Avainsana: silakka

Suomen kalatalouspolitiikan strategisena tavoitteena on luoda kalataloudelle kilpailukykyinen toimintaympäristö, joka kannustaa ja mahdollistaa alan arvoketjun kestävän kasvun ja uudistumisen. Erityisenä painopisteenä on ollut kotimaisen kalastuksen ja vesiviljelyn edistäminen. Miten tässä tavoitteessa on tähän mennessä onnistuttu?

Vesiviljelyn kasvuun tarvitaan pelisääntöjä

Kilpailukykyisen toimintaympäristön kehittäminen ei ole helpoimpia tehtäviä, koska alan ulkopuolisilla tekijöillä on suuri vaikutus kalatalouteen. Erityisesti ympäristöpolitiikka vaikuttaa kalatalouden toimintaedellytyksiin. Vesiviljelyssä on jo vuosikymmeniä rakennettu tiiviimpää yhteistyötä ympäristöviranomaisten kanssa. Edistys on ollut tuskastuttavan hidasta, mutta jotain on saatu aikaiseksi: Uusia lupia on pitkästä aikaa myönnetty niin merelle, sisävesille kuin kiertovesikasvatukseen. Vesiviljelyssä tavoitellaan noin 12 miljoonan kilon lisäkasvua, josta vajaa 4 miljoonaa kiloa voi toteutua jo nyt myönnettyjen uusien lupien avulla. Suurin osa uudesta kapasiteetista on syntynyt suurin panostuksin kiertovesikasvatukseen, jossa ruokakalan tuotantoa ei ole vielä saatu kannattavaksi.

Merikasvatus olisi puolestaan viime vuosien hintatasolla hyvinkin kannattavaa, mutta kasvun esteeksi on nousemassa uusia haasteita. Meriviljelyn edistäminen edellyttää tiukkeneviin ympäristörajoitteisiin liittyvien pelisääntöjen sopimista ympäristöviranomaisten kanssa. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa etsitään tutkijoiden, viranomaisten ja yrittäjien pitkäjänteisenä yhteistyönä ratkaisuja meri- ja kiertovesikasvatuksen ongelmiin. Vesiviljelyyn sopivia tuotantoalueita viedään myös merialuesuunnitelmiin ja kaavoitukseen.

Silakan markkinat monipuolistuvat

Kemiönsaareen perustettiin ensimmäinen kotimainen kalajauhotehdas. Kalajauhotehdas oli suomalaisen kalatalouden strateginen investointi, joka paransi suomalaisen silakankalastuksen toimintaedellytyksiä. Investoinnilla luotiin uudet merkittävät markkinat silakankalastajille ja myös kilpailukykyä Suomen vesiviljelylle. Investointi mahdollisti Itämeren ravinteita kierrättävän kalarehun ja ympäristöystävällisen kotimaisen arvoketjun. Kalajauhotehdas loi vakautta silakan hintoihin, millä on ollut suuri merkitys tilanteessa, jossa elintarvikesilakan vientiä on rajoitettu ja turkistalous on laskusuhdanteessa. Laskevat kalastuskiintiöt ovat silakankalastuksen ja silakkateollisuuden suurin ongelma. Myönteistä on, että silakan dioksiinipitoisuudet laskevat edelleen ja silakan jalostus elintarvikkeeksi kiinnostaa jälleen teollisuutta. Myös lisäarvotuotteiden ja sivuvirtojen tutkimukseen panostetaan.

Rannikkokalastuksen ongelmia ei ole saatu vähenemään

Rannikkokalastus on edelleen pahoissa vaikeuksissa. Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamia ongelmia ei ole erilaisissa yhteistyöelimissäkään pystytty ratkaisemaan tai lieventämään. Kalastajat pitävät rakenneohjelmasta maksettuja hylje- ja merimetsokorvauksia riittämättöminä ja epäoikeudenmukaisesti kohdistettuina. Kalastuksen innovaatio-ohjelmassa testattavat hylkeenkarkottimet saattavat olla osaratkaisu haittojen lieventämiseksi. Kalastajien määrä rannikolla laskee ja keski-ikä nousee. Uusia kalastajia on tullut vähän. Aloittavien kalastajien tukimuodot eivät nykyisellään toimi. Saaliiden vähentyessä yhä useampi kalastaja jalostaa ja myy saaliinsa suoraan kuluttajalle. Rahastosta on voitu tukea jalostusta tai muita tuotannon monipuolistamiseen liittyviä investointeja niin meri- kuin sisävesialueella.

Sisävesien kalavarat paremmin käyttöön

Sisävesien kaupallisen kalastuksen kehitysedellytykset ovat olleet rannikkoa paremmat. Sisävesikalastuksen pyyntitekniikan kehittämiseen paneudutaan kalastuksen innovaatio-ohjelmassa ja kalatalousryhmien rooli sisävesikalastuksen kehittämisessä on ollut paikoin merkittävä. Erityisesti Kainuuseen ja Pohjois-Suomeen on saatu uusia nuoria kalastajia. Näille alueille on myös syntynyt kalastajien yhteenliittymiä, jotka jalostavat paikallisia tuotteita. Sisävesien muikku- ja kuhasaaliit ovat kasvaneet ja särkikaloja hyödynnetään entistä tehokkaammin. Tuontilohen korkea hinta on parantanut luonnonkalan kehitysedellytyksiä. Luonnonkalan menekki on ollut hyvä ja kalanjalostusteollisuus on etsinyt vaihtoehtoisia raaka-aineita sekä panostanut luonnonkalan keräilyyn. Kalastajien keskinäinen yhteistyö ja tietojen vaihto on sosiaalisen median avulla tiivistynyt.

Luonnonvarakeskus arvioi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman vaikuttavuutta. Jatkuvan arvioinnin tuloksia tiivistetään muun muassa kalatalousverkoston blogikirjoituksiin, kalamarkkina- ja olosuhdekatsauksiin sekä teemakohtaisiin raportteihin.

Teksti: Jari Setälä, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus.