Kategoria: Ajankohtaista

Tiedot käyvät ilmi Luonnonvarakeskuksen (Luke) kaupallisen kalastuksen vuosien 2016 ja 2017 saalistilastoista.

– Kyseessä ovat ensimmäiset kalastuslain uudistuksen jälkeen julkistettavat sisävesien kaupallisen kalastuksen saaliin määrää ja arvoa kuvaavat tilastot. Aiemmin osa saaliista jäi tilastoimatta, sillä kaupallisista kalastajista ei ollut kattavaa rekisteriä, ja monien satunnaisesti kalaa ja rapuja myyvien saaliit jäivät tilastoaineiston ulkopuolelle, kertoo yliaktuaari Mika Rahikainen Lukesta.

Sisävesien arvokkaimmat saalislajit ovat muikku, kuha ja täplärapu

Muikku on sisävesien tärkein saaliskala sekä määrältään (lähes 50 prosenttia kokonaissaaliista) että arvoltaan (42−45 prosenttia kalansaaliin kokonaisarvosta). Muikkusaaliit olivat 3,2 ja 2,8 miljoonaa kiloa vuosina 2017 ja 2016. Muikkusaaliin arvo, 5,8 ja 6,1 miljoonaa euroa, oli hieman aiempaa suurempi.

Saaliin arvolla mitattuna muikun jälkeen tärkein saalislaji sisävesillä on ollut kuha (4,5 miljoonaa euroa). Kuhasaaliin arvo on miltei kaksinkertaistunut vuoteen 2014 verrattuna. Yhdessä nämä kaksi lajia muodostavat kolme neljännestä sisävesien kaupallisen kalastuksen kalansaaliin arvosta.

Täplärapu oli sisävesien kolmanneksi arvokkain saalislaji. Saaliin arvo oli 1,1 miljoonaa euroa vuonna 2017 ja 0,9 miljoonaa euroa vuonna 2016. Rapusaaliin kokonaisarvosta täpläravun osuus on noin 90 ja jokiravun noin 10 prosenttia.

Kaupalliseksi kalastajaksi rekisteröityneiden määrä moninkertaistui, useimpien saaliit pieniä

Kaupallinen kalastus sisävesillä -tilasto perustuu Luken keräämiin rekisteritietoihin.

Vuonna 2017 ELY-keskuksen ylläpitämässä kaupallisen kalastuksen rekisterissä oli 1 766 kaupallista kalastajaa. Osa heistä ei kuitenkaan kalastanut lainkaan ja monen kalastajan saaliit olivat pieniä.

Vuoden 2016 alussa voimaan tulleen kalastuslain uudistuksen jälkeen kaikkien kalaa sisävesiltä myyntitarkoituksessa pyytävien henkilöiden on ilmoittauduttava Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ylläpitämään rekisteriin, pidettävä kalastuksestaan päiväkirjaa ja ilmoitettava saalistiedot Lukelle vähintään kerran kalenterivuodessa.

Myös sisävesillä kaupalliseen kalastukseen käytettävien alusten ja veneiden rekisteröinti on tullut pakolliseksi 12.12.2016 voimaan tulleen lain (Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta) 1048/2016 mukaisesti.

Tarkemmat tiedot tilastosta löytyvät stat.luke.fi -palvelusta. Tilastotietokannasta on saatavissa saalistietoja vuodesta 1962 alkaen.

Lähde: Luonnonvarakeskus

Tuoreiden suomalaisarvioiden mukaan dioksiinien pitoisuus kaloissa on pienempi ja kalojen syönti turvallisempaa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on kuitenkin tänään julkaissut uuden riskiarvion, jonka mukaan kaloissa olevat dioksiinit ovat aiempaa luultua vaarallisempia. Mitä tästä pitäisi ajatella?

EFSA on julkaissut näkemyksensä dioksiinien (tarkemmin sanottuna polykloorattujen dibentso-p-dioksiinien ja -furaanien sekä dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden) siedettävästä viikkosaannista. Määräksi on uudessa riskinarvioinnissa laskettu 2 pikogrammaa painokiloa kohti viikossa. Määrä on seitsemän kertaa pienempi kuin nykyinen arvo 14 pikogrammaa. Uusi suositus on niin tiukka, että esimerkiksi silakan kohdalla se ylittyy jo yhdellä sadan gramman silakka-annoksella kuukaudessa. Silakka on kuitenkin terveellistä ruokaa ja ehkäisee mm. sydän- ja verisuonitauteja.

Siedettävä päivä- tai viikkosaanti (tolerable daily/weekly intake, TDI/TWI) on ympäristön haitallisille aineille määritelty altistustaso, jonka alittaville ihmisille ei tule terveyshaittaa, vaikka he altistuisivat aineelle koko elämänsä ajan. Jos tason todetaan väestössä ylittyvän, on syytä harkita toimenpiteitä mahdollisten terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Rajan ylittäminen ei muun muassa turvavälien takia tarkoita, että haittaa välttämättä syntyisi, vaan että haitan mahdollisuus suurenee. Ensisijainen toimenpide onkin haitallisten aineiden päästöjen vähentäminen.

EFSA otti tarkasteluunsa uuden kriteerin eli siittiöpitoisuuden miehillä, jotka ovat lapsuudessaan altistuneet dioksiineille esimerkiksi sikiöaikana tai äidinmaidon tai ravinnon kautta. Koe-eläimillä siittiömäärän lasku on ollut tiedossa jo pitkään, mutta ratkaisevaksi nousi viime vuonna julkaistu tutkimus venäläislapsista, jotka ovat nyt aikuisia. Tuossa tutkimuksessa vaikutuksia siittiöihin nähtiin alemmilla kudospitoisuuksilla kuin aiemmin, eli jo veren dioksiinipitoisuudella 10 pikogrammaa grammassa rasvaa.

Niinpä EFSA päätteli, että suositus viikkosaannista on syytä laskea nykyisestä 14:stä kahteen pikogrammaan painokiloa kohti viikossa. Näin kova tiukennus on herättänyt monissa EU-maissa huolta suosituksen käytännön vaikutuksista.

EFSA on arviossaan huomioinut ainoastaan dioksiinin siedettävän saannin, eikä ole ottanut kantaa dioksiinipitoisen ruoan mahdollisiin hyötyihin.

Lue koko artikkeli THL:n sivuilta.

Kalatalouden innovaatiopäivät kokosi Vantaalle 8–9.11.2018 reilusti yli 200 kalatalouden asiantuntijaa yrittäjistä tutkijoihin ja hallinnon alan asiantuntijoihin. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamilla innovaatio-ohjelmilla oli näytön paikka, ja toimintamalli vakuutti. Vaikuttavuus syntyy toiminnan käytännönläheisestä kehittämisessä.

Kuten kalatalouden elinkeinot, muodostavat myös innovaatio-ohjelmat ketjun vedestä ruokapöytään. Nyt toista vuotta meneillään olevien ohjelmien tavoite on kunnianhimoinen: ratkaista alan ongelmat ja tehdä mahdollisuuksista totta.

Kannattavuus kannustimena

Alkutuotannon kehittämiseen keskittyvien ohjelmien tavoitteena on raaka-aineen paremman saatavuuden varmistaminen.

Kalankasvatuksella on mahdollisuudet merkittävään kasvuun, joka kuitenkin edellyttää, että ympäristövaikutusten seurannan tulokset saadaan käyttöön kasvatuslupien myöntämisen perusteissa.  Kasvupotentiaalia nähdään myös kiertovesikasvatuksessa, mutta kasvuun vaaditaan kannattavuutta. Vesiviljelyohjelma etsii ja testaa malleja, joilla kiertovesitekniikka saataisiin mitoitettua Suomen olosuhteissa kannattavaan kokoon. Tulosten vaikuttavuuden suhteen ohjelman vetäjä Jouni Vielma Luonnonvarakeskuksesta on luottavaisella mielellä.

-Kalankasvatusmenetelmät ja niiden kestävyys ovat kehittyneet huimasti viimeiset vuosikymmenet. Uskon, että tutkimustieto saadaan päätöksenteossa käyttöön ja vesiviljelyn volyymi kasvuun.

Haittaeläimet kuriin ja kalakannat elinvoimaisiksi

Tiivis yhteistyö ammattikalastajien kanssa on luonnonkalan saatavuuden ja kalastuksen jatkuvuuden turvaamisen perusta. Työtä ohjaavat elinkeinon tarpeet.

– Kesän aikana testasimme rysien yhteyteen asetettavaa, satunnaisin välein erilaisia äänipulsseja tuottavaa hyljekarkotinta, ja tulokset olivat lupaavia. Työtä tehdään tutkijoiden ja kalastajien tiiviissä yhteistyössä, kalastajien omista lähtökohdista käsin, painotti kokeita toteuttamassa ollut tutkimusinsinööri Esa Lehtonen.

Sisävesillä työ on keskittynyt kalan, lähinnä muikun alkukäsittelyn ja perkaamisen kehittämiseen, ja sielläkin on odotettavissa parannusta pidemmälle jalostetun kalan saatavuuteen.

Toisesta suunnasta kalastuksen kannattavuutta katsoo kalatalouden ympäristöohjelma, joka tähtää kestävästi hyödynnettyihin ja elinvoimaisiin kalavaroihin esimerkiksi tukemalla laitoskalakantojen menestymistä luonnonolosuhteissa ja kunnostamalla kalavesiä.

Silakkapuikosta kalakeittopäivään

Miten alkutuotannon innovaatiot sitten saadaan näkymään kalatalouden tuottavuudessa?

-Silakkakalapuikko! Voi kuulostaa hölmöltä, mutta kun silakkamassan koostumus ja ominaisuudet saadaan kohdalleen, niin siinä meillä on hittituote”, arvioi Blue Products -ohjelmaa koordinoiva Guy Svanbäck  Österbottens Fiskarförbundista.

Yhteistyössä yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa on syntynyt erilaisia tuotekokeiluja nyhtösilakasta lahnamakkaraan, ja kehittäminen jatkuu. Kannattavuuden nostaminen uusien tuotteiden kautta on mahdollista, mutta se vaatii ennakkoluulotonta tarttumista uusiin ideoihin ja pitkäjänteistä työtä.

