Kuukausi: joulukuu 2018

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1158/2018 liitteessä on luettelo sallituista kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kauppanimistä sekä niiden tieteelliset nimet. Asetus astuu voimaan 1.1.2019.

Katso asetus ja kauppanimiluettelo täältä.

Jos haluaa pitää kaupan Suomessa kalastus- tai vesiviljelytuotteita, joita ei luettelossa ole mainittu, on haettava maa- ja metsätalousministeriöltä luettelon muuttamista. Hakemus on perusteltava ja toimitettava hyvissä ajoin ennen suunniteltua kaupan pitämisen aloittamista maa- ja metsätalousministeriöön.

 

Taustaa: kuluttajille tiedottaminen kalastus- ja vesiviljelytuotteissa EU-maissa

Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisessä markkinajärjestelyssä määritetään tiedot, jotka on liitettävä kuluttajille ja suurtalouksille myytäviin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. Nämä vaatimukset täydentävät yleisiä EU-sääntöjä elintarviketietojen antamisesta kuluttajille. Ne lisäävät myös markkinoiden avoimuutta auttamalla kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja ennen ostopäätöstä.

Uusia sääntöjä alettiin soveltaa 13.12.2014. Komissio tukee alaa uusien vaatimusten soveltamisessa ja on julkaissut taskuoppaan kala- ja kalanviljelytuotteita koskevista, kuluttajia palvelevista EU:n uusista merkinnöistä.

Uudet säännöt koskevat kaloja, nilviäisiä, äyriäisiä ja merilevää. Niiden mukaan kuluttajille ja suurtalouksille myytävissä tuotteissa on oltava seuraavat tiedot:

• kunkin lajin kauppanimi ja tieteellinen nimi
• onko kyseessä mereltä pyydetty vai makean veden kala tai viljelykala
• pyynti- tai tuotantoalue sekä tuotteen pyynnissä käytetty pyydystyyppi
• onko tuote sulatettu sekä tuotteen vähimmäissäilyvyysaika (“parasta ennen”- tai “viimeinen käyttöpäivä” -merkinnät) elintarvikkeiden yleisten merkintäsääntöjen mukaisesti.

Jotta tuotteen alkuperä olisi kuluttajille mahdollisimman selvä, pyynti- tai tuotantoalueesta on annettava tarkat tiedot:

• Mereltä pyydetyt kalastustuotteet:
  • Koillis-Atlantilla, Välimerellä tai Mustallamerellä pyydetyt kalat: FAO-kalastusalueiden luettelon mukaisen suuralueen tai alueen nimi (ks. alueiden nimet EU:n virallisilla kielillä, EU:n vesillä sijaitsevien kalastusalueiden kartta). Lisäksi nimi on esitettävä kuluttajille ymmärrettävässä muodossa tai alueen osoittavana karttana tai kuvakkeena.
  • Muilla vesillä pyydetyt kalat: FAO-kalastusalueen nimi
• Makean veden kalastustuotteet: alkuperävesistö EU:ssa tai EU:n ulkopuolisessa maassa
• Viljelykalat: EU-maa tai EU:n ulkopuolinen maa, jossa viljelykalat ovat läpikäyneet viimeisen kasvatusvaiheen.

Vaadittujen tietojen lisäksi tuotteissa voi olla myös lisätietoja esimerkiksi kalastustuotteiden pyynti- tai purkamispäivästä, ympäristöseikoista, eettisistä ja sosiaalisista näkökohdista, jalostus- ja tuotantotekniikoista ja ravintoainekoostumuksesta.

Lähde: Euroopan unioni

Vielä 1990-luvulla Suomessa kasvatettiin 20 miljoonaa kiloa lohikaloja. Nyt määrä on enää 13 miljoonaa kiloa. Samaan aikaan suomalaisten kalanälkä kasvaa ja vain 20 prosenttia syödystä kalasta on kotimaista (siirryt toiseen palveluun).

Kalaneuvos Oy:n varatoimitusjohtaja Toni Hukkanen arvelee, että tieto kalankasvatuksen kehittymisestä ei ole kantautunut kaikkien korviin ja olettamukset perustuvat liian monilla 80-luvun kasvatukseen.

– Rehutehokkuus on kasvanut huomattavasti eli rehukilosta saadaan nyt kilo kalaa. Samaan aikaan typpi- ja fosforipäästöt ovat laskeneet 70–80 prosenttia, Hukkanen luettelee.

