.

Veneenrakennusta opittiin ensin teoriassa ja sitten käytännössä, omaa venettä tehden. Yhteisten teoria- ja käytäntöopetusten lisäksi osallistujat pystyivät tekemään venettään ohjatusti myös itselleen sopivana aikana.

Lasikuidun käsittelyssä tarvittava styreeni, joka on höyryyntyneenä syttyvää, haitallista hengittää sekä silmiä ja ihoa ärsyttävää, asetti työskentelytilalle vaatimuksen hyvästä ilmanvaihdosta. Puun ja lasikuidun työstämisestä syntyi myös runsaasti pölyä. Rakentuvat veneet myös tarvitsivat runsaasti tilaa. Sopiva halli löytyi KSAK Oy:ltä, lisäksi osallistujat käyttivät suojalaseja, hengityssuojaimia sekä turvakenkiä.

Jokainen kalastaja teki veneen. Yksi veneistä oli pienempi ja tehtiin kalastajan omalla muotilla. Muut 7 olivat mitoiltaan 7 x 2,3 m ja itsetyhjentyviä. Rakennusaineena oli 15 mm havuvaneri, joka päällystettiin lasikuidulla. Veneiden rakennusaineet tilattiin yhteistilauksena ja venettä kohden materiaalikulut olivat noin 3 000 €.

Ensin valmistettiin kaaret, pituusjäykkääjät ja partaat. Runko levytettiin vanerilla ulkopuolelta pohjasta alkaen ja kylkilevyt viimeisenä. Runkoon kiinnitettiin köli ja nousulistat. Vanerit pohjustettiin styreenillä ohennetulla lasikuituhartsilla ja kovetettiin. Laminointi aloitettiin kölistä, alle hartsia ja päälle lasikuitumattoa limittäin. Laminaatti ilmattiin ja kuivunut lasikuitu hiottiin sekä pakkeloitiin. Pakkelipinta jälleen hiottiin ja maalattiin. Sisäpuolelle kiinnitettiin kansivanerit tukirakenteisiin ja samat laminointi ym. vaiheet toistettiin. Sisäpuolen maaliin lisättiin hiekkapuhallushiekkaa karhennukseksi, jolloin pinta ei ole enää liukas. Partaat ja penkit sijoiteltiin yksilöllisesti kunkin kalastajan tarpeiden mukaan. Ohjauspulpetti valmistettiin muotilla ja kiinnitettiin laminoimalla.

 

Kalastajien veneenrakennustaito parani. Sen lisäksi he oppivat myös lasikuitutyötä, ja pystyvät korjaamaan rikkoutuneita veneitä ja muita lasikuidusta valmistettuja välineitä.

Uusista veneistä tuli erinomaisesti ammattikäyttöön sopivia. Veneet ovat turvallisia, ergonomisia ja helposti puhdistettavia. Niillä pystyy kulkemaan myös matalassa vedessä ja huonommalla säällä, jolloin kalastuskausi pitenee. Kuusamossa särki on toiseksi tärkein saaliskala, joten on tärkeää päästä aikaisin keväällä kudulle. Myös veneen hyvä kantavuus mahdollistaa pyynnin kannattavuuteen vaadittujen suurten kalaerien kuljetuksen. Vene pystyy kantamaan noin kahden tonnin kuorman. Veneet soveltuvat niin katiska-, rysä- kuin nuottapyyntiinkin.

Hanke oli menestys ja vastaavaa kurssia onkin toivottu myös Kainuuseen.

 

Hankkeen kokonaisbudjetti oli 20 800 euroa, ja se toteutettiin kokonaan EMKR-tuella.

Tero Nieminen, aktivaattori, Kainuun ja Koillismaan Kalaleader

Mustatäplätokko havaittiin Itämerellä ensimmäistä kertaa 29 vuotta sitten. Suomen rannikolla saaliit ovat vielä pieniä, mutta etelämpänä siitä on tullut kaupallisesti kalastettu laji, jonka saaliit lasketaan kymmenissä tonneissa.

Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta peräisin oleva mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) saapui Itämerelle luultavasti laivojen painolastivesien mukana. Ensimmäinen havainto siitä tehtiin Puolassa Gdanskin lahdella vuonna 1990. Suomessa lajihavainto tehtiin vuonna 2005 Saaristomerellä. Kyseessä on siis suhteellisen uusi vieraslaji, mutta se on runsastunut ja levittäytynyt hälyttävällä vauhdilla. Vaikutuksia rannikkoalueiden ekosysteemeihin on myös havaittu.

