Kategoria: Ajankohtaista
EMKVR:n uutiset ja ajankohtaiset
Blogi: Pohjanlahden silakka – Suomen näkökulma
Pohjanlahden silakka – Suomen näkökulma
Ruotsissa käynnissä olevassa Itämeren silakkakeskustelussa Suomea on kritisoitu voimakkaasti ja annettu ymmärtää Suomen haluavan hyödyntää kalakantaa kestämättömällä tavalla. Siksi on tarpeen saattaa tiedoksi Suomen näkemykset ja tiettyjä tosiasioita Pohjanlahden silakkaan liittyen.
Suomen lähtökohtana on tieteelliseen neuvoon perustuva päätöksenteko
Ensiksi haluan todeta, että Pohjanlahden silakka on Suomen kalastuselinkeinon ja siihen perustuvan arvoketjun selkäranka. Suomella on 82 prosentin osuus sen TAC:sta. Voin vakuuttaa, että kukaan muu kuin Suomi ei kanna yhtä suurta huolta kyseisen silakkakannan tilasta ja siitä, että sitä hyödynnetään kestävästi. Arvoketjun arvo on noin 100 miljoonaa euroa ja se työllistää suoraan noin 300 henkeä. Lisäksi sillä on merkittäviä kerrannaisvaikutuksia. Kalastus on Suomessa merkittävä elinkeino, kuten luvut myös silakan osalta kertovat. Siksi lienee selvää, ettemme voi rajoittaa sitä perusteetta vastoin tieteellistä neuvoa. Elinkeinon rajoittamiseen on aina oltava vedenpitävät perusteet.
Suomi muodostaa linjansa parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon eli käytännössä kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n neuvon mukaisesti. Suomi on toiminut aktiivisesti Pohjanlahden silakkaa koskevan tieteellisen tiedon keräämiseksi. Olemme myös aina valmiita rahoittamaan lisätutkimusta tarvittavan tutkimustiedon keräämiseksi ja ICES:n neuvon luotettavuuden parantamiseksi. Näin toimimme välittömästi 2022, kun tiedemiesten havainnot indikoivat, että erityisesti Pohjanlahden silakan isojen yksilöiden kunto alkoi heikentyä hälyttävästi. Suomen rahoittamien tutkimusten ja selvitysten perusteella näyttää siltä, että syynä oli isojen silakoiden ravintonaan käyttävien massiaisten eli mysidien häviäminen. Viime vuosina massiaisten määrä on ollut lähes ennätystasolla, ja silakoiden lihavuutta kuvaava kuntokerroin on noussut hyvälle tasolle. Myös Luonnonvarakeskuksen tekemien tämän vuoden kaikuluotaustulosten perusteella Pohjanlahdella näyttää olevan entistä enemmän silakkaa ja massiaisia.
Lisäksi tuemme aktiivisesti muun muassa kolmea tutkimushanketta, joilla tuotetaan tietoa tieteellisen neuvon parantamiseksi, silakan osakantojen selvittämiseksi ja ekosysteemilähestymistavan soveltamisedellytyksistä. Kehitteillä on myös työkalu, jonka avulla pystyisimme arvioimaan entistä monipuolisemmin erilaisten kalastusrajoitusten vaikutuksia.
Suomen lähtökohtana on siis se, että epävarmuuden kasvaessa on nimenomaan varmistettava ja vahvistettava ICES:n edellytyksiä antaa luotettava tieteellinen neuvo keräämällä tarvittavaa lisätietoa. Sen sijaan pidän erittäin ongelmallisena viime aikoina esitettyä rajuakin kritiikkiä ICES:iä ja sen neuvoja kohtaan. Se on paras ja kattavin taho tarjoamaan laadukasta tutkimuspohjaista analyysiä monimutkaisesta asiasta. Ilman tätä päivittyvää tietopohjaa olisimme päätöksenteossa politiikan tuulten heiteltävinä, mikä olisi kalakantojen kannalta vaarallinen kehityskulku.
Me haluamme jatkaa päätöksentekoa parhaan käytettävissä olevan ja jatkuvasti paranevan ICES:n tieteellisen neuvon pohjalta. On tärkeää, ettei päätöksenteko perustu mielivaltaan, joka voi silakkakannan kokoon nähden riittämättömän ravinnon kautta johtaa kalojen nälkiintymiseen ja erityisesti ihmisravinnoksi käytetyn suurikokoisen ja lihavan silakan vähenemiseen. Haluan myös muistuttaa, että ICES:n neuvo ottaa varovaisuusperiaatteen huomioon asianmukaisesti.
Pohjanlahden silakkakantaa koskevan ICES:n neuvon mukaan siihen kohdistuva kalastuskuolleisuus on laskenut merkittävästi jo lähes kymmenen vuoden ajan ja kalakanta lisääntyy onnistuneesti ja tuottaa tasaisesti vahvoja uusia vuosiluokkia. Myös itse kalakannan kutukanta on edelleen yli 500 000 tonnin tasolla, joten näkemykset siitä, että Pohjanlahden silakkakanta on romahtamassa ja Itämeri sen mukana, ovat liioiteltuja. Haluamme kaikki parantaa Itämeren tilaa, mutta siinä tärkeimmät toimet ovat muualla kuin kalastuksessa.
Silakan elintarvikekäyttö, pienimuotoinen rannikkokalastus ja huoltovarmuus
Ruotsissa on jostain syystä vallalla voimakas vastakkainasettelu silakan rannikkokalastuksen ja troolikalastuksen välillä. Ruotsissa myös esitetään väitteitä, että vain rannikkokalastuksen saalis menee elintarvikkeeksi ja että ”hirviötroolarit” ryöstökalastavat silakan pääosin turkistarhojen tarpeisiin ja osittain tanskalaisten kalajauhotehtaiden kautta norjalaisten kalankasvattajien rehujen raaka-aineeksi. Narratiiviin kuuluu myös väite, että troolikalastuksen lopettaminen olisi perusteltua, sillä rannikkokalastuksessa silakasta saadaan keskimäärin korkeampi hinta ja kaikki silakka pitäisi tämän takia hyödyntää rannikkokalastuksen kautta. Lisäksi on esitetty näkemyksiä siitä, että huoltovarmuuden kannalta olisi riittävää, että Itämeressä on paljon silakkaa.
