Barcelonassa järjestetty maailman suurin kala-alan tapahtuma, Seafood Expo Global, kokosi yli 2000 alan yritystä yhteen huhtikuun lopulla. Suomen yhteisellä maaosastolla mukana olleet kuusi yritystä saivat messuilta mukaansa uusia kontakteja, ideoita sekä näkyvyyttä kala-alan keskuudessa.
Seafood Expo Global -messut kokosivat kolmen päivän aikana yli 30 000 kala-alan toimijaa yhden katon alle. Messut ovat suomalaisille kala-alan yrityksille vuoden tärkein kansainvälisen alan tapahtuma, tarjoten mahdollisuuksia asiakkaiden tapaamiseen sekä uusien kontaktien luomiseen.
Pro Kala koordinoi Suomen maaosastoa, jossa kuusi suomalaista kala-alan yritystä esittelivät ja maistattivat tuotteitaan niin kansainvälisille ostajille kuin myös yhteistyökumppaneille. Maaosasto toteutettiin osana EU:n osarahoittamaa kalan markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelmaa. Suomen maaosastolla olivat mukana Disas Caviar Oy, Finnforel Oy, Hätälä Oy, Kalaneuvos Oy, Länsi-Rannikon Kala Oy ja Troolari Olympos Oy.
Messujen jälkeen katse kääntyy tulevaan
Messujen päätyttyä yritysten katseet kääntyvät vahvasti tulevaan, sillä tapahtumasta käteen jääneet kokemukset ja kohtaamiset olivat poikkeuksetta positiivisia. Varsinainen työ alkaa, kun aloitettuja keskusteluja ja yhteistyökuvioita lähdetään syventämään arjessa.
”Keskitymme jatkamaan messuilla aloitettuja keskusteluja sekä kehitysprojekteja. Tällaiset tapahtumat ovat erittäin hyviä, jotta meillä on mahdollisuus hahmottaa yrityksen ja tuotteiden kiinnostavuutta myös kansainvälisesti”, Disas Caviarin myyntijohtaja Juha Alanen kertoo.
Disas Caviar sai messuilta tietoa yrityksen tuotteiden kiinnostavuudesta.
Vaikka messujen tavoitteet ja merkitys vaihtelevat vuosittain, ne toimivat aina tärkeänä peilinä tulevaisuuden kasvusuunnitelmille. Siinä missä yhdelle pääpaino oli tällä kertaa nykyasiakkaiden suhteiden lujittamisessa, siintävät seuraavissa tavoitteissa jo uudet maanosat.
”Tulevaisuudessa tavoitteena on pyrkiä kasvattamaan myyntiä erityisesti Amerikan ja Länsi-Euroopan suuntaan, emmekä myöskään ole unohtaneet Aasiaa ja Australiaa kiinnostavina markkina-alueina”, Länsirannikon kalan toimitusjohtaja Aarne Paesalu tiivistää.
Länsirannikon Kalan toimitusjohtaja Aarne Paesalu toivoo lisäävänsä myyntiä Amerikan ja Länsi-Euroopan suunnalla.
Inspiraatiota ja uskoa omaan tekemiseen
Asiakaskohtaamisten lisäksi messut ovat yrityksille korvaamaton paikka ammentaa uusia ideoita, inspiraatiota ja toimialan tuoreimpia innovaatioita. Paikan päällä pääsee konkreettisesti näkemään, mihin suuntaan koko ala on kehittymässä.
”Messut ovat myös tapa pysyä ajan tasalla alalla tapahtuvista uutisista ja innovaatioista. Koska myös laitevalmistajat ovat messuilla edustettuna, se on hyvä tilaisuus tutustua myös uudenlaisiin tuotantoratkaisuihin. Meille messut on ehdottomasti myös yksi parhaista tilaisuuksista tavata nykyisiä yhteistyökumppaneita ja löytää uusia”, Troolari Olympoksen toimitusjohtaja Mauno Leppik summaa.
Parhaimmillaan messut antavatkin yrityksille vahvan vahvistuksen sille, että tehdyt strategiset valinnat ja investoinnit kantavat hedelmää pitkälle tulevaisuuteen.
”Messut osoittivat meille sen, että olemme oikealla tiellä paitsi vientipanostuksemme, mutta ennen kaikkea sen suhteen, että RAS (Recirculating Aquaculture System) eli kiertovesikasvatus on tulevaisuuden tapa kasvattaa kalaa. Se kiinnostaa alan ammattilaisia joka vuosi yhä enemmän”, Finnforelin myyntijohtaja Kimmo Jokinen kertoo.
Finnforelin edustajat uskovat, että kiertovesikasvatus on tulevaisuuden tapa kasvattaa kalaa.
Suomalainen osaaminen loisti Seafood Excellence Global -finaalissa
Messuilla järjestetään vuosittain arvostettu Seafood Excellence Global -kilpailu. Tänä vuonna kilpailun kovatasoiseen finaaliin raivasi tiensä peräti kolme suomalaistuotetta: Hätälä Oy:n lämminsavulohirouhe ja kalakasvisnugetti sekä Kalaneuvos Oy:n Rapea kirjolohileike. Vaikka varsinaista voittoa ei tällä kertaa tullutkaan, oli kolmen tuotteen pääsy finaaliin 17 eri maan ja 38 finalistin joukkoon jo itsessään vahva osoitus suomalaisesta osaamisesta.
Finaalipaikat osoittavat suomalaisten yritysten osuvan suoraan globaalien markkinoiden ytimeen, sillä nykyisin kuluttajien toiveissa korostuvat helpot, valmiit, laadukkaat ja vaivattomat ratkaisut.
”Osallistuimme kilpailuun uutuustuotteellamme Kalaneuvos Rapea kirjolohileike, joka edustaa juuri sitä suuntaa, joka esiintyy myös kuluttajien toiveissa. Menestys kilpailussa todisti meille, että valittu innovaatiosuuntamme toimii myös kansainvälisesti ja näiden teemojen parissa jatkamme myös tuotekehityksen osalta”, kertoo Kalaneuvoksen tuote- ja markkinointijohtaja Juho Järvinen.
Kalaneuvoksen uutustuote oli yksi Seafood Excellence Global -kilpailun finalisteista.
Tuoteominaisuuksien lisäksi nykyisessä markkinatilanteessa korostuvat laajemmat arvot. Asiakaskohtaamisissa nousivat vahvasti esiin vastuullisuus ja läpinäkyvyys, joista on tullut alalla jo ehdottomia perusvaatimuksia.