Saaliit merkittäviä Virossa ja Latviassa

Latviassa mustatäplätokko oli vuonna 2018 rannikkokalastuksen saalismäärältään toiseksi suurin kalalaji silakan jälkeen:  tokkoa saatiin saaliiksi 1113 tonnia, silakkasaaliin ollessa 1863 tonnia. Edeltäneenä vuonna tokkosaalis oli 805 tonnia. Vertailun vuoksi Suomen rannikkokalastuksen ahvensaalis oli vuonna 2017 622 tonnia.

Kristaps Gramanis Latvian kalatalousverkostosta kertoo, että tokkosaaliista suurin osa menee vientiin Bulgariaan ja Romaniaan. Pieniä määriä myydään kotimaan markkinoilla tuoreena ja savustettuna, ja jonkin verran siitä tehdään myös kalajauhoa. Matala proteiinipitoisuus ja korkeahko hinta on vähentänyt sen kysyntää jauhon raaka-aineeksi.

Mustatäplätokko on melko pieni ahvenkaloihin kuuluva, pohjassa elävä kala.  Yleensä se on kooltaan 5-15 cm, mutta voi kasvaa jopa 25 cm pituiseksi ja 200 gramman painoiseksi. Sitä tavataan sekä merivesistä että sisävesistä. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan suurten järvien ekologiaan sillä on ollut merkittävä vaikutus. Teoriassa se voisi siis meillä levitä vaikkapa Vuoksen vesistön kautta Saimaalle. Itämeren alueella ei tokkoa ole totuttu hyödyntämään, mutta sen kotiseudulla, Mustanmeren rannikkovaltioissa, sillä on kaupallista merkitystä.

Lisätietoa tästä ja muista vieraslajeista: www.vieraslajit.fi

Virossa mustatäplätokkoa saatiin vuonna 2018 syyskuun loppuun mennessä 94,8 tonnia, joista 64 tonnia saatiin Pärnunlahdelta. Suomenlahdelta saalista tuli 7 tonnia. Pääasiassa saalis kalastettiin rysillä. Osa saaliista myytiin Ukrainaan, mutta Latvialainen tokko kelpaa sinne paremmin suuremman kokonsa vuoksi.

Tokko-osaamista ulkomailta

Mustatäplätokon hyödyntämistä Viron kotimaan markkinoilla on pyritty lisäämään. Erko Veltson Viron kalatalousverkostosta kertoo, että Pärnussa yksi yrittäjä ostaa tokkoa niin paljon kuin käsin ehtii fileoida. Fileen kilohinta kaupassa on 8 euroa. Myös koneellisen käsittelyn mahdollisuuksia selvitetään. Käyttöönoton edistämiseksi ukrainalaista mustatäplätokko-osaamista on tuotu Viron ravintoloihin.

Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta rahoitetussa koulutushankkeessa kutsuttiin ukrainalaisen ravintolan kokki kolmen päivän ajaksi opettamaan virolaisia ravintoloitsijoita valmistamaan mustatäplätokosta ravintolaruokaa.  Erilaisten keittojen ja kalapihvien lisäksi nähtiin muun muassa kalan nahkasta tehtyjä sipsejä. Tavoitteena oli saada ravintoloitsijat ottamaan tokko ruokalistoilleen, mutta suurta innostusta se ei ainakaan heti herättänyt – tokon ruuaksi valmistaminen vaatii paljon käsityötä. Yksi ravintola kuitenkin edelleen kehittää reseptejä ja tarjoaa tokkoa ruokalistallaan

Suomessa mustatäplätokon odotetaan yleistyvän

Mustatäplätokkosaaliita ei ole meillä tähän mennessä tilastoitu. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Lauri Urho kertoo, että mustatäplätokko on Suomessa vielä leviämisvaiheessa, ja saaliiden sekä kalojen keskikoon odotetaan kasvavan.

– On hyvä muistaa että Puolassa havaittiin ensimmäiset mustatäplätokot noin 15 vuotta aikaisemmin kuin meillä, joten siellä, kuten Tanskassa ja Balttian maissa kanta on ehtinyt kasvaa kalastettavaksi paljon aikaisemmin ja kaikissa noissa maissa saaliit ovat olleet kymmeniä tonneja jo useita vuosia, Urho kertoo

Tiheimmät mustatäplätokkoesiintymät ovat nyt vilkkaiden satamien tuntumassa, jotka toimivat leviämiskeskuksina. Muutama kaupallinen kalastaja on kokeillut pyyntimahdollisuuksia, ja parin sadan kilon saaliitakin on saatu.

