Avainsana: kalakannat
Blogi: Kalatalouselinkeinon kehittäminen edellyttää laajaa yhteistyötä
Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) kausi on pitkällä. Rahaston tärkeimpiä tavoitteita ovat kalatalouselinkeinojen ja kalakantojen edistäminen sekä hallinnon parantaminen. Vuosittain tehtävällä kyselyllä arvioidaan kalataloushallinnon ja kalatalouspolitiikan toimivuutta. Vastausten mukaan kalataloushallinto on parantunut, mutta kalatalouselinkeinojen kehittämisessä on edelleen ongelmia. Monet ratkaisut eivät ole yksin kalataloushallinnon käsissä, vaan edellyttävät yhteistyötä muiden hallinnonalojen kanssa.
Kalataloushallinnon ja kalatalouspolitiikan toimivuutta selvitettiin kyselyllä kesällä 2019 kolmannen kerran. Vastaajina oli kalatalouden yrittäjiä, sidosryhmiä ja hallintoa. Vastausten perusteella kalataloushallinnon toimintaan oltiin suhteellisen tyytyväisiä. Kalatalousalan sidosryhmien ja yrittäjien mielestä hallinto palvelee hyvin asiakkaita. Kalatalousyrittäjät olivat sidosryhmiä kriittisempiä, mutta myös heidän mielestään hallinto on palveluhenkistä ja maksatukset sujuvat hyvin.
Ympäristö- ja kalatalouspolitiikan yhteensovittaminen on hallinnon keskeisin kipukohta
Vaikka rahaston hallinnointi on parantunut, kalataloushallinnon kehittäminen vaatii edelleen työtä. Yritysten mielestä byrokratiaa ei ole pystytty keventämään riittävästi, eikä kalataloutta ole onnistuttu sitomaan Suomen ruokapolitiikkaan. Niin sidosryhmien, yritysten kuin itse kalataloushallinnonkin mielestä suurimmat kehittämisongelmat liittyvät ympäristöpolitiikkaan. Kalatalouden yhteensovittaminen ympäristöpoliittisiin tavoitteisiin on edelleen vaikeaa.
Hallinto on edistänyt kalakantojen hoitoa
Kalatalousalan sidosryhmien mielestä kalakantojen elinvoimaisuutta on onnistuttu tukemaan. Hallinto on pystynyt parantamaan vaelluskalojen lisääntymismahdollisuuksia ja turvaamaan kalakantoja kalastuksen säätelyllä. Kalatalousyritykset kokevat, että hallinto ei ole kuitenkaan pystynyt turvaamaan kalastusmahdollisuuksia eikä parantamaan yritystoiminnan kehittämisedellytyksiä. Niin yritysten, sidosryhmien kuin kalahallinnon mielestä kalatalouden tarpeita ei ole onnistuttu sovittamaan yhteen kalataloutta haittaavien eläinten suojelun kanssa. Petoeläinten kalatalouselinkeinoille aiheuttamia ongelmia ei ole pystytty ratkaisemaan osapuolia tyydyttävällä tavalla.
Monimutkaistuva yhteiskunta haastaa kalataloutta
On huolestuttavaa, että monet kalatalouden keskeiset ongelmat ovat vieläkin ratkaisematta. Se ei kuitenkaan johdu kalataloushallinnon toimettomuudesta. Ongelmat on tunnistettu ja kalataloushallinto, kuten myös tutkimus ja kalatalousala kokonaisuudessaan, tekevät paljon yhteistyötä ympäristöhallinnon kanssa. Yhteistyön tulokset ovat jääneet laihoiksi, koska hallinnonalojen tavoitteet ovat keskenään usein ristiriitaisia.
Kalatalouden kehittämiseen tarvitaan yhteistoimintaa. Kalatalous on pieni sektori, joka ei pysty yksin vaikuttamaan riittävästi omaan toimintaympäristöönsä. Kalatalous olisi nähtävä yhteiskunnallisena toimijana, joka on osa ruokasektoria ja jonka perusta on luonnonvarataloudessa. Kalatalouden ja muiden hallinnonalojen tavoitteiden yhteensovittaminen edellyttää neuvottelevaa yhteistyötä. Ratkaisuja on tehtävä yhteisymmärryksessä, ja eri sektoreiden tavoitteet on otettava tasapainoisemmin huomioon.
Kalataloushallinnon ja kalatalouspolitiikan toimivuutta selvitettiin kyselyllä kesällä 2019 osana Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimintaohjelman arviointia. Kysely lähetettiin kalatalouden yrittäjille, sidosryhmille ja hallinnolle kolmannen kerran. Kyselyyn saatiin yli 260 vastausta ja lähes kaksi kolmasosaa vastaajista oli yrittäjiä. Valtaosa yrittäjistä oli kaupallisia kalastajia. Linkki kyselyyn (PDF)
Luonnonvarakeskus arvioi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman vaikuttavuutta. Jatkuvan arvioinnin tuloksia tiivistetään muun muassa kalatalousverkoston blogikirjoituksiin, kalamarkkina- ja olosuhdekatsauksiin sekä teemakohtaisiin raportteihin.
Teksti: Tutkija Kaija Saarni, Luonnonvarakeskus.
Kalakantojen populaatiogeneettiset erot on syytä ottaa huomioon istutuksissa
Itä-Suomen yliopisto ja Luonnonvarakeskus tiedottavat
Menetettyjä lisääntymismahdollisuuksia ja ylimitoitettua kalastusta on Suomessa perinteisesti kompensoitu kalaistutuksin.
