MMM: Kaupallisen kalastuksen kuhan alamitta nousee vuoden 2019 alusta

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote
2.10.2018 10.00

Kuhan alamitta nousee ensi vuoden alusta Saaristomeren ja Pohjanlahden ryhmään I kuuluvien päätoimisten kaupallisten kalastajien osalta 37 senttimetristä 40 senttimetriin. Suomenlahden ja sisävesien ryhmän I kaupallisten kalastajien osalta alamitta nousee samana ajankohtana 40:stä 42 senttimetriin. Muutokset perustuvat vuoden 2016 alussa voimaan tulleen valtioneuvoston kalastusasetuksen siirtymäsäännöksiin. Vapaa-ajankalastuksessa alamitta on jatkossakin 42 senttimetriä.

Kalastusasetuksen (1360/2015) perustelumuistiossa todetaan, että alamittasääntelyn vaikutuksia kuhakantaan ja kuhan kalastukseen seurataan kolmen vuoden siirtymäajan kuluessa. Muutoksille ei Luonnonvarakeskuksen viime keväänä antaman lausunnon ja siitä sidosryhmien kanssa käydyn keskustelun perusteella nähdä maa- ja metsätalousministeriössä tarvetta, ja kalastusasetuksessa aikanaan säädetty järjestely jää voimaan.

Saaristomeren kuhakanta pienentynyt

Saaristomereltä saadaan noin kaksi kolmasosaa merialueilla tapahtuvan kaupallisen kalastuksen kuhasaaliista. Luonnonvarakeskuksen lausunnossa todetaan, että erityisesti pohjoisen Saaristomeren kuhakantaan kohdistuu korkea kalastuskuolevuus ja että nopeakasvuisimmat kuhat pyydetään alueelta tehokkaasti pois. Saaristomeren kuhakannan arvioidaan kaiken kaikkiaan pienentyneen, samoin kuin alueelta saatavien kuhasaaliiden. Suomenlahdella kuhakannan tila on lausunnon mukaan hieman parempi, ja monessa järvessäkin kuhakanta on hyvässä tilassa.

Kuhan alamitan noston tavoitteena on kasvattaa erityisesti Saaristomeren kuhan saaliskokoa, hyödyntää kuhien kasvupotentiaalia ja estää kuhien keskikoon pienentyminen. Tavoitteena on näin varmistaa kuhakantojen suotuisa kehitys, mikä on keskeinen edellytys sekä kaupallisen että vapaa-ajankalastuksen edellytysten paranemiselle.

Luonnonvarakeskus seuraa maa- ja metsätalousministeriön pyynnöstä jatkossakin kuhakantojen kehitystä ja sääntelyn vaikutuksia kaupalliseen ja vapaa-ajan kalastukseen. Seurannan avulla pyritään varmistamaan se, että merialueen kuhakantojen tila todellakin paranee ja että kalastus pysyy kestävällä tasolla.

Luonnonvarakeskukselta tullaan lisäksi pyytämään arvio kuhalle asetettavan ylämitan, alueellisen ja ajallisen kuturauhoituksen sekä eri pyydysten käytön rajoittamisen tarpeesta ja vaikutuksista alueellisten käyttö- ja hoitosuunnitelmien valmistelua varten.

Alamittaa pienemmän kalan pyytäminen on kiellettyä

Alinta pyyntimittaa pienemmän kalan pyytäminen on kalastuslain mukaan kiellettyä, ja pyyntimittojen noudattaminen vaikuttaa eri pyydysten käyttöön ja erityisesti verkkokalastukseen. Kalastajien tuleekin jatkossa ottaa kuhan suurentuvat alamitat huomioon käyttämiensä verkkojen solmuväleissä niin, että alamittaisten kuhien saaminen saaliiksi voidaan välttää. Kalatalousalueilla tulee lisäksi tehdä esitys kalastukseen käytettävien verkkojen solmuvälisääntelyn tarpeesta osana käyttö- ja hoitosuunnitelmien valmistelua.