Mustatäplätokko muovaa rannikkoalueiden ekosysteemejä

Mustatäplätokon aiheuttamasta taloudellisesti tärkeiden kalalajien taantumisesta ei meillä tai muualla juurikaan ole ollut merkkejä. Viron länsirannikolla petokalojen kunnon on jopa havaittu parantuneen kun ne ovat alkaneet käyttää mustatäplätokkoja ravintonaan. Vaikutuksia rannikkoalueiden ekosysteemeihin tokolla kuitenkin on, sillä mustatäplätokko syö tehokkaasti pienten sinisimpukoiden ja kotiloiden lisäksi myös mätiä ja kalanpoikasia. Virossa kampelan on myös havaittu siirtyneen syvemmille vesille, ja syyksi epäillään kasvanutta ravintokilpailua. Suomessa taas se on tiheimmillä esiintymisalueilla syrjäyttänyt elintilaa ainakin mustatokolta ja kivisimpulta.

Suomessa innostus vajaasti hyödynnettyjen kalalajien käyttöön on kasvanut, mutta vielä ei ole kaavailtu mustatäplätokon laajamittaista käyttöä ihmisravinnoksi. Tokon runsastuessa rannikollamme saattaa se vielä löytää tiensä suomalaisten lautasille.

Teksti: Tuomas Metsäniemi
tuomas.metsaniemi@merijakalatalous.fi

Lähes 20 000 hehtaarin alue valtion yleisiä vesialueita on lohkottu osaksi Saaristomeren kansallispuistoa. Muutos vaikuttaa kalastukseen ja metsästykseen Kemiönsaaren ja Paraisten kuntien alueella. Jatkossa niihin tarvitaan erillinen lupa.

Valtion yleisillä vesialueilla on voinut harrastaa vapaa-ajankalastusta pyydyksillä ja vieheillä, kun on maksanut kalastonhoitomaksun. Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet ovat voineet kalastaa maksutta.

Kalastajat pääsevät pyyntiin myös muutoksen jälkeen kansallispuistossa. Jatkossa vapaa-ajankalastajat voivat hankkia alueelle Metsähallituksen pyydysluvan tai vapaluvan. Pyydysluvan voivat ostaa paikalliset asukkaat tai alueen mökkiläiset.

Kalastus yhdellä vavalla onnistuu edelleen ilman erillistä lupaa: 18–64-vuotiaat pääsevät kalalle maksettuaan valtion kalastonhoitomaksun ja muut ikäryhmät maksutta. Pilkkiminen, onkiminen ja silakkalitkaus ovat niin ikään maksuttomia myös kansallispuistoksi muuttuneella merialueella.

Kaupallinen kalastus muuttuu luvanvaraiseksi. Metsähallitus lisää nykyisten Saaristomeren alueen kaupallisten kalastajien lupaan kyseessä olevat vesialueet.

Saaristomeren kansallispuistoon metsästyslupia voivat hakea ainoastaan paikalliset, puiston yhteistoiminta-alueen kylissä pysyvästi asuvat kansalaiset.

Lähde: Metsähallitus 28.12.2018

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1158/2018 liitteessä on luettelo sallituista kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kauppanimistä sekä niiden tieteelliset nimet. Asetus astuu voimaan 1.1.2019.

Katso asetus ja kauppanimiluettelo täältä.

Jos haluaa pitää kaupan Suomessa kalastus- tai vesiviljelytuotteita, joita ei luettelossa ole mainittu, on haettava maa- ja metsätalousministeriöltä luettelon muuttamista. Hakemus on perusteltava ja toimitettava hyvissä ajoin ennen suunniteltua kaupan pitämisen aloittamista maa- ja metsätalousministeriöön.

 

Taustaa: kuluttajille tiedottaminen kalastus- ja vesiviljelytuotteissa EU-maissa

Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisessä markkinajärjestelyssä määritetään tiedot, jotka on liitettävä kuluttajille ja suurtalouksille myytäviin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. Nämä vaatimukset täydentävät yleisiä EU-sääntöjä elintarviketietojen antamisesta kuluttajille. Ne lisäävät myös markkinoiden avoimuutta auttamalla kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja ennen ostopäätöstä.