Kilpailumenestys ja messunäkyvyys tukevat suoraan myös yritysten strategisia tavoitteita ja kansainvälistymistä, sillä ne tarjoavat ainutlaatuisen alustan verkostoitua maailmalla.
”Laadukkaan tuotteen esittely on vaikuttavampaa, kun taustalla on onnistumista kilpailussa. Tuotteitamme maistaneet muistavat meidät ja tuotteemme, joten jatkumo messuilta arkeen jatkuu helpommin. Onnistumisten ohella niin tuotteet kuin tuotekehitys saavat positiivista rohkaisua”, Hätälän vientipäällikkö Ville Viksten kertoo.
Hätälä Oy sai messuilta rohkaisua työnsä tueksi.
Suomen hallitusohjelman tavoitteena on elintarvikeviennin arvon kaksinkertaistaminen vuoteen 2031 mennessä noin 2,3 miljardista eurosta yli 4 miljardiin euroon. Kala-ala on keskeisessä roolissa tämän tavoitteen saavuttamisessa. Kalatuotteet ovat elintarvikeviennissä kolmanneksi suurin tuoteryhmä.
Teksti: BYROON Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa:
Malin Lönnroth, Pro Kala ry Toiminnanjohtaja malin.lonnroth@prokala.fi 040 669 2694
Poikaskasvatuksen sijainninohjaus korostuu Vesiviljelyn kehittämisohjelman tulevalla kaudella. Lisäksi huomiota kiinnitetään niin kalojen hyvinvointiin kuin tekoälyn hyödyntämiseen kalankasvatuksessa.
Vesiviljelyn kehittämisohjelman (Veke) painopisteinä vuosina 2026-2028 ovat erityisesti elinkeinon kasvu- ja ympäristötavoitteiden yhteensovittaminen, kalojen terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen sekä tekoälyn hyödyntäminen kalankasvatuksen tuotannonohjauksessa. Kasvu- ja ympäristötavoitteiden yhteensovittaminen kohdistuu erityisesti poikaskasvatuksen sijainninohjauksessa tarvittavan tiedon tuottamiseen.
”Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat viimeistelemässä vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmaa, mutta siinä ei ole huomioitu poikaskasvatusta. Tämä projekti saa nyt alkunsa tämän vuoden aikana”, kertoo Vesiviljelyn kehittämisohjelman koordinaattori ja Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Jouni Vielma.
Sijainninohjauksen yhteydessä selvitetään niin olosuhteiden vaikutusta kalojen kasvatukseen kuin myös ympäristöön aiheutuvia haittoja. Selvitystyön keskiössä on Suomen ympäristökeskuksen (Syke) FICOS-rannikon kuormitusmalli, jonka avulla selvitetään muun muassa, kuinka paljon vesistö rehevöityy kasvatuksesta aiheutuvien ravinnepäästöjen myötä.
”Selvitämme myös, millaista aallokkoa ja olosuhteita poikaset sietävät. Samalla haastattelemme kalankasvattajia, jotta saamme kattavan käsityksen nykytilanteesta ja siitä, mitkä alueet voisivat sopia poikasille tulevaisuudessa”, Vielma kertoo.
Selvitystyö toteutetaan yhteistyössä
Poikaskasvatuksen sijainninohjauksella pyritään sovittamaan yhteen toimialan kasvu- sekä ympäristötavoitteet. Työssä tuodaan saman pöydän ääreen eri osapuolet esimerkiksi ympäristöministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, eri alueilta ja elinkeinoelämästä muodostamaan yhteistä näkemystä siitä, mihin kasvatusta kannattaa sijoittaa.
Suunnitelmaa tehdään yhdessä tietyin kriteerein ja prosessi on pitkä, sillä mukaan mahtuu kuulemisia monilta eri tahoilta”, Vielma taustoittaa.
Sijainninohjaus saa alkunsa selvitystyöstä, jonka tietoa Veke kokoaa ja kartoittaa eri osapuolten välillä. Poikaskasvatuksen sijainninohjauksen selvitystyötä tehdään yhdessä Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Ilmatieteenlaitoksen sekä Jyväskylän yliopiston kanssa.
”Jokaisella on oma vastuualueensa prosessissa. Esimerkiksi Syke vastaa FICOS-mallista ja Jyväskylän yliopisto tutkii poikasten sietokykyä erinäisissä olosuhteissa. Ilmatieteenlaitos puolestaan osallistuu ympäristövaikutusten tietopohjan kerryttämiseen”, Vielma summaa.
Katse kalojen hyvinvoinnissa ja tekoälyn hyödyntämisessä
Tulevalla kaudella on myös tavoitteena muokata ensimmäisellä kaudella toteutettuja kalojen terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä materiaaleja digitaaliseen muotoon yhdessä Ammattiopisto Livian kanssa. Näistä materiaaleista muodostetaan valmiita kurssikokonaisuuksia digitaaliseen oppimisympäristöön, jotta eri oppilaitokset sekä yritykset voivat hyödyntää materiaalia mahdollisimman tehokkaasti ja saavutettavasti.
Tulevaisuus luo myös kalankasvatukseen uusia mahdollisuuksia hyödyntää tekoälyä entistä tehokkaammin. Veken yhtenä painopisteenä tulevalla kaudella on kehittää tekoälyn avulla esimerkiksi veden laadun mittauksista ennustavia koneoppimismalleja. Kalankasvatuslaitoksissa kerätään jatkuvasti tietoa vedenlaadusta, mutta tuloksia on käsitelty tähän asti vain manuaalisesti. Tekoälyn avulla kehitettävät mallit auttavat tulevaisuudessa muun muassa kalankasvattajia ja ovat osa modernin, kestävän ja kilpailukykyisen kalankasvatuksen kehittämistyötä.
Teksti: BYROON Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa:
Jouni Vielma, Johtava tutkija, Luonnonvarakeskus Puhelinnumero: +358295327522 Sähköposti: jouni.vielma@luke.fi
Flavoria Innovation Festivalin yhteydessä järjestetty Kalainnovaatioviikko kokosi viime vuonna yritykset ja opiskelijat tarkastelemaan kala-alan ajankohtaisia haasteita. Yhteistyön kautta teemaviikon tapahtumaan on saatu mukaan alan suuria toimijoita, mikä on vahvistanut käsitystä siitä, että alalla on todellinen tarve uusille ratkaisuille ja innovaatioille, esimerkiksi kalan kulutuksen lisäämiseksi.