– Kirjolohen kysyntä on nyt kohdallaan. Myös viennille on kysyntää, Hukkanen jatkaa.

WWF suosittelee kotimaisen kirjolohen syöntiä eli se on noussut järjestön vihreälle listalle pienentyneen ympäristökuormituksen takia. Vielä 90-luvulla kirjolohi oli järjestölle punainen vaate.

Lue koko uutinen YLE:n sivuilta

Silakan kalastuskiintiöt uhkasivat loppua jo alkukesästä. EU myönsi lisää pyyntikiintiötä, mutta lisäkiintiöistä osa jäänee käyttämättä myrskyjen takia.

Viikonlopun silakkasaalis saapuu Kaskistan satamaan maanantaina aamukuudelta troolari Sonnskärin ruumassa.

Selkämerestä nousi perjantaina iltapäivällä alkaneella matkalla 45 000 kiloa silakkaa, josta noin 18 000 kiloa päätyy ihmisruuaksi. Loput käytetään rehuksi.

Sonnskärin aluskohtaista kalastuskiintiötä uhkaa jäädä tältä vuodelta käyttämättä. Sonnskärin kapteeni ja Sonnfishin yhdessä isänsä Carl Gustavin kan ssa omistava Anders Granfors sanoo, että syysmyrskyt ovat pitäneet aluksen maissa liian pitkään.

– Syksy on ollut heikko kaikille, nyt tuli kuitenkin ok saalis, joten olemme tyytyväisiä. Tänä syksynä on ollut paljon myrskyjä, Granfors kertoo.

Kun tuuli puhaltaa yli 15 metriä sekunnissa, Sonnskär jää Kaskisten satamaan.

Aluskohtaisia silakkakiintiöitä

Kaskisten kalasatamasta tulee arviolta puolet Suomessa syötävästä ruokasilakasta. Anders Granfors kalastaa siitä valtaosan yhdessä isänsä ja veljensä kanssa.

Sonnskärin aluskohtainen silakkakiintiö uhkasi täyttyä jo toukokuussa. EU myönsi kuitenkin Pohjanlahden silakanpyyntiin lisää lupia 9 miljoonaa kiloa alkuperäisiä kiintiöitä enemmän.

Lisäksi Granforsit saivat vuokrattua 1000 tonnia lisäkiintiöitä muilta kalastajilta.

– Osa siitä tulee jäämään käyttämättä heikon syksyn takia. Vuokrakiintiöstä on jäljellä 400 tonnia. Syksy on ollut tuulinen ja siksi olemme olleet paljon maissa.

Silakkaa menisi kuitenkin ruokapöytiin. Kuivaniemen kala Kaskisten satamassa fileoi ja myy Sonnskäristä tulevat ruokasilakat.

– Kaikki fileet menevät mitä saadaan tehtyä. Enemmänkin menisi, jos olisi paukkuja tehdä ja olisi raaka-ainetta, Kuivaniemen kalan toimitusjohtaja Reijo Suutari sanoo.

Silakan ja kilohailin trooli- ja rysäkalastus sai MSC:n kestävän kalastuksen sertifikaatin kesäkuussa ensimmäisinä kalalajeina Suomessa.

Suutari uskoo, että sertifikaatti parantaa silakan mainetta ruokakalana. Myös uudenlaisille silakkatuotteille olisi tilausta.

– Sertifikaatti ei vielä näy meidän toiminnassa konkreettisesti, koska se prosessi on hiukan kesken. Varmaankin ensi vuoden puolella voimme myydä sertifioitua silakkaa. Oletettavasti se vaikuttaa silakan menekkiin myönteisesti, toivotaan ainakin, Suutari sanoo.

Silakkakiintiöt pienenivät edellisvuodesta

Vuoden 2018 Selkämeren silakkakiintiötä leikattiin 40 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Rehupyyntiin keskittyneet kalastajat saivat suuret kiintiöt, koska rehukalaa voidaan pyytää suuria määriä pakkasvarastoihin.

Ruokasilakan pyytäjät sen sijaan pyrkivät toimittamaan suurempaa ja tasalaatuisempaa kalaa jalostajille. Ruokasilakat myös lajitellaan aluksessa ja ne on toimitettava jalostajalle tuoreena.

Sonnskär käy tyhjentämässä saaliin Kaskisten kalasatamaan kolmen päivän välein. Anders Granfors näkee kaskislaisessa silakanpyynnissä uhkakuvia monen myönteisen signaalin lisäksi.

