eDNA avaa uusia mahdollisuuksia sisävesien seurantaan
Kalatalouden ympäristöohjelmassa (Kymppi) kehitetään eDNA-menetelmiä, jotka tuovat sisävesien eliöistä uutta tietoa nopeasti ja niihin kajoamatta. Kympissä keskitytään eDNA:n menetelmäkehitykseen erityisesti suomalaisten sisävesien kalastoseurannoissa.
Kympissä tehtävässä työssä yhdistyvät tutkimus- ja yritysosaaminen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Terhi Iso-Touru vastaa menetelmän kehittämisestä sisävesissä, ja toimitusjohtaja Saara Suurla SpringDNA:sta on osallistunut kokeiden analysointiin.
eDNA (environmental DNA) tarkoittaa eliöiden ympäristöönsä jättämää DNA:ta, jota voidaan kerätä esimerkiksi vedestä. Menetelmän avulla voidaan selvittää, mitä lajeja vesistössä esiintyy ilman, että eläimiä tarvitsee pyydystää tai häiritä.
”eDNA on tavallaan kuin rikospaikkatutkintaa luonnossa. Sen avulla voidaan tunnistaa, mitä eliöitä vesistössä elää pelkästään vesinäytteiden avulla”, Suurla kuvailee.
Uudella menetelmällä on monia etuja
eDNA-menetelmän suurimpia etuja ovat sen ei-invasiivisuus eli eliöihin ei tarvitse koskea ja kustannustehokkuus. Vesistö on erityisen hyvä ympäristö eDNA-seurannalle, sillä näytteiden kerääminen on suhteellisen yksinkertaista. Näytteitä tulee kuitenkin tyypillisesti ottaa useampia ja paikkojen valintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
”Menetelmän avulla voidaan havaita esimerkiksi uhanalaisia tai harvinaisia lajeja ilman, että niitä tarvitsee ottaa kiinni. Tämä on merkittävä etu verrattuna moniin perinteisiin seurantamenetelmiin”, Iso-Touru kertoo.
Kympissä eDNA-menetelmää on testattu erityisesti vaelluskalojen seurannassa. Suomessa etenkin pienissä vesistöissä on tyypillisesti alhaisia kalamääriä ja lajistoakin vain vähän verrattuna eteläisempiin Euroopan vesistöihin. Kympissä toteutettiin kokeita vaihdellen kalamääriä ja näytteenottotapoja Kainuun kalantutkimusasemalla. Yhdistelemällä Kympissä saatuja tuloksia Luken muissa hankkeissa meneillään oleviin eDNA-seurantoihin, voidaan kokemuksia käyttää lopulta esimerkiksi ennallistamiseen liittyvissä hankkeissa.
”eDNA:n avulla voidaan todentaa esimerkiksi, pääsevätkö vaelluskalat liikkumaan uusille alueille ennallistamistoimenpiteiden jälkeen. Jos jonkin tietyn lajin DNA:ta löytyy sieltä, missä sitä ei aiemmin ole havaittu, tiedämme, että ennallistamisesta on ollut hyötyä”, Iso-Touru kuvaa.
Tutkimus ja yritykset täydentävät toisiaan
Kalatalouden innovaatio-ohjelmissa keskeistä on tutkimuksen ja yritystoiminnan tiivis yhteistyö. SpringDNA toimii Kymppi-ohjelmassa yrityspartnerina ja tuo mukanaan analytiikkaosaamista, kun taas Luke vastaa tutkimuksellisesta näkökulmasta ja pitkäjänteisestä seurannasta.
”Kun tutkimustieto ja kaupallinen teknologia- sekä analyysiosaaminen yhdistetään, saadaan tiede tuotua konkreettisiksi työkaluiksi käytännön toimijoille”, Suurla toteaa.
Yhteistyö mahdollistaa myös nopeamman kehityksen. Sen sijaan, että odotettaisiin vuosia tutkimustuloksia, voidaan tehdä ketteriä kokeiluja ja oppia jatkuvasti uutta.
”Suomessa ollaan vasta muodostamassa eDNA:han liittyviä käytäntöjä ja standardeja. Siksi tällaiset yhteiset pilotit ovat äärimmäisen tärkeitä”, Suurla lisää.
Lupaavia tuloksia
Hankkeessa on saatu jo rohkaisevia tuloksia. Menetelmän toimivuus on varmistettu, ja alustavia viitteitä on saatu myös siitä, että eDNA:n määrä voi tietyissä tilanteissa korreloida lajien biomassa- tai yksilömääriin.
”Täydellistä vastausta ei vielä ole, mutta suunta on lupaava”, Iso-Touru sanoo.
Seuraavaksi kehitystyössä keskitytään menetelmän yhä tarkempaan hienosäätöön sekä siihen, miten eDNA voitaisiin entistä vahvemmin ottaa osaksi virallista seurantaa ja päätöksentekoa.
Tarvitaan rohkeutta uudistua
Sekä Suurla että Iso-Touru korostavat, että teknologinen kehitys vaatii rohkeutta uudistaa toimintatapoja.
”On hienoa nähdä, että päättäjien puolella on ollut uskallusta kokeilla uusia menetelmiä. eDNA osoittaa, että asioita voidaan tehdä myös toisin kuin viimeiset sata vuotta”, Iso-Touru toteaa.
”On tärkeää pohtia, millaista tietoa haluamme tulevaisuudessa käyttää päätöksenteon pohjana”, Suurla lisää.
Kalatalouden ympäristöohjelmien eDNA-työ on esimerkki siitä, miten tutkimus, yrityspartneri ja käytännön kokeilut voivat yhdessä edistää sisävesien kestävää käyttöä ja luonnon monimuotoisuuden suojelua. Kehitys etenee määrätietoisesti, askel kerrallaan.
Teksti: Bertills & Jung
Artikkeli on osa Kalatalouden innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa:
Erikoistutkija Terhi Iso-Touru, Luonnonvarakeskus, terhi.iso-touru@luke.fi
Toimitusjohtaja Saara Suurla, SpringDNA, saara.suurla@springdna.com