Tapahtuma järjestettiin nyt neljättä kertaa, mutta viimevuotinen toteutus poikkesi aiemmista. Laajan ruokaketjun sijaan huomio kohdistettiin nyt yhteen, tarkasti rajattuun sektoriin – kala-alaan.
Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskuksen (NuFO) projektikoordinaattori Emma Sivulan mukaan Kalainnovaatioviikon ydin on tuoda yhteen yritysten todelliset kehittämiskohteet ja monialaiset opiskelijatiimit.
”Yritykset tuovat mukanaan pitkän työkokemuksen ja syvällisen alan tuntemuksen, kun taas opiskelijat lähestyvät ongelmia tuorein, usein yllättävin näkökulmin”, Sivula kertoo.
NuFon projektikoordinaattori Sini Laikolan mukaan yritysten ja opiskelijoiden yhteistyöllä syntyy uudenlaisia ratkaisuja.
”Kun yhteen saadaan yritykset, jotka ovat pitkään toimineet kala-alan ytimessä, ja opiskelijat, joilla ei välttämättä ole lainkaan aiempaa kosketusta alaan, syntyy ratkaisuja, joita alan toimijat eivät itse tulisi ajatelleeksi.”
Viikko rakentui tiiviiksi viiden päivän kokonaisuudeksi, jossa korostuivat ryhmätyö, ideointi ja käytännön ongelmanratkaisu. Opiskelijoille se oli myös opintojakso, josta sai opintopisteitä. Palautteessa toistuu kokemus siitä, että intensiivinen ja vuorovaikutteinen toteutus koetaan poikkeuksellisen opettavaiseksi.
”Opiskelijat ovat kertoneet oppivansa viikon aikana jopa enemmän kuin monilla pidemmillä kursseilla”, toteaa NuFon tutkimuskoordinaattori Anni Kerttula.
Yksi viikon tavoitteista oli osoittaa, ettei ruokaketjun tai kala-alan kehittäminen ole vain elintarviketieteilijöiden tehtävä. Mukana työskentelee esimerkiksi markkinoinnin, kielten ja muiden alojen opiskelijoita, mikä avaa näkymää siihen, kuinka laaja osaamiskirjo kestävien ratkaisujen rakentamiseen tarvitaan.
Kala-alan teema yllätti opiskelijat myönteisesti
Kala-alan valinta teemaksi toi kuitenkin omat haasteensa. Tapahtuman järjestäjät kertovat, että opiskelijoiden rekrytoinnissa näkyi teeman vieraus: kynnys osallistua oli aiempia vuosia korkeampi.
”Epäilemme, että kala-ala tuntui monelle niin etäiseltä, etteivät kaikki uskaltaneet lähteä mukaan”, Kerttula sanoo.
Ne, jotka lähtivät, olivat kuitenkin usein positiivisesti yllättyneitä. Projektiryhmän edustajien mukaan moni koki aluksi, ettei oma osaaminen liittyisi kala-alan kehittämiseen, mutta käsitys muuttui nopeasti, kun monialaisuuden merkitys avattiin.
“Työskentely opiskelijoiden kanssa oli erittäin innostavaa! He katsoivat käsillä olevaa haastetta eri näkökulmasta, laatikon ulkopuolelta, mikä antoi tuoretta kulmaa antaen kimmokkeita uusille mahdollisuuksille.”
Ari Hietanen,Tuotekehitys- ja laatupäällikkö, Kalavapriikki Oy
Kalainnovaatioviikko kokosi viime vuonna yritykset ja opiskelijat keskustelemaan kala-alan ajankohtaisista haasteista.
Tapahtuma sisälsi myös käytännönläheisiä oheisohjelmia. Opiskelijat pääsivät seuraamaan kalan käsittelyä ja tutustumaan uusiin tapoihin hyödyntää kalaa ruoanlaitossa. Catch the Future -seminaarin yhteydessä opiskelijat pääsivät maistamaan ammattikokin valmistamia innovatiivisia kalaruokia, ja osa opiskelijoista kertoi jopa muuttaneensa omaa suhtautumistaan kalaan.
Pitkällä aikavälillä mallin nähdään hyödyttävän sekä yrityksiä että opiskelijoita. Yritykset saavat käyttöönsä tuoreita ideoita ja näkökulmia, ja kala-ala voi rakentaa myönteistä mielikuvaa nuorten keskuudessa.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa: Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskuksen projektikoordinaattori Sini Laikola, Turun yliopisto sini.laikola@utu.fi
Suomen vesiviljelystrategian tavoitteena on kasvattaa kotimaisen kalan tuotantoa merkittävästi – jopa kolminkertaiseksi. Merialueilla tuotantoa voidaan lisätä merkittävästi, kunhan ympäristövaikutukset ja merialueiden muu käyttö huomioidaan. Vesiviljelyn kehittämisohjelma on tuonut yhteensovittamiseen uusia menetelmiä ja tietoa kasvatuksen ympäristövaikutuksista.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Markus Kankaisen mukaan sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on löytää parhaat paikat kalankasvatukselle merellä.
”Tarkoituksena on määritellä kalankasvatukselle parhaat sijainnit merialueella ja ohjata uusi tuotanto tällaisille alueille”, Kankainen kertoo.
Kun samoilla merialueilla on useita toimijoita ja monenlaisia tavoitteita, kokonaisuutta on tarkasteltava laajasti.
”Tilaa riittää kaikille, kun suunnittelu tehdään yhteensovittaen.”
Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankaisen mukaan sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on löytää parhaat paikat kalankasvatukselle merellä.
Sijainnilla on ratkaiseva merkitys
Kalankasvatuksen ympäristövaikutuksissa tärkein yksittäinen tekijä on sijainti. Hyvät virtausolosuhteet vähentävät paikallista kuormitusta.
”Sijainti ratkaisee pitkälti vaikutusten laajuuden: mitä avoimempi, syvempi ja virtaamiltaan parempi vesialue on, sitä vähemmän syntyy rehevöittävää kuormitusta”, Kankainen selittää.
Luke ja Suomen ympäristökeskus (Syke) hyödyntävät mallinnusta, jotta uusia kalankasvatuslaitoksia voidaan ohjata alueille, joilla rehevöitymisvaikutus jää mahdollisimman vähäiseksi ja ja jotka eivät ole kuormitukselle herkkiä.