Alamitan nostaminen voi Luonnonvarakeskuksen lausunnon mukaan aiheuttaa saalismenetyksiä merialueen 1 ryhmän kaupallisille kalastajille. Maa- ja metsätalousministeriö pyrkii huolehtimaan siitä, että kuhan kaupallinen kalastus voisi jatkua kannattavana myös alamittojen noustessa ja että alamitan noususta ja kuhasaaliin väliaikaisesta pienentymisestä aiheutuvia merkittäviä menetyksiä voitaisiin kompensoida erityisellä määräaikaisella tukijärjestelmällä.

Lähde: MMM

Luke: Silakan käyttö elintarvikkeena voitaisiin kymmenkertaistaa

Luken uutisessa 24.9.2018 pohditaan kalavarojemme hyödyntämisen ympäristöystävällisyyttä ravintona:

Silakan käyttö elintarvikkeena voitaisiin kymmenkertaistaa – Kalan syöminen on keino poistaa ravinteita vesistöistä ja vähentää lihankulutusta

Syömme lihaa yli suositusten vaikka meressä riittäisi kotimaista terveellistä kalaa yllin kyllin. Tilanne on paradoksaalinen. Suomen merialueen saalista 95 % on silakkaa ja kilohailia. Tällä hetkellä silakkaa syödään kuitenkin vain noin 200−300grammaa vuodessa. Jos kalansaalis käytettäisiin tehokkaasti, silakan käyttöä elintarvikkeena voitaisiin lisätä vähintään kymmenkertaiseksi nykyisestä.

Voisiko silakka puhkaista kasvissyöntikuplan?

Ennätyksellisen hellekesän aikana Suomenlahtea kurittivat massiiviset sinilevälevälautat. Suomenlahden sinilevätilanne oli tänä kesänä pahin 20 vuoteen.

Samaan aikaan kun uimarannat kylpivät leväkukinnoissa, julkisuudessa keskusteltiin, onko lisääntynyt kasvissyönti sittenkin pelkkä kupla. Suomalaisten lihankulutus on nimittäin pysynyt Luonnonvarakeskuksen ravintotaseen mukaan kutakuinkin ennallaan.

− Lihansyöntiä voisi korvata syömällä huomattavasti enemmän kotimaista kalaa. Silakkaa riittäisi suomalaisten lautasille vuodessa jopa yli 20 kiloa henkeä kohden. Silakasta riittäisi siten yllin kyllin aineksia kasvissyöntikuplan puhkaisemiseen! Ilmastoystävällisintä olisi vähentää lihankulutusta lisäämällä kotimaisen kalan ja kasvisten syöntiä. Iso osa Suomen maatalouden vesistökuormituksesta liittyy lihantuotantoon, joten lihatuotannon vähenemiselläkin olisi myönteisiä vaikutuksia merialueiden tilaan, erikoistutkija Antti Lappalainen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo.

Lue koko uutinen täältä

Pro Kala: Kala-alan yrittäjillä on vahva usko tulevaisuuteen

Pro Kala ry:n tiedote:

Kalatalous on yksi maailman vanhimmista elinkeinoista. Tänä päivänä se on osa nykyaikaista elintarviketeollisuutta, ja usko tulevaan on alalla vahva. Yrittäjän päivänä 5.9. kala-alan yrittäjät katsovat tulevaan luottavaisin mielin ja uusin suunnitelmin.

– Terveellistä ruokaa halutaan maailmassa lisääntyvässä määrin. Sen suhteen tulevaisuus näyttää meille oikein lupaavalta, arvioi kalankasvattaja Mikko Pajula Haverön Lohesta Paraisilta.