Markkinointiohjelman tavoitteena on pitää kalaa ja kalatoimialaa esillä mediassa ja antaa kuluttajille uusia ideoita ja syitä syödä kalaa.

-Tänä vuonna toimme suomalaiseen ruokavuoteen uuden teemapäivän, Kansallisen kalakeittopäivän, jota vietetään vast’ edes joka helmikuun toinen tiistai. Mukaan saatiin jo ensimmäisenä tapahtumavuotena tuhansia suomalaisia, ja ensi helmikuussa tavoitteena on, että koko Suomi syö kalaa tiistaina 12.2.2019, kertoo Katriina Partanen Pro Kala ry:stä.

Kalatuotteiden vientiä edistetään koordinoimalla vuosittain Brysselissä European Seafood Expo -tapahtumaan Suomen maaosasto yhteistyössä Food From Finland -vientiohjelman kanssa.

Kalakin digitalisoituu

Uusia innovaatioita tarvitaan koko kalan toimitusketjussa, sillä elintarviketuotanto ja kauppa ovat seuraavina vuosikymmeninä suuren murroksen edessä.

-Digitalisaatio ilmiönä on hankalasti hallittavissa, ennustettavissa ja johdettavissa, sillä se tapahtuu kaikilla osa-alueilla yhtä aikaa. Teknologian kehittyminen näkyy prosesseissa ja työtavoissa, mutta myös asiakaskäyttäytymisessä. Digikala kannattaa syödä paloissa, oman yrityksen lähtökohdista käsin, arvioi digitalisaatioon perehtynyt Kimmo Suominen Rohjeta Advisorsista.

Työllä ja tiedolla eteenpäin

Kalatalous on aina kehittynyt yhteiskunnan mukana, pienenä alana usein ketterästikin. Kehitys vaatii työtä. Innovaatio-ohjelmien tärkeimpiä tavoitteita on tuoda olemassa oleva ja tuotettu tieto käytäntöön ja löytää uusia toimintamalleja, joilla varmistetaan ruokahuoltomme kannalta elintärkeän elinkeinon jatkuvuus myös tulevaisuudessa.

Lähde: Pro Kala

Lisätietoja kalatalouden innovaatio-ohjelmista:

Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma, Jouni Vielma, Luonnonvarakeskus, (Jouni.Vielma@luke.fi)

Tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuuden kehittäminen sekä kalastuksen jatkuvuuden turvaaminen, Ari Leskelä, Luonnonvarakeskus (Ari.Leskela@luke.fi)

Kotimaisesta kalasta saatavan arvon lisääminen ja uudet lisäarvotuotteet (Blue Products), Guy Svanbäck, Österbottens Fiskarförbund (guy.svanback@fishpoint.net)

Ympäristöohjelma, Pauliina Louhi, Luonnonvarakeskus (pauliina.louhi@luke.fi)

Markkinointiohjelma, Katriina Partanen, Pro Kala ry (katriina.partanen@prokala.fi)

Innovaatio-ohjelmien tekemiseen ja innovaatiopäivien aineistoihin voi tutustua tarkemmin myös osoitteessa https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/

Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain muutos vahvistettiin tänään presidentin esittelyssä. Uusilla järjestelyillä tehostetaan lohenkalastuksen valvontaa ja estetään merkitsemättömän lohen esiintyminen kalakaupassa. Lainmuutos tulee voimaan 15. marraskuuta 2018.

Vahvistetulla lain muutoksella Itämerestä peräisin olevan lohen kaupallinen kalastus jokialueilla otetaan uuden lain myötä tarkempaan seurantaan. Esimerkiksi Kemijoella Isohaaran padon alla kaupallisessa kalastuksessa pyydettyjen lohien ensimyynti on jatkossa sallittu vain sellaisille kaupallisille kalastajille, jotka ovat antaneet tätä koskevan ilmoituksen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Kaupallisessa kalastuksessa jokialueelta saadut lohet tulee lisäksi merkitä samalla tavoin kuin merestä saadut lohet. Ennen vuodenvaihdetta annetaan asetuksella Ttarkemmat määräykset ilmoituksista ja lohien merkinnästä annetaan asetuksella vielä ennen vuodenvaihdetta.

Järjestelyllä tehostetaan lohenkalastuksen valvontaa ja estetään merkitsemättömän lohen esiintymistä kalakaupassa.

Lainmuutoksella tarkennetaan selvennetään lisäksi toimijakohtaista kalastuskiintiöjärjestelmää siten, että toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden jakamisen menettelyjä selvennetään. Jatkossakin silakan ja kilohailin toimijakohtaiset kalastuskiintiöt jaetaan troolikalastukseen ennen vuodenvaihdetta. Rysäkalastukseen nämä jaetaan kevättalven aikana, kun tiedetään edelliseltä vuodelta siirtyneet kiintiömäärät ja kun lohen toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden perusteella annettavat sekä erikseen jokialueella käytettävät lohimerkit ovat valmistuneet. Tällä tavalla Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus saa näin jaettua yhdellä päätöskierroksella kerran vuodessa jaettua lopulliset toimijakohtaiset kalastuskiintiöt.

