Avainsana: kala
Kalatalouden ympäristöohjelmassa kalavarojen tuottavuutta vahvistetaan elinympäristöä kunnostamalla – ohjelmassa testataan uutta rahoitusmallia ympäristöhaasteiden ratkaisemiseksi
Luonnonvarakeskuksen tiedote 18.8.2020:
Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämän kalatalouden ympäristöohjelman toinen vaihe käynnistyi kesällä 2020. Ohjelma edistää kalavarojen kestävää käyttöä ja monimuotoisuutta sekä tukee vaelluskalakantojen elvyttämistä. Ympäristöhaasteiden ratkomiseksi ohjelma kokeilee toisella kaudella uusia rahoituskäytäntöjä. Lisäksi työtä suunnataan niin rannikon kunnostustöihin kuin olemassa olevan virtavesikunnostustiedon yhteen kokoamiseen ja virtavesikunnostuskoulutuksiin. Vaelluskalojen istutustoimintaa kehitetään yhteistyössä kalankasvattajien kanssa.
Kalatalouden ympäristöohjelmassa kokeillaan uudella kaudella tulosperusteisten rahoitusmallien soveltuvuutta kalatalouden ympäristöhaasteiden ratkaisemisessa.
– Uudet tulosperusteiset rahoitusmallit siirtävät tarkastelun tarkkaan rajattujen suoritteiden tai toimien hankinnasta tulosten ja vaikutusten perusteella tapahtuviin maksuihin. Yksityistä pääomaa hyödyntävät rahoitusmallit voivat parhaillaan muuttaa nykyiset ympäristöhaasteet sijoituskohteiksi. Rahoitusta rahoitusmallien käytännön pilotointiin on varattu alustavasti noin 0,5 miljoonaa euroa, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta vastaava Timo Halonen maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo.
Rahoitusmallien pilotointia voidaan kokeilla pienimuotoisesti alueilla, joilla jo on olemassa hyvät yhteistyöverkostot ja toteuttamiseen tarvittavat suunnitelmat.
– Haaste voi liittyä esimerkiksi vesistöihin huuhtoutuvan kiintoainekuormituksen hillitsemiseen. Kiintoaine peittää alleen vaelluskalojen lisääntymisalueita ja aiheuttaa rakenteiden liettymistä. Tarkastelussa voi olla esimerkiksi veden väriluku tai muu veden laatua kuvaava suure, jonka tulisi muuttua etukäteen sovitulla tavalla. Mitä suurempi muutos parempaan olisi, sitä enemmän rahoitusta kohdistettaisiin ympäristöhaasteen ratkaisuun, ympäristöohjelman vetäjä Pauliina Louhi Lukesta kertoo.
Kutualueita lisää rannikon pienvesiä kunnostamalla
Rannikon pienvedet voivat olla tuottoisia kutualueita esimerkiksi ahvenelle ja hauelle niiden erityisten lämpötila- ja ravinto-olosuhteiden vuoksi. Kulkuyhteyden umpeenkasvun tai suuaukon ruoppaamisen takia kalojen lisääntymisalueiksi soveltumattomiksi muuttuneita kluuveja ja fladoja on kuitenkin mahdollista kunnostaa. Sopivista kunnostusmenetelmistä ja niiden tuloksellisuudesta on toistaiseksi saatavilla hyvin vähän tietoa.
– Ympäristöohjelmassa teemme käytännön kokeiluja lisääntymisalueiden kunnostamiseksi sekä etelärannikolla että Merenkurkun alueella. Samalla kehitämme menetelmiä kunnostusten tuloksellisuuden arvioimiseksi yhteistyössä Tvärminnen eläintieteellisen aseman kanssa, erikoistutkija Antti Lappalainen Lukesta kertoo.
Tutkimustieto virtavesikunnostuksista kootaan ensimmäistä kertaa yhteen – luvassa myös kunnostuskoulutuksia
Virtavesikunnostuksia on toteutettu Suomessa jo lähes 50 vuoden ajan, mutta tieto niiden ekologisesta vaikuttavuudesta on ollut tähän mennessä hajallaan. Ympäristöohjelma tuottaa tutkimustuloksista yhteenvedon, joka valmistuu loppuvuodesta 2020.
