Toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden haku 14.10. – 29.11.2019 (ELY-keskus)

Vuoden 2020 toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden, ei-siirrettävät käyttöoikeuden Suomenlahden lohelle sekä Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakalle, haku ELY-keskuksesta alkaa 14.10.2019.

ELY-keskus avaa vuoden 2020 toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden sekä ei-siirrettävän käyttöoikeuden haun ajalle 14.10. – 29.11.2019 klo 16:15 mennessä.

Kiintiön haku on mahdollinen vain käyttöoikeuksien haltijoille. Sähköisesti täytettävä kiintiönhakulomake.

Niille siirrettävän ja ei-siirrettävän käyttöoikeuden haltijoille, jotka eivät ole ilmoittaneet sähköpostiosoitettansa ELY-keskukselle, hakulomake lähetetään kirjeenä. On erittäin tärkeää, että hakuaikaa noudatetaan ja että vuoden 2019 kiintiömaksu on suoritettu ajallaan.

ELY-keskus tekee vuoden 2020 kiintiöpäätökset troolikalastukseen ennen vuodenvaihdetta ja silakan rysäkalastukseen sekä lohenkalastukseen alkuvuonna 2020.

Ei-siirrettävä käyttöoikeus ja kiintiönhaku

Ei-siirrettävän käyttöoikeuden haku koskee Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakan rysäkalastusta sekä Suomenlahden lohenkalastusta ja on mahdollinen vain ryhmän I aloitteleville kaupallisille kalastajille, joilla on merialueelle rekisteröity kalastusalus. Tätä koskevan toimijakohtaisen kalastuskiintiön 2020 haku tapahtuu samalla lomakkeella kuin ei-siirrettävän käyttöoikeuden haku. Hakulomake ei-siirrettävän käyttöoikeuden ja sen perusteella myönnettävän kalastuskiintiön hakemiseen on saatavilla pyynnöstä Varsinais-Suomen ELY-keskukselta.

Hakulomakkeet toimitetaan sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi tai postitse osoitteeseen: Varsinais-Suomen ELY-keskus, PL 236, 20101 Turku

Lomakepyynnöt ja tiedustelut

Kalastusmestari Aki Koskinen, puh. 0295 023 025 aki.koskinen@ely-keskus.fi

Iloisia uutisia Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta: Suomi on saavuttanut kaikki sille asetetut välitavoitteet!

Välitavoitteet koskivat EMKR-hankkeille maksetun rahoituksen määrää sekä tuettujen hankkeiden lukumäärää. Suomi on yksi harvoja maita, joka saavutti kaikki välitavoitteet.

Saamme tavoitteiden saavuttamisen vuoksi käyttöön niihin sidotun rahoitusosuuden. Kyse ei ole siis lisärahoituksesta, vaan välitavoitteiden saavuttamiseen sidotusta rahoitusosuudesta. Käyttöön vapautunut EU:n rahoitusosuus on 4,5 miljoonaa euroa. Suomella on nyt virallisesti käytössä yhteensä yli 8 miljoonaa euroa, kun mukaan lasketaan myös kansallinen rahoitusosuus.

Tällä rahalla Suomi voi tukea monia kalastus-, vesiviljely- ja muita hankkeita. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston loppukauden rahoitus on siis hyvällä mallilla tämän käyttöön vapautuneen rahoitusosuuden myötä.

Kiitos tästä kuuluu kaikille aktiivisille hanketoimijoille ja rahaston tavoitteita edistäville laadukkaille hankkeille. Kiitos viranomaisille, jotka ovat huolehtineen tukien myöntämisestä ja maksamisesta ajallaan. Kaikkien hyvä työ yhteisen tavoitteen eteen on ollut tärkeää, ja lopputulos on paras mahdollinen!

SYKE ja SAKL: Haamuverkkoharaukset käynnissä Selkämerellä

Suomen ympäristökeskus SYKE ja Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry ovat yhteisellä KAPYYSI-hankkeella selvittäneet tämän vuoden aikana, minkälainen haamuverkkotilanne Suomessa on. Loppukesällä alkoivat haamuverkkojenharaukset Selkämerellä, ja syntynyt tieto kootaan syksyn aikana raportiksi.

