Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) Suomen ohjelmasta myönnetään tukea hylkeiden aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen. Tavoitteena on edistää hylkeiden ja kaupallisen kalastuksen rinnakkaiseloa ja turvata kalastuselinkeinon jatkuvuus.
Itämeren alueella lisääntyneet hyljekannat aiheuttavat taloudellisia tappioita ammattikalastukselle ja etenkin pienimuotoiselle rannikkokalastukselle. Hylkeet aiheuttavat vahinkoja karkottamalla kaloja, syömällä saaliskaloja pyydyksistä ja rikkomalla pyydyksiä. Hyljekorvauksien lisäksi EMKVR:stä rahoitetaan investointeja ja kehittämishankkeita, joilla edistetään esimerkiksi hylkeenkestävien pyyntimenetelmien sekä hyljekarkottimien käyttöönottoa ja kehittämistä. Hyljekorvauksia myönnetään ainoastaan 1-ryhmän kaupallisille kalastajille.
Manner-Suomessa myönnetty korvaus on 750 €-5 000 € tuensaajaa kohden. Korvauksen määrä on 15 prosenttia edeltävän vuoden rannikkokalastussaaliin laskennallisesta arvosta, kuitenkin enintään 5 000 euroa. Jos tuen lopullinen määrä jää pienemmäksi kuin 750 euroa, tukea ei myönnetä. Jos saaliin laskennallinen arvo on yli 10 prosenttia korkeampi kuin korvausvuoden kirjanpidossa oman saaliin myynnistä ilmoitettu tulo ilman nuotta- ja troolisaalista, laskennan perusteena sovelletaan kirjanpidon myyntituloa. Saaliin laskennallinen arvo perustuu kalastajien tekemiin saalisilmoituksiin sekä Luonnonvarakeskuksen alueellisiin kalan tuottajahintatilastoihin.
Ahvenanmaalla korvaus on enintään 7 000 €, eikä maksettavalle korvaukselle ole alarajaa. Saaliin laskennalliseen arvoon käytetään maakuntahallituksen laskemia keskihintoja.
Manner-Suomessa maksetut hyljekorvaukset 2024
Vuonna 2024 myönnettiin vuosien 2022 ja 2023 hyljekorvaukset.
Söderkultalahti, P. & Rahikainen, M. 2022. Kaupallisten kalastajien ilmoittamat hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat saalisvahingot 2021. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 28/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. https://jukuri.luke.fi/items/3f55860a-9787-4489-9448-d265873d8b49
Maa- ja metsätalousministeriö on ohjeistanut elinvoimakeskuksia tuen enimmäismääristä liittyen investointeihin, joilla vesiviljely-yritykset sopeutuvat ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Ilmastonmuutoksen sopeutumiseen liittyviin investointeihin on tarpeen voida myöntää enintään 50 % tukea.
Lämpimät säät ja kuivuus ovat viime vuosina vaikeuttaneet erityisesti sisävesien kalankasvatusta. Sisävesillä tuotetaan poikaset sekä ruokakalan kasvatukseen että luonnonvesien kalanistutuksiin, minkä vuoksi sisävesien kalankasvatuksen vaikeudet heijastuvat laajasti koko kalatalousketjuun aina merialueen kalankasvatuksesta jalostukseen sekä uhanalaisten kalakantojen säilytystoimiin ja istutuksiin.
Ilmastonmuutoksen sopeutuminen edellyttää investointeja, joilla voidaan suojata kaloja korkeilta lämpötiloilta ja kuivuuden aiheuttamilta vaikutuksilta. Tarvittavat investoinnit ovat kuitenkin kalliita, ja monien yritysten taloudellinen tilanne on heikentynyt ilmastonmuutoksen seurauksena. Tarvittavat investoinnit ovat kalatalouden kehittämisen kannalta strategisesti tärkeitä ja edellyttävät korkeampaa tukitasoa. Korotetulla tukitasolla pyritään varmistamaan, että ilmastonmuutokseen sopeutumista tukevat investoinnit voidaan toteuttaa nopeasti ja tehokkaasti, jotta kotimaisen kalankasvatuksen jatkuvuus ja kalaraaka-aineen saatavuus voidaan turvata myös tulevaisuudessa.
Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi tehtäviksi investoinneiksi voidaan katsoa seuraavat toimet:
veden lämpötilan alentamisen mahdollistavat investoinnit,
syvänneputkien rakentaminen,
veden riittävyyden turvaaminen esim. kierrättämällä, patoamalla tai uudelleen johtamalla,
hapetusjärjestelmien rakentaminen ja
merikasvatuksessa tuotannon siirtäminen viileämmille alueille.