Uusia sääntöjä alettiin soveltaa 13.12.2014. Komissio tukee alaa uusien vaatimusten soveltamisessa ja on julkaissut taskuoppaan kala- ja kalanviljelytuotteita koskevista, kuluttajia palvelevista EU:n uusista merkinnöistä.

Uudet säännöt koskevat kaloja, nilviäisiä, äyriäisiä ja merilevää. Niiden mukaan kuluttajille ja suurtalouksille myytävissä tuotteissa on oltava seuraavat tiedot:

• kunkin lajin kauppanimi ja tieteellinen nimi
• onko kyseessä mereltä pyydetty vai makean veden kala tai viljelykala
• pyynti- tai tuotantoalue sekä tuotteen pyynnissä käytetty pyydystyyppi
• onko tuote sulatettu sekä tuotteen vähimmäissäilyvyysaika (”parasta ennen”- tai ”viimeinen käyttöpäivä” -merkinnät) elintarvikkeiden yleisten merkintäsääntöjen mukaisesti.

Jotta tuotteen alkuperä olisi kuluttajille mahdollisimman selvä, pyynti- tai tuotantoalueesta on annettava tarkat tiedot:

• Mereltä pyydetyt kalastustuotteet:
  • Koillis-Atlantilla, Välimerellä tai Mustallamerellä pyydetyt kalat: FAO-kalastusalueiden luettelon mukaisen suuralueen tai alueen nimi (ks. alueiden nimet EU:n virallisilla kielillä, EU:n vesillä sijaitsevien kalastusalueiden kartta). Lisäksi nimi on esitettävä kuluttajille ymmärrettävässä muodossa tai alueen osoittavana karttana tai kuvakkeena.
  • Muilla vesillä pyydetyt kalat: FAO-kalastusalueen nimi
• Makean veden kalastustuotteet: alkuperävesistö EU:ssa tai EU:n ulkopuolisessa maassa
• Viljelykalat: EU-maa tai EU:n ulkopuolinen maa, jossa viljelykalat ovat läpikäyneet viimeisen kasvatusvaiheen.

Vaadittujen tietojen lisäksi tuotteissa voi olla myös lisätietoja esimerkiksi kalastustuotteiden pyynti- tai purkamispäivästä, ympäristöseikoista, eettisistä ja sosiaalisista näkökohdista, jalostus- ja tuotantotekniikoista ja ravintoainekoostumuksesta.

Lähde: Euroopan unioni

Vielä 1990-luvulla Suomessa kasvatettiin 20 miljoonaa kiloa lohikaloja. Nyt määrä on enää 13 miljoonaa kiloa. Samaan aikaan suomalaisten kalanälkä kasvaa ja vain 20 prosenttia syödystä kalasta on kotimaista (siirryt toiseen palveluun).

Kalaneuvos Oy:n varatoimitusjohtaja Toni Hukkanen arvelee, että tieto kalankasvatuksen kehittymisestä ei ole kantautunut kaikkien korviin ja olettamukset perustuvat liian monilla 80-luvun kasvatukseen.

– Rehutehokkuus on kasvanut huomattavasti eli rehukilosta saadaan nyt kilo kalaa. Samaan aikaan typpi- ja fosforipäästöt ovat laskeneet 70–80 prosenttia, Hukkanen luettelee.

– Kirjolohen kysyntä on nyt kohdallaan. Myös viennille on kysyntää, Hukkanen jatkaa.

WWF suosittelee kotimaisen kirjolohen syöntiä eli se on noussut järjestön vihreälle listalle pienentyneen ympäristökuormituksen takia. Vielä 90-luvulla kirjolohi oli järjestölle punainen vaate.

Lue koko uutinen YLE:n sivuilta

Silakan kalastuskiintiöt uhkasivat loppua jo alkukesästä. EU myönsi lisää pyyntikiintiötä, mutta lisäkiintiöistä osa jäänee käyttämättä myrskyjen takia.

Viikonlopun silakkasaalis saapuu Kaskistan satamaan maanantaina aamukuudelta troolari Sonnskärin ruumassa.

Selkämerestä nousi perjantaina iltapäivällä alkaneella matkalla 45 000 kiloa silakkaa, josta noin 18 000 kiloa päätyy ihmisruuaksi. Loput käytetään rehuksi.