Suomessa lähes kaikki troolialukset kalastavat silakkaa sekä elintarvikkeeksi että kalajauhoksi, eikä rannikko- ja troolikalastuksen välillä ole merkittäviä ristiriitoja. Tämän ansiosta elintarvikesilakkaa saadaan tasaisesti ympäri vuoden kesää lukuun ottamatta. Tämä on edellytys sille, että silakan varaan on voinut syntyä kannattava sitä elintarvikkeeksi jalostava arvoketju. Suomessa on myös kansallisilla säännöksillä varmistettu, että silakan pienimuotoiselle rannikkokalastukselle on riittävät kalastusmahdollisuudet ja se pystyy käytännössä kalastamaan niin paljon silakkaa kuin markkinat ostavat ja muut olosuhteet sallivat.
Itämeren maista Suomessa käytetään eniten silakkaa elintarvikkeena. Markkinatilannetta tarkasteltaessa on selvää, että elintarvikesilakan kotimaan markkinoiden kasvattaminen on aktiivisesta panostuksesta ja tuotekehityksestä huolimatta erittäin vaikeaa ja työlästä. Onkin epärealistista uskoa, että silakan suoraa elintarvikekäyttöä voitaisiin lisätä nopeasti useita kertaluokkia. Tässä tilanteessa elintarvikesilakan markkinoita onkin haettu viennistä ulkomaille muun muassa Ukrainaan ja viennin määrä on varsin merkittävä.
Suomen silakkasaaliin käytön osalta on myös tärkeää oikaista väärät tiedot, joita yhä levitetään. 84 % suomalaisten alusten saaliista purettiin vuonna 2024 Suomeen. Tästä määrästä käytettiin turkistuotannon rehuihin 5 %, elintarvikkeeksi 4 % kotimaahan ja 13 % vientiin, 34 % päätyi kalajauhon raaka-aineeksi kotimaassa ja 44 % kalajauhoksi ja rehuksi ulkomaille. Ulkomaille puretusta 16 %:n osuudesta ei ole vastaavia tietoja.
Suomessa on kaksi varsin uutta kalajauhotehdasta, jotka pystyvät tuottamaan elintarvikelaadun kalajauhoa. Niiden tuotanto menee suurelta osin suomalaisen kalankasvatuksen rehun raaka-aineeksi. Tämä rehu perustuu siis Itämerestä tulevaan kalaan ja ravinteiden kierrätykseen, joten se on siten Itämeren kannalta parempi muin muut kalarehut. Kalajauhon kotimainen tuotanto siis tukee merkittävästi myös kalankasvatuksen arvoketjua, silakan epäsuoraa käyttöä ihmisravinnoksi ja tuoreen kotimaisen kalan tarjontaa.
Huoltovarmuudesta keskusteltaessa on myös tärkeää muistaa, että vahvat kalakannat ovat vain osa tätä kokonaisuutta. Vähintään yhtä tärkeää on, että meillä on toimiva silakan arvoketju ja jalostusyrityksiä, jotka pystyvät kriisitilanteissa lisäämään silakkajalosteiden tuotantoa. Huoltovarmuus edellyttää myös infrastruktuurin ja osaamisen ylläpitämistä. Korona-aika osoitti Suomessa, että itse asiassa ruokaturvan kannalta on yhtä tärkeää pystyä tuottamaan silakasta kotimaista kalajauhoa, sillä näin pystymme turvaamaan kasvatetun kalan tuotannon kriisitilanteissa.
Suomen näkökulmasta näyttää myös hyvin erikoiselta, että Ruotsissa tätä pienimuotoisen rannikkokalastuksen suosimisen narratiivia voi käyttää kestämättömän kohdennetun pyynnin perustelemiseen. Esimerkiksi läntisen silakan osalta Ruotsissa ei näytä olevan mitään kritiikkiä sitä kohtaan, että Ruotsi haluaa sallia Öresundin alueella silakan kohdennetun pyynnin, vaikka ICES:n neuvon mukaan sille voitaisiin asettaa vain sivusaaliskiintiöt. Tämä vaikuttaa hyvin epäjohdonmukaiselta.
Pohjanlahden silakan kalastusrajoituksista
Suomi on avoin harkitsemaan tarvittavia lisäkalastusrajoituksia, mutta niillekin tulee olla tieteelliset perusteet. Kalastusta ei voi rajoittaa mielivaltaisesti. Haluan tässä yhteydessä oikaista viime ja tänä vuonna Ruotsin mediassa esille nostetut väitteet, että Suomi olisi estänyt Finngrundet-Gävlebuktenin alueelle suunnitellun tutkimushankkeen ja sen yhteyteen suunnitellut kalastusrajoitukset. Suomen aloitteesta tutkimushankkeessa esitetyt perustellut lisätietotarpeet on otettu huomioon koko Pohjanlahden alueella toteutettavassa tiedonkeruussa ja näin se palvelee myös ICES:n neuvon valmistelua. Lisäksi Suomi oli valmis hyväksymään alueelle kolmen vuoden ajaksi seitsemän kuukauden vuosittaisen kalastuskiellon silakan kutuvaelluksen turvaamiseksi ja Ruotsin rannikkokalastuksen ahdingon helpottamiseksi, vaikka tälle ei sinänsä tarkkaan ottaen ollut tieteellistä perustetta. Tämä ei kuitenkaan jostain syystä kelvannut Ruotsin hallinnolle.
Olemme jo kolmen vuoden ajan yrittäneet saada selville, mitä muita kalastusrajoituksia Ruotsi katsoisi tarpeelliseksi, jotta tätä vastakkainasettelua Ruotsissa voitaisiin helpottaa ja Ruotsin rannikkokalastuksen toimintaedellytyksiä parantaa. Ainoa Ruotsin tekemä aloite on ollut Finngrundetin hanke, josta se itse päätti luopua. Ruotsin keskustelussa ei ole myöskään tuotu esiin sitä tosiseikkaa, että Ruotsin Selkämeren rannikkokalastuksen saalis on kasvanut tasaisesti jo kolmen vuoden ajan ja 2025 se on jo nelinkertainen vuoteen 2022 verrattuna.