Aiemmin tutkimusnäyttöä merialueiden kalankasvatuksen paikallisista vaikutuksista on ollut niukasti.
”Verrattain vähän on ollut tietoa siitä, kuinka paljon kalankasvatuslaitokset todellisuudessa vaikuttavat alueen veden laatuun, kuten levien määrään”, Kankainen toteaa.
Vuonna 2025 Luke ja Syke toteuttivat laajan kenttätutkimuksen Saaristomerellä, Ahvenanmaalla ja Selkämerellä. Tutkimuksessa hyödynnettiin uusia mittausmenetelmiä, kuten optisia sensoreita ja veneestä tehtävää liikkuvaa mittausta. Työ rahoitettiin Vesiviljelyn kehittämisohjelmasta.
”Voimme mitata vettä jopa silloin, kun vene kulkee 20 solmun nopeudella, saaden samalla mittausdataa sekunnin välein”, Kankainen kuvaa.
Alustavien tulosten mukaan tarkastelluilla kalankasvatuslaitoksilla ei havaittu selkeää paikallista tai alueellista rehevöittävää vaikutusta. Havainnot viittaavat siihen, että laitosten ravinnekuormitus on olosuhteisiin nähden vähäinen ja sekoittuu tehokkaasti ympäröivään vesimassaan.
Tietoa päätöksenteon tueksi
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa luotettavaa tietoa, jotta ympäristölupapäätökset voidaan tehdä oikeasuhtaisesti ja kestävällä tavalla.
”On tärkeää, että päätökset perustuvat tutkittuun tietoon, erityisesti ympäristölupien osalta”, Kankainen painottaa.
Kehittämistyössä on siirrytty yhä enemmän käytännön soveltamiseen.
”Emme enää pelkästään kehitä menetelmiä, vaan olemme siirtyneet niiden aktiiviseen hyödyntämiseen.”
Menetelmiä käytetään jo muun muassa Kalavaltio-hankkeessa, jossa haetaan kalankasvatuksen ympäristölupia valtion vesialueille sekä Vesiviljelyn kehittämisohjelman Upscale-osiossa, jossa arvioidaan mahdollisuuksia lisätä tuotantomääriä nykyisillä, olosuhteiltaan hyvillä laitoksilla.
Kankaisen mukaan kalankasvatuksella on tulevaisuudessa merkittävä rooli kestävän ruokajärjestelmän kokonaisuudessa.
”Pitäisin sitä tärkeänä, jopa välttämättömänä. Merialueet ovat edelleen suurelta osin hyödyntämätön resurssi ruokatuotannossa, kun maapinta-ala alkaa käydä vähiin.”
Hänen mukaansa kalankasvatus on myös erittäin resurssitehokas tuotantomuoto verrattuna moniin muihin vaihtoehtoihin.
”Kalankasvatus on monella tapaa tehokasta ja resurssiviisasta tuotantoa”, Kankainen tiivistää.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa:
Tutkija Markus Kankainen, Luonnonvarakeskus, markus.kankainen@luke.fi
Kalatalouden ympäristöohjelmassa (Kymppi) kehitetään eDNA-menetelmiä, jotka tuovat sisävesien eliöistä uutta tietoa nopeasti ja niihin kajoamatta. Kympissä keskitytään eDNA:n menetelmäkehitykseen erityisesti suomalaisten sisävesien kalastoseurannoissa.
Kympissä tehtävässä työssä yhdistyvät tutkimus- ja yritysosaaminen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Terhi Iso-Touru vastaa menetelmän kehittämisestä sisävesissä, ja toimitusjohtaja Saara Suurla SpringDNA:sta on osallistunut kokeiden analysointiin.
eDNA (environmental DNA) tarkoittaa eliöiden ympäristöönsä jättämää DNA:ta, jota voidaan kerätä esimerkiksi vedestä. Menetelmän avulla voidaan selvittää, mitä lajeja vesistössä esiintyy ilman, että eläimiä tarvitsee pyydystää tai häiritä.
”eDNA on tavallaan kuin rikospaikkatutkintaa luonnossa. Sen avulla voidaan tunnistaa, mitä eliöitä vesistössä elää pelkästään vesinäytteiden avulla”, Suurla kuvailee.
Saara Suurla, toimitusjohtaja SpringDNA
Uudella menetelmällä on monia etuja
eDNA-menetelmän suurimpia etuja ovat sen ei-invasiivisuus eli eliöihin ei tarvitse koskea ja kustannustehokkuus. Vesistö on erityisen hyvä ympäristö eDNA-seurannalle, sillä näytteiden kerääminen on suhteellisen yksinkertaista. Näytteitä tulee kuitenkin tyypillisesti ottaa useampia ja paikkojen valintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
”Menetelmän avulla voidaan havaita esimerkiksi uhanalaisia tai harvinaisia lajeja ilman, että niitä tarvitsee ottaa kiinni. Tämä on merkittävä etu verrattuna moniin perinteisiin seurantamenetelmiin”, Iso-Touru kertoo.
Kympissä eDNA-menetelmää on testattu erityisesti vaelluskalojen seurannassa. Suomessa etenkin pienissä vesistöissä on tyypillisesti alhaisia kalamääriä ja lajistoakin vain vähän verrattuna eteläisempiin Euroopan vesistöihin. Kympissä toteutettiin kokeita vaihdellen kalamääriä ja näytteenottotapoja Kainuun kalantutkimusasemalla. Yhdistelemällä Kympissä saatuja tuloksia Luken muissa hankkeissa meneillään oleviin eDNA-seurantoihin, voidaan kokemuksia käyttää lopulta esimerkiksi ennallistamiseen liittyvissä hankkeissa.
”eDNA:n avulla voidaan todentaa esimerkiksi, pääsevätkö vaelluskalat liikkumaan uusille alueille ennallistamistoimenpiteiden jälkeen. Jos jonkin tietyn lajin DNA:ta löytyy sieltä, missä sitä ei aiemmin ole havaittu, tiedämme, että ennallistamisesta on ollut hyötyä”, Iso-Touru kuvaa.
