Kategoria: Ajankohtaista

Luonnonvarakeskus: Kalatalouden tuotot kääntyivät pitkästä aikaa laskuun vuonna 2015, mutta myönteistä kehitystä nähtävissä

Luke kertoo tiedotteessaan, että vuosi 2015 oli kalataloudessa aiempaa synkempi, kun tuotot kääntyivät monen vuoden nousun jälkeen laskuun. Kalatalouden alkutuotannossa oli kuitenkin nähtävissä myönteistä kehitystä.

Aiempaa alhaisempi polttoaineen hinta vaikutti positiivisesti isojen kalastustroolareiden tulokseen.

– Vaikka kirjolohen hinta laski, myös vesiviljelyn kasvanut tuotanto nosti alan tuottoja ja kannattavuutta. Jalostuksessa ja kalakaupassa meni puolestaan heikommin. Pääosin tuontikalaan nojaavan jalostusteollisuuden ja kalakaupan kannattavuus heikkeni korkean tuontilohen hinnan vuoksi, sanoo tutkija Heidi Pokki Luonnonvarakeskukselta (Luke).

Kalatalous on hyvin keskittynyttä
Vuonna 2015 kalataloudessa toimi 1 747 yritystä. Suurin osa toimialan yrityksistä (72 %) oli kalastusyrityksiä. Kalatalouden kokonaistuotot (839 milj. €) laskivat 12 prosenttia edellisvuodesta. Kalatalouden jalostusarvo laski viidenneksellä 122 miljoonaan euroon. Kalakauppa ja jalostus ovat hyvin keskittyneitä, ja viime vuosina myös merikalastus ja vesiviljely ovat keskittyneet.

Kalatalous työllisti 2 536 henkilötyövuotta. Kalanjalostus työllisti eniten, 32 prosenttia. Henkilötyövuosien määrä kasvoi alkutuotannossa ja laski kalanjalostuksessa ja vähittäiskaupassa.

Luonnonvarakeskuksen tehtäviin kuuluu mm. seurata kalataloude toimialojen kehitystä ja tulevaisuudennäkymiä. Lue koko uutinen täältä!

PIKKULI-hankkeessa tutkitaan käytännön mahdollisuuksia ja menetelmiä pikkulimaskan (Lemna minor) viljelemiseksi kalankasvatuslaitoksella rehun raaka-aineeksi. Kysyimme hankkeen taustoista ja haasteista Luonnonvarakeskuksen tutkijalta Pasi Laajalalta.

Vesiviljely on voimakkaasti kasvava ala, ja viime vuosina on panostettu viljelyssä syntyvien ravinteiden ja niiden aiheuttamien ympäristöpäästöjen vähentämiseen. Kehitystä on tapahtunut runsaasti etenkin ruokintamenetelmien kustannustehokkuudessa, ja toisaalta kiertovesilaitoksissa, joissa kasvatukseen käytetty vesi kiertää sisätiloissa suljetussa kierrossa. Innovaatioita syntyy myös ravinteiden talteenotossa, kun PIKKULI-hankkeessa tutkitaan pikkulimaskan viljelykäyttöä kalankasvatuksen yhteydessä. Pikkulimaska on veden pinnalla kelluva pieni monivuotinen kasvi, joka suosii ravinteikkaita vesistöjä, ja lisääntyy tehokkaasti jakaantumalla.

Hankkeen kumppani ja käytännön työstä suuren osan tekevä Vääräniemen Kala Oy:n Kari Vääräniemi kertoo hankkeen syntyneen, kun hän ja alueen kalatalousaktivaattori Mika Halttu miettivät, että mitä voitaisiin tehdä kalanviljelyn ravinnekuormituksen pienentämiseksi, ja että voitaisiinko sisämaan kalanviljelyssä toteuttaa kiertotaloutta kuten esimerkiksi Raisioaquan Baltic Blend -rehuinnovaatiossa tehdään.

– Keskustelut lähtivät lähinnä levän tuottamisesta/leväjauhoista, joka olisi hyvä raaka-aine taas kalanrehuna. Mika lopulta keksi pikkulimaskan, jota alettiin sitten tosissaan suunnittelemaan ja tekemään taustatutkimusta. Tässä kohtaa haluttiin hankkeistaa asia ja Pasi Laajala (Luonnonvarakeskus) tuli mukaan, Kari Vääräniemi kertoo.

Hanke ei ole olemassa pelkästään paperilla, vaan käytännön työ on jo edennyt pitkälle.

– Keväällä 2017 löysimme omasta luonnonravintolammikosta kyseistä kasvia luonnonvaraisena. Kaivoimme kaksi kasvatus allasta yhden kalanviljelylaitoksen yhteyteen johon siirsimme limaskaa omasta lammikosta. Altaisiin pumpataan poistokanavan lietetaskusta kiintoaineet limaska altaisiin. Seuraava askel on selvittää miten limaska talvehtii altaassa, kertoo Vääräniemi.