Tänä vuonna Ruotsi halusi asettaa Pohjanlahden silakkakiintiön mahdollisimman alas ja näytti kannattavan komission ehdotusta 62 prosentin leikkauksesta. ICES neuvoi kuitenkin, että yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena olevan kestävän enimmäistuoton MSY:n mukaan kiintiötä tulisi leikata 6 – 16 prosenttia. Suomi piti tärkeänä saavuttaa ratkaisu tältä pohjalta.
Neuvosto päätyi ratkaisussaan yhdessä komission kanssa siihen, että ICES:n neuvon alarajan (55 869 tonnia) mukaisesta Pohjanlahden silakan TACista saa kalastaa vuonna 2026 lokakuun loppuun 70 % (39 108 tonnia) ja mikäli ICES:n tieteellinen neuvo ensi keväänä sen mahdollistaa, voidaan kalastaa myös jäljelle jäävä 30 % osuus vuoden 2026 loppuun. Luonnonvarakeskuksen syyskuun tutkimusmatkan myönteisten havaintojen perusteella näyttää hyvin mahdolliselta, että myös jäljelle jäävä osuus voidaan kalastaa.
Tämä vastuullinen ratkaisu ei ollut Ruotsin hyväksyttävissä. Ruotsi ei myöskään kannattanut Suomen ehdottamaa huhtikuusta syyskuun loppuun ulottuvaa Finngrundet-Gävlebukten-alueen troolikalastuskieltoa tai Suomen rannikolle räätälöityä kesäkuun troolikalastuskieltoa, joten neuvosto luopui niistä. Suomesta katsoen tätä on erittäin vaikea ymmärtää. Syntyy vaikutelma, ettei Ruotsissa edes haluta löytää yhteistä säveltä rannikko- ja troolikalastuksen välillä tai tosiasiallisesti etsiä kalakantaa suojaavia säätelytoimia niin, että samalla huolehdimme elinkeinosta.
Johtopäätökset
Kun olen seurannut keskustelua Ruotsissa sekä verrannut silakan kalastusta ja sen arvoketjua Suomessa ja Ruotsissa, syntyy selkeä näkemys siitä, että Suomessa Itämeren silakkaa hyödynnetään juuri sillä tavalla kuin Ruotsissa haluttaisiin. Mutta eihän se, että Ruotsi ei ole itse hyödyntänyt näitä mahdollisuuksiaan, voi olla peruste pienentää Pohjanlahden silakkakiintiötä ilman tieteellisiä perusteita. Vai voiko?
Risto Lampinen, kalatalousneuvos
Tärkeää tietoa vuodenvaihteen käyttökatkoista!
Maksukatko
Hyrrän maksutauko on 17.12.2025–15.1.2026.
Hyrrän käyttökatko
Hyrrä on poissa käytöstä 1.1.–7.1.2026 aluehallinnon uudistuksen vuoksi.
Pyydämme huomioimaan nämä ajankohdat hankehallinnoinnissa.
Lue lisää aluehallintouudistuksesta
Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) tukia haetaan 1.1.2026 alkaen elinvoimakeskuksista. Tukipäätösten teko on keskitetty Lapin, Lounais-Suomen ja Itä-Suomen elinvoimakeskuksiin. Tukien maksamisesta vastaa KEHA-keskus.
Määräaikainen haku kalasatamien ja purkupaikkojen toimenpiteestä on avattu
Maa- ja metsätalousministeriö on avannut määräaikaisen hakumenettelyn Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston kalasatamien ja purkupaikkojen toimenpiteestä. Haku päättyy 27.2.2026.
Hakumenettelyssä voidaan myöntää tukea yhteensä enintään 1 000 000 euroa. Hakumenettelyssä sovelletaan seuraavia toimenpiteelle vahvistettuja valintaperusteita:
- Hanke edistää kalan elintarvikekäytön lisäämistä.
- Hanke edistää vajaasti hyödynnettyjen kalalajien tai vieraslajien käyttöä elintarvikkeena.
- Hanke edistää kalatuotteiden laadun tai jäljitettävyyden parantamista.
- Hanke edistää pienimuotoista rannikko- ja sisävesikalastusta.
- Hanke edistää uusien teknologioiden tai toimintatapojen kehittämistä ja/tai käyttöönottoa.
- Hanke edistää kalastajien välistä yhteistyötä.
- Hanke vähentää toiminnan ilmasto- ja ympäristövaikutuksia.
- Hanke edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista.
- Hanke edistää kattavan kalasatama- ja purkupaikkaverkoston ylläpitoa ja kehittämistä.
Hakuaika päättyy 27.2.2026. Hakemukset on jätettävä viimeistään haun päättymispäivänä rahaston tietojärjestelmään (Hyrrä, https://hyrra.ruokavirasto.fi/login.html) puoleenyöhön mennessä.
Hyrrässä tukea tulee hakea ohjelmakauden 2021–2027 (EMKVR-hankehakemus) kohdennetusta toimesta 1.1 Taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävän kalastustoiminnan vahvistaminen –Kalasatamat ja purkupaikat.
Blogi: Mikä muuttuu 2026
EU:n kalastuksenvalvontaa koskevan lainsäädännön muutokset tulevat pääosin sovellettaviksi 10. tammikuuta 2026. Jokaisen kalatalousalan toimijan pitää osata niitä itsenäisesti noudattaa; suoraan sanottuna Ignorantia legis non excusat (lain tuntemattomuus ei vapauta vastuusta). Tyhjentävää kirjoitusta tammikuun uusista säännöistä ei ole mahdollista tuottaa, mutta tässä pyritään tunnistamaan toimialan kannalta osa tärkeimmistä.