Ruoan kysyntä kasvaa lähitulevaisuudessa paljon nopeammin kuin mahdollisuudet sen tuottamiseen maalla. Vesiviljely on ekologisesti tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia ja uskotaan, että se tulee tarjoamaan ratkaisevan osan maailman ruoantuotannosta väestön lisääntyessä.

Kala-ala investoi kotimaiseen ruoantuotantoon ja työhön

Suomessa on viime vuosina tehty mittavia investointeja ja investointipäätöksiä sekä kalan alkutuotannossa että jalostuksessa.

Vesiviljelylle on tullut uusia tuotantomuotoja niin maalla kuin merellä. Kaupallinen kalastus on tehostunut ja keskittynyt entistä paremmin vastaamaan jatkojalostuksen tarpeisiin ja kalakantojen kestävään hyödyntämiseen. Suurimmat kalanjalostajamme ovat ilmoittaneet lähivuosien kymmenien miljoonien investoinneista tuotantolaitosten laajennuksiin ja jalostuskapasiteetin nostoon. Investoinnit ovat toimialan vastaus kasvavaan kysyntään.

Suomalaisille kalatuotteille on kysyntää myös maailmalla. Vientimarkkinat näyttävät vetävän, ja kuluttajista kolme neljästä haluaisi syödä kalaa nykyistä enemmän.

Ennakoimattomuus haasteena ja mahdollisuutena

Yrittäjyys kala-alalla on elinkeinotoimintaa luonnon ehdoilla. Saalis- ja kasvatussesongit ovat kaikille alan yrittäjille samat, mikä tarkoittaa rajua vaihtelua saalishuippujen ja tyhjäkäynnin välillä. Koko kalan ketju jakaa samat luonnonolosuhteiden ennakoimattomuuteen, kalan saatavuuteen ja byrokratiaan liittyvät haasteet.

Alati kasvavaan kysyntään vastaamiseksi on alaan liittyvät riskit pystyttävä minimoimaan ja haasteetkin käännettävä mahdollisuuksiksi.

– Suurimmat haasteet ammatissa liittyvät luonnonolosuhteiden jatkuvaan vaihteluun. Kalaa ei vain ”haeta” mereltä, vaan nöyränä miehenä on pyydyksille lähdettävä, kuvaa työtään raumalainen rannikkokalastaja Jarno Aaltonen.

Kalateollisuus ja kalakauppa ovat riippuvaisia kalan saatavuudesta. Kaikki riippuu lopulta alkutuotannosta: kalaa voidaan jalostaa ja myydä vain, jos sitä on saatavilla. Sesonkien nopea vaihtelu ja tuotteen lyhyt käyttöikä aiheuttavat omat vaatimuksensa.

– Kala on herkkä tuote, joka vaatii yrittäjältä täydellistä sitoutumista. Yksikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen. Aina oppii uutta, ja tarvitaan ammattilaista valitsemaan eri vaihtoehdoista paras jatkuvasti elävässä tilanteessa, kuvaa yrittäjä Juhani Larjos Helsingissä toimivasta tukku- ja jalostusyritys Finnish Freshfish Oy Kalamestasta.

Alan erityispiirteiden vuoksi yrittäjät näkevät erittäin tärkeäksi kehittää niitä mahdollisuuksia, joihin voidaan vaikuttaa: helpottaa kalavesien ja kasvatuslupien saatavuutta ja ajantasaistaa elinkeinoa koskevaa lainsäädäntöä. Haasteet ovat monimutkaiset mutta palkinto yksinkertainen: kala. Kun saalis, tuotanto ja saatavuus ovat kohdallaan ja yritys menestyy, työssä on kutsumuksen tuntu.

Lisätietoja:

Katriina Partanen, toiminnanjohtaja, Pro Kala
0400 827 277, katriina.partanen@prokala.fi

 

Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti hallin, itämerennorpan ja euroopanmajavan metsästyskiintiöt

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 31.7.2018:

 

Maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut hallin, itämerennorpan ja euroopanmajavan metsästyskiintiöt metsästysvuodelle 2018–2019. Hallin ja itämerennorpan metsästyskiintiöt päätettiin säilyttää edellisen vuoden tasolla, euroopanmajavan kiintiötä nostettiin 350 yksilöstä 400 yksilöön.