Pienessä kasvissa piilee haasteita ja mahdollisuuksia

Hankkeen yhteyshenkilö, Luonnonvarakeskuksen tutkija Pasi Laajala, kertoo hankkeen etenemisestä seuraavasti:

– Ensimmäiset pikkulimaskat, joilla aloittelin, olivat Mikan akvaariosta. Lisäksi esillä oli ollut paljon juttua ulkomaisen soijan rahtaamisesta Suomeen ja sen käytöstä rehun raaka-aineena. Minä huomasin, että tässähän olisi myös idea, jossa yhdistyvät sininen ja vihreä biotalous. Tässä olisi myös potentiaalia muillekin toimialoille. Mika puolestaan näki taustalla erityisesti kalarehuntuotannon ja siihen mahdollisesti saatavan uuden kotimaisen proteiiniraaka-aineen. Kalanviljelylaitoksesta tulevalla ravinnepitoisella vedellä voisi kasvattaa pikkulimaskaa, jolloin ravinteet siirtyvät kasviin, joka syötetään kaloille. Eli yhdentyyppinen HYDROPONICS-juttu, vähän niin kuin Sybimar-case, Laajala toteaa.

Onko vastaavaa tehty aiemmin, ja onko siitä saatu hyviä tuloksia?

– Tietojemme mukaan pikkulimaskaa on käytetty Aasiassa ihmisten ja eläinten eväänä, mutta ei juurikaan muualla. Pikkulimaskahan on monille tuttu akvaariokasvi ja Suomessa kasvatusta on kokeiltu akvaarikokoluokassa. FAOn tutkimusten mukaan aminohappokoostumus sopii hyvin eläinten ja ihmisten ravinnoksi.

(toim. huom. Suomessa on yksi hyvin pienessä mittakaavassa tehty testi lähivuosilta: https://theseus.fi/handle/10024/113149)

Rehun tuotannossa puhutaan aina suurista massoista. Miten pikkulimaskan tuotanto/kerääminen voidaan saada kannattavaksi?

– Tämä on perustavaa laatua oleva kysymys käytännön hyödynnettävyyden kannalta. Kelluskasvina pikkulimaskan kerääminen veden pinnalta on jo keksitty ja siitä kertovia videoita löytyy Youtubesta. Oma kysymyksensä on tuotantomäärien riittävyys, sillä kasvistahan on suurin osa vettä. Tonnista tuoretta kasvia saadaan 50-90 kg kuiva-ainetta, josta proteiinin osuus jää selvästi alle puoleen. Esimerkiksi muutama vuosi sitten kuumana kesänä Lontoossa yhden kanaalin hehtaarituotanto oli 80 tonnia tuoreena (tai sitä luokkaa). Eli paljon on kiinni olosuhteista, niin rakennetusta kuin ympäröivästäkin. Hanke on kunnostanut muutaman vanhan kalankasvatusuoman pikkulimaskan koekasvatusta varten Taivalkoskelle. Tavoitteena on saada kasvatukseen ja tuotantomääriin liittyviä vastauksia käytännön koekasvatusten pohjalta ensi kesänä. Jos kaikki menee putkeen, kasvustosta teetetään rehukoe-erä.

Mitkä ovat hankkeen suurimmat haasteet?

– Raporttien mukaan pikkulimaska kasvaa kyllä hyvinkin pohjoisessa, mutta ehtiikö se tuottaa merkittävää satoa esim. Taivalkosken korkeuksilla? Ensimmäisen kesän kartoitusten perusteella merkittäviä kasvupaikkoja on löydetty sekä Taivalkoskelta, että Vuokatista, ja niiden kasvustoa päästään tutkimaan laboratoriossa talven aikana. Kävi jo ilmi, että myöhään tullut kesä viivästytti myös pikkulimaskan kasvua. Olisiko sato ehtinyt riittävän suureksi tällaisena kesänä?

Sujuiko EMKR-tuen hakeminen ongelmitta?

– Oli yllättävän helppo. Piti oikein kysyä, että oikeestiko ei tarvitse tämän enempää dataa, vai enkö osaa avata joitain välilehteä? EURAan nähden Hyrrä oli yksinkertainen, ainakin kalapuolella.

Meri- ja kalatalousverkosto toivottaa menestyksekästä hanketta, ja jää mielenkiinnolla odottamaan hankkeen tuloksia!

(muokattu 30.11.2017: lisätty Kari Vääräniemen kommentit)

Hanke lyhyesti

Hankkeen nimi: PIKKULI
Hakija: Luonnonvarakeskus LUKE
Yhteyshenkilö: Pasi Laajala
Myönnetty tuki: 43 260,00 euroa (78,77 % kokonaiskustannuksista)

Tavoite: Viljelyn tavoitteena on kierrättää kalankasvatuksen ravinteita, vähentää kalanviljelyn ympäristövaikutuksia ja tuoda viljelytoimintaan uusi taloudellisesti kannattava myyntituote. Kasviksi on valittu pikkulimaska. Se on luonnonvarainen kasvi, jolla on hyvät ravitsemukselliset arvot. Se sisältää runsaasti proteiinia, hyviä rasvahappoja ja hiilihydraatteja, mikä tekee siitä hyvän rehuraaka-aineen. Pikkulimaskan viljely- ja korjuumenetelmät ovat yksinkertaisempia kuin levien.