Haamuverkoilla tarkoitetaan kalastajien menettämiä pyydyksiä, jotka kalastavat merissä ja vesistöissä itsekseen. Ne ovat haitta eläimille ja osa merten muoviongelmaa. Suomessa haamuverkkojen sijaintia, määrää tai vaikutuksia ei ole aiemmin arvioitu eikä tutkittu. Nyt toteutetut haraukset tehtiin samanlaisella kalustolla ja menetelmillä kuin vastaavissa hankkeissa eteläisellä Itämerellä.

Harattavat alueet valittiin perusteellisen taustaselvityksen jälkeen. Ensin selvitettiin laajasti, missä on viime vuosina kalastettu aktiivisimmin trooleilla, rysillä tai verkoilla. Tietoa saatiin haastattelemalla kymmeniä asiantuntijoita, kuten merivartijoita, kalastuksenvalvojia ja kalastajia. Nämä tiedot yhdistettiin pyydyspaikkakarttoihin. Lisäksi huomioitiin hylkyrekisteri ja muut yksittäiset riskitekijät. Harauslinjoja oli yli sata. Linjat kattoivat rannikon matalat lahdet ja ulottuivat avomeren trooliapajille. Eteläisin linja oli Uudenkaupungin edustalla ja pohjoisin Merikarvialla. Harauksien toteuttamista varten järjestettiin avoin tarjouskilpailu hankkeeseen soveltuvasta kalustosta ja miehistöstä. Aluksen päälliköllä oli oltava hyvä paikallistuntemus Selkämeren rannikosta ja olosuhteista, ja aluksen oli päästävä kulkemaan myös rannikkoväylillä. Sopimus tehtiin troolari Kalkaksen ja sen päällikön, kalastaja Juha Stoltin kanssa. Kalkaksen kotipaikka on Pyhämaan kalasatama. Troolarin lisäksi käytössä oli pienempi alus Laxen, jolla päästiin väylien ulkopuolelle mataliin merenlahtiin ja jokisuistoihin.

Kesän aikana Kalkaksen miehistö rakensi tarvittavat harat ja niille varaosia. Kun heinäkuun koeharauksien jälkeen todettiin, että laitteet toimivat, päästiin töihin. Alus miehistöineen kävi säiden salliessa läpi koko Selkämeren rannikon linja kerrallaan, etelästä alkaen. Jaksoon ei sattunut pitkiä tuulijaksoja, ja työ pääsi etenemään suunnitelman mukaisesti.  Aluksella olivat mukana tarkkailemassa ja kirjanpitoa tekemässä Pekka Kotilainen (SYKE)  ja Markku Saiha (SAKL). Harausvuorokausia kertyi kokonaisuudessaan parikymmentä.

Harauksien tulokset vahvistivat ennakkokäsityksiä siitä, että meillä haamuverkot eivät ole samanlainen ongelma kuin etelämpänä. Pyyntikuntoisia verkkoja tai niiden osia ei tullut vastaan yhtään, ja muutama haraan tarttunut pyydys, kaikki verkkoja tai niiden osia, oli alustavien päätelmien pohjalta jäänyt mereen talvikalastuksesta.  Lopulliset päätelmät tehdään, kun koko materiaali on saatu kasaan ja analysoitu.

Kuten perustietojen keruun yhteydessä todettiin, on meillä nähtävissä suurempi riski maalle jääneiden, eri syistä käytöstä poistuneiden pyydysten kuin meressä itsekseen kalastavien kohdalla. Meillä ei ole vielä organisoitu käytöstä poistetuille pyydyksille keruujärjestelmää, vaan pyydyksiä, etenkin verkkoja, on paikoissa, missä niiden ei soisi olevan.

Asian korjaamiseksi tehdään työtä ja KAPYYSI-hankkeessa kehitetään pyydysten keräystä sekä jätehuoltoa. Jätehuolto tulee suunnitella tarkasti ja kierrätys järjestää siten, etteivät kustannukset muodostu hyötyjä suuremmaksi.