Itämerennorpan kannanhoidollinen metsästys on ollut mahdollista Perämeren–Merenkurkun alueella vuodesta 2015 lähtien. Suomen Riistakeskuksen myöntämiin pyyntilupiin perustuvan metsästyksen tarkoituksena on estää ja vähentää Perämeren norppakannan kalastukselle ja kalankasvatukselle aiheuttamia vahinkoja. Viime vuosina runsastuneen itämerennorppakannan arvioidaan olevan yli 20 000 yksilöä, joista valtaosa elää Perämerellä.

Nyt vahvistettu kiintiö sallii viime vuoden tapaan 300 norppayksilön metsästämisen. Ruotsin kiintiö itämerennorpalle on lisäksi 130 yksilöä. Kiintiöt hidastavat toteutuessaan kannan kasvua, mutta eivät pysäytä sitä kokonaan. Muualla kuin Perämeren–Merenkurkun alueella itämerennorpan metsästäminen ei ole sallittua.

Itämerennorpan metsästysaika muutettiin jo aiemmin tänä vuonna vastaamaan hallin metsästysaikaa, eli norpan metsästys on sallittua 16.4.–31.12. välisenä aikana.

–Norppaa voidaan nyt metsästää myös loppusyksyllä, jolloin sen aiheuttamat haitat kalataloudelle ovat merkittävimpiä, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Hallin eli harmaahylkeen metsästyskiintiö on viime vuoden tapaan 1 050 yksilöä. Hallikiintiö jakaantuu kannanhoitoalueille niin, että Perämeren–Merenkurkun alueella suurin sallittu saalismäärä on 633 hallia, Lounais-Suomen alueella 273 hallia ja Suomenlahden alueella 144 hallia. Metsästys tapahtuu näiden alueellisten kiintiöiden puitteissa, eikä siihen tarvita Suomen riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa. Metsästäjällä on kuitenkin velvollisuus ilmoittaa saaliiksi saaduista halleista Suomen riistakeskukselle, joka seuraa kiintiöiden täyttymistä.

Vielä vahvistamattoman tiedon mukaan metsästysvuoden 2017–2018 saalis oli 190 hallia ja 207 itämerennorppaa.

Majavakiintiön kasvattamisen toivotaan ehkäisevän vahinkoja

Euroopanmajavan metsästyskiintiöksi vahvistettiin 400 yksilöä eli 50 yksilöä enemmän kuin viime vuonna. Suuremman kiintiön tarkoituksena ei ole rajoittaa majavakannan levittäytymistä ja runsastumista levinneisyysalueen reuna-alueilla, vaan mahdollistaa aiempaa paremmin tihentymäalueiden kannan sääntely ja vahinkojen estäminen.

Suomen riistakeskuksen myöntämiin pyyntilupiin perustuva majavametsästys on sallittua Satakunnan maakunnassa sekä osissa Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntia. Ruotsin kanssa yhteiselle euroopanmajavan esiintymisalueelle Länsi-Lappiin pyyntilupia ei myönnetä, mutta Suomen riistakeskus voi myöntää alueelle poikkeuslupia vahinkojen perusteella.

Saukolle maa- ja metsätalousministeriö ei aseta kiintiötä metsästysvuodelle 2018–2019. Suomen riistakeskus voi myöntää vahinkoperusteisen poikkeusluvan saukon pyytämiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön asetukset taustamuistioineen

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Erätalousneuvos Vesa Ruusila, p. 029 516 2051, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. 050 516 2868, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Meri- ja kalatalousverkoston toimintaa halutaan kehittää – vastaa palautekyselyyn

Haluamme kehittää meri- ja kalatalousverkoston toimintaa, ja olisimme kiitollisia jos voisit vastata palautekyselyyn tästä linkistä. Kyselyyn vastaaminen kestää 5-10 minuuttia, ja se on anonyymi.