Virtavesikunnostukset houkuttelevat yhä enemmän ensikertalaisia. Ohjelmakumppanit Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry sekä Valonia ovat mukana järjestämässä virtavesikunnostuskoulutuksia eri tietopohjan omaaville kunnostajille.
– Syksyllä toteutettavan kurssin tavoitteena on edistää paikallisten vapaaehtoistoimijoiden tietämystä virtavesiluonnosta, kunnostuksista ja seurannasta sekä parantaa alueellisten, ammattimaisten vesistökunnostustoimijoiden valmiuksia koordinoida ja toteuttaa virtavesikunnostustyötä, kertoo hankepäällikkö Juha-Pekka Vähä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:stä.
Virtavesikunnostukset ovat tärkeitä erityisesti taimenen elinympäristön parantamiseksi.
– Kartoitamme taimenten lisääntymisalueiden sijaintia ja elinympäristöjen laatua paikkatietoanalyyseillä ja sähkökoekalastuksilla. Tarkoituksena on tunnistaa taimenen elinympäristöihin kohdistuvia ilmastonmuutoksen ja maankäytön aiheuttamia riskejä. Avoimien paikkatietoaineistojen avulla saadaan kattavasti tietoa vesistöjen ominaisuuksista ja vesistöihin vaikuttavasta maankäytöstä. Tätä tietoa ei ole vielä aikaisemmin yhdistetty vaelluskalojen elvytys- ja suojelutoimiin, vesiasiantuntija Janne Tolonen Valoniasta kertoo.
Jyväskylän yliopiston tutkija Jukka Syrjänen selvittää taimenkoskien sorastuskunnostusten onnistumista laskemalla taimenen kutupesät valituissa kunnostuskohteissa. Aiempien havaintojen mukaan kunnostajat asemoivat huomattavan osan kunnostussoraikoista liian hitaaseen virtaukseen, eivätkä lohikalat tämän takia kude niihin. Selvityksien tuloksilla kehitetään nykyisiä kunnostusmenetelmiä.
Kunnostuskokemuksien jakamista tehostetaan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ylläpitämän Vesistökunnostusverkoston avulla.
Täplärapua halutaan hävittää jokirapuvesistöistä
Täplärapu on Suomessa laajasti levinnyt haitallinen vieraslaji. Vesistöön levitessään täplärapu yleensä syrjäyttää meille luontaisen jokiravun tartuttamalla populaatioon jokiravulle kohtalokkaan rapuruton. Täplärapu on levinnyt Suomessa pääosin istutusten vuoksi ja nykyään lajin istuttaminen onkin kiellettyä.
Täplärapukantojen hävittäminen on oleellista alueilla, joilla niiden esiintyminen on jokiravulle erityisen haitallista. Ympäristöohjelmassa osallistutaan kahteen täplärapujen hävittämiseen tähtäävään kokeiluun Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja kokeillaan myös uudentyyppistä täplärapujen vaellusestettä. Rakennettava vaelluseste estäisi täplärapujen liikkumisen sen yli, mutta kalat pystyisivät sen uidessaan ohittamaan.
Vaelluskalojen istutustoimintaa kehitetään yhteistyössä kalankasvattajien kanssa
Kalavarojen elinvoimaisuus pyritään tulevaisuudessa varmistamaan edistämällä kalojen luontaista lisääntymistä. Istutuksia tarvitaan vielä useissa vesistöissä hävinneiden tai heikentyneiden kalakantojen palauttamisessa tai kalastusta varten. Istutukset ovat kuitenkin monin paikoin epäonnistuneet tai tulos on ollut taloudellisesti heikko. Syitä tähän voi löytyä kasvatus- ja istutustavoista. Myös useiden laitoksessa viljeltyjen sukupolvien aikana lohi- ja taimenkantojen geneettiset ominaisuudet ovat valikoituneet sellaisiksi, että kalojen kyky selviytyä luonnossa on merkittävästi heikentynyt.
