Avainsana: vesiviljely
Poikaskasvatus merkittävässä roolissa tulevina vuosina
Poikaskasvatuksen sijainninohjaus korostuu Vesiviljelyn kehittämisohjelman tulevalla kaudella. Lisäksi huomiota kiinnitetään niin kalojen hyvinvointiin kuin tekoälyn hyödyntämiseen kalankasvatuksessa.
Vesiviljelyn kehittämisohjelman (Veke) painopisteinä vuosina 2026-2028 ovat erityisesti elinkeinon kasvu- ja ympäristötavoitteiden yhteensovittaminen, kalojen terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen sekä tekoälyn hyödyntäminen kalankasvatuksen tuotannonohjauksessa. Kasvu- ja ympäristötavoitteiden yhteensovittaminen kohdistuu erityisesti poikaskasvatuksen sijainninohjauksessa tarvittavan tiedon tuottamiseen.
”Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat viimeistelemässä vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmaa, mutta siinä ei ole huomioitu poikaskasvatusta. Tämä projekti saa nyt alkunsa tämän vuoden aikana”, kertoo Vesiviljelyn kehittämisohjelman koordinaattori ja Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Jouni Vielma.
Sijainninohjauksen yhteydessä selvitetään niin olosuhteiden vaikutusta kalojen kasvatukseen kuin myös ympäristöön aiheutuvia haittoja. Selvitystyön keskiössä on Suomen ympäristökeskuksen (Syke) FICOS-rannikon kuormitusmalli, jonka avulla selvitetään muun muassa, kuinka paljon vesistö rehevöityy kasvatuksesta aiheutuvien ravinnepäästöjen myötä.
”Selvitämme myös, millaista aallokkoa ja olosuhteita poikaset sietävät. Samalla haastattelemme kalankasvattajia, jotta saamme kattavan käsityksen nykytilanteesta ja siitä, mitkä alueet voisivat sopia poikasille tulevaisuudessa”, Vielma kertoo.
Selvitystyö toteutetaan yhteistyössä
Poikaskasvatuksen sijainninohjauksella pyritään sovittamaan yhteen toimialan kasvu- sekä ympäristötavoitteet. Työssä tuodaan saman pöydän ääreen eri osapuolet esimerkiksi ympäristöministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, eri alueilta ja elinkeinoelämästä muodostamaan yhteistä näkemystä siitä, mihin kasvatusta kannattaa sijoittaa.
Suunnitelmaa tehdään yhdessä tietyin kriteerein ja prosessi on pitkä, sillä mukaan mahtuu kuulemisia monilta eri tahoilta”, Vielma taustoittaa.
Sijainninohjaus saa alkunsa selvitystyöstä, jonka tietoa Veke kokoaa ja kartoittaa eri osapuolten välillä. Poikaskasvatuksen sijainninohjauksen selvitystyötä tehdään yhdessä Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Ilmatieteenlaitoksen sekä Jyväskylän yliopiston kanssa.
”Jokaisella on oma vastuualueensa prosessissa. Esimerkiksi Syke vastaa FICOS-mallista ja Jyväskylän yliopisto tutkii poikasten sietokykyä erinäisissä olosuhteissa. Ilmatieteenlaitos puolestaan osallistuu ympäristövaikutusten tietopohjan kerryttämiseen”, Vielma summaa.
Katse kalojen hyvinvoinnissa ja tekoälyn hyödyntämisessä
Tulevalla kaudella on myös tavoitteena muokata ensimmäisellä kaudella toteutettuja kalojen terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä materiaaleja digitaaliseen muotoon yhdessä Ammattiopisto Livian kanssa. Näistä materiaaleista muodostetaan valmiita kurssikokonaisuuksia digitaaliseen oppimisympäristöön, jotta eri oppilaitokset sekä yritykset voivat hyödyntää materiaalia mahdollisimman tehokkaasti ja saavutettavasti.
Tulevaisuus luo myös kalankasvatukseen uusia mahdollisuuksia hyödyntää tekoälyä entistä tehokkaammin. Veken yhtenä painopisteenä tulevalla kaudella on kehittää tekoälyn avulla esimerkiksi veden laadun mittauksista ennustavia koneoppimismalleja. Kalankasvatuslaitoksissa kerätään jatkuvasti tietoa vedenlaadusta, mutta tuloksia on käsitelty tähän asti vain manuaalisesti. Tekoälyn avulla kehitettävät mallit auttavat tulevaisuudessa muun muassa kalankasvattajia ja ovat osa modernin, kestävän ja kilpailukykyisen kalankasvatuksen kehittämistyötä.