Tutkimus ja yritykset täydentävät toisiaan
Kalatalouden innovaatio-ohjelmissa keskeistä on tutkimuksen ja yritystoiminnan tiivis yhteistyö. SpringDNA toimii Kymppi-ohjelmassa yrityspartnerina ja tuo mukanaan analytiikkaosaamista, kun taas Luke vastaa tutkimuksellisesta näkökulmasta ja pitkäjänteisestä seurannasta.
”Kun tutkimustieto ja kaupallinen teknologia- sekä analyysiosaaminen yhdistetään, saadaan tiede tuotua konkreettisiksi työkaluiksi käytännön toimijoille”, Suurla toteaa.
Yhteistyö mahdollistaa myös nopeamman kehityksen. Sen sijaan, että odotettaisiin vuosia tutkimustuloksia, voidaan tehdä ketteriä kokeiluja ja oppia jatkuvasti uutta.
”Suomessa ollaan vasta muodostamassa eDNA:han liittyviä käytäntöjä ja standardeja. Siksi tällaiset yhteiset pilotit ovat äärimmäisen tärkeitä”, Suurla lisää.
Lupaavia tuloksia
Hankkeessa on saatu jo rohkaisevia tuloksia. Menetelmän toimivuus on varmistettu, ja alustavia viitteitä on saatu myös siitä, että eDNA:n määrä voi tietyissä tilanteissa korreloida lajien biomassa- tai yksilömääriin.
”Täydellistä vastausta ei vielä ole, mutta suunta on lupaava”, Iso-Touru sanoo.
Seuraavaksi kehitystyössä keskitytään menetelmän yhä tarkempaan hienosäätöön sekä siihen, miten eDNA voitaisiin entistä vahvemmin ottaa osaksi virallista seurantaa ja päätöksentekoa.
Tarvitaan rohkeutta uudistua
Sekä Suurla että Iso-Touru korostavat, että teknologinen kehitys vaatii rohkeutta uudistaa toimintatapoja.
”On hienoa nähdä, että päättäjien puolella on ollut uskallusta kokeilla uusia menetelmiä. eDNA osoittaa, että asioita voidaan tehdä myös toisin kuin viimeiset sata vuotta”, Iso-Touru toteaa.
”On tärkeää pohtia, millaista tietoa haluamme tulevaisuudessa käyttää päätöksenteon pohjana”, Suurla lisää.
Kalatalouden ympäristöohjelmien eDNA-työ on esimerkki siitä, miten tutkimus, yrityspartneri ja käytännön kokeilut voivat yhdessä edistää sisävesien kestävää käyttöä ja luonnon monimuotoisuuden suojelua. Kehitys etenee määrätietoisesti, askel kerrallaan.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa Kalatalouden innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Vuonna 2017 käynnistyneiden kalatalouden innovaatio-ohjelmien väliraportit on julkaistu. Väliraporteissa on koottu yhteen ohjelmien ensimmäisen kolmivuotiskauden toiminta. Innovaatio-ohjelmia on kaikkiaan viisi: vesiviljelyn innovaatio-ohjelma, kalatalouden ympäristöohjelma, tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuusohjelma, kalastuksen innovaatio-ohjelma ja kalatalouden markkinointiohjelma.
Maa- ja metsätalousministeriön sekä ELY-keskusten käynnistämissä kalatalouden innovaatio-ohjelmissa keskitytään suomalaisen kalatalouden uudistamiseen ja toimintaedellytysten vahvistamiseen. Ohjelmat ovat Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittamia. Ohjelmia koordinoivat Luonnonvarakeskus (Luke), Aktion Österbotten ja Pro Kala. Ohjelmarahoitus jakautuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisestä vaiheesta teetettiin keväällä 2019 ulkopuolinen väliarviointi, jonka perusteella kaikki ohjelmat saivat jatkorahoituksen toiseen vaiheeseen. Toisen vaiheen rahoittamisen ehtona oli ensimmäisen vaiheen tuloksellinen toteuttaminen. Vaikuttavuuden varmistamiseksi ohjelmien toimintaa arvioidaan jatkuvasti.
Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuusohjelma (Tukala):
Johtava tutkija Ari Leskelä, Luonnonvarakeskus, etunimi.sukunimi@luke.fi, p. 029 532 7404
Kotimaisesta kalasta saatavan arvon lisääminen ja uudet lisäarvotuotteet (Blue Products):
Erikoisasiantuntija Guy Svanbäck, Österbottens Fiskarförbund, guy.svanback(at)fishpoint.net, p. 050 086 0566
Markkinointiohjelma:
Toiminnanjohtaja Katriina Partanen, Pro Kala ry, etunimi.sukunimi@prokala.fi, p. 040 082 7277
Pari vuotta käynnissä olleissa kalatalouden innovaatio-ohjelmissa keskitytään suomalaisen kalatalouden uudistamiseen ja toimintaedellytysten vahvistamiseen. Viidessä eri ohjelmassa on tähän mennessä esimerkiksi luotu jokavuotinen toimialan yhteen kokoava tapahtuma, tuotettu merkittävää tietoa kalatalousalueille ja tiivistetty tutkijoiden ja kaupallisten kalastajien yhteistyötä. Työ ohjelmissa jatkuu vuoteen 2022 saakka.
Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) tukemissa innovaatio-ohjelmissa on tehty ensimmäisten vuosien aikana töitä korkean lisäarvon tuotteiden kehittämisen, kalatuotteiden markkina-aseman parantamisen ja viennin vauhdittamisen sekä kalakantojen luontaisen lisääntymisen edistämisen kanssa. Ohjelmien ensimmäinen vaihe päättyi vuoden 2019 lopussa, ja kaikki ohjelmat jatkuvat vielä kolmen vuoden ajan.
Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) kausi on pitkällä. Rahaston tärkeimpiä tavoitteita ovat kalatalouselinkeinojen ja kalakantojen edistäminen sekä hallinnon parantaminen. Vuosittain tehtävällä kyselyllä arvioidaan kalataloushallinnon ja kalatalouspolitiikan toimivuutta. Vastausten mukaan kalataloushallinto on parantunut, mutta kalatalouselinkeinojen kehittämisessä on edelleen ongelmia. Monet ratkaisut eivät ole yksin kalataloushallinnon käsissä, vaan edellyttävät yhteistyötä muiden hallinnonalojen kanssa.
