Avainsana: kalastus
Luonnonvarakeskuksen ja Jyväskylän yliopiston selvitys: Merimetsojen saalistus voi heikentää ahvensaaliita erityisesti pesimäalueiden lähistöllä
Luonnonvarakeskuksen tiedote, 12.8.2020:
ICES Journal of Marine Science -tiedesarjassa julkaistussa Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa on arvioitu alueella pesivien ja oleskelevien merimetsojen vaikutusta Merenkurkun ahvenkantoihin ja -saaliiseen. Pesivien merimetsojen suuri määrä tärkeällä ahventen kalastus- ja lisääntymisalueella voi pienentää ahvenkantoja ja -saaliita pesintöjen vaikutusalueella. Laajemmassa mittakaavassa saalistuksen vaikutus on vähäisempi.
Merenkurkussa on vuodesta 2016 alkaen pesinyt runsaasti merimetsoja. Niiden vaikutusta ahvenkantoihin selvitettiin merkintäkokeella vuonna 2018, jolloin alueella laskettiin 3 140 merimetson pesää. Yhteensä 1 977 ahventa merkittiin kalan nahan alle laitettavalla pienellä ja näkymättömällä PIT-merkillä.
– Merkintäkokeen perusteella voidaan todeta, että suuri pesivien merimetsojen määrä keskeisellä ahventen kalastus- ja lisääntymisalueella voi pienentää ahvenkantoja ja -saaliita paikallisesti. Laajemmassa mittakaavassa saalistuksen vaikutus vähenee. Kokonaisuutta tarkastellen Merenkurkun runsas merimetsokanta voi heikentää ahvenenkalastuksen kannattavuutta erityisesti pesimäkolonioiden vaikutusalueella, Luken tutkija Lari Veneranta sanoo.
Merkkejä löytyi kolonioista noin 9 prosenttia merkittyjen ahventen kokonaismäärästä. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että koko pesimä- ja muuttokauden aikana merimetsot saalistivat enintään 20–33 prosenttia merkityistä ahvenista, jos mukaan lasketaan nuorten yksilöiden ravinnonkulutus ja oletetaan, että merimetsot pysyivät samalla alueella pesinnän jälkeen.
– Arvioimme kirjallisuustietojen perusteella, että merimetsojen pesintäaikaan noin puolet merimetsojen syömistä ahvenista ja niissä olevista merkeistä päätyi pesimäkolonioihin. Merkkien etsintä onnistui hyvin, ja testiemme mukaan pesimäalueille päätyneistä merkeistä noin 90 prosenttia oli löydettävissä etsintälaitteella, Veneranta kertoo.
Merimetsojen arvioitiin kasvattavan merkittyjen ahventen luonnollista kuolevuutta 7–26 prosenttiyksikköä. Ahventen kasvunopeus vaikuttaa siihen, kuinka suuri osa ahvenkannasta päätyy merimetsojen saaliiksi. Tyypillinen merimetson syömä ahven on noin 15 senttimetrin pituinen. Ahvenen ikä- ja kasvumääritysten perusteella noin puolet tutkimusalueen ahvenkannasta jää luontaisesti pienikokoiseksi ja puolet saavuttaa 3–4 vuodessa 22–25 senttimetrin kalastuskoon. Pienikokoiseksi jäävät yksilöt voivat olla koko ikänsä alttiina merimetson saalistukselle, mutta eivät ole juurikaan kalastuksen kohteena.
Pesimäkolonioita ympäröivällä 2 800 neliökilometrin kokoisella tilastoruudulla merimetsojen kuluttaman osuuden yli 2-vuotiaiden ahventen biomassasta ja tuotannosta arvioitiin olevan noin 8 prosenttia, kun muun luonnollisen kuolevuuden osuus oli noin 63 prosenttia ja kalastuksen 29 prosenttia. Muualta tulevien, läpimuuttavien merimetsojen saalistusta ei huomioitu laskelmissa.