Eduskunta hyväksyi vuonna 2022 muutokset lakiin Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta. (1048/2016, muut. 3/2023) Muutosten myötä siirrettävien käyttöoikeuksien soveltaminen silakan rysäkalastuksessa päättyy vuoden 2026 lopussa. Vuodesta 2027 alkaen silakan rysäkalastusta harjoitetaan kaikille rysäkalastajille tarkoitettujen erillisten kalastuskiintiöiden puitteissa. Kiintiöt määritellään kahdelle alueelle: Suomenlahti ja Saaristomeri sekä Pohjanlahti. Lakiin sisältyvät myös kyseisiä erillisiä kiintiöitä koskevat vähimmäis- ja enimmäismäärät.
Maa- ja metsätalousministeriö on laatinut selvityksen silakan rysäkalastuksen nykytilasta sekä tulevien järjestelyjen tarpeista vuodesta 2027 eteenpäin. Selvitys annetaan nyt tiedoksi samalla kun ministeriö avaa verkkokyselyn silakan rysäkalastuksesta. Vastaamalla kyselyyn kaupalliset kalastajat ja muut tahot voivat esittää näkemyksensä siitä, miten rysäkalastusta tulisi säädellä vuodesta 2027 alkaen.
Kyselyn tuloksia hyödynnetään ministeriön valmistellessa ehdotuksia tulevasta säätelystä. Ehdotukset lähetetään lausunnoille vuoden 2026 aikana, ja valmistelu tehdään tiiviissä yhteistyössä kaupallisen kalastuksen järjestöjen kanssa.
Flavoria Innovation Festivalin yhteydessä järjestetty Kalainnovaatioviikko kokosi viime vuonna yritykset ja opiskelijat tarkastelemaan kala-alan ajankohtaisia haasteita. Yhteistyön kautta teemaviikon tapahtumaan on saatu mukaan alan suuria toimijoita, mikä on vahvistanut käsitystä siitä, että alalla on todellinen tarve uusille ratkaisuille ja innovaatioille, esimerkiksi kalan kulutuksen lisäämiseksi.
Tapahtuma järjestettiin nyt neljättä kertaa, mutta viimevuotinen toteutus poikkesi aiemmista. Laajan ruokaketjun sijaan huomio kohdistettiin nyt yhteen, tarkasti rajattuun sektoriin – kala-alaan.
Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskuksen (NuFO) projektikoordinaattori Emma Sivulan mukaan Kalainnovaatioviikon ydin on tuoda yhteen yritysten todelliset kehittämiskohteet ja monialaiset opiskelijatiimit.
”Yritykset tuovat mukanaan pitkän työkokemuksen ja syvällisen alan tuntemuksen, kun taas opiskelijat lähestyvät ongelmia tuorein, usein yllättävin näkökulmin”, Sivula kertoo.
NuFon projektikoordinaattori Sini Laikolan mukaan yritysten ja opiskelijoiden yhteistyöllä syntyy uudenlaisia ratkaisuja.
”Kun yhteen saadaan yritykset, jotka ovat pitkään toimineet kala-alan ytimessä, ja opiskelijat, joilla ei välttämättä ole lainkaan aiempaa kosketusta alaan, syntyy ratkaisuja, joita alan toimijat eivät itse tulisi ajatelleeksi.”
Viikko rakentui tiiviiksi viiden päivän kokonaisuudeksi, jossa korostuivat ryhmätyö, ideointi ja käytännön ongelmanratkaisu. Opiskelijoille se oli myös opintojakso, josta sai opintopisteitä. Palautteessa toistuu kokemus siitä, että intensiivinen ja vuorovaikutteinen toteutus koetaan poikkeuksellisen opettavaiseksi.
”Opiskelijat ovat kertoneet oppivansa viikon aikana jopa enemmän kuin monilla pidemmillä kursseilla”, toteaa NuFon tutkimuskoordinaattori Anni Kerttula.
Yksi viikon tavoitteista oli osoittaa, ettei ruokaketjun tai kala-alan kehittäminen ole vain elintarviketieteilijöiden tehtävä. Mukana työskentelee esimerkiksi markkinoinnin, kielten ja muiden alojen opiskelijoita, mikä avaa näkymää siihen, kuinka laaja osaamiskirjo kestävien ratkaisujen rakentamiseen tarvitaan.
Kala-alan teema yllätti opiskelijat myönteisesti
Kala-alan valinta teemaksi toi kuitenkin omat haasteensa. Tapahtuman järjestäjät kertovat, että opiskelijoiden rekrytoinnissa näkyi teeman vieraus: kynnys osallistua oli aiempia vuosia korkeampi.
”Epäilemme, että kala-ala tuntui monelle niin etäiseltä, etteivät kaikki uskaltaneet lähteä mukaan”, Kerttula sanoo.
Ne, jotka lähtivät, olivat kuitenkin usein positiivisesti yllättyneitä. Projektiryhmän edustajien mukaan moni koki aluksi, ettei oma osaaminen liittyisi kala-alan kehittämiseen, mutta käsitys muuttui nopeasti, kun monialaisuuden merkitys avattiin.