Kadonneet pyydykset Suomen merialueilla -hanketta (KAPYYSI) rahoittaa Euroopan meri- ja kalatalousrahasto ja koordinoi SYKE. Vuosina 2018–2020 toteutettavaan hankkeeseen osallistuvat SYKEstä merikeskus sekä kulutuksen ja tuotannon keskus. Hankepartnerina toimii Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL r.y. Haamuverkkojen keräyksessä toimitaan yhteistyössä ammattikalastajien kanssa.

Lisätietoja:

• Ryhmäpäällikkö Mika Raateoja, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 536, s-posti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

• Toimitusjohtaja Kim Jordas, Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL r.y., p. 0400 720 690, s-posti: etunimi.sukunimi@sakl.fi

• Viestintäasiantuntija Eija Järvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 242, s-posti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Komission avoin kysely kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukisäännöistä

Euroopan komissio on aloittanut valtiontukisäännösten uudelleentarkastelun. Tarkoituksena on yhdenmukaistaa asetukset ja suuntaviivat uuden Euroopan meri- ja kalatalousrahaston 2021-2027 sääntöjen kanssa. Nykyiset säännöt ovat voimassa vuoden 2020 loppuun saakka, joten niiden tarkastelu on nyt ajankohtaista.

Vastaamalla kyselyyn on mahdollista vaikuttaa valtiontukien myöntämiseen liittyviin sääntöihin kaudelle 2021-2027. Kyselyssä arvioidaan nykyisten sääntöjen toimivuutta ja mitä tulisi ottaa huomioon sääntöjen uudistamisessa. Palautetta ja näkemyksiä toivotaan mahdollisimman monilta sidosryhmiltä.

Kysely on avoinna 20.9.2019 asti ja siihen voi vastata suomeksi. Kyselyyn pääset vastaamaan tästä linkistä.

 

Valtiontukien sääntökokonaisuuteen kuuluvat:

1) vähämerkityksistä tukea koskeva asetus (EU) N:o 717/2014 (de minimis)
2) ryhmäpoikkeusasetus (EU) N:o 1388/2014
3) kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevat suuntaviivat (tiedonanto 2015/C217/01) ja suuntaviivojen muutos (tiedonanto suuntaviivojen muuttamisesta C/2018/7667).

 

 

Metsähallitus: Kaupallisen kalastuksen luvat 2020–2024 haettavissa 13.9.2019 mennessä

Metsähallituksen kaupallisen kalastuksen luvat sekä pyyntipaikkavuokraukset päättyvät tämän vuoden lopussa. Vuosien 2020-2024 lupa- ja pyyntipaikkavuokrahaku on avattu. Hakuohjeet sekä -lomakkeet löytyvät täältä.
Lupahaku päättyy 13.9.2019.

Päätökset hakijoille postitetaan loppuvuoden tai alkuvuoden aikana. Ensin päätökset tehdään pyyntitavoista, joita käytetään heti vuoden vaihteessa talvikalastuksessa. Koska kyseessä on koko maan samanaikainen lupahaku, jossa kaikki luvat ovat katkolla, toivomme kalastajilta huolellista hakemusten täyttöä. Lohen ja taimenen pyyntipaikka- sekä lohiregalepaikkavuokrausten kohdalla toivotaan lisäksi liitekarttaa osoittamaan haettavan pyyntipaikan tarkan sijainnin.

Niille kaupallisille kalastajille, joiden osoite on tiedossa (on ollut aiemmin Metsähallituksen lupa tai vuokrasopimus edellisellä lupa- tai vuokrauskaudella) on postitettu tiedote lupahausta.

Aiemmasta käytännöstä poiketen lupahaku koskee viittä seuraavaa vuotta, jotta kaupallisten kalastajien toivomaa kalastuslupien pysyvyyttä saadaan ainakin valtionvesien osalta parannettua.

Osalla merialuetta on ollut voimassa ELY-keskusten tekemät lohen ja taimenen pyyntipaikkalupapäätökset kalastuslain siirtymäsäännösten kautta. Nyt kaikki niin ELY-keskusten kuin Metsähallituksenkin tekemät pyyntipaikkaluvat ja -vuokraukset erääntyvät ja jatkossa kaikki lohenkalastuksen pyyntipaikkavuokraukset myönnetään Metsähallituksen kautta. Jatkossa lohen ja taimenen pyyntipaikkojen tai lohiregalepaikkojen vuokrauksia tehdä vain niille kaupallisille kalastajille, joilla on osoittaa toimijakohtainen lohikiintiö.

Sisävesillä on yhdistetty Metsähallituksen yksityisten vesien ja yleisvesien luvat. Niitä haetaan ja ne käsitellään samalla lupahaulla. Metsähallituksen kalastusoikeuden käyttämistä osakaskuntien vesialueilla haetaan omalla lomakkeellaan.

Tällä hetkellä kaikki lupa- ja vuokraushakulomakkeet sekä hakuohjeet ovat suomenkielisinä tulostettavissa nettisivuiltamme. Ruotsinkielisinä löytyy Metsähallituksen yksityisvesien sekä lohen ja taimenen pyyntipaikkavuokrausten lomakkeet. Ruotsinkieliset lupahakuohjeet tulevat Metsähallituksen nettisivuille elokuun aikana, kun ne on saatu käännettyä.

LUKE: Virikeympäristö kalankasvatuksessa edistää kalojen selviytymistä tautiepidemioista

Virikeympäristö kalankasvatuksessa edistää kalojen selviytymistä tautiepidemioista

Jyväskylän yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteistutkimuksessa kävi ilmi, että kalanpoikasten virikekasvatus parantaa merkitsevästi kalojen selviytymistä kasvatusoloissa yleisesti esiintyvistä bakteeri-infektioista. Näin kalat myös voivat selvitä luonnossa paremmin istutuksen jälkeen. Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Journal of Applied Ecology –julkaisusarjassa.

Jyväskylän yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tiedote

Kalojen vesiviljelyn merkitys on kasvussa maailmanlaajuisesti. Ruokakalatuotannon lisäksi istukaspoikasten kasvatus uhanalaisten kalalajien ja -kantojen tukemiseksi on ratkaisevassa asemassa. Istutettavien kalojen kohdalla on erityisen tärkeää, että kalat käyttäytyisivät ja selviytyisivät istutuksen jälkeen samalla tavoin kuin luonnossa syntyneet lajitoverinsa.

Perinteinen pelkistetty kalankasvatus- ja tuotantoympäristö on otollinen ympäristö loisille ja taudeille, jotka voivat merkittävästi heikentää kalojen kasvatuksenaikaista ja istutuksenjälkeistä selviytymistä. Istutuskalojen laadun parantamista varten Luken Kainuun kalantutkimusasemalla Paltamossa on kehitetty kalankasvatukseen virikekasvatusmenetelmä.

Menetelmässä kasvatusaltaisiin lisätään kaloille suojapaikkoja tarjoavia rakenteita jäljittelemään luonnollista elinympäristöä. Virikekasvatuksen on todettu myös parantavan kalojen selviytymistä kasvatuksenaikaisista tautiepidemioista, mutta menetelmän toimintamekanismit ovat vielä epäselviä.

Virikekasvatuksen vaikutuksista on saatu nyt uusia tutkimustuloksia. Jyväskylän yliopiston ja Luken yhteistutkimuksen mukaan virikekasvatus paransi merilohen (Salmo salar) ja meritaimenen (Salmo trutta) selviytymistä kalanviljelyssä yleisesti esiintyvistä Flavobakteeri-infektioista.

”Virikkeiden lisääminen kasvatusaltaisiin paransi merkitsevästi kalojen selviytymistä luonnollisen kasvatusoloissa tapahtuneen taudinpurkauksen aikana. Kalalajien ja -kantojen välillä oli kuitenkin pieniä eroavaisuuksia”, sanoo tohtorikoulutettava Ville Räihä.