Sonnskärin aluskohtaista kalastuskiintiötä uhkaa jäädä tältä vuodelta käyttämättä. Sonnskärin kapteeni ja Sonnfishin yhdessä isänsä Carl Gustavin kan ssa omistava Anders Granfors sanoo, että syysmyrskyt ovat pitäneet aluksen maissa liian pitkään.

– Syksy on ollut heikko kaikille, nyt tuli kuitenkin ok saalis, joten olemme tyytyväisiä. Tänä syksynä on ollut paljon myrskyjä, Granfors kertoo.

Kun tuuli puhaltaa yli 15 metriä sekunnissa, Sonnskär jää Kaskisten satamaan.

Aluskohtaisia silakkakiintiöitä

Kaskisten kalasatamasta tulee arviolta puolet Suomessa syötävästä ruokasilakasta. Anders Granfors kalastaa siitä valtaosan yhdessä isänsä ja veljensä kanssa.

Sonnskärin aluskohtainen silakkakiintiö uhkasi täyttyä jo toukokuussa. EU myönsi kuitenkin Pohjanlahden silakanpyyntiin lisää lupia 9 miljoonaa kiloa alkuperäisiä kiintiöitä enemmän.

Lisäksi Granforsit saivat vuokrattua 1000 tonnia lisäkiintiöitä muilta kalastajilta.

– Osa siitä tulee jäämään käyttämättä heikon syksyn takia. Vuokrakiintiöstä on jäljellä 400 tonnia. Syksy on ollut tuulinen ja siksi olemme olleet paljon maissa.

Silakkaa menisi kuitenkin ruokapöytiin. Kuivaniemen kala Kaskisten satamassa fileoi ja myy Sonnskäristä tulevat ruokasilakat.

– Kaikki fileet menevät mitä saadaan tehtyä. Enemmänkin menisi, jos olisi paukkuja tehdä ja olisi raaka-ainetta, Kuivaniemen kalan toimitusjohtaja Reijo Suutari sanoo.

Silakan ja kilohailin trooli- ja rysäkalastus sai MSC:n kestävän kalastuksen sertifikaatin kesäkuussa ensimmäisinä kalalajeina Suomessa.

Suutari uskoo, että sertifikaatti parantaa silakan mainetta ruokakalana. Myös uudenlaisille silakkatuotteille olisi tilausta.

– Sertifikaatti ei vielä näy meidän toiminnassa konkreettisesti, koska se prosessi on hiukan kesken. Varmaankin ensi vuoden puolella voimme myydä sertifioitua silakkaa. Oletettavasti se vaikuttaa silakan menekkiin myönteisesti, toivotaan ainakin, Suutari sanoo.

Silakkakiintiöt pienenivät edellisvuodesta

Vuoden 2018 Selkämeren silakkakiintiötä leikattiin 40 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Rehupyyntiin keskittyneet kalastajat saivat suuret kiintiöt, koska rehukalaa voidaan pyytää suuria määriä pakkasvarastoihin.

Ruokasilakan pyytäjät sen sijaan pyrkivät toimittamaan suurempaa ja tasalaatuisempaa kalaa jalostajille. Ruokasilakat myös lajitellaan aluksessa ja ne on toimitettava jalostajalle tuoreena.

Sonnskär käy tyhjentämässä saaliin Kaskisten kalasatamaan kolmen päivän välein. Anders Granfors näkee kaskislaisessa silakanpyynnissä uhkakuvia monen myönteisen signaalin lisäksi.

– Ei voi sanoa varmasti kalastetaanko täällä silakkaa viiden vuoden päästä. Alaspäin on menty kaksi vuotta. Ehkä nyt mennään ylöspäin kolme vuotta. Kolme vuotta jos menevät saaliit tästä alaspäin, niin sitten pitää kyllä miettiä uudestaan.

Lähde; YLE. 11.12.2018

MMM:n tiedote 29.11.2018:

Hallitus antoi tänään esityksen uudeksi elintarvikelaiksi osana elintarvikelainsäädännön kokonaisuudistusta. Uudistuksen tavoitteena on vähentää lainsäädännöstä elintarvikealan toimijoille ja valvontaviranomaisille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa vaarantamatta elintarviketurvallisuutta sekä lisätä elintarvikevalvonnan riskiperusteisuutta ja vaikuttavuutta.

Uusi elintarvikelaki toteuttaa EU:n elintarvikelainsäädäntöön kirjattua periaatetta, jonka mukaan elintarvikealan toimija vastaa elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa elintarvikkeiden turvallisuudesta ja siitä, että toiminta täyttää elintarvikelainsäädännön vaatimukset.