– Istukaskaloja ja istutustoimintaa on tarpeen kehittää erityisesti uhanalaisten vaeltavien kalakantojen osalta. Pyrimme villiyttämään heikossa tilassa olevia laitostuneita kalakantoja. Lisäksi olemme jo saaneet lupaavia tuloksia muuttamalla kasvatusmenetelmää entistä luonnonmukaisemmaksi. Kehitämme tätä niin kutsuttua virikekasvatusta yhteistyössä kalankasvatusyritysten kanssa kustannustehokkaaksi tuotantomittakaavan menetelmäksi, jolla voidaan tuottaa altaassa ja luonnossa menestyviä istutuskaloja. Hankkeessa kehitämme lisäksi aiempaa stressittömämpiä istutusmenetelmiä, johtava tutkija Pekka Hyvärinen Lukesta sanoo.
Kalatalouden ympäristöohjelma on yksi viidestä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamasta innovaatio-ohjelmasta. Kalatalouden ympäristöohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus ja partnereina ovat Itä-Suomen, Jyväskylän, Oulun ja Helsingin yliopistot, Suomen ympäristökeskus, Valonia sekä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Ohjelma on käynnissä vuosina 2017–2022.
Lisätietoja:
Kalatalouden ympäristöohjelma: Koordinaattori, erikoistutkija Pauliina Louhi, Luonnonvarakeskus, pauliina.louhi(at)luke.fi, puh. 029 532 2189
Rannikkoalueiden kunnostukset: Erikoistutkija Antti Lappalainen, Luonnonvarakeskus, antti.lappalainen(at)luke.fi, puh. 029 532 7222
Virtavesikunnostuskoulutukset:
Hankepäällikkö Juha-Pekka Vähä, Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry, juha-pekka.vaha(at)luvy.fi, puh. 045 7750 7727
Vesiasiantuntija Janne Tolonen, Valonia, janne.tolonen(at)valonia.fi, puh. 050 518 7755
Täplärapututkimukset: Tutkija Esa Erkamo, Luonnonvarakeskus, esa.erkamo(at)luke.fi, puh. 029 532 7425
Vaelluskalojen istutustoiminnan kehittäminen: Johtava tutkija Pekka Hyvärinen, Luonnonvarakeskus, pekka.hyvarinen(at)luke.fi, 029 532 7641
Luonnossa menestyvät kalaistukkaat – kasvatuksen ja tuloksellisuuden haasteet -seminaari 19.2. Kajaanissa – ilmoittaudu 14.2. mennessä!
Luonnonvarakeskus (Luke) sekä Kainuun ja Koillismaan Kalaleader järjestävät Luonnossa menestyvät kalaistukkaat – kasvatuksen ja tuloksellisuuden haasteet -seminaarin keskiviikkona 19.2.2020 kello 9–15 Kajaanissa kongressi- ja kulttuurikeskus Kaukametsän Kouta-Salissa. Tilaisuus tarjoaa ajankohtaista tietoa kalaistukkaiden kasvattajille sekä istuttajille ja niistä vastaaville tahoille, sekä kalastusta harrastaville ja muille asiasta kiinnostuneille.
Seminaari järjestetään osana Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) kalatalouden ympäristöohjelman toimintaa.
Ilmoittautuminen
Tutustu tarkemmin ohjelmaan ja ilmoittaudu seminaariin 14.2.2020 kello 12.00 mennessä oheisesta linkistä: https://www.lyyti.fi/reg/Luonnossa_menestyvat_kalaistukkaat_7119
Blogi: Kalatalouspolitiikan tavoitteena alkutuotannon kehittäminen
Suomen kalatalouspolitiikan strategisena tavoitteena on luoda kalataloudelle kilpailukykyinen toimintaympäristö, joka kannustaa ja mahdollistaa alan arvoketjun kestävän kasvun ja uudistumisen. Erityisenä painopisteenä on ollut kotimaisen kalastuksen ja vesiviljelyn edistäminen. Miten tässä tavoitteessa on tähän mennessä onnistuttu?