“Työskentely opiskelijoiden kanssa oli erittäin innostavaa! He katsoivat käsillä olevaa haastetta eri näkökulmasta, laatikon ulkopuolelta, mikä antoi tuoretta kulmaa antaen kimmokkeita uusille mahdollisuuksille.”
Ari Hietanen,Tuotekehitys- ja laatupäällikkö, Kalavapriikki Oy
Kalainnovaatioviikko kokosi viime vuonna yritykset ja opiskelijat keskustelemaan kala-alan ajankohtaisista haasteista.
Tapahtuma sisälsi myös käytännönläheisiä oheisohjelmia. Opiskelijat pääsivät seuraamaan kalan käsittelyä ja tutustumaan uusiin tapoihin hyödyntää kalaa ruoanlaitossa. Catch the Future -seminaarin yhteydessä opiskelijat pääsivät maistamaan ammattikokin valmistamia innovatiivisia kalaruokia, ja osa opiskelijoista kertoi jopa muuttaneensa omaa suhtautumistaan kalaan.
Pitkällä aikavälillä mallin nähdään hyödyttävän sekä yrityksiä että opiskelijoita. Yritykset saavat käyttöönsä tuoreita ideoita ja näkökulmia, ja kala-ala voi rakentaa myönteistä mielikuvaa nuorten keskuudessa.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa: Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskuksen projektikoordinaattori Sini Laikola, Turun yliopisto sini.laikola@utu.fi
Suomen vesiviljelystrategian tavoitteena on kasvattaa kotimaisen kalan tuotantoa merkittävästi – jopa kolminkertaiseksi. Merialueilla tuotantoa voidaan lisätä merkittävästi, kunhan ympäristövaikutukset ja merialueiden muu käyttö huomioidaan. Vesiviljelyn kehittämisohjelma on tuonut yhteensovittamiseen uusia menetelmiä ja tietoa kasvatuksen ympäristövaikutuksista.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Markus Kankaisen mukaan sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on löytää parhaat paikat kalankasvatukselle merellä.
”Tarkoituksena on määritellä kalankasvatukselle parhaat sijainnit merialueella ja ohjata uusi tuotanto tällaisille alueille”, Kankainen kertoo.
Kun samoilla merialueilla on useita toimijoita ja monenlaisia tavoitteita, kokonaisuutta on tarkasteltava laajasti.
”Tilaa riittää kaikille, kun suunnittelu tehdään yhteensovittaen.”
Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankaisen mukaan sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on löytää parhaat paikat kalankasvatukselle merellä.
Sijainnilla on ratkaiseva merkitys
Kalankasvatuksen ympäristövaikutuksissa tärkein yksittäinen tekijä on sijainti. Hyvät virtausolosuhteet vähentävät paikallista kuormitusta.
”Sijainti ratkaisee pitkälti vaikutusten laajuuden: mitä avoimempi, syvempi ja virtaamiltaan parempi vesialue on, sitä vähemmän syntyy rehevöittävää kuormitusta”, Kankainen selittää.
Luke ja Suomen ympäristökeskus (Syke) hyödyntävät mallinnusta, jotta uusia kalankasvatuslaitoksia voidaan ohjata alueille, joilla rehevöitymisvaikutus jää mahdollisimman vähäiseksi ja ja jotka eivät ole kuormitukselle herkkiä.
Aiemmin tutkimusnäyttöä merialueiden kalankasvatuksen paikallisista vaikutuksista on ollut niukasti.
”Verrattain vähän on ollut tietoa siitä, kuinka paljon kalankasvatuslaitokset todellisuudessa vaikuttavat alueen veden laatuun, kuten levien määrään”, Kankainen toteaa.
Vuonna 2025 Luke ja Syke toteuttivat laajan kenttätutkimuksen Saaristomerellä, Ahvenanmaalla ja Selkämerellä. Tutkimuksessa hyödynnettiin uusia mittausmenetelmiä, kuten optisia sensoreita ja veneestä tehtävää liikkuvaa mittausta. Työ rahoitettiin Vesiviljelyn kehittämisohjelmasta.
”Voimme mitata vettä jopa silloin, kun vene kulkee 20 solmun nopeudella, saaden samalla mittausdataa sekunnin välein”, Kankainen kuvaa.
Alustavien tulosten mukaan tarkastelluilla kalankasvatuslaitoksilla ei havaittu selkeää paikallista tai alueellista rehevöittävää vaikutusta. Havainnot viittaavat siihen, että laitosten ravinnekuormitus on olosuhteisiin nähden vähäinen ja sekoittuu tehokkaasti ympäröivään vesimassaan.
Tietoa päätöksenteon tueksi
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa luotettavaa tietoa, jotta ympäristölupapäätökset voidaan tehdä oikeasuhtaisesti ja kestävällä tavalla.