Aivan aluksi on kuitenkin hyvä muistaa, että alle 12 metrin pituisille kalastusaluksille ja ilman alusta harjoitettavaan kalastukseen on monien uusien velvoitteiden osalta annettu siirtymäaikaa aina vuoden 2028 tammikuulle saakka. Tämä koskee mm. merialueella kalastavien alusten seurantajärjestelmiä, sähköistä kalastuspäiväkirjaa, sähköistä purkamisilmoitusta ja kadonneita pyydyksiä koskevia velvoitteita. Pitemmän siirtymäajan lisäksi juurikaan muuta kansallista liikkumavaraa ei säännöksissä ole, vaan ne on pantava toimeen sellaisenaan. Hallinto toki käyttää siirtymäajan hahmotellakseen sellaiset soveltamislinjaukset, jotka ottavat huomioon Suomen erityispiirteet, siinä määrin kuin EU:n asetukset sen mahdollistavat.
Jos kalastusalus on 12-metrinen tai pidempi, kalastuspäiväkirjan ja purkamisilmoituksen pitää olla sähköinen jo tammikuussa 2026. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että muutama 12-15 metriä pitkä alus joutuu ottamaan käyttöön eLogbook-sovelluksen ja alkamaan tehdä ennakkoilmoituksia. Kalastuspäiväkirjaan pitää jatkossa täyttää kaikkien saalislajien kaikki määrät, myös ne, joita on alle 50 kg, sekä mm. kalastusmatkan yksilöllinen tunnistenumero ja tiedot kadonneista pyydyksistä. Purkamisilmoitukset siirtyvät kokonaan pois eLogbookista eRapu-järjestelmässä tehtäviksi. Lisäksi pyyntialuksella on oltava välineet kadonneen pyydyksen talteen ottamiseksi.
Alusten seurantalaitteiden osalta yli 15-metrisille aluksille koituvat muutokset ovat vähäisiä, mutta siitä on oltava entistäkin tarkempi, että VMS- ja AIS-laitteita ei saa kytkeä pois päältä ilman hyväksyttävää syytä ja ilman ilmoitusta kalastuksenseurantakeskukselle.
Kala punnitaan ja myydään valvotusti
Kalansaaliiden punnitsemiseen liittyvät vaatimukset muuttuvat vähitellen, ja asiaan vaikuttavat monet muutkin seikat kuin EU:n valvonta-asetuksen muutos. Kunhan kansallinen lainsäädäntö saadaan ajan tasalle, sovellettavaksi tulee sääntö, jonka mukaan kalansaaliit saa punnita ainoastaan viranomaisen valtuuttama toimija. Valtuutuksen voi saada kalan ostaja, itse kalastusaluksen päällikkö tai oikeastaan kuka tai mikä taho tahansa, kunhan täyttää vaatimukset. Haasteena on, että osa vaatimuksista odottaa vielä säätämistään Euroopan komission valmistelussa – ja valmistelu on riitaista, sillä sitä onneksi kuitenkin tehdään yhteistyössä jäsenmaiden kanssa. Mielenkiintoinen on myös velvoite julkistaa virallisilla verkkosivuilla niiden toimijoiden luettelo, joilla on lupa suorittaa punnituksia. Punnitsijaluettelon muotoa ja julkistettavien tietojen laajuutta viilataan edelleen kansallisen valmistelun yhteydessä muiden muutostarpeiden tapaan.
Saaliin punnitsemiseen liittyy niin paljon tarinaa, että jääköön aihe tällä kertaa kesken ja palataan siihen kirjoitussarjan seuraavissa jaksoissa. Olennaista on kuitenkin muistaa, että kaikki saaliit on punnittava lajeittain ja tulokset pitää tallentaa kolmen vuoden ajaksi säädetyssä muodossa punnituskirjaukseen. Jatkossa mikä tahansa puntari ei myöskään kelpaa, vaan vaakojen tulee olla hyväksyttyjä. Punnituskirjaukseen merkittyjä tietoja on käytettävä kaikissa saaliserään liittyvissä asiakirjoissa, kuten purkamisilmoitus ja kuljetusasiakirja. Kuljetusasiakirjan velvoite muuttuu sikäli, että se on toimitettava viranomaisille jo ennen kuljetuksen alkamista ja sähköisessä muodossa.
Merialueelta pyydettyä kalaa saa myydä ainoastaan rekisteröidylle ensiostajalle, tai muutoin myyjä syyllistyy vakavaan rikkomukseen. Ostajan tulee toimittaa hankkimastaan kalasta ostoilmoitus, tai kuten lainsäädäntö väärin päin sanoo ”myynti-ilmoitus”, tammikuusta lähtien aina sähköisesti riippumatta kalastustuotteita ostavan yrityksen liikevaihdon määrästä. Nykyinen mahdollisuus lähettää myynti-ilmoitus esimerkiksi postitse tai sähköpostilla jää siis pois pienimpienkin toimijoiden kohdalla. Sähköisesti myynti-ilmoituksen voi toimittaa verkossa: https://kakeweb.mmm.fi/main.jsf . Suoramyyntikin on toki mahdollista, ja yksityisen kuluttajan ei sentään tarvitse myynti-ilmoitusta tehdä, jos hän hankkii päivässä enintään 10 kilogrammaa kalastustuotteita, jotka eivät sen jälkeen päädy myyntiin vaan ainoastaan yksityiseen kulutukseen. Itämerestä pyydetyn lohen osalta kyseinen kynnysarvo on kaksi kappaletta kuluttajaa kohti päivässä.
Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden eräjäljitettävyyttä koskevat vaatimukset ulottuvat ensi vuonna myös sisävesillä kalastettuun ja tuotettuun kalaan, samoin kuin tuontiin kolmansista maista, ja eriä koskevat tiedot on säilytettävä sekä asetettava saataville digitaalisesti sille toimijalle, jolle kalastus- tai vesiviljelytuote toimitetaan (vrt. https://merijakalatalous.fi/ajankohtaista/blogi-kalastus-ja-vesiviljely-sisavesilla-yhteisen-kalastuspolitiikan-valvonnan-alle/). Kalan tuonnissa kolmansista maista CATCH-järjestelmän käyttö tulee maahantuojille pakolliseksi (ks. https://merijakalatalous.fi/ajankohtaista/blogi-catch-sahkoinen-saalistodistusjarjestelma). Komissio on pyytänyt jäsenmaiden viranomaisia teroittamaan maahantuojille, että sen ei ole mahdollista luoda yhteentoimivuutta CATCHin ja maahantuojien IT-järjestelmien välille.