Virikeallas. Kuva: Pekka Hyvärinen / Luke

Virikealtaan edut näkyvät nopeasti

Virikeolosuhteiden tuoma hyöty voi ilmetä kaloissa hyvin nopeasti, jopa muutamassa päivässä. ”Yksi selittävä tekijä voi olla esimerkiksi kalojen parempi stressin sieto virikeympäristössä, mutta tätä ei ole vielä tarkemmin tutkittu”, arvioi Ville Räihä.

Kokeellista altistusta varten kaloja kasvatettiin virike- tai tavallisessa kasvatusaltaassa puolen vuoden ajan, jonka jälkeen ne altistettiin Flavobakteerille joko virike- tai tavallisessa altaassa.

”Kokeellisessa altistuksessa havaittiin, että mikäli kalat altistuivat taudille virikeympäristössä, oli niiden selviytyminen parempaa riippumatta siitä, millaisessa ympäristössä ne oli kasvatettu. Altistusympäristöllä voi siis olla merkittävä rooli tautien haitallisuudelle”, Ville Räihä kertoo.

Tutkimuksesta saaduilla tuloksilla voidaan esimerkiksi edistää kalanviljelyssä esiintyvien tautien luonnonmukaista ehkäisyä.

Tutkimus toteutettiin Luken Kainuun kalantutkimusasemalla Paltamossa vuonna 2017. Sitä ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, Euroopan meri- ja kalatalousrahasto, Jane ja Aatos Erkon säätiö, Suomen Akatemian Biologiset vuorovaikutukset -huippututkimusyksikkö sekä Jyväskylän yliopiston tutkijakoulu.

Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Journal of Applied Ecology –julkaisusarjassa:

Ville Räihä, Lotta-Riina Sundberg, Roghaieh Ashrafi, Pekka Hyvärinen ja Anssi Karvonen. Rearing background and exposure environment together explain higher survival of aquaculture fish during a bacterial outbreak. Journal of Applied Ecology 56: 1741-1750. DOI: 10.1111/1365-2664.13393

Komission täytäntöönpanoasetus koskien Itämeren turskan suojelua

Komission täytäntöönpanoasetus Itämeren itäosan turskakannan säilymiseen kohdistuvan vakavan uhan lievittämiseksi toteutettavista toimenpiteistä

Komissio antoi 22.7.2019 asetuksen, jolla kielletään turskan kalastus osa-alueilla 24, 25 ja 26. Kyseiset komission täytäntöönpanoasetuksen toimenpiteet astuvat voimaan 24.7.2019 ja ovat voimassa vuoden 2019 loppuun. Kyseessä on komission vastaus Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n tieteelliseen neuvoon, jonka mukaan Itämeren itäisen turskakannan kalastus tulee vähentää mahdollisimman pian mahdollisimman alhaiselle tasolle.

 

(Kartta: FAO)

Asetuksen kiireelliset toimenpiteet koskevat vain osa-alueita 24-26, jotka sijaitsevat eteläisellä Itämerellä, ja niihin on poikkeuksia rannikkokalastukselle sekä sivusaaliita koskien. Suomen vesialueita asetuksen toimenpiteet eivät koske. Ahvenanmaata ympäröivä merialue on myös jätetty asetuksen ulkopuolelle.

Itämeren itäosan turskakannan kalastuksenhoitoalue käsittää osa-alueet 25–32. Myös osa-alueella 24 suurin osa saaliista on peräisin itäosan turskakannasta. ICESin mukaan turskien määrä ja saaliit ovat osa-alueilla 27–32 hyvin vähäisiä. Koska tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpano aiheuttaa huomattavan rasitteen hallinnolle ja kalastajille, komission perustelujen mukaan olisi suhteetonta sisällyttää tämän asetuksen soveltamisalaan alueita, joilla Itämeren itäosan turskaa ei juuri esiinny.

Komission asetus perustuu yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 artiklaan 12, jonka mukaan komissio voi asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa hyväksyä välittömästi sovellettavia toimenpiteitä, jotka liittyvät meren elollisten luonnonvarojen säilymiseen kohdistuvaan vakavaan uhkaan.