Pyhäjärvi-instituutti on käynnistänyt hankkeen, jonka aikana kartoitetaan silakasta mahdollisesti saatavia lisäarvotuotteita joilla on kaupallista potentiaalia.

Kasvatetun lohen osalta on jo pitkään tutkittu kalanjalostuksen yhteydessä syntyviä sivuvirtoja. Kalanjalostuksen sivuvirtoja ovat erityisesti perkauksessa ja fileoinnissa syntyvät jätteet, jotka ovat uuden ajattelun mukaan vain resurssi väärässä paikassa ja johon saadaan jalostettua lisäarvoa. Näistä tuloksista ovat hyötyneet elintarvikepuolen ohella myös lääke- ja energiateollisuus.

Silakka on Suomessa merkittävin saalislaji ja lähes 90 % kalastuksen kokonaissaaliista on silakkaa. Silakkaa kalastetaan pääasiassa trooleilla ja tärkein pyyntialue on Selkämeri. Jonkin verran silakkaa saadaan myös rannikon rysillä. Lajin kalastus on kiintiöity.

Pyhäjärvi-Instituutin vetämässä hankkeessa selvitetään silakan sisältämät eri aineosat mm. proteiinit, lipidit, vitamiinit, antioksidantit ja hivenaineet joita ei vielä ole pystytty kalasta hyödyntämään.

Esiselvityksen luonteinen hanke toteutetaan yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja yliopistojen kanssa. Mikäli silakasta tunnistetaan riittävästi lisäarvoa tuottavia ainesosia, tullaan aiheesta valmistelemaan laajempi soveltavaa tutkimusta hyödyttävä kehittämishanke.

Hankkeen tiedot:

EU-prioriteetti: Paikallinen kehittäminen
Hankkeen nimi: Silakan lisäarvomahdollisuudet
Hakija: Pyhäjärvi-instituuttisäätiö
Hankkeen kesto: 18.4.2017 –>
Hankkeen kokonaisbudjetti: 25 600 €
EMKR-tuen osuus: 12 032 €
Kansallinen tuki: 13 568 €

Lisätietoja: Pyhäjärvi-Instituutti, p. 02 838 0600

Kuva ja teksti: Markku Saiha

Hankkeessa pyritään vahvistamaan Selkämeren siikasaaliita poikasistutuksien avulla.

Siika on perinteisesti ollut Selkämeren rannikolla tärkeä kala niin kuluttajille kuin kalastajillekin. Viime vuosina ei kalastettua siikaa ole kuitenkaan riittänyt markkinoille entiseen tapaan. Vuosittaiset vaihtelut ovat tuttu ilmiö, mutta ajoverkkokalastuksen kieltäminen ja harmaahylkeen lisääntyminen lienevät pääsyynä pienentyneeseen siikasaaliiseen.

Tilannetta on ryhdytty parantamaan laajalla yhteistyöhankkeella. Hankkeen tarkoituksena on parantaa paikallisesti hyödynnettävän merikutuisen siian kantaa Selkämeren rannikkoalueella. Hanke alkoi viime vuonna, jolloin toteutettiin kasvatus- ja istutuskokeilu Merikarvian Pooskerin edustan saaristoalueella. Kesän yli kasvaneet siianpoikaset vapautettiin merialueelle värimerkittyinä lokakuussa 2015.

Kokeiluhanke sai tänä vuonna jatkorahoitusta istutusmäärien kasvattamiseksi ja vaikutusten selvittämiseksi. Koko hankkeen suunniteltu kesto on vuoteen 2020 saakka.

Karisiikaa lisää

Pohjanlahdella siikoja on kahta eri lisääntymismuotoa. Jokiin kudulle nousee vaellussiika sekä merellä kutee paikallisempia kantoja muodostava siika eli karisiika. Vaellussiika on tyypillisesti nopeakasvuinen, kasvaa suurikokoiseksi ja tekee pitkiä syönnösvaelluksia. Merikutuinen siika kutee rannikkoalueella ja tekee vain lyhyitä, arviolta noin parinkymmenen kilometrin vaelluksia.

Ammattikalastuksen saaliiden perusteella kalastus keskittyy nykyään pääasiassa vaellussiikaan, vaikka vielä kolme vuosikymmentä sitten siikasaalis on koostunut lähes tasapuolisesti molemmista muodoista erityisesti Selkämeren alueella. Selkämeren keskimääräinen kutuaikainen merikutuisen siian saalis on laskenut ajanjaksolta 1980–1996 jaksoon 1997–2008 20 %:iin ja yksikkösaalis 43 %:iin, ja nykyään merikutuisella siialla Selkämerellä on lähinnä paikallista merkitystä alueilla, joilla on kutevia kantoja.