Asianmukaisesti merkitsemättömien pyydysten aika on ohi
Erityistä huomiota tulee jatkossa kiinnittää pyydysmerkintöjen oikeellisuuteen. Merkille pantavaa on, että komission uuden täytäntöönpanoasetuksen 2025/2196 mukaan merkitsemättömiä pyydyksiä ei saa olla edes aluksella, saati että niitä saisi käyttää kalastukseen. Puuttuvat tai virheelliset merkinnät ylittävät helposti yhteisen kalastuspolitiikan vakavan rikkomuksen perusteet, ja se tulee kalliiksi. Sama koskee myös aluksia, sillä kalastusaluksen merkintöjen tai tunnistus- tai rekisteröintitietojen väärentäminen tai peittäminen on aina YKP:n vakava rikkomus.
EU tunkeutuu vähitellen yhä enemmän myös vapaa-ajankalastuksen sääntelyyn ja valvontaan merialueella. Vuonna 2026 tulee voimaan velvoite ilmoittaa päivittäin sähköisesti vapaa-ajankalastuksessa saadut saaliit tiettyjen kalalajien osalta. Suomessa tämä hoituu omakala-sovelluksella (https://omakala.fi/). Ilmoitusvelvoitteen ajantasaisesta sisällöstä on syytä seurata maa- ja metsätalousministeriön viestintää (www.mmm.fi). On myös syytä huomata, että ilmoitusvelvollisuuden tahallaan laiminlyövä on kalastuslain 118 §:n mukaisesti tuomittava kalastusrikkomuksesta sakkoon.
Rikkomuksesta koituu seuraamus, vakavasta vakava
Yhteisen kalastuspolitiikan rikkomuksista määrättäviin seuraamuksiin liittyvä kokonaisuus uudistuu melko paljon. Jako rikkomuksiin ja vakaviin rikkomuksiin säilyy, mutta vakavat rikkomukset määritellään neuvoston asetuksessa aiempaa tyhjentävämmin niin, että jäsenmaiden viranomaisille jää vähemmän harkinnan varaa. Toisaalta asetuksessa on uusia elementtejä, joita mahdollisesti voidaan käyttää joissain yksittäistapauksissa lieventämään seuraamusten tasoa.
Yhteisen kalastuspolitiikan vakavien rikkomusten lista on pitkä. Se löytyy neuvoston valvonta-asetuksen 90 artiklasta sekä liitteestä IV, ja myös tästä linkistä. Seuraamukset vakavista rikkomuksista ovat moninaiset, ja voivat pahimmillaan johtaa kalastuslisenssin menettämiseen. Kalastusaluksen päällikön kohdalla pisteiden kertyminen voi johtaa siihen, että hän menettää oikeutensa toimia kalastusaluksen päällikkönä. Pelkkä seuraamusmaksukin on voimassa olevan Suomen lain mukaan vähintään 2 000 euroa. Lisäksi vakavasta rikkomuksesta seuraamuksen saanut voi menettää oikeutensa julkisiin tukiin ja rikkomusta edeltävän viiden vuoden aikana maksetut EMKVR-tuet peritään takaisin.
EU:n muutosten lisäksi myös kansallinen yhteisen kalastuspolitiikan valvontaa koskeva lainsäädäntö joudutaan uudistamaan. Tätä ei kuitenkaan saada valmiiksi ensi tammikuuhun mennessä. Tarkoituksena on EU:n lainsäädännön pakottamien muutosten lisäksi mm. tarkastella huolellisesti seuraamussääntelyn toimivuutta ja oikeasuhtaisuutta. Samassa yhteydessä myös kalastusalusten rekisteröintiä koskeva laki olisi ajantasaistettava. EU:n asetukset ovat kuitenkin Suomessa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, joten kansallisen lainsäädännön viivästyminen vaikuttaa vain rajoitetusti.
Neuvotteleva virkamies Harri Kukka, maa- ja metsätalousministeriö
Huom: Tämä teksti on laadittu säädösmuutosten hahmottamisen avuksi ja perustuu alustavaan analyysiin muutosten vaikutuksista eikä siihen voi vedota mahdollisissa säädösten soveltamiseen liittyvissä tulkinta- tai ristiriitatilanteissa.
Fermentointi ja älykkäät sensorit avaavat uusia mahdollisuuksia kalalle
Kalanjalostuksen tulevaisuus rakentuu sekä teknologisten että biologisten innovaatioiden varaan. Älykkäät sensorit valvovat kalan laatua reaaliaikaisesti ja voivat ennakoida pilaantumisen riskin jo ennen kuin se on havaittavissa. Samalla fermentoinnin mahdollisuudet herättävät yhä enemmän kiinnostusta: ohjatun mikrobitoiminnan avulla voidaan muokata kalan makua, hajua ja rakennetta sekä pidentää sen säilyvyyttä luonnollisesti.
Blue Products 3.0 -hankkeessa tutkijat ja yritykset etsivät yhdessä ratkaisuja, jotka tuovat kalan arvoketjuun lisää kestävyyttä, laatua ja kuluttajaystävällisyyttä.
Dosentti Oskar Laaksonen Turun yliopistosta tutkii sensoriteknologian sovelluksia kalan laadunvalvonnassa, kun taas Anna-Liisa Välimaa, elintarviketurvallisuuden erikoistutkija Luonnonvarakeskuksesta, keskittyy fermentoinnin tarjoamiin mahdollisuuksiin kalaraaka-aineen käsittelyssä.
Välimaan mukaan fermentointi avaa kalatuotteiden kehitykselle uusia suuntia.
”Uusia tuotteita voidaan valmistaa fermentoimalla monin eri tavoin. Olemme kehittäneet esimerkiksi haarukkapalatuotteita suoraan kalafileistä. Fermentointia voidaan käyttää myös raaka-aineen esikäsittelymenetelmänä. Lisäksi voidaan fermentoida kalamassaa, kalapaloja tai kokonaisia kaloja sekä kalan sivuvirtaa, kuten perkuujäännöstä. Me haluamme hyödyntää kalaraaka-ainetta monipuolisesti”, hän kertoo.