Teksti: BYROON
Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa:
Jouni Vielma, Johtava tutkija, Luonnonvarakeskus
Puhelinnumero: +358295327522
Sähköposti: jouni.vielma@luke.fi
Kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia arvioidaan uusilla menetelmillä – tavoitteena kestävä kasvu merialueilla
Suomen vesiviljelystrategian tavoitteena on kasvattaa kotimaisen kalan tuotantoa merkittävästi – jopa kolminkertaiseksi. Merialueilla tuotantoa voidaan lisätä merkittävästi, kunhan ympäristövaikutukset ja merialueiden muu käyttö huomioidaan. Vesiviljelyn kehittämisohjelma on tuonut yhteensovittamiseen uusia menetelmiä ja tietoa kasvatuksen ympäristövaikutuksista.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Markus Kankaisen mukaan sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on löytää parhaat paikat kalankasvatukselle merellä.
”Tarkoituksena on määritellä kalankasvatukselle parhaat sijainnit merialueella ja ohjata uusi tuotanto tällaisille alueille”, Kankainen kertoo.
Kun samoilla merialueilla on useita toimijoita ja monenlaisia tavoitteita, kokonaisuutta on tarkasteltava laajasti.
”Tilaa riittää kaikille, kun suunnittelu tehdään yhteensovittaen.”
Sijainnilla on ratkaiseva merkitys
Kalankasvatuksen ympäristövaikutuksissa tärkein yksittäinen tekijä on sijainti. Hyvät virtausolosuhteet vähentävät paikallista kuormitusta.
”Sijainti ratkaisee pitkälti vaikutusten laajuuden: mitä avoimempi, syvempi ja virtaamiltaan parempi vesialue on, sitä vähemmän syntyy rehevöittävää kuormitusta”, Kankainen selittää.
Luke ja Suomen ympäristökeskus (Syke) hyödyntävät mallinnusta, jotta uusia kalankasvatuslaitoksia voidaan ohjata alueille, joilla rehevöitymisvaikutus jää mahdollisimman vähäiseksi ja ja jotka eivät ole kuormitukselle herkkiä.
Aiemmin tutkimusnäyttöä merialueiden kalankasvatuksen paikallisista vaikutuksista on ollut niukasti.
”Verrattain vähän on ollut tietoa siitä, kuinka paljon kalankasvatuslaitokset todellisuudessa vaikuttavat alueen veden laatuun, kuten levien määrään”, Kankainen toteaa.
Vuonna 2025 Luke ja Syke toteuttivat laajan kenttätutkimuksen Saaristomerellä, Ahvenanmaalla ja Selkämerellä. Tutkimuksessa hyödynnettiin uusia mittausmenetelmiä, kuten optisia sensoreita ja veneestä tehtävää liikkuvaa mittausta. Työ rahoitettiin Vesiviljelyn kehittämisohjelmasta.
”Voimme mitata vettä jopa silloin, kun vene kulkee 20 solmun nopeudella, saaden samalla mittausdataa sekunnin välein”, Kankainen kuvaa.
Alustavien tulosten mukaan tarkastelluilla kalankasvatuslaitoksilla ei havaittu selkeää paikallista tai alueellista rehevöittävää vaikutusta. Havainnot viittaavat siihen, että laitosten ravinnekuormitus on olosuhteisiin nähden vähäinen ja sekoittuu tehokkaasti ympäröivään vesimassaan.
Tietoa päätöksenteon tueksi
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa luotettavaa tietoa, jotta ympäristölupapäätökset voidaan tehdä oikeasuhtaisesti ja kestävällä tavalla.
”On tärkeää, että päätökset perustuvat tutkittuun tietoon, erityisesti ympäristölupien osalta”, Kankainen painottaa.
Kehittämistyössä on siirrytty yhä enemmän käytännön soveltamiseen.
”Emme enää pelkästään kehitä menetelmiä, vaan olemme siirtyneet niiden aktiiviseen hyödyntämiseen.”