Kalataloushallinnon ja kalatalouspolitiikan toimivuutta selvitettiin kyselyllä kesällä 2019 kolmannen kerran. Vastaajina oli kalatalouden yrittäjiä, sidosryhmiä ja hallintoa. Vastausten perusteella kalataloushallinnon toimintaan oltiin suhteellisen tyytyväisiä. Kalatalousalan sidosryhmien ja yrittäjien mielestä hallinto palvelee hyvin asiakkaita. Kalatalousyrittäjät olivat sidosryhmiä kriittisempiä, mutta myös heidän mielestään hallinto on palveluhenkistä ja maksatukset sujuvat hyvin.
Ympäristö- ja kalatalouspolitiikan yhteensovittaminen on hallinnon keskeisin kipukohta
Vaikka rahaston hallinnointi on parantunut, kalataloushallinnon kehittäminen vaatii edelleen työtä. Yritysten mielestä byrokratiaa ei ole pystytty keventämään riittävästi, eikä kalataloutta ole onnistuttu sitomaan Suomen ruokapolitiikkaan. Niin sidosryhmien, yritysten kuin itse kalataloushallinnonkin mielestä suurimmat kehittämisongelmat liittyvät ympäristöpolitiikkaan. Kalatalouden yhteensovittaminen ympäristöpoliittisiin tavoitteisiin on edelleen vaikeaa.
Hallinto on edistänyt kalakantojen hoitoa
Kalatalousalan sidosryhmien mielestä kalakantojen elinvoimaisuutta on onnistuttu tukemaan. Hallinto on pystynyt parantamaan vaelluskalojen lisääntymismahdollisuuksia ja turvaamaan kalakantoja kalastuksen säätelyllä. Kalatalousyritykset kokevat, että hallinto ei ole kuitenkaan pystynyt turvaamaan kalastusmahdollisuuksia eikä parantamaan yritystoiminnan kehittämisedellytyksiä. Niin yritysten, sidosryhmien kuin kalahallinnon mielestä kalatalouden tarpeita ei ole onnistuttu sovittamaan yhteen kalataloutta haittaavien eläinten suojelun kanssa. Petoeläinten kalatalouselinkeinoille aiheuttamia ongelmia ei ole pystytty ratkaisemaan osapuolia tyydyttävällä tavalla.
Monimutkaistuva yhteiskunta haastaa kalataloutta
On huolestuttavaa, että monet kalatalouden keskeiset ongelmat ovat vieläkin ratkaisematta. Se ei kuitenkaan johdu kalataloushallinnon toimettomuudesta. Ongelmat on tunnistettu ja kalataloushallinto, kuten myös tutkimus ja kalatalousala kokonaisuudessaan, tekevät paljon yhteistyötä ympäristöhallinnon kanssa. Yhteistyön tulokset ovat jääneet laihoiksi, koska hallinnonalojen tavoitteet ovat keskenään usein ristiriitaisia.
Kalatalouden kehittämiseen tarvitaan yhteistoimintaa. Kalatalous on pieni sektori, joka ei pysty yksin vaikuttamaan riittävästi omaan toimintaympäristöönsä. Kalatalous olisi nähtävä yhteiskunnallisena toimijana, joka on osa ruokasektoria ja jonka perusta on luonnonvarataloudessa. Kalatalouden ja muiden hallinnonalojen tavoitteiden yhteensovittaminen edellyttää neuvottelevaa yhteistyötä. Ratkaisuja on tehtävä yhteisymmärryksessä, ja eri sektoreiden tavoitteet on otettava tasapainoisemmin huomioon.
Yritysten ja sidosryhmien antamat heikoimmat arviot kalataloushallinnon toiminnasta. Lähde: Hallintokysely 2019.
Kalataloushallinnon ja kalatalouspolitiikan toimivuutta selvitettiin kyselyllä kesällä 2019 osana Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimintaohjelman arviointia. Kysely lähetettiin kalatalouden yrittäjille, sidosryhmille ja hallinnolle kolmannen kerran. Kyselyyn saatiin yli 260 vastausta ja lähes kaksi kolmasosaa vastaajista oli yrittäjiä. Valtaosa yrittäjistä oli kaupallisia kalastajia. Linkki kyselyyn (PDF)
Luonnonvarakeskus arvioi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman vaikuttavuutta. Jatkuvan arvioinnin tuloksia tiivistetään muun muassa kalatalousverkoston blogikirjoituksiin, kalamarkkina- ja olosuhdekatsauksiin sekä teemakohtaisiin raportteihin.
Maa- ja metsätalousministeriö teetti esiselvityksen rahoitusvälineiden käyttöönotosta Euroopan meri- ja kalatalousrahastossa (EMKR). EU:n rahastoja koskevissa säännöksissä rahoitusvälineillä tarkoitetaan takaisinmaksettavaa rahoitusta, kuten lainoja, takauksia ja pääomasijoituksia. Rahoitusvälineillä voidaan helpottaa rahoituksen saamista ja lisätä yritysten saatavilla olevan rahan määrää erityisesti toimialoilla tai alueilla, joilla rahoituksen saatavuudessa on ongelmia. Ne sopivat taloudellisesti kannattaviin hankkeisiin. Rahoitusvälineet tukisivat alan uudistamista myös pitkällä aikavälillä, sillä jäsenmaat voivat käyttää takaisinmaksetut rahat uudelleen.
Gaia Consulting Oy:n tekemässä loppuraportissa todetaan, että kalatalouden toimialalla on tällä hetkellä useita merkittäviä epävarmuustekijöitä, joiden pohjalta rahoitusvälineiden käyttöön ottamista voidaan suositella. EMKR:n hallintoviranomaisena toimiva maa- ja metsätalousministeriö jatkaa raportin pohjalta töitä rahoitusvälineiden käyttöönoton mahdollistamiseksi tulevalla ohjelmakaudella 2021-2027.
Suomen kalatalouspolitiikan strategisena tavoitteena on luoda kalataloudelle kilpailukykyinen toimintaympäristö, joka kannustaa ja mahdollistaa alan arvoketjun kestävän kasvun ja uudistumisen. Erityisenä painopisteenä on ollut kotimaisen kalastuksen ja vesiviljelyn edistäminen. Miten tässä tavoitteessa on tähän mennessä onnistuttu?
