Kategoria: Kalatalouden ympäristöohjelma Kymppi
Järvilohen ja -taimenen villiyttäminen edistymässä
Järvilohi ja järvivaelteiset taimenkannat ovat olleet heikossa tilassa jo useita vuosikymmeniä. Ongelmana on ollut lisääntymisalueiden heikko tila, vaellusesteet lisääntymis- ja syönnösalueiden välillä sekä liikakalastus.
Viime vuosina Kalatiestrategian ohjaamien toimenpiteiden ansiosta vaellusreittejä on avattu monissa vesistöissä ja lisääntymisalueita on kunnostettu. Lisäksi istutuskalojen rasvaeväleikkaukset ja ehjäevällisten kalojen täysrauhoitus monilla alueilla ovat mahdollistamassa luontaisesti syntyneiden tai eväleikkaamattomina kannan elvytystarkoituksessa istutettujen taimenten ja järvilohien säilymisen kalastukselta. Nämä yhdessä ovat edellytyksiä luontaisen elinkierron elpymiselle. Mutta onko pitkään pelkän laitosviljelyn varassa olleilla kalakannoilla enää kykyä palautua luontoon, kun istutuskalojen taudinkestävyys ja selviytyminen luonnon ympäristössä ovat heikentyneet?
Istutuksiin käytetyt kalakannat ovat laitostuneet, koska luontainen lisääntyminen on ollut olematonta, eikä emokalastoja ole saatu riittävästi uudistettua luonnosta. Tästä aiheutunut emokalastojen kaventunut geneettinen vaihtelu ja geneettinen sopeutuneisuus laitosolosuhteisiin ovat heikentäneet uhanalaisten lohikalakantojen elinvoimaisuutta. Kalatalouden ympäristöohjelmassa (KYMPPI) lähdettiin korjaamaan tätä tilannetta Luonnonvarakeskuksen sekä Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyönä.
Monimuotoisuutta risteytyksillä
Kun geneettisesti kapean hoitokannan emokalastoa ei voitu uudistaa luonnosta, sen monimuotoisuutta laajennettiin risteyttämällä sitä geneettisesti läheisten kalakantojen kanssa. Järvivaelteisia taimenkantoja risteytettiin saman vesistön paikallisten villien taimenkantojen kanssa ja järvilohta läheisten merilohikantojen kanssa.
Nyt laitostuneita ja geeniperimältään kapeita (sisäsiittoisia) taimenen ja järvilohen hoitokantoja on villiytetty jo kaksi sukupolvea kattavien risteytysohjelmien avulla. Villiytetyt emokalastot on perustettu Luken laitoksille, mutta Oulujoen vesistön villiytettyä taimenkantaa on poikaskasvatuksessa nyt myös yksityisillä kalankasvattajilla. Lisäksi sitä on jo käytetty käytännön hoitotoimenpiteissä istutuksiin. Järvilohen villiytyspoikasia ei ole vielä toistaiseksi käytetty muutoin kuin kokeellisissa istutuksissa merkityillä kaloilla, mutta järvilohen villiytysemokalastot on jo perustettu mahdollistamaan niiden käyttö tulevaisuuden elvytysistutuksissa.
Villiyttäminen paransi poikasten selviytymistä luonnossa
KYMPPI-ohjelmassa on tehty useita testejä ja istutuskokeita, joilla on pyritty selvittämään villiyttämisen vaikutuksia ja minimoimaan mahdollisia ulkosiitoksesta aiheutuvia riskejä. Tutkimukset jatkuvat vielä kesällä 2025 uusilla kokeellisilla tutkimuksilla.
Tähän mennessä saatujen tulosten perusteella villiytysristeytys paransi järvilohella muun muassa kalojen vastustuskykyä flavobakteeritartuntaa vastaan sekä pienpoikasten selviytymistä luonnonravinnolla luontoon istutuksen jälkeen. Negatiivisena vaikutuksena havaittiin kuitenkin risteytysjärvilohien heikentynyt vastustuskyky Diplostomum-silmäloiselle. Tämän vaikutuksen kuitenkin oletetaan paranevan toisen sukupolven takaisinristeytyksissä. Asiaa selvitetään kesän 2025 kokeellisissa tutkimuksissa.
Myös järvitaimenen villiyttämisristeytyksen havaittiin kokeellisissa tutkimuksissa parantavan poikasten selviytymistä luonnonmukaisissa olosuhteissa, mutta negatiivisena vaikutuksena havaittiin ensimmäisen risteytyssukupolven poikasten heikentynyt vaellustaipumus. Testattujen risteymäkantojen vaelluskyky kuitenkin palautui toisessa takaisinristeytyssukupolvessa, mutta eri risteytyskantojen vaellusominaisuuksissa havaittiin eroja. Kesällä 2025 selvitetään useiden risteymäkantojen avulla toteutettua laajapohjaisen villiyttämisen vaikutuksista.