Selkämerellä alkuperäisten merikutuisten siikakantojen taannuttua kalastuselinkeinon edellytysten parantamiseksi kokeillaan istutuskohteena nykyisiä olosuhteita vastaavaan ympäristöön sopeutunutta Maalahden siikakantaa. Mikäli kannan kotiuttaminen onnistuu, pitäisi jo 4-6 vuoden kuluttua istutusalueella olla kudulle palaavia siikoja. Kannan kasvattamiseksi ja ylläpitämiseksi istutustoimenpiteitä on jatkettava säännöllisesti ja niiden vaikutusta seurattava kannattavuuden arvioimiseksi.

Kaikki hyötyvät

Kalastaja Sami Veneranta on ollut hankkeessa mukana alusta saakka. Hän myös huolehtii kasvatuksesta kotivesille sijoitetuissa altaissa. Hänen mukaansa homma kyllä työllistää koska altaista täytyy huolehtia joka päivä, mutta ne ovat kuitenkin pyydyksille suuntautuvien matkojen varrella. Poikasten määrä on noin 300 000 kappaletta ja kasvatus toteutetaan kahdella kassilla, joista saadaan arviolta 51 000 kesänvanhaa siianpoikasta.

Kalan kasvatus herättää usein vesien omistajissa pelkoja, mutta tällä kertaa on tilanne päinvastoin. Veneranta kertoo, että tuskin kukaan haluaa estää omille vesilleen ilmaiseksi istutettavien siikojen ilmaantumista kalastuksen kohteeksi. Kannan vahvistumisesta hyötyvät kaikki, eivät pelkästään ammattikalastajat tai paikallisen siian syöjät.

Mikäli kasvatus onnistuu ja vuotuinen poikasmäärä on riittävän suuri (yli 30 000 kpl), Luonnonvarakeskus merkitsee vuosina 2016–2017 kasvatetut poikaset siian suomupintaan ruiskutettavalla värimerkillä. Värimerkintä näkyy aikuisessa kalassa vain UV -lampun avulla, eli se ei normaalissa saaliin käsittelyssä ole havaittavissa. Merkinnän avulla saadaan arvioitua istutusten tuloksellisuus ja alueellinen hyöty kalakannoille ja kalastukselle, sekä työn kannattavuus pidemmällä aikavälillä

Hankkeen tiedot:

EU-prioriteetti: Paikallinen kehittäminen
Hankkeen nimi: Selkämeren merikutuinen siika 2016
Hakija: ProAgria Länsi-Suomi ry
Hankkeen kesto: 11.4.2016-30.6.2017
Hankkeen kokonaisbudjetti: 30 288 €
EMKR-tuen osuus: 11 388,10 €
Kansallinen tuki: 12 841,90 €

Kuvat ja teksti: Markku Saiha

HUOM! ELY-keskuksen tiedotteessa virheellinen päivämäärä, joka on nyt korjattu. Haku päättyy 17.11.2017, ei 17.11.2018!

ELY-keskus avaa vuoden 2018 toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden sekä ei-siirrettävän käyttöoikeuden haun ajalle 1.10. – 17.11.2017 klo 16:15 mennessä. Niille siirrettävän käyttöoikeuden haltijoille, jotka ovat ilmoittaneet sähköpostiosoitteensa ELYkeskukselle, hakulomake lähetetään sähköisesti ja muille kirjeenä.

On erittäin tärkeää että hakuaikaa noudatetaan ja että vuoden 2017 kiintiömaksu on suoritettu ajallaan.

ELY-keskus tekee vuoden 2018 kiintiöpäätökset troolikalastukseen marras-joulukuun aikana ja silakan rysäkalastukseen sekä lohenkalastukseen alkuvuonna 2018.

Ei-siirrettävän käyttöoikeuden haku koskee silakan rysäkalastusta sekä lohenkalastusta ja on mahdollinen vain ryhmän I aloitteleville kaupallisille kalastajille. Tätä koskevan toimijakohtaisen kalastuskiintiön 2018 haku tapahtuu samalla lomakkeella kuin ei-siirrettävän käyttöoikeuden haku. Päätökset ei-siirrettävistä käyttöoikeuksista tehdään marraskuussa.

ELY:n tiedote kokonaisuudessaan

ELY-keskuksen päätös

HAKEMUSLOMAKKEET:

Hakemus toimijakohtaisesta kalastuskiintiöstä vuodelle 2018

Hakemus ei-siirrettäväksi käyttöoikeudeksi ja sen perusteella myönnettävästä toimijakohtaisesta kalastuskiintiöstä

Hakulomakkeet toimitetaan sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi tai postitse osoitteeseen: Varsinais-Suomen ELY-keskus, PL 236, 20101 Turku

Lisätietoja:
Kalastusmestari Aki Koskinen, puh. 0295 023 025 aki.koskinen@ely-keskus.fi
Kalastusmestari Lars Sundqvist p. 0295 028 628 lars.sundqvist@ely-keskus.fi