”On tärkeää, että päätökset perustuvat tutkittuun tietoon, erityisesti ympäristölupien osalta”, Kankainen painottaa.
Kehittämistyössä on siirrytty yhä enemmän käytännön soveltamiseen.
”Emme enää pelkästään kehitä menetelmiä, vaan olemme siirtyneet niiden aktiiviseen hyödyntämiseen.”
Menetelmiä käytetään jo muun muassa Kalavaltio-hankkeessa, jossa haetaan kalankasvatuksen ympäristölupia valtion vesialueille sekä Vesiviljelyn kehittämisohjelman Upscale-osiossa, jossa arvioidaan mahdollisuuksia lisätä tuotantomääriä nykyisillä, olosuhteiltaan hyvillä laitoksilla.
Kankaisen mukaan kalankasvatuksella on tulevaisuudessa merkittävä rooli kestävän ruokajärjestelmän kokonaisuudessa.
”Pitäisin sitä tärkeänä, jopa välttämättömänä. Merialueet ovat edelleen suurelta osin hyödyntämätön resurssi ruokatuotannossa, kun maapinta-ala alkaa käydä vähiin.”
Hänen mukaansa kalankasvatus on myös erittäin resurssitehokas tuotantomuoto verrattuna moniin muihin vaihtoehtoihin.
”Kalankasvatus on monella tapaa tehokasta ja resurssiviisasta tuotantoa”, Kankainen tiivistää.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa:
Tutkija Markus Kankainen, Luonnonvarakeskus, markus.kankainen@luke.fi
Kalan lajittelu on kalataloudessa paljon puhuttu aihe. Viime aikoina se on kuitenkin noussut poikkeuksellisen näkyväksi kehityskohteeksi.
Aiheen taustalla vaikuttavat EU-sääntelyn muutokset, markkinoiden kasvavat vaatimukset sekä tarve parantaa sekä resurssitehokkuutta että kalan hyvinvointia.
Kalatalouden innovaatio -ohjelmissa tarkastellaan nyt lajittelun nykytilaa ja sitä, mihin kehittämistoimet kannattaa kohdentaa. Teema on ajankohtainen Kalastuksen kehittämisohjelmassa (KaKe), jossa kalanlajittelun nykytilaa ja kehittämistarpeita arvioidaan osana pyydys- ja kalastusteknologian kehittämistyötä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Ella Hellström kiteyttää tilanteen ytimekkäästi.– Kalan lajittelu on aiheena aina ajankohtainen.
Lajittelua voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Toisinaan painopiste on lajintunnistuksessa, toisinaan kokolajittelussa. Tarpeet vaihtelevat myös kalastusmuotojen mukaan: rannikon ja sisävesien käytännöt sekä haasteet voivat olla hyvin erilaisia.
Yksi keskeinen syy lajittelun ajankohtaisuuteen liittyy Euroopan yhteiseen kalatalouspolitiikkaan (YKP) ja sen sääntömuutoksiin. Hellströmin mukaan lajintunnistuksen merkitys kasvaa, koska saalisraportoinnilta vaaditaan entistä tarkempaa tietoa. Erityisesti esiin nousee niin sanottu MOT-vaatimus (margin of tolerance).
– Saalis pitää pystyä tunnistamaan ja kirjaamaan aiempaa tarkemmin, Hellström toteaa.
Kalastuspäiväkirjan tietojen ja viranomaisten näytteenoton tulee vastata toisiaan. Käytännössä tämä voi olla haastavaa etenkin sekasaaliissa, jossa samassa nostossa voi olla useita lajeja, joiden saalissuhteet pitäisi pystyä arvioimaan jo vesillä.
– Sekasaaliissa tarkkuusvaatimuksen toteuttaminen on kalastajalle vaikeaa, Hellström kuvaa.
Luonnonvarakeskuksen tutkija Ella Hellström.
Markkinat ohjaavat: koko vaikuttaa hintaan
Sääntelyn rinnalla lajittelua vauhdittavat markkinat. Kokolajittelu vaikuttaa suoraan kalan hintaan ja siihen, miten kalaa voidaan hyödyntää jatkojalostuksessa. Kun raaka-aine saadaan eroteltua oikein, myös jalostusarvo voi nousta.
– Eri kokoluokista saa eri hinnan, Hellström muistuttaa.
Hellström nostaa esiin erityisesti mätimuikun, jossa lajittelulla on selkeä taloudellinen vaikutus.
– Naaraskalat, joissa on mätiä, ovat huomattavasti arvokkaampia kuin koiraat. Mätikalojen tunnistamisella on siis ratkaiseva merkitys.
Lajittelun merkitys korostuu ketjun molemmissa päissä. Kalastuksessa lajittelu voi liittyä esimerkiksi sääntelyyn. Tietyn kokoiset tai tietyt lajit on vapautettava heti, jos kyse on kalasta, jota ei saa ottaa haltuun. Jalostuksessa taas raaka-aineen laatu ja tasaisuus vaikuttavat suoraan prosessin tehokkuuteen.