Vesiviljelyn kasvuun tarvitaan pelisääntöjä
Kilpailukykyisen toimintaympäristön kehittäminen ei ole helpoimpia tehtäviä, koska alan ulkopuolisilla tekijöillä on suuri vaikutus kalatalouteen. Erityisesti ympäristöpolitiikka vaikuttaa kalatalouden toimintaedellytyksiin. Vesiviljelyssä on jo vuosikymmeniä rakennettu tiiviimpää yhteistyötä ympäristöviranomaisten kanssa. Edistys on ollut tuskastuttavan hidasta, mutta jotain on saatu aikaiseksi: Uusia lupia on pitkästä aikaa myönnetty niin merelle, sisävesille kuin kiertovesikasvatukseen. Vesiviljelyssä tavoitellaan noin 12 miljoonan kilon lisäkasvua, josta vajaa 4 miljoonaa kiloa voi toteutua jo nyt myönnettyjen uusien lupien avulla. Suurin osa uudesta kapasiteetista on syntynyt suurin panostuksin kiertovesikasvatukseen, jossa ruokakalan tuotantoa ei ole vielä saatu kannattavaksi.
Merikasvatus olisi puolestaan viime vuosien hintatasolla hyvinkin kannattavaa, mutta kasvun esteeksi on nousemassa uusia haasteita. Meriviljelyn edistäminen edellyttää tiukkeneviin ympäristörajoitteisiin liittyvien pelisääntöjen sopimista ympäristöviranomaisten kanssa. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa etsitään tutkijoiden, viranomaisten ja yrittäjien pitkäjänteisenä yhteistyönä ratkaisuja meri- ja kiertovesikasvatuksen ongelmiin. Vesiviljelyyn sopivia tuotantoalueita viedään myös merialuesuunnitelmiin ja kaavoitukseen.
Silakan markkinat monipuolistuvat
Kemiönsaareen perustettiin ensimmäinen kotimainen kalajauhotehdas. Kalajauhotehdas oli suomalaisen kalatalouden strateginen investointi, joka paransi suomalaisen silakankalastuksen toimintaedellytyksiä. Investoinnilla luotiin uudet merkittävät markkinat silakankalastajille ja myös kilpailukykyä Suomen vesiviljelylle. Investointi mahdollisti Itämeren ravinteita kierrättävän kalarehun ja ympäristöystävällisen kotimaisen arvoketjun. Kalajauhotehdas loi vakautta silakan hintoihin, millä on ollut suuri merkitys tilanteessa, jossa elintarvikesilakan vientiä on rajoitettu ja turkistalous on laskusuhdanteessa. Laskevat kalastuskiintiöt ovat silakankalastuksen ja silakkateollisuuden suurin ongelma. Myönteistä on, että silakan dioksiinipitoisuudet laskevat edelleen ja silakan jalostus elintarvikkeeksi kiinnostaa jälleen teollisuutta. Myös lisäarvotuotteiden ja sivuvirtojen tutkimukseen panostetaan.
Rannikkokalastuksen ongelmia ei ole saatu vähenemään
Rannikkokalastus on edelleen pahoissa vaikeuksissa. Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamia ongelmia ei ole erilaisissa yhteistyöelimissäkään pystytty ratkaisemaan tai lieventämään. Kalastajat pitävät rakenneohjelmasta maksettuja hylje- ja merimetsokorvauksia riittämättöminä ja epäoikeudenmukaisesti kohdistettuina. Kalastuksen innovaatio-ohjelmassa testattavat hylkeenkarkottimet saattavat olla osaratkaisu haittojen lieventämiseksi. Kalastajien määrä rannikolla laskee ja keski-ikä nousee. Uusia kalastajia on tullut vähän. Aloittavien kalastajien tukimuodot eivät nykyisellään toimi. Saaliiden vähentyessä yhä useampi kalastaja jalostaa ja myy saaliinsa suoraan kuluttajalle. Rahastosta on voitu tukea jalostusta tai muita tuotannon monipuolistamiseen liittyviä investointeja niin meri- kuin sisävesialueella.