Vesiviljelyn kasvuun tarvitaan pelisääntöjä
Kilpailukykyisen toimintaympäristön kehittäminen ei ole helpoimpia tehtäviä, koska alan ulkopuolisilla tekijöillä on suuri vaikutus kalatalouteen. Erityisesti ympäristöpolitiikka vaikuttaa kalatalouden toimintaedellytyksiin. Vesiviljelyssä on jo vuosikymmeniä rakennettu tiiviimpää yhteistyötä ympäristöviranomaisten kanssa. Edistys on ollut tuskastuttavan hidasta, mutta jotain on saatu aikaiseksi: Uusia lupia on pitkästä aikaa myönnetty niin merelle, sisävesille kuin kiertovesikasvatukseen. Vesiviljelyssä tavoitellaan noin 12 miljoonan kilon lisäkasvua, josta vajaa 4 miljoonaa kiloa voi toteutua jo nyt myönnettyjen uusien lupien avulla. Suurin osa uudesta kapasiteetista on syntynyt suurin panostuksin kiertovesikasvatukseen, jossa ruokakalan tuotantoa ei ole vielä saatu kannattavaksi.
Merikasvatus olisi puolestaan viime vuosien hintatasolla hyvinkin kannattavaa, mutta kasvun esteeksi on nousemassa uusia haasteita. Meriviljelyn edistäminen edellyttää tiukkeneviin ympäristörajoitteisiin liittyvien pelisääntöjen sopimista ympäristöviranomaisten kanssa. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa etsitään tutkijoiden, viranomaisten ja yrittäjien pitkäjänteisenä yhteistyönä ratkaisuja meri- ja kiertovesikasvatuksen ongelmiin. Vesiviljelyyn sopivia tuotantoalueita viedään myös merialuesuunnitelmiin ja kaavoitukseen.
Silakan markkinat monipuolistuvat
Kemiönsaareen perustettiin ensimmäinen kotimainen kalajauhotehdas. Kalajauhotehdas oli suomalaisen kalatalouden strateginen investointi, joka paransi suomalaisen silakankalastuksen toimintaedellytyksiä. Investoinnilla luotiin uudet merkittävät markkinat silakankalastajille ja myös kilpailukykyä Suomen vesiviljelylle. Investointi mahdollisti Itämeren ravinteita kierrättävän kalarehun ja ympäristöystävällisen kotimaisen arvoketjun. Kalajauhotehdas loi vakautta silakan hintoihin, millä on ollut suuri merkitys tilanteessa, jossa elintarvikesilakan vientiä on rajoitettu ja turkistalous on laskusuhdanteessa. Laskevat kalastuskiintiöt ovat silakankalastuksen ja silakkateollisuuden suurin ongelma. Myönteistä on, että silakan dioksiinipitoisuudet laskevat edelleen ja silakan jalostus elintarvikkeeksi kiinnostaa jälleen teollisuutta. Myös lisäarvotuotteiden ja sivuvirtojen tutkimukseen panostetaan.
Rannikkokalastuksen ongelmia ei ole saatu vähenemään
Rannikkokalastus on edelleen pahoissa vaikeuksissa. Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamia ongelmia ei ole erilaisissa yhteistyöelimissäkään pystytty ratkaisemaan tai lieventämään. Kalastajat pitävät rakenneohjelmasta maksettuja hylje- ja merimetsokorvauksia riittämättöminä ja epäoikeudenmukaisesti kohdistettuina. Kalastuksen innovaatio-ohjelmassa testattavat hylkeenkarkottimet saattavat olla osaratkaisu haittojen lieventämiseksi. Kalastajien määrä rannikolla laskee ja keski-ikä nousee. Uusia kalastajia on tullut vähän. Aloittavien kalastajien tukimuodot eivät nykyisellään toimi. Saaliiden vähentyessä yhä useampi kalastaja jalostaa ja myy saaliinsa suoraan kuluttajalle. Rahastosta on voitu tukea jalostusta tai muita tuotannon monipuolistamiseen liittyviä investointeja niin meri- kuin sisävesialueella.
Sisävesien kalavarat paremmin käyttöön
Sisävesien kaupallisen kalastuksen kehitysedellytykset ovat olleet rannikkoa paremmat. Sisävesikalastuksen pyyntitekniikan kehittämiseen paneudutaan kalastuksen innovaatio-ohjelmassa ja kalatalousryhmien rooli sisävesikalastuksen kehittämisessä on ollut paikoin merkittävä. Erityisesti Kainuuseen ja Pohjois-Suomeen on saatu uusia nuoria kalastajia. Näille alueille on myös syntynyt kalastajien yhteenliittymiä, jotka jalostavat paikallisia tuotteita. Sisävesien muikku- ja kuhasaaliit ovat kasvaneet ja särkikaloja hyödynnetään entistä tehokkaammin. Tuontilohen korkea hinta on parantanut luonnonkalan kehitysedellytyksiä. Luonnonkalan menekki on ollut hyvä ja kalanjalostusteollisuus on etsinyt vaihtoehtoisia raaka-aineita sekä panostanut luonnonkalan keräilyyn. Kalastajien keskinäinen yhteistyö ja tietojen vaihto on sosiaalisen median avulla tiivistynyt.
Luonnonvarakeskus arvioi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman vaikuttavuutta. Jatkuvan arvioinnin tuloksia tiivistetään muun muassa kalatalousverkoston blogikirjoituksiin, kalamarkkina- ja olosuhdekatsauksiin sekä teemakohtaisiin raportteihin.
Teksti: Jari Setälä, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus.
Meren pohjaan laskettuja kuusia, joihin ahvenia houkutellaan kudulle, kutsutaan kututuroiksi.
Mihin ahvenet ovat kadonneet Suomenlahdelta? Aiemmin ulkosaariston karuissakin maisemissa niitä uiskenteli huomattavasti nykyistä enemmän. Mistä ahvenen katoaminen Suomenlahdelta johtuu ja voisiko ahventa houkutella kutemaan takaisin ulkosaariston suojaisiin lahtiin? Tätä tutkitaan parasta aikaa Luonnonvarakeskuksen johdolla Euroopan meri- ja kalatalousohjelman (EMKR) Kalatalouden ympäristöohjelmassa.
Ahven voi elää jopa 20-vuotiaaksi. Naarasahven laskee mielellään helminauhamaisen kutunsa mataliin ja suojaisiin paikkoihin, joiden pohjassa on runsaasti jämäkkää kasvillisuutta. Koiras hedelmöittää kasvillisuuteen kiinnittyneen mädin. Nopeasti lämpenevä, tuulen ja aallokon vaikutuksilta suojassa oleva lahti tarjoaa parhaat edellytykset poikasten kehittymiselle.