– Ei voi sanoa varmasti kalastetaanko täällä silakkaa viiden vuoden päästä. Alaspäin on menty kaksi vuotta. Ehkä nyt mennään ylöspäin kolme vuotta. Kolme vuotta jos menevät saaliit tästä alaspäin, niin sitten pitää kyllä miettiä uudestaan.

Lähde; YLE. 11.12.2018

MMM:n tiedote 29.11.2018:

Hallitus antoi tänään esityksen uudeksi elintarvikelaiksi osana elintarvikelainsäädännön kokonaisuudistusta. Uudistuksen tavoitteena on vähentää lainsäädännöstä elintarvikealan toimijoille ja valvontaviranomaisille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa vaarantamatta elintarviketurvallisuutta sekä lisätä elintarvikevalvonnan riskiperusteisuutta ja vaikuttavuutta.

Uusi elintarvikelaki toteuttaa EU:n elintarvikelainsäädäntöön kirjattua periaatetta, jonka mukaan elintarvikealan toimija vastaa elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa elintarvikkeiden turvallisuudesta ja siitä, että toiminta täyttää elintarvikelainsäädännön vaatimukset.

”Toimijoille annetaan nyt lisää vapautta ja samalla lisää vastuuta. Uskon toimijoiden suoriutuvan tästä ja myös hyötyvän siitä, että elintarvikealan yksityiskohtaiset vaatimukset vähenevät. Antamalla enemmän vastuuta toimijoille, elintarviketurvallisuudesta tulee nykyistä vahvemmin yritysten ja valvojien yhteinen asia”, toteaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Hallinnollista taakkaa puretaan kehittämällä valvontajärjestelmää. Valvontaa kohdennetaan jatkossa riskiperusteisesti sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Valvonnan painopistettä siirretään huoneistojen valvonnasta toiminnan valvontaan, mikä vastaa toimintaympäristön muuttuneita vaatimuksia. Elintarvikkeiden käsittely ei enää läheskään aina ole sidottu perinteiseen elintarvikehuoneistoon.

Uudessa laissa säädetään myös viranomaisen osallistumisesta tarvittaessa vientiin liittyvään selvitystyöhön ja valvontaan.

Elintarvikevalvonnan tulopohja laajenee

Maksujen periminen viranomaisvalvonnasta on yksi elintarvikevalvonnan toimeenpanon väline. Hallitusohjelman linjauksen mukaisesti elintarvikevalvonnan valvontamaksuja pyritään kehittämään siten, että maksuilla saadaan katettua nykyistä laajemmin valvonnan ylläpidosta ja toimeenpanosta aiheutuvia kustannuksia.

Lakiehdotus oli laajalla lausuntokierroksella kesällä 2018. Eniten palautetta maa- ja metsätalousministeriölle tuli juuri valvontamaksuja koskevista ehdotuksista. Maakuntien perimiä valvontamaksuja koskevia säännöksiä on lausuntokierroksen jälkeen muokattu siten, että valvontamaksujen kehittämiselle asetetut tavoitteet ovat saavutettavissa aiheuttamatta kuitenkaan kohtuutonta taloudellista taakkaa toimijoille. Uuden lain tullessa voimaan toimijoilta peritään 150 euron suuruinen vuosimaksu ja sen lisäksi toteutuneesta valvonnasta maakunnan hyväksymän taksan mukainen suoriteperusteinen maksu. Vuosimaksua ei peritä alkutuotantopaikoilta, kyläkaupoilta eikä yleishyödyllisiltä yhteistöiltä.

”Muutoksen myötä valvonnan tulopohja laajenee, kun valvontamaksun maksavat kaikki suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan piiriin kuuluvat toimijat, eivätkä vain ne, joiden luona on käyty valvontakäynnillä. Muutos mahdollistaa valvonnan painopisteen siirtämisen valvontakäynneistä kohti toimijoiden neuvontaa ja valmennusta”, painottaa elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm maa- ja metsätalousministeriöstä.

Elintarvikelain uudistuksen yhteydessä myös voimassa olevan lain nojalla annetut keskeiset asetukset uudistetaan. Hallinnollisen taakan keventäminen näkyy erityisesti näiden asetusten uudistamisessa. Elintarviketoimintaa koskevat rakenteelliset ja toiminnalliset vaatimukset kumotaan niin pitkälle, kuin elintarviketurvallisuudesta tinkimättä on mahdollista. Asetusehdotukset lähetetään vielä erikseen lausuntokierrokselle.