Merenkurkun merimetsojen vaikutusta ahvenkantaan on arvioitu pitkällä aikavälillä
Jos ahvenkanta harvenee, merimetso siirtyy käyttämään enemmän muita saalislajeja. Myös muu luonnollinen kuolevuus vähenee sekä ahventen kasvu voi nopeutua ja lisääntymisteho kasvaa.
– Nämä tekijät kompensoivat ainakin osittain merimetsojen saalistuksen ahvenkantaa vähentävää vaikutusta. Ahvenen runsauteen vaikuttavat eniten ympäristötekijät, kuten lämpötila poikasten ensimmäisenä kesänä, Luken vieraileva asiantuntija Outi Heikinheimo sanoo.
Merkintätutkimuksen tulosten ja muiden käytettävissä olevien aineistojen perusteella Merenkurkun merimetsojen vaikutusta ahvensaaliiseen on arvioitu pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa on pyritty huomioimaan tausta-aineistoihin liittyvät epävarmuudet ja niiden vaikutukset tuloksiin. Mikäli merimetsojen lukumäärä ja 2-vuotiaan ahvenen tiheys säilyisivät pitkällä aikavälillä samalla tasolla kuin vuonna 2018, ahvenen saalisvähenemä pesivien merimetsojen saalistusalueella olisi enintään 32–67 prosenttia, jos oletetaan, että ahvenet eivät vaella, nuoret merimetsot ruokailevat samalla alueella kuin pesivät ja linnut pysyvät myös pesinnän jälkeen samalla alueella muuttomatkaan asti. Laajemmalle alueelle, tilastoruudulle yleistettynä, ahvensaalis heikkenisi korkeintaan 10–33 prosenttia.
– Koetuloksesta laajennetut kalastuksen saalista koskevat arviot ovat epätarkkoja, laajoja todennäköisyysjakaumia, koska lähtötiedot esimerkiksi ahventen populaatiodynamiikasta, alueellisesta jakaumasta ja liikkeistä ovat parhaimmillaan karkeita suuruusluokka-arvioita. Nämä todennäköisyysjakaumat tarjoavat silti parhaan käytettävissä olevan tiedon vuoden 2018 tasoisen merimetsokannan enimmäisvaikutuksesta Merenkurkun ahvenkantaan ja saaliiseen, sanoo Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen lehtori Timo J. Marjomäki.
Tutkimus tehtiin osana Luken koordinoimaa ja Euroopan Meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittamaa Tutkimuksen ja kalastajien kumppanuusohjelmaa. Ohjelman partnereita ovat Jyväskylän yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Suomen ammattikalastajaliitto SAKL ry.
Lisätietoja:
Tutkija Lari Veneranta, Luonnonvarakeskus, lari.veneranta(at)luke.fi, puh. 029 532 7203
Dosentti Timo J. Marjomäki, Jyväskylän yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos,
timo.j.marjomaki(at)jyu.fi, puh. 050 428 5274
Johtava tutkija Ari Leskelä, Luonnonvarakeskus, ari.leskela(at)luke.fi, puh. 029 532 7404
Kalatalousalueille vuosi lisäaikaa uusien käyttö- ja hoitosuunnitelmien laatimiseen – suunnitelmien yhtenä tarkoituksena kaupallisen kalastuksen toimintaedellytysten parantaminen
Vuonna 2016 voimaan tulleen kalastuslain myötä perustettujen kalatalousalueiden tulee laatia alueitaan koskevat käyttö- ja hoitosuunnitelmat vuoden 2021 loppuun mennessä. Alun perin suunnitelmien laatimisaikaa on ollut vuoden 2020 loppuun, mutta koronatilanteen vuoksi kalatalousalueet saavat vuoden lisäaikaa suunnitelmien tekemiseen.