– Resurssitehokkuus riippuu siitä, millaista kalaa tulee sisään, Hellström toteaa.
Erityisesti sekasaaliit aiheuttavat haasteita, sillä käsin tehtävä lajittelu on monimutkaista ja aikaa vievää.
Vähemmän käsittelyä – parempi kalan hyvinvointi
Lajitteluratkaisujen kehittäminen liittyy myös kalan hyvinvointiin. Jos kalaa ei tarvitse nostaa vedestä tai käsitellä turhaan, yksilön kokema stressi ja mahdolliset vahingot vähenevät. Hellström nostaa esiin erityisesti pyydystekniset ratkaisut ja tarpeen tehdä lajittelu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Mitä vähemmän vapautukseen menevää kalaa käsitellään veden pinnan yläpuolella sitä parempi.
Kentällä syntyy myös käytännönläheisiä innovaatioita. Kalastajat ovat kehittäneet esimerkiksi lajittelusäleikköjä, joiden avulla osa saaliista voidaan vapauttaa nopeasti takaisin veteen ja vain hyödynnettävä osa saaliista nostetaan ylös.
Lajittelu on nykyisin usein työvoimavaltaista, ja siksi tehokkaammat ratkaisut voivat tuoda säästöjä. Investointien kannattavuus riippuu kuitenkin volyymista ja toimintaympäristöstä.
– Takaisinmaksuaika on tässä olennainen kysymys, Hellström painottaa.
Kalatalouden innovaatio -ohjelmien selvitystyön tavoitteena on tuottaa päättäjille ja toimijoille ajantasaista tietoa siitä, missä mennään ja mitä kannattaa kehittää. Samalla tieto voi auttaa myös kalastajia näkemään, millaisia ratkaisuja on jo olemassa Suomessa ja muualla.
– Ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, Hellström tiivistää.
Kalanlajittelun nykytila ja kehitystarpeet Suomessa -selvitys valmistuu ja julkaistaan lähiaikoina. Selvityksen tavoitteena on muodostaa ajantasainen kokonaiskuva kalanlajittelun nykytilasta Suomessa sekä tunnistaa tarpeita alan toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Selvitys toteutetaan osana Kalastuksen kehittämisohjelmaa (KaKe), jonka päätavoitteena on parantaa kotimaisen kalastuksen kannattavuutta kestävällä tavalla ja lisätä luonnonkalan tarjontaa kuluttajille sekä jalostukseen. Työ kuuluu Pyydys- ja kalastusteknologian kehitys -työpakettiin, ja se rahoitetaan Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) varoin.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Kalatalouden ympäristöohjelmassa (Kymppi) kehitetään eDNA-menetelmiä, jotka tuovat sisävesien eliöistä uutta tietoa nopeasti ja niihin kajoamatta. Kympissä keskitytään eDNA:n menetelmäkehitykseen erityisesti suomalaisten sisävesien kalastoseurannoissa.
Kympissä tehtävässä työssä yhdistyvät tutkimus- ja yritysosaaminen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Terhi Iso-Touru vastaa menetelmän kehittämisestä sisävesissä, ja toimitusjohtaja Saara Suurla SpringDNA:sta on osallistunut kokeiden analysointiin.
eDNA (environmental DNA) tarkoittaa eliöiden ympäristöönsä jättämää DNA:ta, jota voidaan kerätä esimerkiksi vedestä. Menetelmän avulla voidaan selvittää, mitä lajeja vesistössä esiintyy ilman, että eläimiä tarvitsee pyydystää tai häiritä.
”eDNA on tavallaan kuin rikospaikkatutkintaa luonnossa. Sen avulla voidaan tunnistaa, mitä eliöitä vesistössä elää pelkästään vesinäytteiden avulla”, Suurla kuvailee.
Saara Suurla, toimitusjohtaja SpringDNA
Uudella menetelmällä on monia etuja
eDNA-menetelmän suurimpia etuja ovat sen ei-invasiivisuus eli eliöihin ei tarvitse koskea ja kustannustehokkuus. Vesistö on erityisen hyvä ympäristö eDNA-seurannalle, sillä näytteiden kerääminen on suhteellisen yksinkertaista. Näytteitä tulee kuitenkin tyypillisesti ottaa useampia ja paikkojen valintaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
”Menetelmän avulla voidaan havaita esimerkiksi uhanalaisia tai harvinaisia lajeja ilman, että niitä tarvitsee ottaa kiinni. Tämä on merkittävä etu verrattuna moniin perinteisiin seurantamenetelmiin”, Iso-Touru kertoo.