Teksti: Pekka Hyvärinen, Luonnonvarakeskus
Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien ensimmäistä uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoja:
Johtava tutkija Pekka Hyvärinen
Puhelinnumero: +358295327641
Sähköposti: pekka.hyvarinen@luke.fi
Suomenlahden siikatuotannon elvyttäminen – uudet toimenpiteet ja tutkimustulokset
Suomenlahdella siika on keskeinen laji niin kaupallisessa kalastuksessa kuin vapaa-ajankalastuksessa. Kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana siikasaaliit ovat laskeneet alle puoleen aiemmista määristä, mikä on herättänyt huolta siikakannan tulevaisuudesta. KYMPPi-ohjelmassa on päätetty ryhtyä aktiivisiin toimenpiteisiin siikatuotannon elvyttämiseksi, jotta varmistetaan lajin kestävyys ja kalastuksen jatkuvuus.
Vaikka Suomenlahden siikakannat ovat suurelta osin istutusten varassa, luonnonpoikastuotannolla on myös merkittävä rooli. Langinkosken haara Kymijoessa on tällä hetkellä ainoa tunnettu huomattava luonnontuotantoalue Suomenlahdella. Keväällä 2024 toteutettiin arviointi siian luonnollisesta poikastuotannosta hyödyntämällä alitsariinivärjäystä, joka on yleisesti käytetty merkintämenetelmä.
Huhtikuun lopulla Langinkosken alimmalle padolle istutettiin 300 000 värjättyä poikasta, ja jokisuussa suoritetussa takaisinpyynnissä värjättyjen poikasten osuus saaliissa oli 20 %. Tämän perusteella arvioidaan, että joessa kuoriutui noin 1,4 miljoonaa luonnonpoikasta. Tämä on merkittävä määrä ja osoittaa, että luonnonpoikastuotantoa voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin siikakantojen vahvistamisessa.
Vastakuoriutuneiden poikasten istuttaminen on luonnonmukaisempi menetelmä verrattuna yksikesäisten siikojen istuttamiseen. Suomenlahden itäisille alueille istutetaan vuosittain useita miljoonia vastakuoriutuneita poikasia, mutta niiden selviytymisestä merialueilla tarvitaan lisää tutkimustietoa. Keväällä 2024 toteutettiin pilottitutkimus Kaunissaaressa, jossa istutettiin 200 000 värjättyä poikasta.
Takaisinpyynnit viikko istutuksen jälkeen eivät kuitenkaan tuottaneet yhtään värjättyä poikasta, mikä viittaa väärään istutuspaikan valintaan. Tämän seurauksena koe toistetaan keväällä 2025 optimoimalla istutuspaikka ja olosuhteet. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten vastakuoriutuneet poikaset menestyvät eri ympäristöissä ja miten niiden eloonjääntiä voidaan parantaa. Keväällä 2024 kaikki Suomenlahteen istutetut vastakuoriutuneet siianpoikaset (noin 9 miljoonaa yksilöä) värjättiin alitsariinilla, ja sama toimenpide toistetaan vuonna 2025. Tämä mahdollistaa tulevina vuosina entistä tarkemmat arviot istukkaiden osuuksista saaliissa.
Teksti: Bertills & Jung
Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien ensimmäistä uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Kalaparlamentissa syvennytään kalatalouden innovaatio-ohjelmiin
Kalatalouden innovaatiopäivät järjestetään jälleen marraskuun alussa, 6.-7.11.2024 Helsingin Ruoholahdessa. Juttu innovaatio-ohjelmista jatkuu sen jälkeenkin, sillä Kansallinen kalatalousverkosto järjestää marras-joulukuussa neljän webinaarin sarjan, jossa päästään syventymään tarkemmin eri ohjelmien teemoihin.
Kalatalouden innovaatiopäivillä marraskuun alussa kuullaan ja keskustellaan innovaatio-ohjelmien ajankohtaisista teemoista. Syvällisemmin neljän eri innovaatio-ohjelman teemoihin päästään pureutumaan webinaarisarjassa, jonka innovaatio-ohjelmat järjestävät yhteistyössä Kansallisen kalatalousverkoston kanssa. Nämä Kalaparlamentti-webinaarien erikoislähetykset tarjoavat kalatalousyrittäjille erinomaisen mahdollisuuden vuorovaikutukseen tutkijoiden kanssa. Tule mukaan keskustelemaan ja vaikuttamaan!
Ajankohdat ovat:
ke 13.11 klo 13–15 Kalastuksen kehittämisohjelma
ke 20.11. klo 13–15 Vesiviljelyn kehittämisohjelma
ke 27.11. klo 13–15 Blue Products 3.0.
ke 4.12. klo 13–15 Kalatalouden ympäristöohjelma
Pääset Teamsiin mukaan joka viikko samalla linkillä: www.tinyurl.com/innovaatioparlamentti
Tilaisuudet tallennetaan. Tallenteet ovat myöhemmin katsottavissa Kansallisen Kalatalousverkoston sivustolta ja YouTube-kanavalta.
Tilaisuuksien ohjelmarunko tarkentuu lähempänä. Voit seurata päivityksiä Kalaparlamentin sivulta! Ota myös tapahtumasivu seurantaan.