Menetelmiä käytetään jo muun muassa Kalavaltio-hankkeessa, jossa haetaan kalankasvatuksen ympäristölupia valtion vesialueille sekä Vesiviljelyn kehittämisohjelman Upscale-osiossa, jossa arvioidaan mahdollisuuksia lisätä tuotantomääriä nykyisillä, olosuhteiltaan hyvillä laitoksilla.
Kankaisen mukaan kalankasvatuksella on tulevaisuudessa merkittävä rooli kestävän ruokajärjestelmän kokonaisuudessa.
”Pitäisin sitä tärkeänä, jopa välttämättömänä. Merialueet ovat edelleen suurelta osin hyödyntämätön resurssi ruokatuotannossa, kun maapinta-ala alkaa käydä vähiin.”
Hänen mukaansa kalankasvatus on myös erittäin resurssitehokas tuotantomuoto verrattuna moniin muihin vaihtoehtoihin.
”Kalankasvatus on monella tapaa tehokasta ja resurssiviisasta tuotantoa”, Kankainen tiivistää.
Teksti: Bertills & Jung
Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa:
Tutkija Markus Kankainen, Luonnonvarakeskus, markus.kankainen@luke.fi
Terve kala -opas palaa uudistuneena
Vesiviljelyn kenttä on jatkuvassa muutoksessa. Kalojen hyvinvointiin, tautien torjuntaan ja vastuulliseen tuotantoon kohdistuu yhä suurempia odotuksia niin lainsäätäjiltä, kuluttajilta kuin tuottajiltakin.
Jotta kalojen terveys ja hyvinvointi voidaan varmistaa, tarvitaan ajantasaista ja käytännönläheistä tietoa. Terve kala -oppaan uudistettu versio julkaistaan pian. Päivitetyn oppaan sisällöstä ovat vastanneet Ruokaviraston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) asiantuntijat, ja työ on osa vesiviljelyn kehittämisohjelmaa. Oppaan ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 2012, ja siitä on muodostunut tärkeä työkalu alan toimijoille.
Tuleva verkkojulkaisu sisältää päivitettyä tietoa muun muassa muuttuneesta lainsäädännöstä, kemikaalien viranomaisvalvonnasta, tautien ehkäisy- ja hoitokäytännöistä sekä kalojen hyvinvoinnista. Uutta on kiertovesikasvatus (RAS), jonka käyttö on yleistynyt oppaan edellisen version jälkeen. Kokonaisuus on suunniteltu sähköisessä muodossa julkaistavaksi, jotta sisältöä voidaan päivittää ketterästi ja hyödyntää monilla eri alustoilla.
”Terve kala -opas on edelleen ainoa suomenkielinen kokoomateos kalataudeista, niiden ennaltaehkäisystä, tunnistuksesta ja hoidosta. Oppaan tavoitteena on tarjota käytännöllinen ja helposti hyödynnettävä työväline kaikille kalan hyvinvoinnin parissa työskenteleville”, painottaa Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Jouni Vielma.
Kalojen terveys keskiössä koko tuotantoketjussa
Kalojen terveyden ja hyvinvoinnin merkitys heijastuu yhä selvemmin koko tuotantoketjun laatuun, tuottavuuteen ja vastuullisuuteen. Tämä nousi vahvasti esiin myös alan yhteisessä keskustelussa Innovaatiopäivillä, joille kokoontuu vuosittain vesiviljelyn, kalatalouden ja merialan toimijoita, kuten tutkijoita, viranomaisia, yrittäjiä ja kehittäjiä.
Tapahtumassa käsiteltiin muun muassa tautien torjuntaa, uusimpia kasvatusteknologioita sekä hyvinvoinnin roolia vastuullisessa kalantuotannossa. Terve kala -opas toimii paitsi käytännön työkaluna myös alan yhteisten käytäntöjen rakentajana.
Oppaan julkaisuajankohta tarkentuu lähiviikkoina, mutta kiinnostus kentällä on jo nyt suurta. Uudistettu Terve kala -opas osoittaa, miten pitkäjänteinen asiantuntijatyö voi käytännössä tukea kotimaisen vesiviljelyn kehitystä ja parantaa kalaterveyden hallintaa arjen tasolla.