Lisäksi lakiin lisättiin lisäksi Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan sisältämä mahdollisuus toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden ylittämiseen enintään 10 prosentilla. Ylittämismahdollisuudesta tehdään aina erillinen päätös maa- ja metsätalousministeriössä erillinen päätös. Sitä sovelletaan lähinnä silakan ja kilohailin kalastukseen tasaamaan vuosien välisiä kiintiötason vaihteluja. Ministeriö arvioisi tieteellisen neuvon perusteella, onko tulevan vuoden kiintiö merkittävästi suurenemassa ja onko perusteltua sallia, että osa suurenevasta kiintiöstä kalastettaisiin kalastetaan jo kuluvan vuoden aikana. Tällä tavalla saadaan joustavuutta kiintiöiden hallintaan ja vähennetään vuosien välisiä vaihteluja. Ylitetyt määrät vähennettäisiin vähennetään ilman seuraamuksia seuraavan vuoden Suomen kokonaiskiintiöstä.

Lähde: MMM tiedote 9.11.2018

Arandan tämän vuoden tutkimusmatka onnistui erinomaisesti päätavoitteessaan, Selkämeren alueen silakan runsausindeksien tuottamisessa Pohjanlahden silakkakanta-arviota varten. Hyvä uutinen ja matkan tärkein havainto oli vuonna 2018 Selkämerellä pitkästä aikaa syntynyt runsas poikasvuosiluokka, joka on suurin sitten vuoden 2014 ennätyksen.

Tutkimusmatkan anti pähkinänkuoressa

Matkan aikana kaikuluodattiin 1 750 merimailia eli hiukan yli 3 200 kilometriä ja tehtiin 31 koetroolausta, joista kaksi hylättiin teknisistä syistä. Troolin peräpussin solmuväli, kuusi millimetriä, on tutkimusmatkoilla pienempi kuin kaupallisessa kalastuksessa, koska myös pienten kalojen määrät halutaan selvittää. Siksi esimerkiksi kolmipiikki on niin paljon runsaampi koetroolaussaaliissa kuin kaupallisissa troolisaaliissa (kuva 2).

Suurimmillaan yksittäinen troolisaalis painoi 353 kiloa ja pienimmillään 54 kiloa, keskimääräinen saaliskoko oli 175 kiloa.

– Näytteenotossa tavoitteena on saada noin 100 kilon troolisaaliita, joiden oletetaan kuvaavan riittävän hyvin vetoalueen ja -syvyyden kalastoa, kertoo tutkija Juha Lilja Lukesta.

Saaliiksi saatiin yhteensä 15 eri kalalajia: imukala, isotuulenkala, kilohaili, kolmipiikki, kuore, kymmenpiikki, liejutokko, lohi, nahkiainen, piikkisimppu, pikkutuulenkala, rasvakala, siika, silakka ja siloneula sekä äyriäisistä kilkki. Tämä on lähes neljänneksen vähemmän kuin viime vuonna, ja johtunee pääaltaan ja Suomenlahden troolausten jäämisestä väliin.

Eniten saaliissa oli silakkaa (74 prosenttia), seuraaviksi kolmipiikkiä (21 prosenttia) ja kilohailia (kolme prosenttia).  Jakauma on Selkämerelle melko tyypillinen (kuva 2), vaikka poikkeaakin viime vuoden tuloksista koko matkan osalta.

Ensimmäistä kertaa tähän seurantaan liittyvien kalantutkimusmatkojen historiassa pyydykseen tarttui muutama siika.

Kolmen runsaimman lajin suhteellinen osuus saaliin painosta vaihtelee merialueittain yleensä niin, että Selkämerellä silakka on runsain ja kilohaili harvinaisin, kun taas Itämeren pääaltaan pohjoisosissa ja Suomenlahdella kilohailia on silakkaa enemmän.  Selkämerellä on myös eniten kolmipiikkiä.

Tuloksia käytetään kanta-arvioissa ja saalisennusteissa

Kaikuluotaus- ja koetroolausmatka tehtiin 29.9.–11.10.2018 telakalla juuri pidennetyllä ja kunnostetulla Suomen ympäristökeskuksen Aranda-tutkimusaluksella.

Matka kattoi koko Selkämeren sekä Suomen talousvyöhykkeen merialueet Itämeren pääaltaan pohjoisosissa ja Suomenlahdella. Vuosittain toteutettavalla matkalla selvitetään Itämeren silakka- ja kilohailikantojen tilaa. Kaikuluotaustutkimuksen tuloksia käytetään kansainvälisesti laadittavissa silakan ja kilohailin kanta-arvioissa ja saalisennusteissa.

Suomessa silakka on tärkein merialueen kaupallisen kalastuksen saalislaji sekä arvoltaan (noin 70 prosenttia) että määrältään (noin 90 prosenttia).

Silakan kaikuluotaustutkimusmatka on osittain Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittama.

Lähde: Luonnonvarakeskus 9.11.2018

LUONNONVARAKESKUS:

Kalataloushallinnon tuloksellisuutta selvitettiin sähköpostikyselyllä kesällä 2018. Kysely liittyi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman arviointiin. Sen avulla selvitettiin muun  muassa miten kalataloushallinto edistyi toimintansa kehittämisessä.