Viime vuonna Kalatalouden ympäristöohjelmassa tuotettiin paljon hyödyllistä materiaalia kalatalousalueiden uusien käyttö- ja hoitosuunnitelmien tekemisen tueksi. Suunnitelmien on tarkoitus parantaa muun muassa kaupallisen kalastuksen toimintaedellytyksiä. Innovaatio-ohjelmissa, erityisesti kumppanuusohjelmassa, tehdään töitä kalastuksen jatkuvuuden turvaamisen kanssa.
Kalastuslaki uudistui vuonna 2016, ja lain yhtenä tavoitteena on kaupallisen kalastuksen edellytysten turvaaminen.
– Kalastuslaki velvoittaa kalatalousalueet määrittelemään käyttö- ja hoitosuunnitelmiin kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvat alueet ja niille soveltuvat pyydykset, huomioiden alueen kalalajiston ja kestävän käytön. Menettelyn tarkoitus on ensisijaisesti kannustaa vesialueiden omistajia vuokraamaan vesiään kaupallisen kalastuksen käyttöön, kalatalouden ympäristöohjelmassa mukana oleva erikoistutkija Antti Lappalainen Lukesta kertoo.
Esimerkkisuunnitelmassa kuvattu keinoja muun muassa kaupallisen kalastuksen turvaamiseksi
Ympäristöohjelmassa valmistui viime vuonna tärkeitä apuvälineitä uusien käyttö- ja hoitosuunnitelmien tekemisen tueksi. Näitä ovat esimerkiksi raportit Ehdotus Porvoon-Sipoon kalatalousalueen merialueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi, Paikkatiedon käyttö KHS-työssä – esimerkkinä Porvoon-Sipoon merialue sekä Aluesuunnittelua kalatalousalueilla: Päijänteen kalatalousalueet.
Kalatalousalueiden on tarkoitus määrittää käyttö- ja hoitosuunnitelmissaan myös tavoitteita suunnittelukaudelle, jonka pituus on enintään 10 vuotta. Kalatalousalueet voivat tarpeen mukaan päivittää käyttö- ja hoitosuunnitelmia myös suunnittelukauden aikana ja tekevät erikseen vuosittaiset toimintasuunnitelmat.
– Uskon, että useimmilla kalatalousalueilla yhtenä tavoitteena on elinvoimainen kaupallinen kalastus. Keinot tavoitteen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi vaihtelevat varmasti paljon kalatalousalueittain, Lappalainen sanoo.
Ehdotuksessa Porvoon-Sipoon kalatalousalueen merialueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi on kuvattu kaupallisen kalastuksen nykytila ja suunnittelukauden tavoitteet mittareineen. Kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määrittämisen lisäksi suunnitelmaluonnokseen on kirjattu kaksi keinoa, jotka edistäisivät kaupallisen kalastuksen toimintamahdollisuuksia ja tavoitteiden toteutumista alueella. Toinen näistä keinoista on yhteistyön lisääminen metsästäjien ja vesialueiden omistajien välillä hyljeongelman vähentämiseksi.
– Tutkimuksen ja kalastajien välisessä kumppanuusohjelmassa hyljeongelman ratkaisemiseksi testataan muun muassa karkoitinratkaisuja rysä- ja verkkokalastuksen jatkuvuuden turvaamiseksi, ohjelman koordinaattori ja johtava tutkija Ari Leskelä Lukesta kertoo.
Toinen suunnitelmaluonnokseen kirjatuista keinoista on kahden vajaakäytössä olevan kalasataman käyttöoikeuksien laajentaminen ja asiasta tiedottaminen.
– Näiden lisäksi suunnitelmassa on kuvattu myös kalakantojen tilan parantamiseen tähtääviä toimia, jotka osaltaan tukisivat kaupallista kalastusta. Eri alueilta löytyy varmasti lisää ja erilaisia esimerkkejä kaupallisen kalastuksen edellytyksiä tukevista toimista kuten lisääntymisalueiden kunnostukset, joiden toteutumista kalatalousalueet voivat edistää, Lappalainen sanoo.
Lisätietoja:
Kalatalouden ympäristöohjelma:
Erikoistutkija Antti Lappalainen, Luonnonvarakeskus, antti.lappalainen(at)luke.fi, puh. 029 532 7222
Tutkija Sanna Kuningas, Luonnonvarakeskus, sanna.kuningas(at)luke.fi, puh. 029 532 6026
Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuusohjelma:
Tutkija Tapio Keskinen, Luonnonvarakeskus, tapio.keskinen(at)luke.fi, puh. 029 532 7664
Johtava tutkija Ari Leskelä, Luonnonvarakeskus, ari.leskela(at)luke.fi, puh. 029 532 7404
Uutinen myös luke.fi:ssä
Kalaa riittää ruokapöytiin myös koronakriisissä
Koronakriisi näkyy Suomen kalataloudessa muun muassa kalan hinnan laskuna ja kalastajien myyntiväylien vähenemisenä.
Kalan kokonaistarjonnassa ei ole alkuvuonna tapahtunut suuria muutoksia, vaikka jakeluketjut ovat nopeasti muuttuneet. Kalan tuonti jatkuu lähes normaaliin tapaan, ja kasvatettua kalaa on tarjolla.
Koronakriisi on kuitenkin supistanut kotimaan kalan tuotannolle tärkeitä markkinakanavia, minkä vuoksi on tärkeää miettiä entistä paremmin kalan omavaraisuuden lisäämistä ja huoltovarmuuden turvaamista.
– Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa tietoa kriisin vaikutuksista kalatalouden toimialaa tukevien päätösten perustaksi. Kriisistä saadut kokemukset ja opit kerätään talteen ja niiden perusteella pyritään rakentamaan entistä paremmat edellytykset sopeutua tulevaisuuden kriisitilanteisiin, Luken erikoistutkija Jari Setälä sanoo.
Uusia jakeluteitä ja markkinointikanavia otetaan käyttöön
Koronaviruksen vaikutukset vaihtelevat yrityksittäin. Kalan myynti ravintoloiden ja palvelutiskien kautta on vähentynyt, mutta pakattujen tuotteiden myynti on kasvanut. Suurimmassa pulassa ovat toimijat, jotka ovat erikoistuneet räätälöimään tuotteensa ravintola- ja matkailualan asiakkaille. Joustavimpia ovat yritykset, jotka ovat rakentaneet tuotantonsa monipuolisesti useiden markkinoiden varaan.
– Tavallisesti iso osa luonnonkalasta päätyy kuluttajille ravintoloiden ja kaupan palvelutiskien kautta. Koronaepidemian torjunnan vuoksi ravintolat on suljettu ja myös osa palvelutiskeistä on kiinni, mikä on vienyt markkinoita erityisesti kalastajilta, Setälä sanoo.
Perinteisten jakelukanavien takellellessa monet kalastajat keskittyvät suoramyyntiin ja markkinoivat tuotteitaan sosiaalisessa mediassa, kun kalamarkkinatapahtumiakin on peruttu. Kalaa myös pakastetaan ja pakataan kuluttajapakkauksiin.
– Kalatukkujen kannattaisi olla nyt valppaana ja panostaa tilanteeseen sopiviin tuotteisiin ruoan verkkokaupan ja kotiinkuljetusten kasvaessa. Kuluttajille voitaisiin esimerkiksi tarjota marketeissa pakastettuja kuluttajapakattuja kuhafileitä. Nopeasti tuoreena pakastettu kuhafilee on huippulaatuista ja maistuu varmasti, kunhan sitä vain opitaan käyttämään, merimaskulainen kalastaja Olavi Sahlsten sanoo.
Sääntelyn muutokset voisivat helpottaa kalankasvattajia hintapaineissa
Kalan hinta määrittyy pitkälti lohen maailmanmarkkinahinnan mukaan, sillä Norjasta tuotu lohi on Suomen kalamarkkinoiden päätuote. Kalan hinta on laskussa.