Teksti: Bertills & Jung
Artikkeli on osa innovaatio-ohjelmien ensimmäistä uutiskirjettä. Voit tilata uutiskirjeen tästä linkistä!
Lisätietoa:
Johtava tutkija Jouni Vielma
Puhelinnumero: +358 295 327 522
Sähköposti: jouni.vielma@luke.fi
Blogi: Kalatalouspolitiikan tavoitteena alkutuotannon kehittäminen
Suomen kalatalouspolitiikan strategisena tavoitteena on luoda kalataloudelle kilpailukykyinen toimintaympäristö, joka kannustaa ja mahdollistaa alan arvoketjun kestävän kasvun ja uudistumisen. Erityisenä painopisteenä on ollut kotimaisen kalastuksen ja vesiviljelyn edistäminen. Miten tässä tavoitteessa on tähän mennessä onnistuttu?
Vesiviljelyn kasvuun tarvitaan pelisääntöjä
Kilpailukykyisen toimintaympäristön kehittäminen ei ole helpoimpia tehtäviä, koska alan ulkopuolisilla tekijöillä on suuri vaikutus kalatalouteen. Erityisesti ympäristöpolitiikka vaikuttaa kalatalouden toimintaedellytyksiin. Vesiviljelyssä on jo vuosikymmeniä rakennettu tiiviimpää yhteistyötä ympäristöviranomaisten kanssa. Edistys on ollut tuskastuttavan hidasta, mutta jotain on saatu aikaiseksi: Uusia lupia on pitkästä aikaa myönnetty niin merelle, sisävesille kuin kiertovesikasvatukseen. Vesiviljelyssä tavoitellaan noin 12 miljoonan kilon lisäkasvua, josta vajaa 4 miljoonaa kiloa voi toteutua jo nyt myönnettyjen uusien lupien avulla. Suurin osa uudesta kapasiteetista on syntynyt suurin panostuksin kiertovesikasvatukseen, jossa ruokakalan tuotantoa ei ole vielä saatu kannattavaksi.
Merikasvatus olisi puolestaan viime vuosien hintatasolla hyvinkin kannattavaa, mutta kasvun esteeksi on nousemassa uusia haasteita. Meriviljelyn edistäminen edellyttää tiukkeneviin ympäristörajoitteisiin liittyvien pelisääntöjen sopimista ympäristöviranomaisten kanssa. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa etsitään tutkijoiden, viranomaisten ja yrittäjien pitkäjänteisenä yhteistyönä ratkaisuja meri- ja kiertovesikasvatuksen ongelmiin. Vesiviljelyyn sopivia tuotantoalueita viedään myös merialuesuunnitelmiin ja kaavoitukseen.
Silakan markkinat monipuolistuvat
Kemiönsaareen perustettiin ensimmäinen kotimainen kalajauhotehdas. Kalajauhotehdas oli suomalaisen kalatalouden strateginen investointi, joka paransi suomalaisen silakankalastuksen toimintaedellytyksiä. Investoinnilla luotiin uudet merkittävät markkinat silakankalastajille ja myös kilpailukykyä Suomen vesiviljelylle. Investointi mahdollisti Itämeren ravinteita kierrättävän kalarehun ja ympäristöystävällisen kotimaisen arvoketjun. Kalajauhotehdas loi vakautta silakan hintoihin, millä on ollut suuri merkitys tilanteessa, jossa elintarvikesilakan vientiä on rajoitettu ja turkistalous on laskusuhdanteessa. Laskevat kalastuskiintiöt ovat silakankalastuksen ja silakkateollisuuden suurin ongelma. Myönteistä on, että silakan dioksiinipitoisuudet laskevat edelleen ja silakan jalostus elintarvikkeeksi kiinnostaa jälleen teollisuutta. Myös lisäarvotuotteiden ja sivuvirtojen tutkimukseen panostetaan.