”Elintarvikelain kokonaisuudistus on merkittävä askel hallituksen norminpurun kärkihankkeessa. Maa- ja metsätalousministeriössä työ hallinnollisen taakan keventämiseksi jatkuu”, toteaa Leppä.

Uuden elintarvikelain voimaantulo on kytketty maakuntauudistukseen. Näillä näkymin laki ja uudistetut asetukset tulevat voimaan 1.1.2021.

Kalvosarja elintarvikelakiesityksestä pdf

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:

elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm, p. 050 524 5761, sebastian.hielm(at)mmm.fi
lainsäädäntöneuvos Hannu Miettinen, p. 040 158 9401, hannu.miettinen(at)mmm.fi
lainsäädäntöneuvos Anne Haikonen, p. 050 369 7618, anne.haikonen(at)mmm.fi
ministerin erityisavustaja Risto Lahti, p. 050 565 0424, risto.lahti(at)mmm.fi

Tiedot käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) kaupallisen kalastuksen vuosien 2016 ja 2017 saalistilastoista.

– Kyseessä ovat ensimmäiset kalastuslain uudistuksen jälkeen julkistettavat sisävesien kaupallisen kalastuksen saaliin määrää ja arvoa kuvaavat tilastot. Aiemmin osa saaliista jäi tilastoimatta, sillä kaupallisista kalastajista ei ollut kattavaa rekisteriä, ja monien satunnaisesti kalaa ja rapuja myyvien saaliit jäivät tilastoaineiston ulkopuolelle, kertoo yliaktuaari Mika Rahikainen Lukesta.

Sisävesien arvokkaimmat saalislajit ovat muikku, kuha ja täplärapu

Muikku on sisävesien tärkein saaliskala sekä määrältään (lähes 50 prosenttia kokonaissaaliista) että arvoltaan (42−45 prosenttia kalansaaliin kokonaisarvosta). Muikkusaaliit olivat 3,2 ja 2,8 miljoonaa kiloa vuosina 2017 ja 2016. Muikkusaaliin arvo, 5,8 ja 6,1 miljoonaa euroa, oli hieman aiempaa suurempi.

Saaliin arvolla mitattuna muikun jälkeen tärkein saalislaji sisävesillä on ollut kuha (4,5 miljoonaa euroa). Kuhasaaliin arvo on miltei kaksinkertaistunut vuoteen 2014 verrattuna. Yhdessä nämä kaksi lajia muodostavat kolme neljännestä sisävesien kaupallisen kalastuksen kalansaaliin arvosta.

Täplärapu oli sisävesien kolmanneksi arvokkain saalislaji. Saaliin arvo oli 1,1 miljoonaa euroa vuonna 2017 ja 0,9 miljoonaa euroa vuonna 2016. Rapusaaliin kokonaisarvosta täpläravun osuus on noin 90 ja jokiravun noin 10 prosenttia.

Kaupalliseksi kalastajaksi rekisteröityneiden määrä moninkertaistui, useimpien saaliit pieniä

Kaupallinen kalastus sisävesillä -tilasto perustuu Luken keräämiin rekisteritietoihin.

Vuonna 2017 ELY-keskuksen ylläpitämässä kaupallisen kalastuksen rekisterissä oli 1 766 kaupallista kalastajaa. Osa heistä ei kuitenkaan kalastanut lainkaan ja monen kalastajan saaliit olivat pieniä.

Vuoden 2016 alussa voimaan tulleen kalastuslain uudistuksen jälkeen kaikkien kalaa sisävesiltä myyntitarkoituksessa pyytävien henkilöiden on ilmoittauduttava Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ylläpitämään rekisteriin, pidettävä kalastuksestaan päiväkirjaa ja ilmoitettava saalistiedot Lukelle vähintään kerran kalenterivuodessa.

Myös sisävesillä kaupalliseen kalastukseen käytettävien alusten ja veneiden rekisteröinti on tullut pakolliseksi 12.12.2016 voimaan tulleen lain (Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta) 1048/2016 mukaisesti.

Tarkemmat tiedot tilastosta löytyvät stat.luke.fi -palvelusta. Tilastotietokannasta on saatavissa saalistietoja vuodesta 1962 alkaen.

Lähde: Luonnonvarakeskus