Fermentointiprosessien avulla voidaan parantaa tuotteen makua, rakennetta, säilyvyyttä ja turvallisuutta ilman lisäaineita. Silti teknologian käyttö kalatuotteiden valmistuksessa on Suomessa vielä varsin uutta.
”Toivomme, että kalajalostajat ottaisivat meihin yhteyttä, jotta voisimme yhdessä kehittää esimerkiksi uusia pakkausmuotoja ja miettiä, miten tuotteita voisi maustaa tai muuten jalostaa kuluttajatuotteiksi”, Välimaa sanoo.
Tutkimus, jossa Laaksonen on mukana, vie kalan laadun tarkastelua kohti tekoälyn ja sensoriteknologian aikakautta. Sensorit pystyvät havaitsemaan pilaantumisen jo ennen kuin se on silminnähtävää.
”Käytännössä kala alkaa pilaantua heti pyynnin jälkeen, ja sensorit voivat tunnistaa tämän alkuvaiheen ennen kuin tilanne muuttuu haitalliseksi. Näin voidaan reagoida ajoissa – esimerkiksi lisäämällä jäätä tai tekemällä muita säilyvyyttä parantavia toimenpiteitä”, Laaksonen selittää.
”Tekoälyllä on selvä rooli. Sen avulla ihmisen ei tarvitse itse seurata dataa jatkuvasti, vaan tekoäly pystyy tunnistamaan pilaantumisen merkit ja ilmoittamaan, kun toimenpiteitä tarvitaan”, hän jatkaa.
Sekä sensoriteknologian että fermentoinnin tutkimus tähtää samaan päämäärään: kotimaisen kalan laadun, arvon ja hyväksyttävyyden vahvistamiseen. Kun huipputeknologia ja perinteinen käsityötaito yhdistyvät, suomalaisella kalalla voi olla aiempaa kirkkaampi tulevaisuus – kestävästi, turvallisesti ja maukkaasti.
Teksti ja kuvat: Bertills & Jung
Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Kalatalouden Innovaatiopäivät kokosivat yhteen alan osaajat ja ideat jo yhdeksättä kertaa
Kalatalouden Innovaatiopäivät kokosivat tänä vuonna yhdeksättä kertaa yhteen kalatalousalan toimijat, yritykset, tutkijat, hallinnon, järjestöt ja muut sidosryhmät keskustelemaan ja kehittämään suomalaista kalataloutta. Tapahtuman järjesti Pro Kalan koordinoima Kalan markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelma.
Ensimmäisen päivän ohjelmasta ja kustannuksista vastasivat kalastuksen, vesiviljelyn, ympäristön ja Blue Productsin innovaatio-ohjelmat yhdessä. Toisen päivän kokonaisuuden järjesti Kalan markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelma.
Vuonna 2017 ensimmäistä kertaa järjestetyt Innovaatiopäivät ovat vuosien varrella vakiintuneet tärkeäksi vuosittaiseksi kohtaamispaikaksi, jossa alan viestintä, verkostoituminen ja kehittämistyö kietoutuvat yhteen. Tapahtuman tavoitteena on välittää tietoa innovaatio-ohjelmista, kuulla palautetta tehdyistä toimista ja niiden toteutuksesta, sekä toimia koko kala-alan yhteisenä keskustelufoorumina.
Tänäkin vuonna ohjelma oli rakennettu osallistujien toiveiden ja palautteen pohjalta.
”Vuodesta toiseen eniten kiitosta saavat yritysten puheenvuorot, niin myös tänä vuonna. Niissä tuotiin esiin käytännön kokemuksia, oivalluksia ja innovaatioita kalatalouden arjesta”, kertoi Pro Kalan toiminnanjohtaja Katriina Partanen.
Torstaiaamupäivältä Partanen nosti esiin Fisionäärit-opiskelijatiimin, joka sai tämän vuoden palautekyselyssä erinomaiset arvioinnit. Fisionäärit esitteli yleisölle kampanjansa, jolla tiimi voitti Seafood Innovation -kilpailun. Yritysten näkökulmat toivat esiin konkreettisia seikkoja ja osoittivat, miten tutkimus, tuotekehitys ja markkinointi voivat yhdessä vahvistaa kalan asemaa suomalaisessa ruokaketjussa.
Perinteiseen tapaan tapahtumassa kuultiin myös alan ulkopuolinen keynote-puheenvuoro, joka tarjosi uusia ajatuksia ja inspiraatiota oman työnsä kehittämiseen. Tänä vuonna puhujavieraana oli valmentaja ja kirjailija Marjo Rantanen, joka käsitteli asiakaslähtöisyyttä osana arjen työtä. Hänen mukaansa asiakasymmärrys ei ole erillinen projekti tai kampanja, vaan asenne ja osa päivittäistä tekemistä.
”Kun pysähdymme hetkeksi miettimään, mitä asiakas todella tarvitsee, syntyy arvoa molemmille osapuolille – ei vain kaupallista hyötyä, vaan myös luottamusta ja pitkäjänteistä yhteistyötä”, Rantanen tiivisti esityksessään.
Jo useampana peräkkäisenä vuotena Innovaatiopäivien suurin osallistujaryhmä ovat olleet alan yritysten edustajat, mikä on ollut järjestäjän kannalta erittäin myönteistä. Sekä tapahtuman että innovaatio-ohjelmien päätavoitteena on vastata juuri yritysten tarpeisiin ja toteuttaa toimenpiteitä ja kehitysprojekteja niiden pohjalta. Innovaatiopäivien ydin kiteytyikin yhdessä tekemiseen ja oppimiseen. Tapahtuma tarjosi mahdollisuuden jakaa kokemuksia, löytää uusia yhteistyökumppaneita ja rakentaa yhteistä suuntaa suomalaiselle kalataloudelle. Päivissä tutkimus, elinkeinoelämä, hallinto, järjestöt ja muut sidosryhmät kohtasivat. Sen tuloksena syntyi uusia ideoita kestävän ja kilpailukykyisen tulevaisuuden rakentamiseen.