Toimintaohjelman toteutus lähti hitaasti käyntiin, mutta tämän toisen kyselyn aikana hankerahoitus oli jo täydessä vauhdissa. Tämä näkyi myös kyselyn tuloksista. Kalataloushallinto oli viime kertaisiin tuloksiin nähden monien kysymysten osalta parantanut suoritustaan.

Parannettavaakin kuitenkin edelleen löytyy. Hankalampia olivat osa-alueet, joissa päätäntävalta ei ole kalataloushallinnossa vaan niissä edistyminen edellyttää tuloksellista yhteistyötä muiden hallinnonalojen kanssa.  Kalatalousyrittäjillä, sidosryhmillä ja myös hallinnolla on yhtenäinen näkemys siitä, että ympäristö- ja petopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä ei ole edistytty toivotulla tavalla. Arvosanat olivat erityisesti petopolitiikan osalta aiempaa heikompia. Yrittäjät suhtautuivat uuteen toimijakohtaiseen kiintiöjärjestelmään kriittisesti. Yrittäjien arviot olivat yleensä muidenkin kysymysten osalta sidosryhmiä kriittisempiä.

Näkemykset kalatalouden innovaatio-ohjelmista olivat vielä hajanaisia. Suurin osa yrittäjistä ei osannut kertoa mielipidettään. Sen sijaan enemmistö sidosryhmistä piti tätä uutta toimintamallia hyvänä, koska sen uskottiin hyödyntävän koko alan kehitystä.

Kalatalousrahaston yleinen hallinnointi oli vastaajien mielestä parantunut. Etenkin aikataulutus ja maksatus ovat sujuneet aiempaa luotettavammin.

Kysely lähetettiin kalatalouden yrityksille, sidosryhmille ja hallinnolle viime kesänä toisen kerran. Vastanneiden määrä kasvoi edellisvuodesta. Tänä vuonna saatiin yli 300 vastausta ja lähes kaksi kolmasosaa vastaajista oli yrittäjiä.

Löydät hallintokyselyn tulokset täältä.

EU:n maatalous- ja kalastusministerit päättivät Itämeren kalastuskiintiöistä vuodelle 2019 Luxemburgissa 15. lokakuuta järjestetyssä maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa.

Neuvosto päätti Itämeren kalastuskiintiöistä vuodelle 2019 seuraavasti:

Lisätietoa maa- ja metsätalousministeriöstä:

maatalousneuvos Kari Valonen, p. 0295 162 269
kalatalousneuvos Risto Lampinen, p. 0295 162 458

ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. 050 516 2868

Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@mmm.fi

Lähde: MMM

Suomen kalastuskiintiöt 2019 ovat seuraavat (suluissa vertailu vuoteen 2018):

Pohjanlahden silakka 72 724 tonnia (-7 %)

Pääaltaan, Saaristomeren ja Suomenlahden silakka 37 360 tonnia (-26 %)

Kilohaili 13 982 tonnia (+3 %)

Turska itäinen 424 tonnia (-15 %)

Turska läntinen 82 tonnia (+70 %)

Pääaltaan ja Pohjanlahden lohi 23 548 kpl (roll over)

Suomenlahden lohi 8 708 kpl (-3 %)

Yllä on Suomen kokonaiskiintiö ja osa siitä jaetaan Ahvenanmaan maakunnalle, joka ei toimi Suomen toimijakohtaisen kiintiöjärjestelmän puitteissa. Vuoden 2019 kiintiöihin lisätään vuoden 2018 käyttämättömät kiintiöt, enintään kuitenkin 10 % kyseisen lajin kokonaiskiintiöstä.

Asetuksen 8 artiklan mukaan osa-alueilla 22-32 meritaimenen kalastaminen neljän meripeninkulmaa kauempana perusviivoilta mitattuna on kalastusaluksilta kiellettyä 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta 2019. Näillä vesillä meritaimenen sivusaaliiden osuus ei lohen kalastuksessa saa missään vaiheessa kalastuksen aikana tai purettaessa saalista kunkin pyyntimatkan jälkeen ylittää kolmea prosenttia lohen ja meritaimenen kokonaissaaliista.

Itämeren kalastuskiintiöt näet täältä.

Lähde: EU:n neuvosto 31.10.2018, SAKL

Älykkyys on päivän sana. EU-aluekehittämisessä edistetään älykkäitä rannikkoalueita (smart coastal areas) meri- ja kalatalouden puolella ja älykkäitä kyliä (smart villages) maaseutupolitiikan puolella. Älykkäät ratkaisut (smart solutions) ovat tuttuja myös kaupunkikehittämisessä. Tämä älykkyys tai ehkä paremmin sanottuna nokkeluus on sukua neuvokkaalle johtamiselle (resourceful leadership): kuinka vähällä saadaan enemmän? Ratkaisun avaimia ovat digitalisaatio, verkkoalustaisuus, paikkatietosovellukset, jakamis- ja kiertotalous jne. Toisin sanoen kyky ajatella ja ratkaista asiat uudella tavalla.