Meri- ja kalatalousverkosto järjesti 2.9.2017 Maaseutuparlamentin yhteydessä Leppävirralla työpajan, jonka aiheena oli ”kalatalouden potentiaali maaseudun kehittämisessä”. Verkosto oli kutsunut työpajaan asiantuntijoiksi Pohjois-Savon ELY-keskuksesta kalastusbiologit Teemu Hentisen ja Timo Takkusen, kalastusmatkailu-yrittäjän ja Itä-Suomen kalatalousryhmään kuuluvan Taisto Kainulaisen sekä Etelä-Savon kalatalouskeskuksen hallituksen puheenjohtajan Markku Auvisen. Työpajaan osallistuivat myös paikallinen kylätoimija ja kalastajan vaimo Raija Ikonen, kotitalousopettaja Eija Niiranen, Luonnonvarakeskuksen tutkija Kirsi Korhonen sekä Leader Pyhäjärviseudulla töissä oleva iktyonomi Jussi Aaltonen.

Suomalainen syö keskimäärin 14 kg kalaa vuodessa, josta kotimaisen kalan osuus jää alle kolmannekseen
Teemu Hentinen toimi työpajan vetäjänä, ja esitti tilaisuuden aluksi vaikean ja usein kysytyn kysymyksen: miksi tuhansien järvien maassa ja Itämeren kalastusoikeuksiltaan suurimmassa kalastusvaltiossa syödään pääasiassa tuontikalaa? Keskustelussa todettiin, että ihmiset luultavasti söisivät enemmän kotimaista kalaa, jos se olisi sopivamman hintaista – säilykemuikun hinta on moninkertainen tonnikalapurkkiin verrattuna. Myös Norjasta tuotu lohi on edelleen liiankin kilpailukykyinen suomalaisen kirjolohen kanssa. Uskoa tulevaisuuteen kuitenkin oli esimerkiksi särkikalapihvien muodossa, ja mainittiinpa nurmeslaisen yrittäjän tehneen suuren investoinnin, jonka myötä saadaan lahna jalostettua suoraan purkkiin – hinnan ollessa tonnikalan tasolla. Hentinen totesi myös uskovansa, että ihmiset ovat valmiita maksamaan muutaman euron enemmän kotimaisesta kalasta.

Vesiviljely ja kalavarat ovat kehittämisen kivijalka
Kalavarojen potentiaalia maaseudun kehittämisessä tarkasteltiin lajiryhmittäin, ja ensimmäisenä vuorossa olivat hyvässä nosteessa olevat särkikalat. Särkikalaan ja sen massaukseen on tehty investointeja, mutta kysynnästä ja kohtuullisesta hinnasta huolimatta saatavuus ei ole riittävän hyvä. Markku Auvinen kertoi kuulleensa, että rannikolla ja Pyhäjärven seudulla on särjen hyödyntäminen saatu toimimaan, mutta yleisesti ongelmana on se, että pienet virrat pitäisi saada kerättyä yhteen. Särjen kalastusta pitäisi siis saada yhtenäistettyä ja logistiikkaa kehittää.

Keskustelussa todettiin myös, että muidenkin vähemmän hyödynnettyjen kalalajien, esimerkiksi hauen ja kuoreen, hyödyntämistä tulisi kehittää. Esimerkiksi Kiuruvedellä tarjotaan kouluruokaloissa haukimassasta tehtyä ruokaa, vaikkei se välttämättä edullisin vaihtoehto olekaan, ja oppilaat tykkäävät. Kuore taas on maailmalla hyvin kysytty kala, ja suuri osa saaliista meneekin vientiin. Suomessa kuoreen hyödyntäminen on vielä alkeellista. Vähempiarvoisen kalan hyödyntäminen lemmikkieläinten ruokana todettiin myös yhtenä mahdollisuutena, sillä alalla liikkuu huomattavia rahamääriä.

Seuraavaksi keskusteltiin muikkukantojen hyödyntämisestä. Ammattikalastajien todettiin saavan hyvin kaupaksi muikun, mutta kaiken kaikkiaan saaliit ovat pudonneet verkkokalastuksen vähenemisen myötä. Myös investointien määrä muikun kalastukseen on vähentynyt. Syiksi tähän esitettiin verkkokalastuksen suosion vähenemistä ikääntyvien kalastajien myötä, ja toisaalta myös norppien vuoksi asetettuja pyydysrajoituksia. Moni muikun trooli- ja talviverkkokalastaja on lopettanut, ja muikku on useassa järvessä jäänyt pienikokoiseksi. Ratkaisuna muikun kääpiöitymiseen esitettiin hoitokalastusta ja käyttöä eläinten rehuna. Myös proteiinijalostetta ehdotettiin, ja toisaalta pienikokoisuuden voi aina brändätä. Kitkan viisas on oiva esimerkki tästä, ja onhan brändäystä tehty esimerkiksi pienten perunoiden suhteen.