 

Meri- ja kalatalousverkoston toiminta käynnistyi vuonna 2016, ja sen tärkein tehtävä on Euroopan meri- ja kalatalousrahaston saavutuksista ja mahdollisuuksista tiedottaminen. Verkoston toimintaan kuuluu myös rahaston toimeenpanoa edistävien koulutuksien, seminaarien ja muiden tilaisuuksien järjestäminen. Tapahtumissa huomioidaan mahdollisuuksien mukaan toimialan sisäisen ja ulkoisen verkostoituneisuuden edistäminen. Voit lukea tiivistelmän vuoden 2018 toimintasuunnitelmasta tästä linkistä.

Kalasesongit muutoksessa – Vesiviljely ja tuotekehitys tasaavat kalastuksen kausiluonteista tarjontaa

Kesäkuussa pöydät notkuvat kotimaista sipulia, avomaan salaattia, kurkkua ja tomaattia. Vihannesten satokalenteri on monelle tuttu, mutta kuinka moni tietää, miten kotimainen kala ui suomalaisten ruokapöytiin?

Kalastus kuuluu joka kolmannen suomalaisen vapaa-ajan harrastuksiin. Monen kesäloman viettoon kuuluva virvelin heittely rantakalliolta, onkivavan uittaminen veneen perästä tai katiskojen laskeminen mökkiruovikon reunaan saattaa luoda käsityksen siitä, että kesä olisi kaikkialla parasta kala-aikaa. Näin ei kuitenkaan ole, ainakaan kun tilannetta tarkastellaan rannikkoalueiden kalastuksen näkökulmasta.

Päinvastoin kuin voisi luulla, kesällä tuoretta kotimaista kalaa voi olla kaupasta vaikea saada.
− Sisäsaariston vedet lämpenevät kesällä ja kalat eivät liiku niin hanakasti kuin keväällä. Silloin kalaa on vaikeampi saada pyydyksiin. Lämpimänä aikana kalan säilyvyys heikkenee ja limoittuvien pyydysten puhdistus on työlästä. Näiden syiden vuoksi sisäsaaristossa ei kesäaikaan ole juurikaan kaupallista pyyntiä, kuvailee tilannetta Luken erikoistutkija Jari Setälä.

Vesiviljelystä kalaa ympäri vuoden

Suomessa kotimaisesta luonnonkalasta on useimmiten pulaa. Tällä hetkellä yli 80 prosenttia kaupallisen kalan tarjonnasta on tuontikalaa. Vesiviljelyllä kalan tarjonta voidaan ajoittaa entistä paremmin kausiin, jolloin kalaa ei ole luonnonvesistä saatavilla. Kasvatetun kalan tarjonta on runsaimmillaan loppuvuodesta, mutta sisähalleissa tapahtuvassa kiertovesiviljelyssä kalan tuotantokierto voidaan säätää markkinoiden kysynnän mukaisesti.
− Tällä hetkellä kiertovesikasvatukseen soveltuvat lajit ja tuotteet ovat vielä suhteellisen arvokkaita, mutta viljelytekniikkaa ja siihen soveltuvia kaloja tutkitaan Luonnonvarakeskuksessa koko ajan, Setälä kuvailee.

Jotta suomalaisella tuotannolla voitaisiin korvata tuontikalaa, kotimaisen kalantuotannon edellytyksiä pitää parantaa:
− Suomessa tarvitaan lisää kalankasvatuslupia sekä toimivia ratkaisuja kalastajia kiusaavaan hyljeongelmaan. Luonnonvarakeskus työskentelee tiiviisti kummankin perusongelman kimpussa, toteaa Setälä.