Istutuksissa käytetään tyypillisesti vain muutamia geneettisesti kapeita kaupallisesti saatavilla olevia kantoja, joita vapautetaan luonnonvesiin laajasti myös alkuperäisen esiintymisalueen ulkopuolella.
Toimintamalli on perustunut olettamukseen, että kalat ovat kaikkialla samanlaisia ja laitosviljelyllä pystymään tuottamaan luontaisen kaltaisia kaloja. Istutustoiminnan ongelmat ovat olleet jo pitkään tiedossa, ja nyt asiaan on taimenen osalta saatu tuoretta tutkimusnäyttöä uusista kokeellisista Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteistutkimuksista.
Kokeellinen kantojen välinen risteyttäminen voi olla sekä hyödyksi että haitaksi
Äärimmäisen pienten populaatioiden elinkyky voi parantua, jos ne risteytyvät vieraan kannan kanssa ja selviävät siten sisäsiitoksen aiheuttamilta ongelmilta. Toisaalta paikallisiin olosuhteisiin muodostuneet sopeumat voivat hävitä ja risteymien elinkyky sitä kautta laskea.
Scientific Reports -lehdessä julkaistussa artikkelissa raportoitiin professori Raine Kortetin johtamasta kokeesta, jossa Oulujärven alueen laitoskannan taimenia risteytettiin paikallisten purotaimenten, sekä vieraiden laitostaimenkantojen kanssa.
Villin paikallisen Vaarainjoen purotaimenkannan kanssa risteytyneet Oulujoen vesistön laitostaimenet olivat ensimmäisenä kesänään geneettisesti käyttäytymiseltään keskimäärin arempia kuin puhtaan laitoskannat taimenet. Vieraan Kitkajoen kannan kanssa risteytyneet taimenet kärsivät puolestaan kohonneesta kuolleisuudesta ja heikosta kasvusta. Sekä Kitkajoen, että Rautalammin reitin kannan kanssa risteytetyt poikaset osoittivat käyttäytymiskokeissa vähemmän stressaantumisen merkkejä kuin Oulujoen vesistön laitostaimenet, tai niiden ja paikallisen villin kannan risteymät.
Tutkimus osoitti, että kantojen välillä on periytyviä käyttäytymiseroja, jotka voivat merkittävästi selittää istukkaiden selviämistä istutusympäristössä.
Taimenkannat eroavat alttiudessaan luontaiselle saalistukselle
Väitöskirjatyössään Nico Alioravainen kollegoineen kasvatti samoja risteymäryhmiä 1-vuotiaiksi ja istutti poikasia sekä luontoa jäljitteleviin altaisiin, että Oulujärven kannan alkuperäiseen lisääntymisjokeen, Paltamon Varisjokeen. Boreal Environment Research -tiedesarjassa julkaistun raportin mukaan vieraiden kantojen kanssa risteytyneet taimenet selvisivät haukien saalistukselta heikommin kuin alkuperäisiä kantoja edustaneet taimenet.
Villin kannan kanssa risteytyneet laitospoikaset välttelivät haukia tehokkaammin myös käyttäytymisellään kuin puhtaat laitospoikaset.
Varisjokeen istutetuista poikasista 18 prosenttia saatiin sähkökoekalastamalla kiinni istutuskesän syksyllä. Puhtaan laitoskannan sekä villin purotaimenkannan kanssa risteytettyjen poikasten eloonjäännissä tai kasvussa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa.
Kannat on pidettävä erillään
Lemopoulosin ym. Ecology and Evolution -lehdessä julkaistussa artikkelissa vertailtiin Oulujärven alueen taimenkantojen eroja käyttäen perinteisiä mikrosatelliittimarkkereita sekä rad-sekvensoinnin perusteella tunnistettuja yhden emäksen muutoksia (SNP) taimenten genomissa. Molempien menetelmien perusteella taimenkannat olivat merkittävästi erilaistuneita tutkituissa joissa. Myös Oulujärven vaeltavaa taimenta edustava laitoskanta oli selvästi erillinen alueen villeistä paikallista taimenkannoista.
Kalastuslain lähtökohtana on kalavarojen monimuotoisuuden säilyttäminen. Kalakantojen pitkän ajan elinkyvyn kannalta keskeisen geneettisen monimuotoisuuden suojelu edellyttää, että istutuksissa käytetään vain paikallisia kalakantoja ja istutuksia toteutetaan ylipäätään harkiten.
Paikallisten taimenkantojen risteytyminen saman alueen kantaa edustavien vaeltavien istukkaiden kanssa ei näytä uhkaavan kantojen elinkykyä, mutta on toistaiseksi epävarmaa säilyvätkö risteytymisen myötä kantojen tuottavuudelle tärkeät vaellustaipumus ja nopea kasvu.
Tutkimuksia rahoittivat Emil Aaltosen säätiö, Suomen Akatemia ja Euroopan Meri- ja Kalatalousrahasto.
Lisätietoa:
Anssi Vainikka, anssi.vainikka (a) uef.fi, p. 050 044 3290
Raine Kortet, raine.kortet (a) uef.fi, p. 050 095 7749
Pekka Hyvärinen, pekka.hyvarinen (a) luke.fi, p. 029 532 7641
Lue lisää alkuperäisjulkaisuista:
https://www.nature.com/articles/s41598-018-35794-6
www.borenv.net/BER/pdfs/ber23/ber23-267-281.pdf
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/ece3.4905