Ahvenessa, kuhassa ja hauessa nähtiin mahdollisuuksia etenkin vapaa-ajankalastuksen saaliina. Kalastusmatkailussa kiinalaiset ja venäläiset turistit hakeutuvat vielä tällä hetkellä suurimpiin lomakeskuksiin, mutta tulevaisuudessa ollaan toivottavasti siinä tilanteessa että saadaan hajautettua turistivirtoja myös harvaan asutuille alueille. Kotimaanmatkailussa voitaisiin kehittää etenkin ahvenen pilkintään liittyviä mahdollisuuksia. Moni suomalainen lähtee ruotsiin tai pilkkimään suurahvenia, vaikka Itä-Suomen järvissä ui tällä hetkellä runsaasti isoja ahvenia. Pilkkiretkiä voitaisiin järjestää eksoottisuutensa puolesta myös ulkomaiden turisteille. Näille turisteille voisi toki myös olla riittävän eksoottista päästä seuraamaan talvinuotan kokemista.

Lohikalojen suhteen tiedostettiin heti aluksi kantojen huono tila Lappia lukuun ottamatta, eikä vapaana kasvaneissa lohikaloissa nähty elinkeinokalatalouden mahdollisuuksia. Vesiviljelyn kasvussa nähtiin sen sijaan enemmän potentiaalia. Ympäristöluvituksen hankaluus nähtiin etenkin perinteisen kassikasvatuksen kasvun esteenä, eikä maauomakasvatuksellekaan oikein löydy kannattavan kokoisia paikkoja. Rannikolla taas kirjolohenkasvatuksen lisääminen on todella haastavaa, eikä edes silakkarehun käyttäminen ole ollut riittävän painava syy lisälupien myöntämiseen. Sisävesissä mahdollisuuksien nähtiin olevan kiertovesikasvatuksessa, ja Varkaudessa on tähän liittyen tehty suuri investointi, mutta tähän mennessä kiertovesilaitokset ovat olleet melko kannattamattomia. Pienimuotoista kasvatustoimintaa on ollut esimerkiksi sampien suhteen, joista saatu kaviaari ja liha ovat menneet hyvin kaupaksi. Maatilojen lisäelinkeinoina voisi toimia myös siian kasvattaminen luonnonravintolammikoissa .

Kalatalous ja maaseutu: kohti yhteistä päämäärää
Kalastusmatkailussa nähtiin mahdollisuuksia vähintäänkin lisäelinkeinona maaseudun yrittäjille. Ongelmallisina koettiin kuitenkin kalastusmahdollisuuksien järjestämisen vaikeus. Moni oli sitä mieltä, että lupajärjestelmä on aivan liian hankala. Tietoa luvista on monin paikoin huonosti saatavilla, ja lupien saanti on usein vaikeaa. Tämä korostuu etenkin silloin, kun osakaskunnat ovat pieniä – lupa-alue saattaa vaihtua kesken järven, ja matkailukalastuksen harjoittaminen pienten osakaskuntien yhteisillä vesillä voi aiheuttaa närää.

Osakaskunnan sirpaleisuuden todettiin vaikeuttavan merkittävästi myös ammattikalastajien mahdollisuuksiin. Myös nykyinen elintarvikelainsäädäntö ja kaupalliseksi kalastajaksi rekisteröitymisen vaatimus ovat vaikeuttaneet maaseudun pienimuotoista kalastusta. Tilannetta huonontaa edelleen ammattikalastajien vähyys. Nuorten ammattikalastajien rekrytoinnissa on ollut pientä orastavaa nousua, mutta lupien saanti on edelleen ongelma.

Kalatalouden kehittämisen kannalta nähtiin merkittävinä toimenpiteinä kalastuslupajärjestelmien kehittäminen sekä osakaskuntien yhdistäminen. Suurissa osakuntayksiköissä voisi olla enemmän yhteistä, isomman päämäärän ajattelua. Matkailualan, ja etenkin mökkiyrittäjien toimintamahdollisuuksia voitaisiin parantaa toimijoiden verkostoitumisella sekä markkinoimalla kalastuskohteita ja palveluita. Kalastusmatkailun kehittäminen kyläyhdistyksen voimin kannustaisi toimijoita kohti yhteistä maalia. Ylipäänsä todettiin, että maaseudun ja kalatalouden toimijoiden yhteistä kehittämistä ei ole tehty riittävästi, ja yhteisen maalin asettaminen on tärkeää maaseudun kehittämisen kannalta.

Tilaisuuden lopussa todettiin vielä tärkeäksi järjestää perheille tapahtumia, joissa opetettaisiin esimerkiksi kalan käsittelyä. Kalan käsittely on katoava taito, joka varmasti vaikuttaa myös kalan kulutukseen. Se olisi myös aiheellista ottaa peruskoulun kotitaloustunneilla opetettavaksi asiaksi, etteivät tulevat sukupolvet irtaannu kokonaan kalan alkuperästä.

Meri- ja kalatalousverkosto kiittää kaikkia osallistujia hyvästä keskustelusta!