– Norjan lohen päämarkkinat ovat Euroopassa, jossa koronaepidemiaan liittyvät rajoitukset ovat sekoittaneet markkinoita. Lentorahdit ovat lähes poikki USA:han, ja Aasian markkinat ovat vasta pikkuhiljaa elpymässä. Norjalaisilla on paljon kalaa altaissa, ja lohta on tällä hetkellä paljon tarjolla, minkä vuoksi hinnat ovat laskeneet. Norjasta tuodun lohen hinta vaikuttaa meillä kasvatetun kalan ja luonnonkalan hintoihin, Luken tutkija Kaija Saarni kertoo.
Lohen hinnan oletetaan pysyvän viime vuosien hintatasoa alemmalla tasolla vielä syksyyn asti, mutta hintakehitystä on hyvin vaikea ennustaa.
– Jo tällä hetkellä lohen toiseksi tärkeimmässä tuottajamaassa Chilessä on lohen jalostuslaitoksia tautikaranteenissa ja osa laitoksista on menettänyt kaloja myrkyllisten leväkukintojen vuoksi. Tällaiset asiat vähentävät lohen kokonaistarjontaa, mikä voi vaikuttaa hintoihin. Lentoliikenteen vapautuminen voisi myös saada hinnat nopeasti nousuun, Saarni sanoo.
Lohen hinta vaikuttaa erityisesti kotimaisen kirjolohen kasvattajien tuloihin. Päämyyntikausi on syksyllä, ja syksyn hinta ratkaisee kasvattajan tuloksen. Esimerkiksi kasvatuksen sääntelyn muutoksilla olisi toimialaa helpottava vaikutus.
– Isoissa tuottajamaissa kaavaillaan tilanteen vuoksi joustavuutta kalankasvatuslupiin. Silloin kalaa ei tarvitsisi lupaehtojen ylittämisen pelossa myydä hallitsemattomasti, vaan kalaa voidaan silloin tarjota kysynnän mukaan ja välttyä hintaromahduksilta. Tätä tilapäismenettelyä pitäisi Suomessakin pohtia, sanoo johtava tutkija ja vesiviljelyn innovaatio-ohjelman koordinaattori Jouni Vielma Lukesta.
Lisätietoa:
Erikoistutkija Jari Setälä, Luonnonvarakeskus, jari.setala(at)luke.fi, puh. 029 532 7682
Tutkija Kaija Saarni, Luonnonvarakeskus, kaija.saarni(at)luke.fi, puh. 029 532 7683
Tutkimuspäällikkö ja vesiviljelyn innovaatio-ohjelman koordinaattori Jouni Vielma, Luonnonvarakeskus, jouni.vielma(at)luke.fi, puh. 029 532 7522
Uutinen myös luke.fi:ssä
Blogi: Kalatalouspolitiikan tavoitteena alkutuotannon kehittäminen
Suomen kalatalouspolitiikan strategisena tavoitteena on luoda kalataloudelle kilpailukykyinen toimintaympäristö, joka kannustaa ja mahdollistaa alan arvoketjun kestävän kasvun ja uudistumisen. Erityisenä painopisteenä on ollut kotimaisen kalastuksen ja vesiviljelyn edistäminen. Miten tässä tavoitteessa on tähän mennessä onnistuttu?