Kympissä eDNA-menetelmää on testattu erityisesti vaelluskalojen seurannassa. Suomessa etenkin pienissä vesistöissä on tyypillisesti alhaisia kalamääriä ja lajistoakin vain vähän verrattuna eteläisempiin Euroopan vesistöihin. Kympissä toteutettiin kokeita vaihdellen kalamääriä ja näytteenottotapoja Kainuun kalantutkimusasemalla. Yhdistelemällä Kympissä saatuja tuloksia Luken muissa hankkeissa meneillään oleviin eDNA-seurantoihin, voidaan kokemuksia käyttää lopulta esimerkiksi ennallistamiseen liittyvissä hankkeissa.
”eDNA:n avulla voidaan todentaa esimerkiksi, pääsevätkö vaelluskalat liikkumaan uusille alueille ennallistamistoimenpiteiden jälkeen. Jos jonkin tietyn lajin DNA:ta löytyy sieltä, missä sitä ei aiemmin ole havaittu, tiedämme, että ennallistamisesta on ollut hyötyä”, Iso-Touru kuvaa.
Tutkimus ja yritykset täydentävät toisiaan
Kalatalouden innovaatio-ohjelmissa keskeistä on tutkimuksen ja yritystoiminnan tiivis yhteistyö. SpringDNA toimii Kymppi-ohjelmassa yrityspartnerina ja tuo mukanaan analytiikkaosaamista, kun taas Luke vastaa tutkimuksellisesta näkökulmasta ja pitkäjänteisestä seurannasta.
”Kun tutkimustieto ja kaupallinen teknologia- sekä analyysiosaaminen yhdistetään, saadaan tiede tuotua konkreettisiksi työkaluiksi käytännön toimijoille”, Suurla toteaa.
Yhteistyö mahdollistaa myös nopeamman kehityksen. Sen sijaan, että odotettaisiin vuosia tutkimustuloksia, voidaan tehdä ketteriä kokeiluja ja oppia jatkuvasti uutta.
”Suomessa ollaan vasta muodostamassa eDNA:han liittyviä käytäntöjä ja standardeja. Siksi tällaiset yhteiset pilotit ovat äärimmäisen tärkeitä”, Suurla lisää.
Lupaavia tuloksia
Hankkeessa on saatu jo rohkaisevia tuloksia. Menetelmän toimivuus on varmistettu, ja alustavia viitteitä on saatu myös siitä, että eDNA:n määrä voi tietyissä tilanteissa korreloida lajien biomassa- tai yksilömääriin.
”Täydellistä vastausta ei vielä ole, mutta suunta on lupaava”, Iso-Touru sanoo.
Seuraavaksi kehitystyössä keskitytään menetelmän yhä tarkempaan hienosäätöön sekä siihen, miten eDNA voitaisiin entistä vahvemmin ottaa osaksi virallista seurantaa ja päätöksentekoa.
Tarvitaan rohkeutta uudistua
Sekä Suurla että Iso-Touru korostavat, että teknologinen kehitys vaatii rohkeutta uudistaa toimintatapoja.
”On hienoa nähdä, että päättäjien puolella on ollut uskallusta kokeilla uusia menetelmiä. eDNA osoittaa, että asioita voidaan tehdä myös toisin kuin viimeiset sata vuotta”, Iso-Touru toteaa.
”On tärkeää pohtia, millaista tietoa haluamme tulevaisuudessa käyttää päätöksenteon pohjana”, Suurla lisää.
Kalatalouden ympäristöohjelmien eDNA-työ on esimerkki siitä, miten tutkimus, yrityspartneri ja käytännön kokeilut voivat yhdessä edistää sisävesien kestävää käyttöä ja luonnon monimuotoisuuden suojelua. Kehitys etenee määrätietoisesti, askel kerrallaan.
Teksti: Bertills & Jung Artikkeli on osa Kalatalouden innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Kun tavoitteena on lisätä kotimaisen kalan käyttöä kouluissa ja muissa suurkeittiöissä, pelkkä hyvä idea ei riitä. Reseptikehitys edellyttää tutkimustietoa, suurkeittiön osaamista, käytännön testausta sekä jatkuvaa asiakaspalautteen hyödyntämistä.
Tähän perustui hankkeen työskentelymalli, jossa reseptejä kehitettiin vaiheittain yhteistyössä Turun yliopiston kanssa osana Blue Products 3.0 -innovaatio-ohjelmaa sekä Raision seudun koulutuskuntayhtymä Rasekon kanssa. Lisäksi Markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelma toi työhön oman asiantuntemuksensa. Lopputuloksena syntyi konkreettisia ratkaisuja, jotka voidaan ottaa käyttöön suoraan suurkeittiöiden päivittäisessä tuotannossa.
Mukana olleet toimijat havaitsivat nopeasti, että kala-alan kehittäminen ei ole vain ruoanlaittoa. Se on myös laatua, kestävyyttä, viestintää, asiakasymmärrystä ja toimivia prosesseja.