”Toimijoille annetaan nyt lisää vapautta ja samalla lisää vastuuta. Uskon toimijoiden suoriutuvan tästä ja myös hyötyvän siitä, että elintarvikealan yksityiskohtaiset vaatimukset vähenevät. Antamalla enemmän vastuuta toimijoille, elintarviketurvallisuudesta tulee nykyistä vahvemmin yritysten ja valvojien yhteinen asia”, toteaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Hallinnollista taakkaa puretaan kehittämällä valvontajärjestelmää. Valvontaa kohdennetaan jatkossa riskiperusteisesti sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Valvonnan painopistettä siirretään huoneistojen valvonnasta toiminnan valvontaan, mikä vastaa toimintaympäristön muuttuneita vaatimuksia. Elintarvikkeiden käsittely ei enää läheskään aina ole sidottu perinteiseen elintarvikehuoneistoon.

Uudessa laissa säädetään myös viranomaisen osallistumisesta tarvittaessa vientiin liittyvään selvitystyöhön ja valvontaan.

Elintarvikevalvonnan tulopohja laajenee

Maksujen periminen viranomaisvalvonnasta on yksi elintarvikevalvonnan toimeenpanon väline. Hallitusohjelman linjauksen mukaisesti elintarvikevalvonnan valvontamaksuja pyritään kehittämään siten, että maksuilla saadaan katettua nykyistä laajemmin valvonnan ylläpidosta ja toimeenpanosta aiheutuvia kustannuksia.

Lakiehdotus oli laajalla lausuntokierroksella kesällä 2018. Eniten palautetta maa- ja metsätalousministeriölle tuli juuri valvontamaksuja koskevista ehdotuksista. Maakuntien perimiä valvontamaksuja koskevia säännöksiä on lausuntokierroksen jälkeen muokattu siten, että valvontamaksujen kehittämiselle asetetut tavoitteet ovat saavutettavissa aiheuttamatta kuitenkaan kohtuutonta taloudellista taakkaa toimijoille. Uuden lain tullessa voimaan toimijoilta peritään 150 euron suuruinen vuosimaksu ja sen lisäksi toteutuneesta valvonnasta maakunnan hyväksymän taksan mukainen suoriteperusteinen maksu. Vuosimaksua ei peritä alkutuotantopaikoilta, kyläkaupoilta eikä yleishyödyllisiltä yhteistöiltä.

”Muutoksen myötä valvonnan tulopohja laajenee, kun valvontamaksun maksavat kaikki suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan piiriin kuuluvat toimijat, eivätkä vain ne, joiden luona on käyty valvontakäynnillä. Muutos mahdollistaa valvonnan painopisteen siirtämisen valvontakäynneistä kohti toimijoiden neuvontaa ja valmennusta”, painottaa elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm maa- ja metsätalousministeriöstä.

Elintarvikelain uudistuksen yhteydessä myös voimassa olevan lain nojalla annetut keskeiset asetukset uudistetaan. Hallinnollisen taakan keventäminen näkyy erityisesti näiden asetusten uudistamisessa. Elintarviketoimintaa koskevat rakenteelliset ja toiminnalliset vaatimukset kumotaan niin pitkälle, kuin elintarviketurvallisuudesta tinkimättä on mahdollista. Asetusehdotukset lähetetään vielä erikseen lausuntokierrokselle.

”Elintarvikelain kokonaisuudistus on merkittävä askel hallituksen norminpurun kärkihankkeessa. Maa- ja metsätalousministeriössä työ hallinnollisen taakan keventämiseksi jatkuu”, toteaa Leppä.

Uuden elintarvikelain voimaantulo on kytketty maakuntauudistukseen. Näillä näkymin laki ja uudistetut asetukset tulevat voimaan 1.1.2021.

Kalvosarja elintarvikelakiesityksestä pdf

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:

elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm, p. 050 524 5761, sebastian.hielm(at)mmm.fi
lainsäädäntöneuvos Hannu Miettinen, p. 040 158 9401, hannu.miettinen(at)mmm.fi
lainsäädäntöneuvos Anne Haikonen, p. 050 369 7618, anne.haikonen(at)mmm.fi
ministerin erityisavustaja Risto Lahti, p. 050 565 0424, risto.lahti(at)mmm.fi