Vesiviljelyn kasvuun tarvitaan pelisääntöjä
Kilpailukykyisen toimintaympäristön kehittäminen ei ole helpoimpia tehtäviä, koska alan ulkopuolisilla tekijöillä on suuri vaikutus kalatalouteen. Erityisesti ympäristöpolitiikka vaikuttaa kalatalouden toimintaedellytyksiin. Vesiviljelyssä on jo vuosikymmeniä rakennettu tiiviimpää yhteistyötä ympäristöviranomaisten kanssa. Edistys on ollut tuskastuttavan hidasta, mutta jotain on saatu aikaiseksi: Uusia lupia on pitkästä aikaa myönnetty niin merelle, sisävesille kuin kiertovesikasvatukseen. Vesiviljelyssä tavoitellaan noin 12 miljoonan kilon lisäkasvua, josta vajaa 4 miljoonaa kiloa voi toteutua jo nyt myönnettyjen uusien lupien avulla. Suurin osa uudesta kapasiteetista on syntynyt suurin panostuksin kiertovesikasvatukseen, jossa ruokakalan tuotantoa ei ole vielä saatu kannattavaksi.
Merikasvatus olisi puolestaan viime vuosien hintatasolla hyvinkin kannattavaa, mutta kasvun esteeksi on nousemassa uusia haasteita. Meriviljelyn edistäminen edellyttää tiukkeneviin ympäristörajoitteisiin liittyvien pelisääntöjen sopimista ympäristöviranomaisten kanssa. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa etsitään tutkijoiden, viranomaisten ja yrittäjien pitkäjänteisenä yhteistyönä ratkaisuja meri- ja kiertovesikasvatuksen ongelmiin. Vesiviljelyyn sopivia tuotantoalueita viedään myös merialuesuunnitelmiin ja kaavoitukseen.
Silakan markkinat monipuolistuvat
Kemiönsaareen perustettiin ensimmäinen kotimainen kalajauhotehdas. Kalajauhotehdas oli suomalaisen kalatalouden strateginen investointi, joka paransi suomalaisen silakankalastuksen toimintaedellytyksiä. Investoinnilla luotiin uudet merkittävät markkinat silakankalastajille ja myös kilpailukykyä Suomen vesiviljelylle. Investointi mahdollisti Itämeren ravinteita kierrättävän kalarehun ja ympäristöystävällisen kotimaisen arvoketjun. Kalajauhotehdas loi vakautta silakan hintoihin, millä on ollut suuri merkitys tilanteessa, jossa elintarvikesilakan vientiä on rajoitettu ja turkistalous on laskusuhdanteessa. Laskevat kalastuskiintiöt ovat silakankalastuksen ja silakkateollisuuden suurin ongelma. Myönteistä on, että silakan dioksiinipitoisuudet laskevat edelleen ja silakan jalostus elintarvikkeeksi kiinnostaa jälleen teollisuutta. Myös lisäarvotuotteiden ja sivuvirtojen tutkimukseen panostetaan.
Rannikkokalastuksen ongelmia ei ole saatu vähenemään
Rannikkokalastus on edelleen pahoissa vaikeuksissa. Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamia ongelmia ei ole erilaisissa yhteistyöelimissäkään pystytty ratkaisemaan tai lieventämään. Kalastajat pitävät rakenneohjelmasta maksettuja hylje- ja merimetsokorvauksia riittämättöminä ja epäoikeudenmukaisesti kohdistettuina. Kalastuksen innovaatio-ohjelmassa testattavat hylkeenkarkottimet saattavat olla osaratkaisu haittojen lieventämiseksi. Kalastajien määrä rannikolla laskee ja keski-ikä nousee. Uusia kalastajia on tullut vähän. Aloittavien kalastajien tukimuodot eivät nykyisellään toimi. Saaliiden vähentyessä yhä useampi kalastaja jalostaa ja myy saaliinsa suoraan kuluttajalle. Rahastosta on voitu tukea jalostusta tai muita tuotannon monipuolistamiseen liittyviä investointeja niin meri- kuin sisävesialueella.