Uusia tuotteita kalasta

Vaikka suurin osa syömästämme kalasta tuodaan nykyisin ulkomailta, kotimaisiakin vaihtoehtoja on ympäri vuoden saatavilla. Kausina, jolloin tuoretta kotimaista kalaa on rajoitetusti tarjolla, lähiruokaa suosiva voi valita myös kotimaisia kalapakasteita. Myös uusia tuotteita kalasta kehitetään jatkuvasti.
− Kotimaisen tarjonnan vaihteluun voidaan vastata myös uusiin ruokailutottumuksiimme sopivilla helposti ja nopeasti valmistuvilla kalatuotteilla, kuten kalamurekkeilla, -pyöryköillä ja -pihveillä. Niitä saa niin tuoreena kuin pakasteena. Luonnonvarakeskus on VTT:n ja Turun Yliopiston kanssa kehittämässä uusia innovaatiotuotteita kotimaisesta kalasta. Tavoitteena on jatkossa hyödyntää koko kala suomuineen päivineen. Elintarvikekalan sivutuotteista voidaan jatkossa tehdä ravinnelisä-, lääke- ja kosmetiikkatuotteitakin, Setälä kertoo.

Vuodenajat ja ympäristönmuutokset vaikuttavat kalastussesonkeihin

Kalastussesongit ovat muuttuneet. Esimerkiksi kuhan pyynnin huippukausi oli ennen loka-marraskuussa, mutta nykyisin hylkeet vaikeuttavat pyyntiä. Kuhaa saadaan keväällä heti kun vedet vapautuvat jäistä, mutta pyyntikausi on hyljeongelmien vuoksi käynyt vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Tänäkin vuonna verkkopyynti onnistui vain muutamina päivinä. Viime vuosina myös erikoiset sääolosuhteet ja säätilojen nopeat vaihtelut ovat sotkeneet perinteiset kalastuskaudet, kertoo Setälä.

Useimpien kalalajien paras pyyntikausi on kevään kutuaikana. Kala liikkuu ja käy pyydykseen. Saaristomeren kaupalliset kalastajat pyytävät heti jäiden lähdön jälkeen särkeä, kuoretta ja kuhaa. Niiden jälkeen saadaan silakkaa, haukea, ahventa ja lahnaa.

Kesällä lohi ja siikakin käyvät kuitenkin ulkomerellä hyvin pyydykseen. Lohi ja siika vaeltavat Selkämereltä Perämeren pohjukoihin ja sitä pyydetään matkan varrelta pitkin kesää. Myös Suomenlahdella lohi käy pyydyksiin. Loppukesästä alkaa ahvenen pyyntikausi ja myöhemmin syksyllä saadaan siikaa. Perämeren pikkusiian pyyntihuippu osuu lokakuulle. Talvella monipuolista tarjontaa on vähemmän, lukuun ottamatta silakkaa ja madetta, joiden paras pyyntikausi ja madesesonki osuu alkuvuoteen.
Syömällä kotimaista kalaa valitset lautasellesi lähiruokaa ja teet samalla moninkertaisen ekoteon:
− Kalastus on erinomainen keino vähentää vesistöjen ravinnekuormaa. Suuri osa kalan saaliistamme on silakkaa, joka on myös mitä parhain ruokakala kautta aikain. Silakka tulee vielä tulevaisuudessa saamaan sille kuuluvan arvonnousun, Setälä ennakoi.

Rannikolta pyydettyjen kalojen tarjonnan ajoittuminen. Luken tilastot merialueen kaupallisesta kalastuksesta: Vuosien 2013-2017 saaliin keskiarvo.

Kuteeko ahven kuuseen? Itämeren ahventa etsimässä

Meren pohjaan laskettuja kuusia, joihin ahvenia houkutellaan kudulle, kutsutaan kututuroiksi.