Alkuperäinen asetus

Ajankohtaista kalankauppavalvonnasta 2019

Varsinais-Suomen ely-keskus seuraa ja valvoo käynnissä olevalla kalastuskaudella myös kalakauppaa ostoilmoitusten perusteella ja tarkastuskäynnein. Voit lukea tästä ELY-keskuksen lähettämät infokirjeet kalakaupan ostajille.

Info rekisteröityneille kalan ostajille (PDF)

Info ei-rekisteröityneille kalan ostajille (PDF)

Ilmoittautumislomake kalan ostajaksi (Word)

Valtioneuvoston asetus eräistä kalansaaliiden sallituista purkamissatamista

Valtioneuvoston asetus eräistä kalasaaliiden sallituista purkamissatamista (PDF)

Valtioneuvoston asetus
eräistä kalansaaliiden sallituista purkamissatamista

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjes-telmästä ja valvonnasta annetun lain (1188/2014) 68 a §:n nojalla, sellaisena kuin se on laissa 208/2018:

1 §
Kynnysarvon ylittävien turskasaaliiden sallitut purkamispaikat

Liitteessä 1 luetellaan Suomessa sallitut Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuk-sen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoami-sesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1139 14 artiklassa tar-koitetut kynnysarvon ylittävien turskasaaliiden purkamispaikat.

Saaliiden purkaminen liitteessä 1 mainituissa paikoissa on sallittua aina.

2 §
Kynnysarvon ylittävien sekä lajittelemattomien silakka- ja kilohailisaaliiden sallitut purkamis-satamat

Liitteessä 2 luetellaan Suomessa sallitut 1 §:n 1 momentissa mainitun asetuksen 14 artiklassa tarkoitetut kynnysarvon ylittävien silakka- ja kilohailisaaliiden purkamispaikat.

Muussa kalastuksessa kuin rysä- ja verkkokalastuksessa saadut 1 momentissa tarkoitetun kyn-nysarvon alittavat lajittelemattomina purettavat silakka- ja kilohailisaaliit saa purkaa ainoastaan liitteessä 2 mainituissa purkamispaikoissa.

Saaliiden purkaminen liitteessä 2 mainituissa paikoissa on sallittua aina. 2

3 §
Kolmansien maiden kalastusalusten sallitut purkamispaikat

Euroopan unioniin kuulumattomien maiden lipun alla purjehtivat kalastusalukset saavat pur-kaa saaliita ainoastaan Helsingin satamassa arkipäivisin kello 8 ja 18 välisenä aikana.

4 §
Tämä asetus tulee voimaan 17 päivänä kesäkuuta 2019.

Helsingissä 29 päivänä toukokuuta 2019
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä
Neuvotteleva virkamies Harri Kukka 3

Liite 1

Kynnysarvon (750 kg) ylittävien turskasaaliiden purkamissatamat: Nimi Sijaintiosoite Kunta Koordinaatit, WGS 84 -muoto
1) Kuusisen kalasatama Juha Vainion katu 97 Kotka 60.46200N 26.96400E
2) Inkoon kalasatama Kalasatamantie 131 Inkoo 60.01300N 23.94700E
3) Kasnäsin kalasatama (Ab Salmonfarm Oy) Kasnäsintie 1294 Kemiönsaari 59.92150N 22.41300E
4) Käldingen kalasatama Sandöntie 162 Parainen 60.18080N 22.06150E
5) Tuomaraisten kalasatama Kalarannantie 173 Taivassalo 60.52050N 21.66000E
6) Suukarin kalasatama Satamantie 2 Uusikaupunki 60.79500N 21.38850E
7) Rauman kalasatama Anderssonintie 2 Rauma 61.12700N 21.47400E
8) Reposaaren kalasatama Satamapolku 20 Pori 61.60550N 21.45850E
9) Krookan kalasatama Varvintie 19 Merikarvia 61.85100N 21.48150E
10) Kaskisten kalasatama Kalasatamantie 162 Kaskinen 62.34500N

21.21500E