Luonnonvarakeskus on yhdessä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman kanssa upottanut Hangon ja Tammisaaren vesille liki sata kuusta siinä toivossa, että ahvenet saataisiin kutemaan niihin.
− Tarkoitus on tutkia, saataisiinko ahven kutemaan turoihin alueilla, joilla ahvenen lisääntyminen on syystä tai toisesta vähentynyt. Kututurot voisivat tarjota sopivan kutualustan ja toimia tietynlaisena kunnostuskeinona muutoin heikentyneissä lisääntymisolosuhteissa, tutkija Sanna Kuningas Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Sameassa vedessä ahven ei näe saalistaa
Ahven saalistaa näön perusteella. Sameassa vedessä se ei pärjää saaliskilpailussa särkikaloille. Rehevöityminen tuo mukanaan myös muita ongelmia: pohjat liettyvät, rihmalevän määrä kasvaa ja rakkolevän määrä vähenee.
Ilmastonmuutos kiihdyttää rehevöitymistä entisestään, kun lisääntynyt sadanta ja valumavedet tuovat entistä suuremman määrän ravinteita Itämereen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ahveniin ovat ristiriitaiset:
− Toisaalta ahvenet pitävät lämpimistä vesistä, mutta jos lämmintä kevättä seuraa kylmä alkukesä, kudulle ja koko vuoden ahvenkannalle saattaa käydä huonosti. Ilmaston lämpeneminen puolestaan lisää rehevöitymistä entisestään, tutkija Antti Lappalainen kuvailee ilmiön ristiriitaisia vaikutuksia.
Ilmastonmuutos muuttaa kalojen elinympäristöjä.
EMKR kalainnovaatioita onkimassa
Yleisradion A-Studio sukelsi yhdessä tutkijoiden kanssa merenpohjaan kututuroja katsomaan. Katso dokumentti tästä.
Tuloksia turojen toimivuudesta on odotettavissa syksyllä 2019. Kututuroihin liittyvää tutkimusta on tehty kahden vuoden ajan ja tutkimus jatkuu vuoden 2019 loppuun asti.
Euroopan meri- ja kalatalousohjelmassa (EMKR) on meneillään viisi kalatalouden innovaatio-ohjelmaa, joista Luonnonvarakeskus koordinoi ohjelmia 2−4:
Kotimaisesta kalasta saatavan arvon lisääminen ja uudet lisäarvotuotteet
Tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuuden kehittäminen
Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma
Kalatalouden markkinointiohjelma
Kalatalouden ympäristöohjelma
Lisätietoja:
Antti Lappalainen, erikoistutkija (Luke)
antti.lappalainen@luke.fi
0295327222
Sanna Kuningas, tutkija (Luke)
sanna.kuningas@luke.fi
0295326026
Hylkeet käyttävät rysiä kuin kioskeina, joiden tiskeillä on tarjolla muun muassa lohta ja siikaa. Voisiko hylkeet pitää poissa pyydysten ääreltä lähettämällä veden alla korkeaa ja kovaa ääntä? Tätä tutkitaan parhaillaan Loviisan edustan merialueella Luonnonvarakeskuksen ja muun muassa SAKL:n yhteisvoimin.
Kalastaja Mikael Lindholm ja Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Esa Lehtonen ovat laskeneet ponttoonirysien äärelle väliveteen kaksi lähetinyksikköä, jotka lähettävät satunnaisvaihtelulla korkeaa, heinäsirkan siritystä muistuttavaa ääntä. Lindholm seuraa vertailurysäparien avulla, onnistutaanko äänen avulla pitämään hylkeet pois syömästä kalastajan saalista.
Vaikka laite on asetettu noin 10-metrin syvyyteen, ihmisen korva kuulee äänen veden pinnan yläpuolella jopa sadan metrin päähän meren pohjassa sijaitsevasta laitteesta.
Veden alla äänen voimakkuus saattaa vahingoittaa ihmisen kuuloa vieläkin pidemmän matkan päähän. Siksi laitteen läheisyydessä on kylttejä, jotka varoittavat sukeltajia uimasta liian lähelle karkotinta (kuva vasemmalla).
− Ääntä on käytetty aiemminkin karkottamaan hylkeitä pyydyksiltä eikä kalojen tai muiden vedenelävien ole todettu häiriintyvän äänestä lainkaan, Esa Lehtonen kertoo.
− Uutta nyt kokeilussa olevassa äänisignaalissa on, että siinä on yhdistetty monta korkeaa äänitaajuutta yhdeksi nipuksi. Ainutlaatuista on myös äänilähetyksen sattumanvaraisuus: vaihtelevin väliajoin lähetettävällä äänellä pyritään estämään hylkeiden tottuminen karkottimeen, Lehtonen kertoo.
Avomeren äärelle sijoitettu lähetin on varusteltu 4G-teknologialla, aurinkopaneeleilla ja tuuligeneraattorilla
4G-varusteltu Virebox-lähetinlaitteisto on suunniteltu yhteistyössä VireLabs Oy:n kanssa.
Erilaisia ääneen perustuvia karkottimia on ollut kokeilussa ennenkin. Ongelmana niissä on kuitenkin ollut, mistä avomeren läheisyydessä sijaitsevat lähettimet saavat sähköä. Nyt kokeilussa olevaan laitteistoon kuuluu lautta, josta lähetin saa tarvitsemansa sähkövirran:
− Laitteisto saa tarvitsemansa energian aurinkopaneeleilla ja tuuligeneraattorilla tuotetulla sähköllä. Lisäksi laite on varusteltu 4G-teknologialla, minkä ansiosta avomerta vasten olevan laitteiston toimivuutta voidaan seurata kaukaa kuivalta maalta käsin, Lehtonen selittää.
Hyljekarkotintutkimus on osa Kalatalouden innovaatio-ohjelmaan sisältyvää Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus -hanketta. Karkottimen kokeilujakso kestää tänä vuonna toukokuusta lokakuuhun. Tutkimusta jatketaan vuonna 2019. Kuvassa kumppanuuskalastaja Mikael Lindholm Söderlax Oy:sta ja Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Esa Lehtonen tarkastavat tilannetta rysillä. Odotukset laitteiston toimivuudesta ovat korkealla.
Vaikka laite on asetettu noin 10-metrin syvyyteen, ihmisen korva kuulee äänen veden pinnan yläpuolella jopa sadan metrin päähän meren pohjassa sijaitsevasta laitteesta.