Sisävesien kalavarat paremmin käyttöön
Sisävesien kaupallisen kalastuksen kehitysedellytykset ovat olleet rannikkoa paremmat. Sisävesikalastuksen pyyntitekniikan kehittämiseen paneudutaan kalastuksen innovaatio-ohjelmassa ja kalatalousryhmien rooli sisävesikalastuksen kehittämisessä on ollut paikoin merkittävä. Erityisesti Kainuuseen ja Pohjois-Suomeen on saatu uusia nuoria kalastajia. Näille alueille on myös syntynyt kalastajien yhteenliittymiä, jotka jalostavat paikallisia tuotteita. Sisävesien muikku- ja kuhasaaliit ovat kasvaneet ja särkikaloja hyödynnetään entistä tehokkaammin. Tuontilohen korkea hinta on parantanut luonnonkalan kehitysedellytyksiä. Luonnonkalan menekki on ollut hyvä ja kalanjalostusteollisuus on etsinyt vaihtoehtoisia raaka-aineita sekä panostanut luonnonkalan keräilyyn. Kalastajien keskinäinen yhteistyö ja tietojen vaihto on sosiaalisen median avulla tiivistynyt.
Luonnonvarakeskus arvioi Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman vaikuttavuutta. Jatkuvan arvioinnin tuloksia tiivistetään muun muassa kalatalousverkoston blogikirjoituksiin, kalamarkkina- ja olosuhdekatsauksiin sekä teemakohtaisiin raportteihin.
Teksti: Jari Setälä, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus.
Uusilla logistisilla ratkaisuilla pyritään vastaamaan särkikalan kasvavaan kysyntään
Särkikaloja riittää vesissämme, ja kysyntä niistä valmistetuille elintarvikkeille on viime vuosina lisääntynyt nopeasti. Välillä kuitenkin kuulee ihmeteltävän särkikalajalosteiden korkeaa hintaa. Kalan käsittelystä syntyvien kustannuksien lisäksi yksi keskeinen syy korkeaan hintaan on kehittymätön logistiikka. Tätä ongelmaa on Itä-Suomessa lähdetty perkaamaan.
Pienet kalaerät ja suuret kuljetusmatkat nostavat tällä hetkellä särkikalasta jalostetun tuotteen hintaa merkittävästi. Kala pitäisi saada tuoreena ja riittävän suurina erinä jalostajalle. Liian pienet kalaerät jäävät helposti kokonaan kuljettamatta, mikä tietysti heikentää myös raaka-aineen saatavuutta. Tähän logistiseen haasteeseen pyrkii vastaamaan Itä-Suomen kalatalousryhmän rahoittama hanke Särkikalojen keräilyn ja kuljetusten logistiset ratkaisut. Itä-Suomen kalatalousryhmän hankkeessa selvitetään, kuinka kalakuljetusten logistiikkaa pystytään tehostamaan ja kuljetuksia yhtenäistämään sekä pienten että suurten kalansaaliiden osalta, ja pyritään löytämään kokonaan uusia ratkaisumalleja.
Kuljetusten optimointia sumputtamalla
Kalaa jalostavalle kalatalolle ei alle 400 kg särkikalaerien vastaanotto ole taloudellisesti kannattavaa. Näin esimerkiksi kalastajan sivusaaliina saamat 200 kg särkeä jää hyödyntämättä, koska nostettu saalis pitäisi saada pyyntipäivänä jalostamolle. Ongelmaa pyritään hankkeessa ratkomaan sumpulla, jossa saalis säilyisi elossa ja virheettömänä, kunnes kuljetus saadaan optimoitua. Kesän aikana testatuista sumppumalleista parhaimmaksi osoittautui pohjasta pintaan ulottuva sumppu, jossa kalat voivat itse hakeutua kulloinkin sopivaan vesikerrokseen. Kesän testeissä tässä sumppumallissa ei havaittu yhtään kalakuolemaa.