Sisävesien kalavarat paremmin käyttöön
Sisävesien kaupallisen kalastuksen kehitysedellytykset ovat olleet rannikkoa paremmat. Sisävesikalastuksen pyyntitekniikan kehittämiseen paneudutaan kalastuksen innovaatio-ohjelmassa ja kalatalousryhmien rooli sisävesikalastuksen kehittämisessä on ollut paikoin merkittävä. Erityisesti Kainuuseen ja Pohjois-Suomeen on saatu uusia nuoria kalastajia. Näille alueille on myös syntynyt kalastajien yhteenliittymiä, jotka jalostavat paikallisia tuotteita. Sisävesien muikku- ja kuhasaaliit ovat kasvaneet ja särkikaloja hyödynnetään entistä tehokkaammin. Tuontilohen korkea hinta on parantanut luonnonkalan kehitysedellytyksiä. Luonnonkalan menekki on ollut hyvä ja kalanjalostusteollisuus on etsinyt vaihtoehtoisia raaka-aineita sekä panostanut luonnonkalan keräilyyn. Kalastajien keskinäinen yhteistyö ja tietojen vaihto on sosiaalisen median avulla tiivistynyt.
Luonnonvarakeskus arvioi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman vaikuttavuutta. Jatkuvan arvioinnin tuloksia tiivistetään muun muassa kalatalousverkoston blogikirjoituksiin, kalamarkkina- ja olosuhdekatsauksiin sekä teemakohtaisiin raportteihin.
Teksti: Jari Setälä, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus.
Kalasesongit muutoksessa – Vesiviljely ja tuotekehitys tasaavat kalastuksen kausiluonteista tarjontaa
Kesäkuussa pöydät notkuvat kotimaista sipulia, avomaan salaattia, kurkkua ja tomaattia. Vihannesten satokalenteri on monelle tuttu, mutta kuinka moni tietää, miten kotimainen kala ui suomalaisten ruokapöytiin?
Kalastus kuuluu joka kolmannen suomalaisen vapaa-ajan harrastuksiin. Monen kesäloman viettoon kuuluva virvelin heittely rantakalliolta, onkivavan uittaminen veneen perästä tai katiskojen laskeminen mökkiruovikon reunaan saattaa luoda käsityksen siitä, että kesä olisi kaikkialla parasta kala-aikaa. Näin ei kuitenkaan ole, ainakaan kun tilannetta tarkastellaan rannikkoalueiden kalastuksen näkökulmasta.
Päinvastoin kuin voisi luulla, kesällä tuoretta kotimaista kalaa voi olla kaupasta vaikea saada.
− Sisäsaariston vedet lämpenevät kesällä ja kalat eivät liiku niin hanakasti kuin keväällä. Silloin kalaa on vaikeampi saada pyydyksiin. Lämpimänä aikana kalan säilyvyys heikkenee ja limoittuvien pyydysten puhdistus on työlästä. Näiden syiden vuoksi sisäsaaristossa ei kesäaikaan ole juurikaan kaupallista pyyntiä, kuvailee tilannetta Luken erikoistutkija Jari Setälä.
Vesiviljelystä kalaa ympäri vuoden
Suomessa kotimaisesta luonnonkalasta on useimmiten pulaa. Tällä hetkellä yli 80 prosenttia kaupallisen kalan tarjonnasta on tuontikalaa. Vesiviljelyllä kalan tarjonta voidaan ajoittaa entistä paremmin kausiin, jolloin kalaa ei ole luonnonvesistä saatavilla. Kasvatetun kalan tarjonta on runsaimmillaan loppuvuodesta, mutta sisähalleissa tapahtuvassa kiertovesiviljelyssä kalan tuotantokierto voidaan säätää markkinoiden kysynnän mukaisesti.