Rannikkokalastuksen ongelmia ei ole saatu vähenemään
Rannikkokalastus on edelleen pahoissa vaikeuksissa. Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamia ongelmia ei ole erilaisissa yhteistyöelimissäkään pystytty ratkaisemaan tai lieventämään. Kalastajat pitävät rakenneohjelmasta maksettuja hylje- ja merimetsokorvauksia riittämättöminä ja epäoikeudenmukaisesti kohdistettuina. Kalastuksen innovaatio-ohjelmassa testattavat hylkeenkarkottimet saattavat olla osaratkaisu haittojen lieventämiseksi. Kalastajien määrä rannikolla laskee ja keski-ikä nousee. Uusia kalastajia on tullut vähän. Aloittavien kalastajien tukimuodot eivät nykyisellään toimi. Saaliiden vähentyessä yhä useampi kalastaja jalostaa ja myy saaliinsa suoraan kuluttajalle. Rahastosta on voitu tukea jalostusta tai muita tuotannon monipuolistamiseen liittyviä investointeja niin meri- kuin sisävesialueella.
Sisävesien kalavarat paremmin käyttöön
Sisävesien kaupallisen kalastuksen kehitysedellytykset ovat olleet rannikkoa paremmat. Sisävesikalastuksen pyyntitekniikan kehittämiseen paneudutaan kalastuksen innovaatio-ohjelmassa ja kalatalousryhmien rooli sisävesikalastuksen kehittämisessä on ollut paikoin merkittävä. Erityisesti Kainuuseen ja Pohjois-Suomeen on saatu uusia nuoria kalastajia. Näille alueille on myös syntynyt kalastajien yhteenliittymiä, jotka jalostavat paikallisia tuotteita. Sisävesien muikku- ja kuhasaaliit ovat kasvaneet ja särkikaloja hyödynnetään entistä tehokkaammin. Tuontilohen korkea hinta on parantanut luonnonkalan kehitysedellytyksiä. Luonnonkalan menekki on ollut hyvä ja kalanjalostusteollisuus on etsinyt vaihtoehtoisia raaka-aineita sekä panostanut luonnonkalan keräilyyn. Kalastajien keskinäinen yhteistyö ja tietojen vaihto on sosiaalisen median avulla tiivistynyt.
Luonnonvarakeskus arvioi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman vaikuttavuutta. Jatkuvan arvioinnin tuloksia tiivistetään muun muassa kalatalousverkoston blogikirjoituksiin, kalamarkkina- ja olosuhdekatsauksiin sekä teemakohtaisiin raportteihin.
Teksti: Jari Setälä, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus.
Kalasesongit muutoksessa – Vesiviljely ja tuotekehitys tasaavat kalastuksen kausiluonteista tarjontaa
Kesäkuussa pöydät notkuvat kotimaista sipulia, avomaan salaattia, kurkkua ja tomaattia. Vihannesten satokalenteri on monelle tuttu, mutta kuinka moni tietää, miten kotimainen kala ui suomalaisten ruokapöytiin?
Kalastus kuuluu joka kolmannen suomalaisen vapaa-ajan harrastuksiin. Monen kesäloman viettoon kuuluva virvelin heittely rantakalliolta, onkivavan uittaminen veneen perästä tai katiskojen laskeminen mökkiruovikon reunaan saattaa luoda käsityksen siitä, että kesä olisi kaikkialla parasta kala-aikaa. Näin ei kuitenkaan ole, ainakaan kun tilannetta tarkastellaan rannikkoalueiden kalastuksen näkökulmasta.
Päinvastoin kuin voisi luulla, kesällä tuoretta kotimaista kalaa voi olla kaupasta vaikea saada.
− Sisäsaariston vedet lämpenevät kesällä ja kalat eivät liiku niin hanakasti kuin keväällä. Silloin kalaa on vaikeampi saada pyydyksiin. Lämpimänä aikana kalan säilyvyys heikkenee ja limoittuvien pyydysten puhdistus on työlästä. Näiden syiden vuoksi sisäsaaristossa ei kesäaikaan ole juurikaan kaupallista pyyntiä, kuvailee tilannetta Luken erikoistutkija Jari Setälä.
Vesiviljelystä kalaa ympäri vuoden
Suomessa kotimaisesta luonnonkalasta on useimmiten pulaa. Tällä hetkellä yli 80 prosenttia kaupallisen kalan tarjonnasta on tuontikalaa. Vesiviljelyllä kalan tarjonta voidaan ajoittaa entistä paremmin kausiin, jolloin kalaa ei ole luonnonvesistä saatavilla. Kasvatetun kalan tarjonta on runsaimmillaan loppuvuodesta, mutta sisähalleissa tapahtuvassa kiertovesiviljelyssä kalan tuotantokierto voidaan säätää markkinoiden kysynnän mukaisesti.