Reseptikehityksen kokonaisuutta koordinoi Marta Stachnik, projektitutkija Turun yliopiston Ravitsemus- ja elintarviketutkimuskeskuksesta (NuFo). Reseptien kehittäminen suurkeittiöihin eroaa olennaisesti ravintola- ja kotikeittiöstä. Stachnikin mukaan skaalaaminen ei ole pelkkää annosmäärien kertomista, vaan mausteiden ja makujen toimivuus on testattava uudelleen suurissa erissä.
Projektitutkija Marta Stachnik koordinoi reseptikehityksen kokonaisuutta. Kuvaaja: Bertills & Jung
– Se on yllättävän erilaista. Suurissa erissä raaka-aineet, etenkin makuun vaikuttavat, käyttäytyvät eri tavoin, ja tasaisen maun saavuttaminen vaatii huolellista säätöä, Stachnik kertoo.
Aikaa ja työvoimaa on lisäksi rajallisesti.
– Kotona voi käyttää tuntikausia monimutkaiseen ruoanlaittoon, mutta ammattikeittiössä kaiken täytyy olla tehokasta ja ruoan täytyy kestää myös linjastossa, hän jatkaa.
Kalan käyttö tuo mukanaan omat erityishaasteensa. Yksi suurimmista on hinta.
– Kala on kallista, ja piti miettiä, miten se saadaan osaksi ateriaa hyväksyttävällä kustannustasolla. Yksi mahdollinen ratkaisu on kehittää hybridireseptejä, joissa kalaa yhdistetään kasviproteiineihin, Stachnik sanoo.
Toinen haaste liittyy makuun ja rakenteeseen: osa toivoo voimakkaampaa kalan makua, osa miedompaa.
– Näiden reseptien kehittämisessä suurin haaste oli kalan ja kasviproteiinin tasapainon löytäminen, etenkin rakenteen näkökulmasta. Kuluttajat kyseenalaistivat lisäksi kalan identiteetin ateriassa, ja osa suhtautui varauksella palkokasvien yhdistämiseen kalan kanssa.
– Vaikka tuotteet ovat käytännössä ruodottomia, ihmisillä on silti pelko ruodoista mielessään, Stachnik toteaa.
Suurkeittiö muuttaa ideat toimiviksi ratkaisuiksi
Reseptien käytännön kehitystyö tehtiin yhteistyössä useiden suurkeittiöiden kanssa. Yksi hankkeeseen osallistuneista toimijoista oli ravintola- ja palvelualan yritys Juvenes Oy, jonka näkökulmasta reseptikehityksen keskiössä on käytännön toimivuus. Vaikka hankkeessa syntyi valmiita reseptejä, kaikki eivät sellaisenaan soveltuneet suurkeittiöympäristöön.
– Osa resepteistä oli suoraan suurkeittiöön sopivia, mutta osa oli selvästi kotikeittiöhenkisiä, kertoo Juha Kaasalainen, ruokatuotekehityspäällikkö Juvenes Oy:stä.
Reseptit muokattiin suurkeittiöiden mittakaavaan sopiviksi ja vietiin keittiöihin testattaviksi. Keittiöhenkilöstö kehitti reseptejä edelleen: ainesuhteita hiottiin ja arvioitiin muun muassa maustamisen tasapainoa ja valmistettavuutta. Näin tutkimus, koulutus ja käytännön ammattiosaaminen kytkeytyivät samaan prosessiin.
Ruokatuotekehityspäällikkö Juha Kaasalainen Juvenes Oy:stä korostaa, että kotimaisuus on tärkeää tulevaisuuden ja eettisten arvojen vuoksi. Kuvaaja: Bertills & Jung
Kuluttajapalaute oli tärkeä osa kehitystyötä. Sitä kerättiin QR-koodikyselyillä kouluissa ja suurkeittiöissä, joissa ruokaa tarjoillaan myös ikääntyneille. Tietyt seikat korostuivat palautteessa.
– Asiakkaille tärkeintä ovat maku, ulkonäkö ja rakenne. Kestävyysviestintä ei ollut yhtä merkittävä tekijä kuin se, että ruoka on maukasta ja terveellistä, Stachnik tiivistää.
Kun toimiva reseptiikka on saatu valmiiksi, se tuodaan koko yrityksen käyttöön. Hankkeessa kehitettiin yhteensä seitsemän kalareseptiä. Erityisen myönteistä palautetta saivat kalapizza ja kirjolohipihvit, joita pidettiin sekä maultaan että käytettävyydeltään toimivina suurkeittiöympäristössä. Seuraavaksi suosituimpia olivat kylmäsavukirjolohi pastakastikkeessa sekä kalalasagne.
Osa resepteistä onkin jo laajasti käytössä Juvenesin ravintoloissa, ja asiakaspalaute on ollut myönteistä. Yrityksen laajassa asiakastyytyväisyyskyselyssä nousi esiin esimerkiksi kalapohjainen tuote, joka sai erityistä kiitosta.