− Tällä hetkellä kiertovesikasvatukseen soveltuvat lajit ja tuotteet ovat vielä suhteellisen arvokkaita, mutta viljelytekniikkaa ja siihen soveltuvia kaloja tutkitaan Luonnonvarakeskuksessa koko ajan, Setälä kuvailee.
Jotta suomalaisella tuotannolla voitaisiin korvata tuontikalaa, kotimaisen kalantuotannon edellytyksiä pitää parantaa:
− Suomessa tarvitaan lisää kalankasvatuslupia sekä toimivia ratkaisuja kalastajia kiusaavaan hyljeongelmaan. Luonnonvarakeskus työskentelee tiiviisti kummankin perusongelman kimpussa, toteaa Setälä.
Uusia tuotteita kalasta
Vaikka suurin osa syömästämme kalasta tuodaan nykyisin ulkomailta, kotimaisiakin vaihtoehtoja on ympäri vuoden saatavilla. Kausina, jolloin tuoretta kotimaista kalaa on rajoitetusti tarjolla, lähiruokaa suosiva voi valita myös kotimaisia kalapakasteita. Myös uusia tuotteita kalasta kehitetään jatkuvasti.
− Kotimaisen tarjonnan vaihteluun voidaan vastata myös uusiin ruokailutottumuksiimme sopivilla helposti ja nopeasti valmistuvilla kalatuotteilla, kuten kalamurekkeilla, -pyöryköillä ja -pihveillä. Niitä saa niin tuoreena kuin pakasteena. Luonnonvarakeskus on VTT:n ja Turun Yliopiston kanssa kehittämässä uusia innovaatiotuotteita kotimaisesta kalasta. Tavoitteena on jatkossa hyödyntää koko kala suomuineen päivineen. Elintarvikekalan sivutuotteista voidaan jatkossa tehdä ravinnelisä-, lääke- ja kosmetiikkatuotteitakin, Setälä kertoo.
Vuodenajat ja ympäristönmuutokset vaikuttavat kalastussesonkeihin
Kalastussesongit ovat muuttuneet. Esimerkiksi kuhan pyynnin huippukausi oli ennen loka-marraskuussa, mutta nykyisin hylkeet vaikeuttavat pyyntiä. Kuhaa saadaan keväällä heti kun vedet vapautuvat jäistä, mutta pyyntikausi on hyljeongelmien vuoksi käynyt vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Tänäkin vuonna verkkopyynti onnistui vain muutamina päivinä. Viime vuosina myös erikoiset sääolosuhteet ja säätilojen nopeat vaihtelut ovat sotkeneet perinteiset kalastuskaudet, kertoo Setälä.
Useimpien kalalajien paras pyyntikausi on kevään kutuaikana. Kala liikkuu ja käy pyydykseen. Saaristomeren kaupalliset kalastajat pyytävät heti jäiden lähdön jälkeen särkeä, kuoretta ja kuhaa. Niiden jälkeen saadaan silakkaa, haukea, ahventa ja lahnaa.
Kesällä lohi ja siikakin käyvät kuitenkin ulkomerellä hyvin pyydykseen. Lohi ja siika vaeltavat Selkämereltä Perämeren pohjukoihin ja sitä pyydetään matkan varrelta pitkin kesää. Myös Suomenlahdella lohi käy pyydyksiin. Loppukesästä alkaa ahvenen pyyntikausi ja myöhemmin syksyllä saadaan siikaa. Perämeren pikkusiian pyyntihuippu osuu lokakuulle. Talvella monipuolista tarjontaa on vähemmän, lukuun ottamatta silakkaa ja madetta, joiden paras pyyntikausi ja madesesonki osuu alkuvuoteen.
Syömällä kotimaista kalaa valitset lautasellesi lähiruokaa ja teet samalla moninkertaisen ekoteon:
− Kalastus on erinomainen keino vähentää vesistöjen ravinnekuormaa. Suuri osa kalan saaliistamme on silakkaa, joka on myös mitä parhain ruokakala kautta aikain. Silakka tulee vielä tulevaisuudessa saamaan sille kuuluvan arvonnousun, Setälä ennakoi.