Mihin ahvenet ovat kadonneet Suomenlahdelta? Aiemmin ulkosaariston karuissakin maisemissa niitä uiskenteli huomattavasti nykyistä enemmän. Mistä ahvenen katoaminen Suomenlahdelta johtuu ja voisiko ahventa houkutella kutemaan takaisin ulkosaariston suojaisiin lahtiin? Tätä tutkitaan parasta aikaa Luonnonvarakeskuksen johdolla Euroopan meri- ja kalatalousohjelman (EMKR) Kalatalouden ympäristöohjelmassa.

Laskisiko ahven kutunsa merenpohjaan upotettuun kuuseen?

Ahven voi elää jopa 20-vuotiaaksi. Naarasahven laskee mielellään helminauhamaisen kutunsa mataliin ja suojaisiin paikkoihin, joiden pohjassa on runsaasti jämäkkää kasvillisuutta. Koiras hedelmöittää kasvillisuuteen kiinnittyneen mädin. Nopeasti lämpenevä, tuulen ja aallokon vaikutuksilta suojassa oleva lahti tarjoaa parhaat edellytykset poikasten kehittymiselle.

Luonnonvarakeskus on yhdessä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman kanssa upottanut Hangon ja Tammisaaren vesille liki sata kuusta siinä toivossa, että ahvenet saataisiin kutemaan niihin.

− Tarkoitus on tutkia, saataisiinko ahven kutemaan turoihin alueilla, joilla ahvenen lisääntyminen on syystä tai toisesta vähentynyt. Kututurot voisivat tarjota sopivan kutualustan ja toimia tietynlaisena kunnostuskeinona muutoin heikentyneissä lisääntymisolosuhteissa, tutkija Sanna Kuningas Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Sameassa vedessä ahven ei näe saalistaa

Ahven saalistaa näön perusteella. Sameassa vedessä se ei pärjää saaliskilpailussa särkikaloille. Rehevöityminen tuo mukanaan myös muita ongelmia: pohjat liettyvät, rihmalevän määrä kasvaa ja rakkolevän määrä vähenee.
Ilmastonmuutos kiihdyttää rehevöitymistä entisestään, kun lisääntynyt sadanta ja valumavedet tuovat entistä suuremman määrän ravinteita Itämereen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ahveniin ovat ristiriitaiset:

− Toisaalta ahvenet pitävät lämpimistä vesistä, mutta jos lämmintä kevättä seuraa kylmä alkukesä, kudulle ja koko vuoden ahvenkannalle saattaa käydä huonosti. Ilmaston lämpeneminen puolestaan lisää rehevöitymistä entisestään, tutkija Antti Lappalainen kuvailee ilmiön ristiriitaisia vaikutuksia.

Ilmastonmuutos muuttaa kalojen elinympäristöjä.

EMKR kalainnovaatioita onkimassa

Yleisradion A-Studio sukelsi yhdessä tutkijoiden kanssa merenpohjaan kututuroja katsomaan. Katso dokumentti tästä.
Tuloksia turojen toimivuudesta on odotettavissa syksyllä 2019. Kututuroihin liittyvää tutkimusta on tehty kahden vuoden ajan ja tutkimus jatkuu vuoden 2019 loppuun asti.

Euroopan meri- ja kalatalousohjelmassa (EMKR) on meneillään viisi kalatalouden innovaatio-ohjelmaa, joista Luonnonvarakeskus koordinoi ohjelmia 2−4:

  1. Kotimaisesta kalasta saatavan arvon lisääminen ja uudet lisäarvotuotteet
  2. Tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuuden kehittäminen
  3. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma
  4. Kalatalouden markkinointiohjelma
  5. Kalatalouden ympäristöohjelma

Lisätietoja:

Antti Lappalainen, erikoistutkija (Luke)
antti.lappalainen@luke.fi
0295327222

Sanna Kuningas, tutkija (Luke)
sanna.kuningas@luke.fi
0295326026