Blogi: Mikä muuttuu 2026
EU:n kalastuksenvalvontaa koskevan lainsäädännön muutokset tulevat pääosin sovellettaviksi 10. tammikuuta 2026. Jokaisen kalatalousalan toimijan pitää osata niitä itsenäisesti noudattaa; suoraan sanottuna Ignorantia legis non excusat (lain tuntemattomuus ei vapauta vastuusta). Tyhjentävää kirjoitusta tammikuun uusista säännöistä ei ole mahdollista tuottaa, mutta tässä pyritään tunnistamaan toimialan kannalta osa tärkeimmistä.
Aivan aluksi on kuitenkin hyvä muistaa, että alle 12 metrin pituisille kalastusaluksille ja ilman alusta harjoitettavaan kalastukseen on monien uusien velvoitteiden osalta annettu siirtymäaikaa aina vuoden 2028 tammikuulle saakka. Tämä koskee mm. alusten seurantajärjestelmiä, sähköistä kalastuspäiväkirjaa, sähköistä purkamisilmoitusta ja kadonneita pyydyksiä koskevia velvoitteita. Pitemmän siirtymäajan lisäksi juurikaan muuta kansallista liikkumavaraa ei säännöksissä ole, vaan ne on pantava toimeen sellaisenaan. Hallinto toki käyttää siirtymäajan hahmotellakseen sellaiset soveltamislinjaukset, jotka ottavat huomioon Suomen erityispiirteet, siinä määrin kuin EU:n asetukset sen mahdollistavat.
Jos kalastusalus on 12-metrinen tai pidempi, kalastuspäiväkirjan ja purkamisilmoituksen pitää olla sähköinen jo tammikuussa 2026. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että muutama 12-15 metriä pitkä alus joutuu ottamaan käyttöön eLogbook-sovelluksen ja alkamaan tehdä ennakkoilmoituksia. Kalastuspäiväkirjaan pitää jatkossa täyttää kaikkien saalislajien kaikki määrät, myös ne, joita on alle 50 kg, sekä mm. kalastusmatkan yksilöllinen tunnistenumero ja tiedot kadonneista pyydyksistä. Purkamisilmoitukset siirtyvät kokonaan pois eLogbookista eRapu-järjestelmässä tehtäviksi. Lisäksi pyyntialuksella on oltava välineet kadonneen pyydyksen talteen ottamiseksi.
Alusten seurantalaitteiden osalta yli 15-metrisille aluksille koituvat muutokset ovat vähäisiä, mutta siitä on oltava entistäkin tarkempi, että VMS- ja AIS-laitteita ei saa kytkeä pois päältä ilman hyväksyttävää syytä ja ilman ilmoitusta kalastuksenseurantakeskukselle.
Kala punnitaan ja myydään valvotusti
Kalansaaliiden punnitsemiseen liittyvät vaatimukset muuttuvat vähitellen, ja asiaan vaikuttavat monet muutkin seikat kuin EU:n valvonta-asetuksen muutos. Kunhan kansallinen lainsäädäntö saadaan ajan tasalle, sovellettavaksi tulee sääntö, jonka mukaan kalansaaliit saa punnita ainoastaan viranomaisen valtuuttama toimija. Valtuutuksen voi saada kalan ostaja, itse kalastusaluksen päällikkö tai oikeastaan kuka tai mikä taho tahansa, kunhan täyttää vaatimukset. Haasteena on, että osa vaatimuksista odottaa vielä säätämistään Euroopan komission valmistelussa – ja valmistelu on riitaista, sillä sitä onneksi kuitenkin tehdään yhteistyössä jäsenmaiden kanssa. Mielenkiintoinen on myös velvoite julkistaa virallisilla verkkosivuilla niiden toimijoiden luettelo, joilla on lupa suorittaa punnituksia. Punnitsijaluettelon muotoa ja julkistettavien tietojen laajuutta viilataan edelleen kansallisen valmistelun yhteydessä muiden muutostarpeiden tapaan.
Saaliin punnitsemiseen liittyy niin paljon tarinaa, että jääköön aihe tällä kertaa kesken ja palataan siihen kirjoitussarjan seuraavissa jaksoissa. Olennaista on kuitenkin muistaa, että kaikki saaliit on punnittava lajeittain ja tulokset pitää tallentaa kolmen vuoden ajaksi säädetyssä muodossa punnituskirjaukseen. Jatkossa mikä tahansa puntari ei myöskään kelpaa, vaan vaakojen tulee olla hyväksyttyjä. Punnituskirjaukseen merkittyjä tietoja on käytettävä kaikissa saaliserään liittyvissä asiakirjoissa, kuten purkamisilmoitus ja kuljetusasiakirja. Kuljetusasiakirjan velvoite muuttuu sikäli, että se on toimitettava viranomaisille jo ennen kuljetuksen alkamista ja sähköisessä muodossa.
Merialueelta pyydettyä kalaa saa myydä ainoastaan rekisteröidylle ensiostajalle, tai muutoin myyjä syyllistyy vakavaan rikkomukseen. Ostajan tulee toimittaa hankkimastaan kalasta ostoilmoitus, tai kuten lainsäädäntö väärin päin sanoo ”myynti-ilmoitus”, tammikuusta lähtien aina sähköisesti riippumatta kalastustuotteita ostavan yrityksen liikevaihdon määrästä. Nykyinen mahdollisuus lähettää myynti-ilmoitus esimerkiksi postitse tai sähköpostilla jää siis pois pienimpienkin toimijoiden kohdalla. Sähköisesti myynti-ilmoituksen voi toimittaa verkossa: https://kakeweb.mmm.fi/main.jsf . Suoramyyntikin on toki mahdollista, ja yksityisen kuluttajan ei sentään tarvitse myynti-ilmoitusta tehdä, jos hän hankkii päivässä enintään 10 kilogrammaa kalastustuotteita, jotka eivät sen jälkeen päädy myyntiin vaan ainoastaan yksityiseen kulutukseen. Itämerestä pyydetyn lohen osalta kyseinen kynnysarvo on kaksi kappaletta kuluttajaa kohti päivässä.
Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden eräjäljitettävyyttä koskevat vaatimukset ulottuvat ensi vuonna myös sisävesillä kalastettuun ja tuotettuun kalaan, samoin kuin tuontiin kolmansista maista, ja eriä koskevat tiedot on säilytettävä sekä asetettava saataville digitaalisesti sille toimijalle, jolle kalastus- tai vesiviljelytuote toimitetaan (vrt. https://merijakalatalous.fi/ajankohtaista/blogi-kalastus-ja-vesiviljely-sisavesilla-yhteisen-kalastuspolitiikan-valvonnan-alle/). Kalan tuonnissa kolmansista maista CATCH-järjestelmän käyttö tulee maahantuojille pakolliseksi (ks. https://merijakalatalous.fi/ajankohtaista/blogi-catch-sahkoinen-saalistodistusjarjestelma). Komissio on pyytänyt jäsenmaiden viranomaisia teroittamaan maahantuojille, että sen ei ole mahdollista luoda yhteentoimivuutta CATCHin ja maahantuojien IT-järjestelmien välille.
Asianmukaisesti merkitsemättömien pyydysten aika on ohi
Erityistä huomiota tulee jatkossa kiinnittää pyydysmerkintöjen oikeellisuuteen. Merkille pantavaa on, että komission uuden täytäntöönpanoasetuksen 2025/2196 mukaan merkitsemättömiä pyydyksiä ei saa olla edes aluksella, saati että niitä saisi käyttää kalastukseen. Puuttuvat tai virheelliset merkinnät ylittävät helposti yhteisen kalastuspolitiikan vakavan rikkomuksen perusteet, ja se tulee kalliiksi. Sama koskee myös aluksia, sillä kalastusaluksen merkintöjen tai tunnistus- tai rekisteröintitietojen väärentäminen tai peittäminen on aina YKP:n vakava rikkomus.
EU tunkeutuu vähitellen yhä enemmän myös vapaa-ajankalastuksen sääntelyyn ja valvontaan merialueella. Vuonna 2026 tulee voimaan velvoite ilmoittaa päivittäin sähköisesti vapaa-ajankalastuksessa saadut saaliit tiettyjen kalalajien osalta. Suomessa tämä hoituu omakala-sovelluksella (https://omakala.fi/). Ilmoitusvelvoitteen ajantasaisesta sisällöstä on syytä seurata maa- ja metsätalousministeriön viestintää (www.mmm.fi). On myös syytä huomata, että ilmoitusvelvollisuuden tahallaan laiminlyövä on kalastuslain 118 §:n mukaisesti tuomittava kalastusrikkomuksesta sakkoon.
Rikkomuksesta koituu seuraamus, vakavasta vakava
Yhteisen kalastuspolitiikan rikkomuksista määrättäviin seuraamuksiin liittyvä kokonaisuus uudistuu melko paljon. Jako rikkomuksiin ja vakaviin rikkomuksiin säilyy, mutta vakavat rikkomukset määritellään neuvoston asetuksessa aiempaa tyhjentävämmin niin, että jäsenmaiden viranomaisille jää vähemmän harkinnan varaa. Toisaalta asetuksessa on uusia elementtejä, joita mahdollisesti voidaan käyttää joissain yksittäistapauksissa lieventämään seuraamusten tasoa.
Yhteisen kalastuspolitiikan vakavien rikkomusten lista on pitkä. Se löytyy neuvoston valvonta-asetuksen 90 artiklasta sekä liitteestä IV, ja myös tästä linkistä. Seuraamukset vakavista rikkomuksista ovat moninaiset, ja voivat pahimmillaan johtaa kalastuslisenssin menettämiseen. Kalastusaluksen päällikön kohdalla pisteiden kertyminen voi johtaa siihen, että hän menettää oikeutensa toimia kalastusaluksen päällikkönä. Pelkkä seuraamusmaksukin on voimassa olevan Suomen lain mukaan vähintään 2 000 euroa. Lisäksi vakavasta rikkomuksesta seuraamuksen saanut voi menettää oikeutensa julkisiin tukiin ja rikkomusta edeltävän viiden vuoden aikana maksetut EMKVR-tuet peritään takaisin.
EU:n muutosten lisäksi myös kansallinen yhteisen kalastuspolitiikan valvontaa koskeva lainsäädäntö joudutaan uudistamaan. Tätä ei kuitenkaan saada valmiiksi ensi tammikuuhun mennessä. Tarkoituksena on EU:n lainsäädännön pakottamien muutosten lisäksi mm. tarkastella huolellisesti seuraamussääntelyn toimivuutta ja oikeasuhtaisuutta. Samassa yhteydessä myös kalastusalusten rekisteröintiä koskeva laki olisi ajantasaistettava. EU:n asetukset ovat kuitenkin Suomessa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, joten kansallisen lainsäädännön viivästyminen vaikuttaa vain rajoitetusti.
Huom: Tämä teksti on laadittu säädösmuutosten hahmottamisen avuksi ja perustuu alustavaan analyysiin muutosten vaikutuksista eikä siihen voi vedota mahdollisissa säädösten soveltamiseen liittyvissä tulkinta- tai ristiriitatilanteissa.