Kalakuljetuksia on myös suunniteltu yhdistettäväksi muun rahdin kuljetukseen. Tällöin pitää taata, että kalalle asetetut vaatimukset kylmäketjusta ja hygieniasta täyttyvät:
Taustaa: Suomessa on muutaman viime vuoden aikana herätty siihen, että vesistöissämme on huomattavia määriä hyödyntämättömiä resursseja, särkikaloja. Niitä on järvissämme runsaasti johtuen mm. ravinteiden huuhtoutumisesta järviin, ja siitä, että olemme keskittyneet pääasiassa arvokkaampien petokalojen pyyntiin. Runsaat särkikalakannat kiihdyttävät rehevöitymistä entisestään, ja tästä syystä särkikaloja on hoitokalastettu pois jo vuosikymmeniä. Kalat ovat päätyneet pääasiassa tunkiolle aivan viime vuosiin asti. Nyt niitä kalastetaan kuluttajien ruokapöytiä ajatellen, ja uusia tuotteita ilmestyy kauppojen hyllyille.
– Kuljetuksissa on ainakin suunniteltu ja testattu erilaisia tiivisteitä kalapakkeihin, että niitä voidaan kuljettaa muun rahdin yhteydessä. Samoin on selvitetty kustannuksia eri tavoille rahdata, kertoo Pekka Sahama hanketta ohjaavasta Itä-Suomen kalatalousryhmästä
Hankkeen yhteyshenkilö: Teija Rautiainen, teija.rautiainen@xamk.fi, puh. 0400 872 759
Digitalisaatiosta apua
Suunnitteilla on myös saalisilmoitus-sovellus mobiililaitteille, jolla tiedon kulkua kalastajan, logistiikkayrityksen ja jalostajan välillä pyritään parantamaan. Sovellus on vielä testivaiheessa, mutta ensi vuonna sitä päästään jatkokehittämään ja kokeilemaan logistiikkafirmojen järjestelmien kanssa. Mobiilisti tehtävä saalisilmoitus palvelee logistiikan lisäksi montaa muutakin tarkoitusta: kalastaja tekee samalla lain vaatiman saalisilmoituksen, särkikalojen kalastuksesta saadaan tilastollisiin ja kannanhoidollisiin tarkoituksiin tietoa, ja kalastaja saa reaaliaikaista seurantatietoa omasta saaliistaan. Tässä vaiheessa sovelluksen ei ole tarkoitus toimia saaliin kauppapaikkana, mutta tulevaisuudessa sekin voi olla mahdollista.
Särkikalojen ympärillä on käynnissä useita hankkeita
Logistiikkahanke on osa isompaa, Sitran rahoittamaa Nostetta särkikaloista – Vajaasti hyödynnetyn kalan kalatalo -hankekokonaisuutta. Siinä on tunnistettu neljä keskeistä särkikaloihin liittyvää haastetta: laadunvarmistus ja kalan tasainen saatavuus, tehokas logistiikka, käsittelyprosessin automatisointi sekä tiedonkulun digitalisointi. Hankkeen tavoitteena on ratkaista nämä ongelmat, ja luoda edellytykset kalatalo-konseptille, jossa särkikalan laatu on varmistettu, pienemmätkin kalaerät saadaan kerättyä kalastajilta kustannustehokkaasti, koneet perkaavat kaikenkokoiset kalat nopeasti ja tieto kulkee jouhevasti kalastajan, kuljetusfirman ja kalatalon välillä. Lyhyesti voidaan sanoa tavoitteena olevan, että kuluttajille olisi tarjolla enemmän kestävästi kalastettua lähikalaa.
Särkikalojen – ja muiden vajaasti hyödynnettyjen kalalajien – hyödyntämisasteen nostamiseen keskittyneitä hankkeita on tällä hetkellä käynnissä useita. Näiden koordinointia ja keskinäistä tiedonvaihtoa varten on käynnissä Vajaasti hyödynnettyjen kalalajien verkosto- ja aktivointihanke, eli VAKAVA-hanke. VAKAVAn verkkosivuilta löydät tietoa mm. muista käynnissä olevista särkikalahankkeista.
Särkikalojen keräilyn ja kuljetusten logistiset ratkaisut -hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu ja ohjaa Itä-Suomen Kalatalousryhmä