Tässä hankkeessa sovelletaan luonnosta saatavaan hyvinvointiin perustuvaa Green Care –konseptia merellisessä ympäristössä. Kalastuksen ja kalojen maailmaan syventymisen toivotaan kääntävän hankalassa tilanteessa olevien nuorten elämän suuntaa.

”Pidä huoli merestä, ja meri pitää huolen sinusta”

Suomessa jopa 16 % kouluikäisistä kamppailee oppimisvaikeuksien kanssa (Tilastokeskus). Tutkimusten mukaan juuri oppimisvaikeudet ja heikko koulumotivaatio ennakoivat syrjäytymisen riskiä. Tämä sukupolvi on myös merkittävä rannikkoalueen tulevaisuuden kannalta ikääntyvän väestörakenteen vuoksi, eikä vähiten elinkeinokalastuksen näkökulmasta. Tämän hankkeen tarkoituksena on vastata elinkeinokalastuksen työvoimatarpeisiin innoittamalla nuoria kalastajan ammattiin sekä luomalla uudenlaista sosiaalista yrittäjyyttä kalastuksen parissa työskenteleville. Tavoitteena on tehdä opinnoista ​​mielekkäämpiä ja tukea ammattiuran suunnittelua – mahdollisesti kalastajaksi.

Luonnonvarakeskus (Luke) koordinoi ammattikalastajien ja koulujen yhteistyötä ja kehittämällä toimintamallia 13–15-vuotiaille oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia. Toimintamallit räätälöidään jokaiselle oppilaille ja hänen haasteisiin sopivaksi. Ajatus perustuu aiempiin positiivisiin tutkimustuloksiin maatilaympäristössä tapahtuvasta oppimisesta.

Tavoitteena on toteuttaa vierailuja säännöllisesti kalastukseen liittyvässä ympäristössä. Toiminta suunnitellaan sopimaan yhteen koulun opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisiksi, esimerkiksi matematiikan, biologian ja yrittäjyysopetuksen osalta. Konkreettisesti oppilaat voivat osallistua kalastajien maalla tapahtuviin toimintoihin (saaliin purkaminen, kalastusvälineiden valmistus, sekä verkoista, veneistä ja saaliista huolehtiminen ja mahdollisesti kalan jatkojalostaminen). Kalastajat saavat korvauksen työstään.

Tulokset: Hanke on vielä varhaisessa vaiheessa, mutta hankkeen vetäjä toivoo edistystä oppimisessa ja vahvempaa koulumotivaatiota. Oppilaat näkevät käytännön hyödyn koulun teorialle, esimerkiksi biologiassa käsiteltyjä kalalajeja, yrityksen käytännön toimintaa verrattuna yrittäjyyden oppitunteihin jne. Toimimalla yhdessä kalastajien kanssa oppilaat näkevät työelämää sekä sen tavoitteita. Oppilaiden toivotaan valmistuvan koulusta tietäen enemmän ja omaavan positiivisemman kuvan paikallisesta elinkeinokalastuksesta kuin ennen hanketta.

Tämä hanke keskittyy vanhempiin oppilaisiin, mutta hyviä tuloksia on saatu vastaavilla, maatiloilla tehdyillä hankkeilla 10–11-vuotiaiden oppilaiden kanssa. Muunnoksilla samankaltainen ohjelma voitaisiin kehittää työuupumuksesta, mielenterveysongelmista, masennuksesta tai riippuvuudesta toipuville ryhmille.

Opittua: Kokemuksien perusteella ryhmäkokojen tulisi olla pieniä, sillä oppilailla täytyy olla mahdollisuus oppia omassa tahdissaan ja saada riittävästi huomiota. Tulee myös huomioida, että kaikki oppilaat eivät hyödy tämän kaltaisesta toiminnasta. Oppilaat tulisi siksi valita huolella. Nuorten kanssa työskennellessä kaikkien osallistuvien aikuisten tulee soveltua työhön nuorten kanssa. Nuorten allergiat ja pelot tulisi myös ottaa huomioon.

Hankkeen tiedot

Virallinen nimi: Blå omsorg (Blue care) –servicemodell för utsatta barn och unga I Österbotten
Toteutuksen aikataulu: Elokuu 2017 – kesäkuu 2020

Tuensaaja
Luonnonvarakeskus (LUKE)
Tutkija Pia Smeds
pia.smeds@luke.fi
029 532 6549

Paikallisen toimintaryhmän yhteystiedot
FLAG Ostrobothnia Kustaktionsgruppen
jessica@aktion.fi
050 465 2565
www.aktion.fi

Hankkeen kokonaiskustannukset ja rahoitus
Hankkeen kokonaiskustannus: 39 845 €
(a) Kalastuksen paikallisen toimintaryhmän tuki: 31 876 € (80 % hankkeen kokonaiskustannuksesta)
i. EU tuki (EMKR): 13 484 €
ii. Muu julkinen tuki: 18 392,45 €
(b) Tuensaajan osuus: 7 969 € (20 % kokonaiskustannuksista)

Määräaikaisen haun puitteissa olevia tukimuotoja sulkeutuu lähiaikoina.