FARNET on Euroopan kalastusalueiden verkosto, joka edistää paikallisyhteisöjen omia alhaalta ylöspäin -kehittämishankkeita, hyvien käytäntöjen levittämistä sekä alueiden välistä ja

kansainvälistä yhteistyötä. Verkostoon kuuluu paikallisia kalatalousalan toimintaryhmiä, hallintoviranomaisia, kalatalouden toimijoita ja kansalaisia sekä EU-maiden asiantuntijoita.

Yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen on delegoitu kalatalouden toimintaryhmille, jotka koostuvat paikallisviranomaisista sekä yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan toimijoista. Toimintaryhmät laativat omista lähtökohdistaan kehittämisstrategiansa, joita toteutetaan kehittämishankkeita tukemalla. Toiminnan rahoitus tulee Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta.

Eri sektoreiden toimijoita törmäyttävissä kalatalouden toimintaryhmissä luoville ratkaisuille on hyvät lähtökohdat, ja älyhankkeita on jo käynnistynytkin näyttämään mallia muille. Esimerkiksi Itä-Suomen kalatalousryhmän tukemassa Kalatalous tutuksi nuorisolle -hankkeessa on yhdistetty tarve nuorten kesätyöpaikoista ja kalastusyrittäjyyden tunnetuksi tekemisestä. Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Kerimäen kalatalo ja Vesannon kalaosuuskunta. Kesätyön ja kala-alan ammattiin tutustumisen lisäksi palkattavilta 15-18-vuotiailta nuorilta edellytetään aktiivista viestintää tekemisistään sekä sosiaalisessa mediassa että paikallisessa printtimediassa. Itä-Suomen kalatalousryhmän tuki hankkeelle oli 16 800,00 euroa.

Lounais-Suomen Kalatalouskeskuksen Saaristomeren kala-aitat -hankkeella on rakennettu kala-alan toimijoista paikkatietosovellus (http://www.finlandarchipelago.com), jossa on mukana 48 kalanmyyjää ja kalastajaa, 16 kalastusopasta, viisi kalastustarvikemyyjää ja neljä erityiskalastuskohdetta. Hanke on parantanut kala-alan tuotteiden ja palveluiden näkyvyyttä ja tunnettuutta: kirjaimellisesti laittanut kalan kartalle. Saaristomeren kalatalousryhmä tuki hanketta 6 100,00 euron avustuksella.

Selkämeren ja Pyhäjärven kalatalousryhmä on juuri käynnistämässä esiselvitystä älykkäästä, sähkötoimisesta rannikkokalastuksesta kehitysyhtiö Prizztech Oy:n vetämänä. Sähkötoimisista aluksista on jo olemassa osaamista, kokemusta ja testattuja ratkaisuja maailmalla, esimerkiksi useita sähköllä toimivia aluksia ja jopa maailman ensimmäinen autolautta MF Ampere Norjassa. Esiselvityshankkeen tuloksena syntyy monitoimisen, älykkään ja sähköllä käyvän rannikkokalastusaluksen projektisuunnitelma.

Jotta älykkyys ei jäisi vain sanahelinäksi ja hankesuunnitelmien muotitermiksi, FARNET järjestää keväällä 2019 seminaarin, jossa aiheeseen pureudutaan syvemmälle ja päästään vaihtamaan käytäntöjä eri EU-jäsenmaiden kesken. Suomen kalatalousryhmien kautta käynnistyneillä sadoilla hankkeilla on varmasti tilaisuuteen paljon annettavaa – pohjoisten ääriolojen insinöörikansana luova ongelmanratkaisutaito on meillä geeneissä.

Petri Rinne
FARNET Geographic Expert

Vuonna 2016 kalataloudessa toimi 1 779 yritystä. Yritykset toimivat merialueen kaupallisen kalastuksen, vesiviljelyn, kalanjalostuksen, tukkukaupan ja vähittäiskaupan aloilla. Suurin osa, eli 73 prosenttia, toimialan yrityksistä oli kalastusyrityksiä.

– Kalatalouden toimialojen kokonaistuotot olivat 901 miljoonaa euroa, mikä on seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2015. Koko kalatalouden jalostusarvo kasvoi lähes viidenneksellä ja oli 146 miljoonaa euroa, kertoo tutkija Markku Kärnä Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Kalakauppa ja jalostus ovat hyvin keskittyneitä eli kymmenen suurinta yritystä tuottaa selvästi yli 80 prosenttia toimialojen kokonaisliikevaihdosta.

Kalatalous työllisti 2 502 henkilötyövuotta. Kalanjalostus työllisti eniten, 30 prosenttia koko toimialasta. Henkilötyövuosien määrä kasvoi kalakaupassa ja laski kalanjalostuksessa sekä alkutuotannossa.

Kalatalouden nettotulos oli voitollinen ja parempi kuin vuonna 2015 kaikilla toimialoilla. Suurimman nettotuloksen, 6,6 miljoonaa euroa, tekivät kalan vähittäiskauppiaat.