Juvenes Oy pitää tämänkaltaisia projekteja tärkeinä erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Kotimainen kala ja härkäpapu tukevat vastuullista ruokaketjua, ja kotimaisuus on tärkeä arvo myös eettisesti.
– Raaka-aineen hinta voi olla hieman korkeampi, mutta tulevaisuutta ja eettisiä arvoja ajatellen kotimaisuus on tärkeää, Juveneksen edustaja toteaa.
Seuraavana vaiheena reseptiikkaa viedään laajemmin käytäntöön. Reseptit ollaan parhaillaan viemässä keittiöiden reseptienhallinta- ja tuotannonohjausjärjestelmiin, ja ne julkaistaan myös verkossa, jotta ne olisivat helposti kaikkien suurkeittiöiden hyödynnettävissä.
Lisätietoa: Projektitutkija Marta Stachnik Ravitsemus- ja elintarviketutkimuskeskus, Turun yliopiston Sähköposti: marta.m.stachnik@utu.fi
Maa- ja metsätalousministeriö on päivittänyt Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) Suomen ohjelman määräaikaisia hakumenettelyitä koskevan suunnitelman.
Keväällä 2026 avattaisiin kaupallista kalastusta, vesiviljelyä ja kalan jalostusta koskevat hakumenettelyt, joissa haettaisiin yleishyödyllisiä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeita. Rahoitusta myönnettäisiin enintään 500 000 euroa kutakin toimialaa kohden. Samoin menekinedistämiseen avattaisiin yleishyödyllinen hakumenettely, jossa rahoitusta voitaisiin myöntää enintään 500 000 euroa. Lisäksi keväällä avattaisiin kalataloudellisia kunnostuksia koskeva haku (rahoitus enintään 300 000 euroa) sekä ympäristön ja kalavarojen tutkimus- ja kehittämishankkeita koskeva haku (enintään 300 000 euroa).
Hyljekorvaukset tulisivat haettavaksi jälleen kesällä 2026.
Suunnitelma päivitetään kolme kertaa vuodessa, seuraavan kerran toukokuussa.
Kansallinen kalatalousverkosto järjestää yhteistyössä innovaatio-ohjelmien kanssa webinaarisarjan, jossa kuullaan ja keskustellaan kunkin ohjelman ajankohtaisista teemoista. Blue Products 3.0 – ohjelman webinaari pidettiin 14.1.
Webinaarissa saatiin katsaus siihen, missä Blue Products 3.0 -ohjelmassa nyt mennään, sekä nostoja ohjelman ajankohtaisista teemoista. Tutustu webinaarin esityksiin ja tallenteeseen Kalatalousverkoston sivujuen kautta.
Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR) voitaisiin jatkossa myöntää tukea rahoitusvälineen kautta vakuutena kalastuksen, vesiviljelyn ja kalan jalostuksen investointeihin ja käyttöpääomaan haettaviin lainoihin. Ehdotuksesta pyydetään lausuntoja 20.2.2026 mennessä.
Muutoksesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksella säädettäisiin rahoitusvälineestä vakuutena myönnettävän tuen määrästä, käyttökohteista ja käytön perusteista.
Vakuuden määrä voisi olla enintään 50 prosenttia hyväksyttäviin kustannuksiin myönnetyn lainan määrästä koko laina-aikana, kuitenkin enintään 500 000 euroa. Kun tuen saaja on aloittava kalastaja, vakuuden määrä voisi olla enintään 75 prosenttia hyväksyttäviin kustannuksiin myönnetyn lainan määrästä koko laina-aikana, kuitenkin enintään 500 000 euroa. Laina-aika saisi olla enintään kymmenen vuotta.
Lausuntoja pyydetään lausuntopalvelu.fi:n kautta tai sähköpostitse osoitteeseen kirjaamo.mmm@gov.fi.
MMM on antanut Lounais-Suomen elinvoimakeskukselle ja Ruokavirastolle uuden ohjeen eräiden yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) valvontasäännösten soveltamisesta.
Ohjeessa kuvataan, miten YKP:n rikkomuksista voidaan määrätä seuraamuksia myös EU:n lainsäädäntöön tulleiden muutosten jälkeen, kunnes Suomen kansallinen YKP:n valvontaa koskeva lainsäädäntö muutetaan.
Ohjeessa käsitellään myös eräitä kalansaaliiden punnituksiin ja ns. sallitun poikkeaman sääntöihin liittyviä kysymyksiä. Erityisesti silakan ja kilohailin kalastuksessa saatujen sivusaaliiden osalta on tehty uusia soveltamislinjauksia. Sivusaaliiden sallittu poikkeama on pääsääntöisesti 10 %, mutta tähän on tiettyjä poikkeuksia, erityisesti pienten saalismäärien tapauksessa.