− Tällä hetkellä kiertovesikasvatukseen soveltuvat lajit ja tuotteet ovat vielä suhteellisen arvokkaita, mutta viljelytekniikkaa ja siihen soveltuvia kaloja tutkitaan Luonnonvarakeskuksessa koko ajan, Setälä kuvailee.
Jotta suomalaisella tuotannolla voitaisiin korvata tuontikalaa, kotimaisen kalantuotannon edellytyksiä pitää parantaa:
− Suomessa tarvitaan lisää kalankasvatuslupia sekä toimivia ratkaisuja kalastajia kiusaavaan hyljeongelmaan. Luonnonvarakeskus työskentelee tiiviisti kummankin perusongelman kimpussa, toteaa Setälä.
Uusia tuotteita kalasta
Vaikka suurin osa syömästämme kalasta tuodaan nykyisin ulkomailta, kotimaisiakin vaihtoehtoja on ympäri vuoden saatavilla. Kausina, jolloin tuoretta kotimaista kalaa on rajoitetusti tarjolla, lähiruokaa suosiva voi valita myös kotimaisia kalapakasteita. Myös uusia tuotteita kalasta kehitetään jatkuvasti.
− Kotimaisen tarjonnan vaihteluun voidaan vastata myös uusiin ruokailutottumuksiimme sopivilla helposti ja nopeasti valmistuvilla kalatuotteilla, kuten kalamurekkeilla, -pyöryköillä ja -pihveillä. Niitä saa niin tuoreena kuin pakasteena. Luonnonvarakeskus on VTT:n ja Turun Yliopiston kanssa kehittämässä uusia innovaatiotuotteita kotimaisesta kalasta. Tavoitteena on jatkossa hyödyntää koko kala suomuineen päivineen. Elintarvikekalan sivutuotteista voidaan jatkossa tehdä ravinnelisä-, lääke- ja kosmetiikkatuotteitakin, Setälä kertoo.
Vuodenajat ja ympäristönmuutokset vaikuttavat kalastussesonkeihin
Kalastussesongit ovat muuttuneet. Esimerkiksi kuhan pyynnin huippukausi oli ennen loka-marraskuussa, mutta nykyisin hylkeet vaikeuttavat pyyntiä. Kuhaa saadaan keväällä heti kun vedet vapautuvat jäistä, mutta pyyntikausi on hyljeongelmien vuoksi käynyt vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Tänäkin vuonna verkkopyynti onnistui vain muutamina päivinä. Viime vuosina myös erikoiset sääolosuhteet ja säätilojen nopeat vaihtelut ovat sotkeneet perinteiset kalastuskaudet, kertoo Setälä.
Useimpien kalalajien paras pyyntikausi on kevään kutuaikana. Kala liikkuu ja käy pyydykseen. Saaristomeren kaupalliset kalastajat pyytävät heti jäiden lähdön jälkeen särkeä, kuoretta ja kuhaa. Niiden jälkeen saadaan silakkaa, haukea, ahventa ja lahnaa.
Kesällä lohi ja siikakin käyvät kuitenkin ulkomerellä hyvin pyydykseen. Lohi ja siika vaeltavat Selkämereltä Perämeren pohjukoihin ja sitä pyydetään matkan varrelta pitkin kesää. Myös Suomenlahdella lohi käy pyydyksiin. Loppukesästä alkaa ahvenen pyyntikausi ja myöhemmin syksyllä saadaan siikaa. Perämeren pikkusiian pyyntihuippu osuu lokakuulle. Talvella monipuolista tarjontaa on vähemmän, lukuun ottamatta silakkaa ja madetta, joiden paras pyyntikausi ja madesesonki osuu alkuvuoteen.
Syömällä kotimaista kalaa valitset lautasellesi lähiruokaa ja teet samalla moninkertaisen ekoteon:
− Kalastus on erinomainen keino vähentää vesistöjen ravinnekuormaa. Suuri osa kalan saaliistamme on silakkaa, joka on myös mitä parhain ruokakala kautta aikain. Silakka tulee vielä tulevaisuudessa saamaan sille kuuluvan arvonnousun, Setälä ennakoi.