Teksti ja kuvat: Bertills & Jung
Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Innovaatiopäivien esitykset saatavilla
Kalatalouden innovaatiopäivät järjestettiin jälleen Helsingissä 29.-30.10.2025. Tapahtuma kokosi noin 200 osallistujaa yrityksistä, järjestöistä, tutkimuksesta ja hallinnosta kuulemaan ja keskustelemaan alan tuoreimmista kehityskuluista.
Tapahtumassa pidettyjen esitysten materiaalit löydät nyt täältä.
Miten viestiä EMKVR-hankkeesta? Tietoisku luvassa 4.11. Teamsilla!
Kaikkien EMKVR:n tuensaajien tulee tiedottaa hankkeistaan ja niihin saadusta EU-rahoituksesta. Tuki on tuotava esiin kaikessa hanketta koskevassa viestinnässä ja viestintäkanavissa, jotka on suunnattu suurelle yleisölle tai hankkeen osallistujille.
Miten EMKVR-tuesta sitten tulisi viestiä? Tule langoille tiistaina 4.11. klo 15-16 kuulemaan napakka tietoisku aiheesta. Teams-tilaisuus on Kansallisen kalatalousverkoston järjestämä eikä ennakkoilmoittautumista vaadita. Tilaisuus tallennetaan ja se julkaistaan myöhemmin Kalatalousverkoston YouTube-tilillä.
Vuoden 2026 toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden haku ja ei-siirrettävien käyttöoikeuksien haku ELY-keskuksesta alkaa 24.10.2025
ELY-keskus avaa vuoden 2026 toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden sekä ei-siirrettävien käyttöoikeuksien
haun ajalle 24.10.-12.12.2025 klo 16:15 mennessä.
Kiintiönhaku
Kiintiön haku on mahdollinen vain käyttöoikeuksien haltijoille.
Sähköisesti täytettävä kiintiönhakulomake lähetetään käyttöoikeuden haltijoille sähköpostilla.
Niille siirrettävän ja ei-siirrettävän käyttöoikeuden haltijoille, jotka eivät ole ilmoittaneet
sähköpostiosoitettansa ELY-keskukselle, hakulomake lähetetään kirjeenä.
On erittäin tärkeää, että hakuaikaa noudatetaan ja että vuoden 2025 kiintiömaksu on suoritettu ajallaan.
ELY-keskus tekee vuoden 2026 kiintiöpäätökset troolikalastukseen ennen vuodenvaihdetta ja silakan
rysäkalastukseen sekä lohenkalastukseen alkuvuonna 2026.
Ei-siirrettävien käyttöoikeuksien- ja kiintiönhaku
Ei-siirrettävien käyttöoikeuksien haku on mahdollinen vain kalastuslain 379/2015, 88 §, mukaisille ryhmän I aloitteleville kaupallisille kalastajille, joilla on merialueelle rekisteröity kalastusalus. Tätä koskevan
toimijakohtaisen kalastuskiintiön haku vuodelle 2026 tapahtuu samalla lomakkeella kuin ei-siirrettävän
käyttöoikeuden haku.
Jaettavissa olevien ei-siirrettävien käyttöoikeuksien määrät ovat seuraavat:
- Silakka / Pohjanlahti / 30/31: 0,666 ‰
- Silakka / Itämeren pääallas ja Suomenlahti / 3D-R30: 10,581 ‰
Huom. Ei-siirrettävä käyttöoikeus silakankalastukseen myönnetään vain vuodelle 2026.
- Lohi / Suomenlahti / 3D32: 30,00 ‰
- Lohi Itämeren pääallas ja Pohjanlahti/ 3BCD-F / 0,410 ‰
Hakulomake ei-siirrettävän käyttöoikeuden ja sen perusteella myönnettävän kalastuskiintiön hakemiseen
on saatavilla pyynnöstä Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.
Hakulomakkeet toimitetaan sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi tai postitse
osoitteeseen: Varsinais-Suomen ELY-keskus, PL 236, 20101 Turku, 12.12.2025 klo 16:15 mennessä.
Lomakepyynnöt ja tiedustelut:
Kalastusmestari Veera Salmi, puh. 0295 022 541 veera.salmi@ely-keskus.fi
Ryhmäpäällikkö Aki Koskinen, puh. 0295 023 025 aki.koskinen@ely-keskus.f
Innovaatiosetelit, aloittavan kalastajan setelit ja kunnostussetelit nyt haettavissa
Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) Suomen ohjelmassa saatiin käyttöön neljä uutta tukimuotoa, kun valtioneuvosto hyväksyi niin sanottuja setelimalleja koskevan asetusmuutoksen. Jatkossa tukea voi hakea kertakorvauksena pieniin innovaatio- ja kehittämishankkeisiin, kalastuksen yritystoiminnan kokeilemiseen ja käynnistämiseen sekä pieniin kalataloudellisiin ympäristökunnostuksiin.
EMKVR:ssä on 13.10.2025 alkaen käytettävissä neljä uutta tukimuotoa: tuki pieniin innovaatio- ja kehittämishankkeisiin, tuki kalastuksen yritystoiminnan kokeilemiseen, tuki kalastuksen yritystoiminnan käynnistämiseen sekä tuki pieniin kalataloudellisiin ympäristökunnostuksiin. Taustalla on EMKVR:ää koskevan valtioneuvoston asetuksen (757/2022) muutos.
Tuki myönnetään kertakorvauksena
Kaikki neljä tukimuotoa on tarkoitettu pienille hankkeille ja ne myönnetään kertakorvauksina. Hakija toimittaa hakemuksen yhteydessä hankesuunnitelman, jossa on arvioitu mahdollisimman tarkasti hankkeessa tehtävät toimenpiteet ja kustannukset sekä hankkeen tulos. Tuki maksetaan tuloksen saavuttamisen perusteella, ei toteutuneiden kustannusten. Tämän vuoksi uusia tukimuotoja kutsutaan myös lyhyesti setelimalleiksi – tukipäätöksessä määritellään hankkeessa tavoiteltava tulos, ja tuen saaja saa kustannusarvion perusteella ”setelin” hankkeen toteuttamisen jälkeen, eli summan, jolla tulos tulee saavuttaa. Maksatusvaiheessa ei siis tarvitse toimittaa kuitteja, vaan osoittaa saavutettu tulos tukipäätöksessä määritellyllä tavalla, esimerkiksi loppuraportilla.