Kesän päättyessä lähestyvät myös seuraavien tukimuotojen viimeinen hakupäivä:

Kalasataminen ja purkupaikkojen kehittäminen (tuen suuruus yli 200 000 e ja tuen osuus yli 80 %), viimeinen hakupäivä 20.10.2017
Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamien saalisvahinkojen korvaaminen, viimeinen hakupäivä 30.9.2017
Valvonnan toimenpiteet, viimeinen hakupäivä 18.9.2017
Valvonnan innovaatiohankkeet, viimeinen hakupäivä 18.9.2017. Lisätietoa tästä saat ELY-keskuksesta.

Maa- ja Metsätalousministeriö on vahvistanut uuden ohjeen maksuhakemukseen. Uusi maksuhakemusohje korvaa aiemman 17.3.2016 päivätyn ohjeen. Voit ladata ohjeen itsellesi tästä.

Uusi ohje eroaa vanhasta ohjeesta (17.3.2016) loppumaksu-kohdan osalta:

Vanhassa ohjeessa: ”Viimeiseen maksuhakemukseen on aina liitettävä hankkeen tuloksia koskeva arviointilomake täytettynä. Viimeistä maksuerää ei suoriteta ennen lomakkeen jättämistä.”

Uudessa ohjeessa: ”Viimeiseen maksuhakemukseen on liitettävä hankkeen tuloksia koskeva arviointilomake täytettynä, mikäli tiedot ovat jo käytettävissä (ks. toimenpidekohtainen arviointilomake). Mikäli tiedot eivät ole viimeisen maksuhakemuksen yhteydessä käytettävissä, tulee tiedot toimittaa viipymättä kun ne ovat saatavilla (esim. tilinpäätös- ja kalansaalistiedot).”

MMM:n julkaisema tiedote asiaan liittyen.

Maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut arviointilomakkeet seuraaville tukimuodoille:

Kestävä kalastus

Kestävä kalastus – art. 26 – kalastuksen innovointi
Kestävä kalastus – art. 27 – kalastuksen neuvontapalvelut
Kestävä kalastus – art. 28 – tutkijoiden ja kalastajien välinen kumppanuus
Kestävä kalastus – art. 29 – osaaminen ja vuoropuhelu
Kestävä kalastus – art. 30 – toiminnan monipuolistaminen
Kestävä kalastus – art. 31 – nuorten kalastajien tuki
Kestävä kalastus – art. 32 – terveys ja turvallisuus kalastuksessa
Kestävä kalastus – art. 38 – kalastuksen ympäristöinvestoinnit
Kestävä kalastus – art. 39 – kalastuksen ympäristöinnovointi
Kestävä kalastus – art. 40.1.a – jätteiden kerääminen merestä
Kestävä kalastus – art. 40 – hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamien saalisvahinkojen korvaaminen
Kestävä kalastus – art. 40 & 44 – vesiekosysteemien suojelu ja ennallistaminen
Kestävä kalastus – art. 42 – saaliin arvon lisääminen

Kestävä vesiviljely

Kestävä vesiviljely – art. 47 – vesiviljelyn innovointi
Kestävä vesiviljely – art. 48 – vesiviljelyn investoinnit
Kestävä vesiviljely – art. 49 – vesiviljelyn neuvontapalvelut
Kestävä vesiviljely – art. 50 – osaaminen ja verkottuminen
Kestävä vesiviljely – art, 56 – eläinten terveys ja hyvinvointi
Kestävä vesiviljely – art. 57 – vesiviljelyn vakuutusjärjestelmät

Kauppa ja jalostus

Kauppa ja jalostus – art. 66 – markkinoille saattaminen
Kauppa ja jalostus – art. 68 – markkinoiden kehittäminen
Kauppa ja jalostus – art. 69 – kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus

Kaikki arviointilomakkeet ja hakuohjeet löydät täältä.

Muutos MMM:n päätökseen 7.3.2017 Määräaikaisen hakumenetelmän avaaminen kalastuksen valvonnan toimenpiteisiin

Määräaikaisen hakumenetelmän avaaminen kalastuksen valvonnan toimenpiteisiin. Tukea voi nyt hakea Yhteisen Kalastuspolitiikan (YKP) valvontaan liittyvien innovaatiohankkeiden toteuttamiseksi sekä yksityisen sektorin toteuttamien valvontateknologiainvestointien osarahoitushankkeisiin.

Lue MMM:n päätös kokonaisuudessaan täältä. Saatavilla on nyt myös hakuohje.

Maa- ja metsästalousministeriö on avannut määräaikaisen hakumenettelyn Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman 2014–2020 kalasatamatoimenpiteissä. Hakumenetteylyssä voidaan myöntää tukea yhteensä enintään 4 500 000 €. Hakuaika päättyy 20.10.2017.

Kaikki ministeriön EMKR-tukeen liittyvät päätökset löydät täältä.