Kalanjalostus ja tukkukauppa kalatalouden suurimmat toimialat

Vuonna 2016 kalatalouden tuotot kääntyivät yhden vuoden laskun jälkeen taas nousuun. Vain kalastusyritysten tuotot laskivat, mutta muiden kalatalouden toimialojen tuotot kasvoivat.

– Eniten kasvoivat kalan tukkukaupan tuotot, 15 prosenttia. Vuonna 2016 kalan tukkukauppiaat tekivät myös kalatalouden suurimmat tuotot, 322 miljoonaa euroa. Kalanjalostuksen tuotot olivat 311 miljoonaa euroa, Kärnä kertoo.

Vesiviljely-yritysten tuotot ja kannattavuus paranivat

Vuonna 2016 Suomessa oli 173 päätoimista vesiviljely-yritystä. Vesiviljely-yritykset jaetaan viiteen luokkaan pääasiallisen tuotantosuunnan mukaan. Luokat ovat ruokakalatuotanto meressä, ruokakalatuotanto sisävesissä, kiertovesikasvatus, poikastuotanto ja luonnonravintolammikkoviljely.

Toimiala työllisti 340 henkilötyövuotta. Vesiviljelyn tuotot kasvoivat 10 prosentilla ja olivat 74 miljoonaa euroa. Yli puolet vesiviljely-yritysten tuotoista, noin 43 miljoonaa euroa, tuli merialueen ruokakalatuotannosta. Tämän luokan yritysten toiminta oli myös kannattavinta. Nettotulos oli voitollinen lähes kaikissa tuotantomuodoissa ja koko toimialan kannattavuus parani.

Toimialan vakavaraisuus ja maksuvalmius olivat pääosin hyviä tai tyydyttäviä.

Kalatalouden kannattavuustiedot päivitetty Taloustohtori-verkkopalveluun ja tilastotietokantaan

Kalatalousyritysten taloudellisia tunnuslukuja julkaistaan Luken Taloustohtorissa sekä tilastotietokannassa. Palveluissa ovat nähtävissä taloudelliset tunnusluvut vuosilta 2008−2016 suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Yritysten taloudellisia tunnuslukuja voi tarkastella jalostuksen ja kalakaupan osalta yrityksen suuruusluokan, vesiviljelyssä tuotantosuunnan ja kalastuksessa kalastusmuodon mukaan.

//Luonnonvarakeskus 30.10.2018

Kalatalouden toimijoilta olen useasti kuullut, että kalalla riittää kysyntää ja sitä on vesistöissämme runsaasti. Miksi kotimainen kala on sitten niin harvoin lautasella? Vastauksia tähän kysymykseen olen päässyt kuulemaan elinkeinokalatalouden kehittämiseksi vuoden 2017 lopulla perustetuissa kalatalouden kehittämisryhmissä, joiden sihteerinä toimin. Kehittämisryhmiä on kolme: kaupallinen kalastus, vesiviljely sekä kalan jalostus ja kalakauppa. Kehittämisryhmät kattavat koko kalatalouden arvoketjun ja niiden on tarkoitus olla keskustelufoorumi toimialan ongelmien perkaamiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi.

Kehittämisryhmät koostuvat yritysten, järjestöjen, Luonnonvarakeskuksen ja hallintoviranomaisten edustajista. Puheenjohtajana toimii kalatalousneuvos Risto Lampinen Maa- ja metsätalousministeriöstä. Ryhmien ensimmäinen, yhteinen kokous oli loppuvuodesta 2017 ja vuoden 2018 aikana kunkin kehittämisryhmän kanssa on kokoonnuttu käymään läpi toimialan keskeisiä haasteita ja mahdollisuuksia. Koko arvoketjun yhteinen ja keskeisin haaste on selvä: kalan tuotannon ja saatavuuden parantaminen on toimialan kehittymisen suurin pullonkaula.

Kalatalouden ”alkutuotantoon” kuuluvat kalankasvattajat ja kaupalliset kalastajat. Kalankasvatuksen osalta suurin kehityksen este on kasvatuslupien puute. Kasvatuslupia tulisi myöntää lisää ja lupajärjestelmää kehittää kestävän kasvun mahdollistamiseksi. Kalan kassikasvatuksen ympäristövaikutusten vähentämisessä on edetty vuosikymmenten aikana huimasti, mutta suuren yleisön mielikuva kalankasvatuksesta meriympäristön pilaajana on pysynyt tiukassa. Kiertovesikasvatuksessa toki nähdään suuria mahdollisuuksia ja Varkauden kiertovesilaitoksen valmistuminen on merkittävä kehitysaskel, mutta tuotantotapa ei vielä tarjoa ratkaisua raaka-ainepulaan.

Haasteita sisävesillä, rannikolla ja avomerellä

Kaupallisen kalastuksen haasteita on paras tarkastella kolmen pyyntitavoiltaan ja -olosuhteiltaan toisistaan poikkeavaan kalastusmuodon näkökulmista: rannikkokalastuksen, sisävesikalastuksen ja avomerellä tapahtuvaan troolikalastuksen. Rannikkokalastuksen merkittävin ongelma ovat hylkeet ja merimetsot, joiden aiheuttamat saalistappiot ovat paikoin niin vakavia, että kalastus uhkaa loppua kokonaan. Verkkoihin jääneet kuhat, siiat ja muut arvokalat ovat helppoa saalista, ja hylkeet osaavat push-up –rysistäkin käydä hakemassa ruokansa ilman suuria ponnisteluita. Hylje- ja merimetsokantojen vähentäminen siedettävälle tasolle ei poliittisista syistä ole ollut mahdollista.