Tuki pieniin innovaatio- ja kehittämishankkeisiin
Tuki pieniin innovaatio- ja kehittämishankkeisiin eli innovaatioseteli on tarkoitettu pienille ja keskisuurille yrityksille kalastuksen, vesiviljelyn ja kalanjalostuksen hankkeisiin. Tavoitteena on tukea yritysten innovaatiotoimintaa ja osaamisen kehittämistä. Yritykset voivat ostaa tuella innovaatiotoimintaan liittyviä asiantuntijapalveluita tai vuokrata innovaatiotoimintaan liittyviä tiloja, laitteita tai koneita. Lisäksi tukea voi saada yritystoiminnan kehittämiseen liittyvän koulutuksen ja osaamisen hankkimiseen.
Tuen enimmäismäärä on 7 500 euroa ja se voi kattaa enintään 75 % hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista. Yritykselle voidaan myöntää korkeintaan yksi innovaatioseteli vuodessa.
Tuki kalastuksen yritystoiminnan kokeilemiseen ja käynnistämiseen
Aloittavien kalastajien tukemiseksi käyttöön tulee kaksi uutta tukimuotoa: tuki kalastuksen yritystoiminnan kokeilemiseen ja tuki kalastuksen yritystoiminnan käynnistämiseen. Tavoitteena on tukea uusien kalastajien aloittamista pienimuotoisessa rannikko- ja sisävesikalastuksessa.
Kokeiluseteli on tarkoitettu hakijoille, jotka haluavat kokeilla kaupallista kalastusta tekemättä vielä suuria investointeja. Kokeilun kesto voi olla enintään vuoden, ja tuen määrä on enintään 5 000 euroa ja enintään 75 % hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista. Tukea voi käyttää esimerkiksi toimitilojen, kalastusaluksen ja pyydysten vuokraamiseen ja osaamisen hankkimiseen.
Käynnistysseteli on tarkoitettu hakijoille, joilla ei ole ollut aiemmin kalastuksen yritystoimintaa ja jotka ovat päättäneet aloittaa kaupallisen kalastuksen. Aiemmin myönnetty kokeiluseteli tai aiempi satunnainen ja pienimuotoinen kalastuksesta saatu tulo eivät olisi esteitä käynnistyssetelin myöntämiselle. Myös kalastuksen käynnistysseteliä voi käyttää esimerkiksi tilojen, alusten ja pyydysten vuokriin, osaamisen hankkimiseen sekä pienhankintoihin. Tuen määrä on enintään 10 000 euroa ja 75 % hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista. Aloittavien kalastajien käytössä ovat edelleen myös normaalit EMKVR:n investointituet suurempiin ja pitkäaikaisempiin hankintoihin.
Tuki pieniin kalataloudellisiin kunnostuksiin
Tuki pieniin kalataloudellisiin ympäristökunnostuksiin eli kunnostusseteli voidaan myöntää pieniin, yleishyödyllisiin kunnostushankkeisiin, joilla on kalataloudellista merkitystä. Tukea voi käyttää kunnostusten suunnitteluun ja toteuttamiseen, kunnostuksiin liittyvien palveluiden hankintaan sekä tarvittavien materiaalien ja tarvikkeiden ostoon. Tukea voi saada samaan kohteeseen ja käyttötarkoitukseen vain kerran.
Tuen määrä on enintään 10 000 euroa ja enintään 80 % hankkeen hyväksyttävistä kokonaiskustannuksista.
Julkaistu 13.10.2025, päivitetty 22.5.2026 (tarkennettu, että seteli maksetaan hankkeen toteuttamisen jälkeen)
EMKVR:n määräaikaisten hakujen suunnitelmaa päivitetty
Maa- ja metsätalousministeriö on päivittänyt Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston (EMKVR) Suomen ohjelman määräaikaisia hakumenettelyitä koskevan suunnitelman.
Suunnitelman mukaan kalasatamia ja purkupaikkoja koskeva haku avattaisiin loppuvuodesta 2025, ja siinä myönnettäisiin rahoitusta enintään miljoona euroa.
Keväällä 2026 avattaisiin kaupallista kalastusta, vesiviljelyä ja kalan jalostusta koskevat hakumenettelyt, joissa haettaisiin yleishyödyllisiä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeita. Rahoitusta myönnettäisiin enintään 500 000 euroa kutakin toimialaa kohden. Samoin menekinedistämiseen avattaisiin yleishyödyllinen hakumenettely, jossa rahoitusta voitaisiin myöntää enintään 500 000 euroa. Lisäksi keväällä avattaisiin kalataloudellisia kunnostuksia koskeva haku (rahoitus enintään 300 000 euroa) sekä ympäristön ja kalavarojen tutkimus- ja kehittämishankkeita koskeva haku (enintään 300 000 euroa).
Hyljekorvaukset tulisivat haettavaksi jälleen kesällä 2026.
Suunnitelma päivitetään kolme kertaa vuodessa, seuraavan kerran tammikuussa.
Suunnitelma EMKVR:n hakumenettelyistä Manner-Suomessa
Lisätietoja: erityisasiantuntija Minna Uusimäki, p. 0295 162 284, etunimi.sukunimi@gov.fi
Hyljekorvausten haku päättyy 31.8.2025
Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta maksetaan korvauksia hylkeiden aiheuttamista vahingoista. Korvauksia voi hakea hylkeiden vuonna 2024 aiheuttamista vahingoista. Haku päättyy 31.8.2025.
EMKVR:stä maksettavia hyljekorvauksia voivat hakea ryhmän I kaupalliset rannikkokalastajat. Tuki perustuu hakijan rannikkokalastussaaliin laskennalliseen arvoon vuodelta 2024. Tuen määrä on 15 % saaliin laskennallisesta arvosta, kuitenkin enintään 5 000 euroa.
Hakumenettely on avoinna 17.6.–31.8.2025. Tukea haetaan rahaston Hyrrä-tietojärjestelmässä.