Sisävesillä keskeisiä haasteita ovat logistiikan, pyydyksien sekä saaliin käsittelyn kehittäminen. Yksittäisten kalastajien saaliiden kuljettaminen jatkokäsittelyyn lukuisilta järviltämme on ollut vaikeaa tehdä kustannustehokkaasti, ja kalastuksen kannattavuuden parantamiseksi tarvitaan uudenlaisia pyydyksiä ja keinoja käsitellä saalista. Esimerkiksi perkuukoneiden käyttö on ollut ongelmallista saaliin epätasaisen kokojakauman vuoksi. Kalastajien pääsy vesille on paikoin myös hankalaa, sillä kalastusalueet ovat jakautuneet useisiin omia yhteisiä vesialueitaan hallinnoiviin osakaskuntiin.

Troolikalastusta ovat vaivanneet etenkin puutteet satamainfrastruktuurissa. Kuntien sitoutuminen kalasatamien kustannuksiin ja ylläpitoon vaihtelee, ja jätevesistä aiheutuvat kustannukset muodostavat huomattavan kuluerän. Rahaa investointeihin tarvittaisiin myös kaluston päivittämiseksi ja tehostamiseksi, mutta rahoitusta on vaikea saada. Ja koska rahaa on vaikea saada, ei uusia kalastajiakaan ole juuri näkynyt. Troolikalastuksen saaliskalat, silakka ja kilohaili, muodostavat valtaosan kaupallisen kalastuksen saaliista ja sen arvosta. Pienikokoinen silakka ja kilohaili menevät pääasiassa vientiin ja rehuksi, mutta enenevissä määrin myös Kasnäsin kalajauhotehtaalle. Isokokoinen silakka soveltuu paremmin kalatiskille fileekalaksi, mutta elintarvikesilakan menekki on pientä. Harri Holkerin neuvoa ei ole kuultu.

Ratkaisuja rahastosta

Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta on rahoitettu useita rannikko- ja sisävesikalastuksen ongelmien ratkaisuun keskittyneitä kehittämishankkeita. Erityisen tärkeässä asemassa on tutkijoiden ja kalastajien välisen kumppanuuden kehittämisen innovaatio-ohjelma. Ohjelman puitteissa sisävesillä kehitetään uusia pyydyksiä ja logistisia ratkaisuja vajaasti hyödynnettyjen kalavarojen taloudellisesti kannattavan käytön edistämiseksi. Myös paikallisilla kehittämishankkeilla on tässä suuri rooli. Rannikkokalastuksen hyljeongelmaan kehitetään hylkeenkestäviä pyydyksiä, ja hyljekarkottimien kokeilu aloitettiin Suomenlahdella kesällä ja Saaristomerellä syksyllä. Nähtäväksi jää oppivatko hylkeet älykkäinä eläiminä ohittamaan nämäkin esteet. Kalastuksen innovaatio-ohjelmassa kehitetään myös silakasta uusia elintarvikkeita ja lisäarvotuotteita. Saaliin arvoa halutaan nostaa läpi koko arvoketjun.

Troolikalastuksen haasteisiin vastaamiseksi suunnitteilla on mm. pilottihanke, jossa testataan rahoitusinstrumenttien, kuten lainojen, takauksien ja pääomarahoituksen, käyttöönottoa. Tällä madallettaisiin kynnystä investointeihin nykyisten toimijoiden sekä mahdollisten uusien kalastajien osalta. Lisäksi strategisesti tärkeimmillä kalasatamilla tullaan kokeilemaan pilottihanketta, jossa kumppanuussopimusmallilla pyritään selkeyttämään sataman eri toimijoiden roolit.

Toiveikas tulevaisuus

Pelkillä hankkeilla ei kuitenkaan ratkaista kaikkia toimialan ongelmia, vaan koko arvoketjun täytyy tehdä yhteistyötä, kalastajasta kalakauppiaaseen. Kuluttajille pitää tarjota oikeanlaisia tuotteita sopivaan hintaan. Kalataloushallinnon ja ympäristöhallinnon yhteistyötä ja näkemysten yhteen sovittamista pitää edelleen jatkaa, jotta vesiviljelyn luvituksessa ja haittaeläinten aiheuttamien vahinkojen torjunnassa saavutetaan merkittävää edistystä. Tehokasta viestintää, tuotekehitystä ja innovaatioita tarvitaan. Itse uskon vahvasti elinkeinokalatalouden tulevaisuuteen, koska ihmisten ympäristötietoisuus tulee väistämättä vain lisääntymään. Olisi yksinkertaisesti järjetöntä olla hyödyntämättä todistetusti ympäristöystävällistä, terveellistä ja läheltä saatavaa ruokaa.

Tuomas Metsäniemi
Kalatalouden verkostokoordinaattori